tiistai 27. syyskuuta 2016

VISBY



Vietin pari viikkoa sitten viikonlopun Visbyssä. Olen tutustunut täällä aika moneen vaihtariin ja tosi moni meistä halusi käydä Gotlannissa. Eikun tuumasta toimeen. Ostimme liput eräänä maanantaina, tapasimme porukalla torstaina ja viikko siitä olimmekin jo matkalla kohti suurta tuntematonta.

Matkasimme junin ja lautoin ja ratkaisu osoittautui paitsi taloudelliseksi, myös muuten hyväksi. Toki melkein kuuden tunnin matkustamisen jälkeen sitä saattoi yksi jos toinenkin olla aika sippi, eikä väsyneeltä huumorilta vältytty, etenkään menomatkalla kun oltiin liikenteessä jo aamuseitsemän jälkeen.

Visby-viikonloppu oli allekirjoittaneen neljäs viikonloppu Svea-mamman hoivissa, eikä matka olisi voinut osua parempaan saumaan. Kolme päivää ajanviettoa huipputyyppien kanssa, joita nyt uskallan jo kutsua ystäviksikin. Vasta lauantai-iltana sohvalla lojutessamme tajusin, että just tätä mä olin Uppsalassa ollessani kaivannutkin. Päämäärätöntä, rentoa olemista ja höpöttelyä kavereiden kanssa.

Suurin osa matkaseuralaisistani oli minulle lähes ennestään tuntemattomia: tapasimme kaikki toisemme vasta kun liput oli ostettu ja keräännyimme suunnittelemaan matkaa. En tiedä oliko kyseessä sattuma vai myötämielinen karma, mutta me tultiin kaikki erinomaisesti keskenämme toimeen ja meistä hioutui viikonlopun saatossa aika tiivis ryhmä.

Vuokrattiin porukalla mökki Gustavsvik-nimiseltä leirintäalueelta, josta löytyi neljä kahden hengen makkaria, saniteettitilat, olohuone ja keittiö. Meillä oli sen verran lääniä käytössämme, että saatoimme viettää aikaa myös ihan sisätiloissa, mikä etenkin iltaisin oli aivan huikea juttu. Myöhemmin lauantaina seuraamme liittyi vielä joukkion yhdeksäskin jäsen.

Viikonlopun aikana muun muassa:

käytiin yöuinnilla Itämeressä, pelattiin korttipelejä, käyskenneltiin Visbyssä ja ihasteltiin suloisia taloja ja pikkukatuja, ihmeteltiin monia raunioita, haisteltiin ruusuja, syötiin (usein ja paljon), katseltiin maailman kauneinta auringonlaskua, eksyttiin vähän, pelattiin juomapelejä, tehtiin paluumatkalla mun saksanläksyjä, ajeltiin kerran taksilla meidän leirintäalueelle, koska ei jaksettu kävellä ja koska kahdeksalle ihmiselle se maksoi vain 2,5e per henkilö, kuunneltiin toisiamme kun joku halusi avautua itselle tärkeästä asiasta, soitettiin kitaraa ja laulettiin mukana, naurettiin vatsat kipeiksi.












Tämä oli juuri sellainen reissu, jota muistelee lämmöllä sekä nyt että kymmenen vuoden päästä. Mulla oli aivan hirmuisen kivaa.

Ja mikä parasta, sain matkalta kahdeksan uutta ystävää.

xx,

Anna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti