perjantai 28. elokuuta 2015

Fuksi-Annan seikkailut eli yliopiston orientaatioviikko

Yliopiston päärakennus, jossa meidän luennot pääasiassa pidetään.

Ensimmäinen yliopistoviikko alkaa olla takanapäin. Jotenkin uskomatonta.

Itse opinnot alkavat tosin vasta ensi viikolla ja tää viikko onkin kulunut lähinnä kanssaopiskelijoihin, kampukseen ja proffiin sekä lehtoreihin tutustuessa.

Vaikka "virallinen" orientaatioviikon osuus alkoi vasta tiistaina, me uudet opiskelijat tavattiin toisemme ja tutorit jo viime viikon sunnuntaina. Mua jännitti aika lailla kun kävelin tapaamispaikalle, mutta yritin ajatella, että ihmisiä nekin vain on ja ehkä niitäkin jännittää.

Maanantaina kierrettiin kampusta ja rakennuksia tutoreiden kanssa ja yritettiin muistaa toistemme nimiä.

Tiistaina meillä oli humanistisen tiedekunnan tervetulo-tilaisuus ja myös rehtori toivotti meidät tervetulleeksi. Ja kun mä päärakennuksen vanhan puolen juhlasalissa istuessani tajusin, että mä ihan oikeasti opiskelen nyt yliopistossa, sydän meinasi haljeta ylpeydestä, jota itseäni ja opinahjoani kohtaan tunsin. Mä olen haaveillut (yliopisto-)opiskelusta niin monta vuotta ja nyt mä vihdoin elän unelmaani.

Mä tunnen vihdoin olevani siellä, minne kuulun. Ikään kuin perillä, vaikka tästähän se matka vasta alkaa. Tai ainakin ihan uusi vaihe. Ja tää tuntuu hyvältä. Niin monta vuotta mä haahuilin ja etsin omia mielenkiinnon kohteitani, yritin ja kokeilin, mutta mikään juttu ei tuntunut omalta. Ja se turhautti, välillä niin paljon että teki mieli huutaa ja raivota maailmalle. Mä olen aina palanut halusta jatkaa opintojani, mutta miten olisin voinut, kun en tiennyt mitä tahtoisin opiskella. Yksi toisensa jälkeen kaikki muut tuntuivat löytävän oman juttunsa, mutta minä en. Epätoivoisina hetkinä sorruin ajattelemaan, että ehkä mä en koskaan löydä sitä omaa juttuani, että ehkä en vain ole tarpeeksi kiinnostunut mistään. Että ehkä musta ei ole yliopisto-opiskelijaksi, että en ole tarpeeksi fiksu.

Onneksi mun sisimmässä asuu tiukka optimisti, joka ei luovuttanut ja joka uskoi siihen, että kaikella on aikansa ja paikkansa.

Mun aikani oli nyt ja mun paikkani on yliopiston humanistinen tiedekunta ja siellä yleinen kirjallisuustiede. Ja mä olen niin onnellinen. Mun HOPS (henkilökohtainen opintosuunnitelma, joka tehdään kandin tutkintoa varten) on jo about valmis, on ollut jo monta päivää, vaikka virallisesti meille näytettiin tänään miten sen laatiminen kannattaa aloittaa. Joku ollut pikkuisen innokkaana täällä. Tietenkin paljon asioita voi tapahtua, mutta mulla on selkeänä mielessä oman kandivaiheen ääriviivat ja se, millaisen tutkinnon tahdon itselleni rakentaa. Toivon, että jos kaikki menee hyvin, kahden vuoden päästä tähän aikaan olen valmis kandi ja pääsen aloittamaan maisterivaiheen opinnot.

Meitä kirjallisuustieteen fukseja on vain 20 eli ollaan aika pieni ryhmä. Pienehkössä oppiaineessa on etunsa, sillä esimerkiksi keskiviikkona meille oltiin järjestetty kahvitilaisuus, jossa tavattiin oppiaineen henkilökunta eli meidän lehtorit ja professorit. Henkilökunta esittäytyi ja kertoi kukin vuorollaan itsestään ja sen jälkeen me fuksit esiteltiin itsemme yksi kerrallaan. Vaikka en oleta, että maikat muistavat meidän nimiä tai mielenkiinnon kohteita, tuntuu kivalta, ettei ehkä myöskään ole mitään täysin kasvotonta opiskelijamassaa.

Meillä oli myös aikaa "vapaaseen jutusteluun", kuten vanhin professori asian leikkisästi ilmaisi. Keskusteltiin maikkojen kanssa opiskelusta ja sivuaineista, juotiin kahvia ja mutusteltiin tarjolla olleita pikkusyötäviä. Tunnelma oli ihanan lämminhenkinen.

"Koulupäivien" jälkeen menoa ja meininkiä on riittänyt joka ilta. Meillä on huikeat tutorit, jotka ovat järkänneet meille ohjelmaa ja tehneet parhaansa, että kotiutuisimme ryhmään ja yliopistolle. Torstai-iltana kun saavuin suoraan töistä Kallio-kierrokselle ja otettiin ryhmäkuva, toinen tutoreista mainitsi hymyillen heidän odottaneen minua ennen kuvan ottamista "että kaikki pääsee kuvaan".

Ensimmäistä kertaa tällä viikolla mulla on tänään oikeasti monen monta tuntia omaa aikaa. En ole esimerkiksi tiskannut viikkoon mutta enpä kyllä ole ollut kotona aiheuttamassa tiskiäkään. Olen myös jo useamman päivän haaveillut tän postauksen kirjoittamisesta, mutta kun aikaa ei ole ollut, niin what you gonna do.

Meillä on huomenna ekat fuksiaiset (ja sen jälkeen vielä, hetkinen, kolmet edessä. On tiedekunnan fuksiaiset, meidän laitoksen fuksiaiset, oppiaineen fuksiaiset, koko yliopiston fuksiaiset... Näitä riittää!) ja tosiaan, ensi viikolla alkaa ekat luennot! Odotan niitä innolla.

Huomisten fuksiaisten jälkeen skippaan kuitenkin mitä luultavimmin jatkot ja liityn pikkusiskon ja kumppaneiden seuraan. Sisko palaa huomenna reissaamasta ja viettää viimeistä Helsinki-viikonloppuaan ennen sunnuntain muuttoaan vähän pohjoisemmaksi. Ihanaa (ja tunteikasta, tv. vakkarikyynelehtijä) laatuaikaa lienee siis luvassa.

Ehkä se kävi jo tekstistäkin ilmi, mutta mulle kuuluu tosiaan todella hyvää. Elän kaikin puolin todella onnellista aikaa elämässäni juuri nyt.

Seuraavaksi laitan perjantai-musaa soimaan, tiskaan vähän ja lähden salille.

Ihanaa alkavaa viikonloppua murut!

xx,

Anna

perjantai 21. elokuuta 2015

Tätä oli Flow


*aurinkoa

*hymyileviä ihmisiä

*mielettömiä keikkoja, joista itselle tärkeimpänä Florence + The Machinen täydellinen veto sunnuntai-iltana

*hyvää ruokaa, paljon ja usein

*monta rakasta ystävää

*sunnuntaibrunssi ja kuoharia Kalliossa

*huikeat perjantai- ja sunnuntaijatkot, ensimmäiset eräässä keskustan yökerhossa (taidettiin olla paikan ainoat Flow-asiakkaat, haha) ja jälkimmäiset Kaikussa





 STOP THE PRESS! Meitsillä oli jotain värikästä päällä! Oon kyllä hyvin tykästynyt noihin uudehkoihin printtihousuihini.




Nuorin pikkusiskoni oli eilen kolmen koulukaverinsa kanssa mun luona yötä, koska tytöt remusivat Taiteiden yössä (me oltiin Helenan kanssa syömässä Teurastamolla järkätyssä Helsinki Night Marketissa ja juotiin tölkkilimua. Ei ehkä kovin villiä, mutta voi niin kovin mukavaa.) ja tänään aamulla oli vuorossa lukion nasujaiset. Yöllä kun oltiin menossa nukkumaan, siskon ystävät kyselivät mitä itse pidin Kalliossa opiskelusta (rakastin, löysinhän monet rakkaimmista ystävistäni sieltä) ja Flowsta, tytöt kun eivät itse ole vielä täysi-ikäisiä. Kerroin, että kyseessä on maailman ihanin kaupunkifestari, jossa ei tunneta käsitettä "känniördäys kolmelta päivällä", jossa ruokatarjonta on kaikkea muuta kuin makkaraperunoita ja johon voi oikeasti laittaa kivat vaatteet, koska niiden likaantumista ei tarvitse pelätä.

"Ensi vuonna mekin kyllä tullaan!"

Kiitos Flow, olit ihana, jälleen kerran. Ensi vuoteen.

xx,

Anna

lauantai 15. elokuuta 2015

FLOW-lauantai, kyllä kiitos


Ah, vielä kaksi päivää Flowta edessä. Eilinen kului festarialueella duunivuorossa, mutta ei työ edes tuntunut työltä kun duuniporukka oli mitä huikein ja asiakkaat hyväntuulisia.

Ehdin töistä huolimatta käydä bailaamassa Major Lazerin keikalla, nähdä (ja fiilata messissä) kun jengi rokkasi Run The Jewelsin tahtiin Black Tentissä, fiilistellä Balloon Stagen musatarjontaa ja aloittaa loputtoman suon nimeltä "Flown maailman huikein ruokakattaus".

Loppuviikonloppu kuluu vapaalla jalalla ja suuntaankin ystävieni kanssa Suvilahteen neljän jälkeen. Sitä ennen pitää läträtä aurinkorasvan kanssa, koska oltiin eilen Helenan kanssa Seurasaaressa ja neljä tuntia meren äärellä teki tehtävänsä: poskipäät punottaa, mutta tietenkin just siitä väärästä kohdasta ettei sitä vahingossakaan voi luulla söpöksi poskipunaksi, haha.

Kelasin, että olisin vähän listannut, mitkä artistit kiinnostavat tänään, mutta oikeasti nopeampaa olisi kertoa, keitä en halua nähdä. Flowssa nimittäin kiinnostaa about kaikki. Toki on mullakin artisteja, jotka ei oo musteliihanpakkonähdämuutenlifeaintworthliving, mutta Flow on just se paikka, jossa tehdään uusia artistilöytöjä, joita voi sitten seuraavan vuoden loppuelämän fiilailla.

YASSSS tänään: Regina, Seinabo Sey, Years&Years, Future Islands, Belle and Sebastian, Scifibimboes, Evian Christ, Roisin Murphy. Noin nyt niin kuin aluksi.

Odotan innolla tietenkin paitsi artistikattausta, myös sitä sellaista haahuilua ja ihan vaan olemista. Festari-ilmapiirin hengittämistä ja ystävien seuraa. Musta festareilla ei pitäisi ottaa liikaa stressiä ja aikatauluttaa itseään överisti, muutenhan hommasta katoaa hauskuus sen sileän tien.

Yritin myös pohtia, mitä haluaisin syödä tänään. Seuraavaksi totesin, että Flowssa tuskin löytää pahaa ruokaa vaikka yrittäisi etsimällä etsiä. Fiiliksen mukaan siis.

Ulkona paistaa aurinko ja mä kaivan nyt mun bränikän jumpsuitin (elämäni ensimmäisen sen jälkeen kun täytin ehkä seitsemän) esille.

Life is good, really good.

Ihanaa Flowta/muuten vaan lauantaita, tyypit!

xx,

Anna

tiistai 11. elokuuta 2015

Vuoteni avoimessa yliopistossa


8 kuukautta, 65 opintopistettä ja kokopäivätyö. Siinä mun elämäni viime syksystä viime kevääseen pähkinänkuoressa.

Ajattelin vähän valottaa avoimessa yliopistossa suorittamiani opintoja, koska kun itse reilu vuosi sitten aloin tutkia asiaa, infoa oli tarjolla melkolailla vähän.



Aloitin tosiaan syyskuussa 2014 opinnot Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa, tavoitteenani saada niin paljon opintoja kasaan, että olisin oikeutettu hakemaan yliopistoon paitsi yhteishaun, myös avoimen väylän kautta.

(Hain itse molemmissa hauissa vain Helsingin yliopiston humanistiseen tiedekuntaan, joten muiden tiedekuntien, saati sitten muiden yliopistojen vaatimuksista en luonnollisestikaan tiedä mitään. Ja siis tietenkin avoimessa voi ja saa opiskella vaikkei olisikaan niin mahtipontisen överi tavoite kuin meikäläisellä. Opiskelu ei ole koskaan haitaksi.)

Mutta jotta Helsingin humanistinen ei avoimen väylän haussa hylkää sua heti kättelyssä, opintoja pitää olla kasassa aika paljon:

-kahdet perusopinnot (mulla yleinen kirjallisuustiede ja historia) eli 2 x 25 op
-toisen kotimaisen (mulla ruotsin) suulliset ja kirjalliset kieliopinnot, yht. 5 op
-pitkän vieraan kielen (mulla englannin) suulliset ja kirjalliset kieliopinnot, yht. 5 op
-puheviestintä 2 op
-tieteellinen kirjoittaminen 3 op

Kaikki yllämainitut ovat siis pakollisia, jotta oli oikeutettu hakemaan humanistiseen avoimen väylän kautta. Kaikki yllämainitut opinnot ovat myös hyväksiluettavissa, jos ja kun pääsee sisään. Olen siis ensimmäisen yliopistovuoden alkaessa lukenut pääaineeni perusopinnot ja historian lyhyenä sivuaineena. Plus tietenkin noi kieli- ja yleisopinnot.

Koska koulu ei ole vielä alkanut, en tiedä tarkalleen tulevia lukujärjestyksiäni (kutsutaanko niitä edes lukujärjestyksiksi?), mutta kuvittelisin siirtyväni suoraan kirjallisuustieteen aineopintoihin ja toivon mukaan pääsen myös aloittamaan jonkun toisen sivuaineen! Se selvinnee orientaatioviikolla.

Viime syksynä opintoja suunnitellessa suurin huolenaiheeni oli, saanko mahdutettua kaikki kurssit kalenteriini. Mun työaikani on onneksi hyvin joustava, koska en tee sellaista kahdeksasta neljään -toimistotyötä. Töissä luvattiinkin samantien joustaa kun kerroin opiskeluaikomuksestani ja en voikaan näin jälkikäteen kuin kiittää duunipaikkaani nöyrästi. Kaikki opiskeluista johtuvat työvuorotoiveeni huomioitiin työvuorolistoissa, mikä oli mulle kriittisen tärkeää.

Kun ei tarvinnut stressata työajoista, aloin stressata siitä, onko tarvitsemiani kursseja tarjolla niin, etteivät ne mene päällekäin toistensa kanssa, lähes kaikilla kursseilla kun oli läsnäolopakko luennoilla. Suurimman osan sain sommiteltua, mutta kolme kurssia jouduin ottamaan eräästä yhteistyökoulusta, Kauniaisissa sijaitsevasta kansanopistosta. Maksoin Kauniaisissa käymistäni kaikista 5 opintopisteen kursseista 150e per kurssi, mikä tietenkin kirveli, koska Helsingin avoimessa yliopistossa olisin pulittanut kyseisistä kursseista vain 50e per kurssi. Mutta ei auttanut itku markkinoilla, koska mä olin vakaasti päättänyt saada kaikki kurssit kasaan.

Avoimessa yliopistossa yksi opintopiste maksaa tosiaan 10 euroa, joten esimerkiksi viiden opintopisteen arvoisen kurssin hinnaksi tulee 50 euroa. Nopealla laskutoimituksella maksoin 65 opintopisteen opinnoistani n. 950 euroa. Onhan tossa penni poikineen, mutta mä en ikinä ajatellut opintojani rahallisena menetyksenä. Ne olivat mulle jo silloin satsaus omaan tulevaisuuteen.

Jossain vaiheessa kävin luennoilla kolmena iltana viikossa suoraan töistä. Onneksi duunipaikka on keskustassa ja luennot järjestettiin keskustan kampuksella, eipä kulunut matkoihin aikaa.

Suoritin pari kurssia kirjatenteillä, mikä onneksi oli mahdollista, koska mulla ei yksinkertaisesti olisi ollut tilaa kalenterissa, että olisin ehtinyt käydä luennoilla. Venytin myös muutaman esseen palautuspäivää maksimiin, koska oli pakko käydä töissä ja nukkuakin joskus.

Se mitä yritän tässä siis sanoa on, että olihan se rankkaa, välillä aivan tajutontakin. Äiti sanoi nyt kesällä välillä katsoneensa mun viime talven menoa vähän huolissaan, mutta oli kuulemma kokenut paremmaksi olla kommentoimatta asiaa sen kummemmin. Ihan fiksu veto äidiltä, en mä olisi tahtiani kuitenkaan hidastanut, korkeintaan väsymyspäissäni suutahtanut jotain kurjaa.

Mutta hei, enpä huhkinut turhaan, koska mulla on nyt opiskelupaikka yliopistossa.

Mä muistan jossain vaiheessa viime talvena ajatelleeni, että mitä ihmettä mä oikein olen aikaisemmin tehnyt kaikella sillä vapaa-ajalla, jonka tuolloin käytin opiskeluun. Varmaan lojunut sohvalla tekemässä en-yhtään-mitään. Mutta kai nääkin on vain priorisointikysymyksiä.

Voin myös sanoa suoraan, että mulla ei todellakaan ollut aikaa miehille tai deittailulle, joten en osaa neuvoa, miten sovittaa yhteen kokopäivätyö, opiskelu ja parisuhde (varmaan priorisointikysymys tämäkin). Kaverit varmaan nauraisi tähän väliin, että mitäs tekosyytä mä olen tätä ennen käyttänyt, kun oon teilannut kaksilahkeisia, haha.

Ja kun avoimen kursseilla saat tehtäviä tai esseitä (yliopistossa ei siis kuulemma saada läksyjä, haha), aloita niiden tekeminen mahdollisimman pian. For real. Koska jos et aloita niiden tekemistä pian vaan oot sillee "joojoo jos sitten vaikka ens viikolla", yhtäkkiä huomaatkin, että sulla on palautettavana kolme esseetä ja neljä muuta pientä tehtävää ja tentitkin lähestyvät ja sitten ei enää nauratakaan.

Jos jonkun kurssin kanssa meinaa tulla kiire, kuten esimerkiksi mulla kevään viimeisen kirjallisuustieteen kurssin kanssa, marssi kurssia vetävän proffan luo ja avaa rohkeasti sanainen arkkusi. Aika harvassa ovat ne proffat, jotka eivät pystyisi tekemään erikoisjärjestelyjä, jotta sinä pystyisit hakemaan yliopistoon. Tai siis kelatkaa nyt, tottakai ne on sun puolella. Kuka proffa ikinä pohtisi että "Hmm, tää tyyppi on opiskellut tätä mun ainetta ja kuulemma haluaisi hakea lukemaan tätä yliopistoon ja pyytää voisinko sen vuoksi arvostella hänen esseensä aikaisemmin? Joo en mä kyllä taida."

Totean tähän väliin, once again: asioilla on tapana järjestyä. Joskus ne kaipaavat pikkuisen tuuppausapua oikeaan suuntaan, mutta loppupeleissä ne järjestyvät aina.

Sitten vähän tosta avoimen väylän kautta hakemisesta. Tänä vuonna kaikkien opintojen piti olla WebOodissa (yliopiston käyttämä nettisysteemi, vähän kuin lukiossa käytetty Wilma) 29.4. mennessä. Koska suoritin kaikki opintoni Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa/niiden yhteistyölaitoksessa, mun ei tarvinnut erikseen hakea "hyväksilukemista" mun opinnoille. Riitti, että ne olivat WebOodissa, tän tarkistin humanistisen opintotoimistosta. Viestittelin kevään aikana niin paljon erään kyseisellä toimistolla työnkentelevän naisen kanssa, että oltiin melkein parhaat kaverit.

Mikä tuli mulle yllätyksenä ja melkein pilasi kaiken (koska en lukenut kaikkea huolella vaikka kuinka yritin), oli se fakta, että perusopinnoista puhuttaessa ei riitä, että siellä ne olla lojuvat WebOodissa. Ehei. Niille pitää hakea erikseen koontisuoritusmerkintä, jonka jälkeen joku ihminen jossain kokoaa ne "Yleisen kirjallisuustieteen/Historian/Aineen x perusopinnot" -merkintöjen alle. Ja vasta silloin humanistinen hyväksyy ne. Mullehan meinasi tulla asian kanssa ihan pikkuinen hoppu, mutta ihana humanistisen opintosihteeri lähetti mulle itse viestin, että mun opinnot pitäisi koota, täytä tämä lomake mahdollisimman pian. Täytin sen nopeammin kuin Usain Bolt juoksee sata metriä ja liitin varmuuden vuoksi "Lisätietoja"-kohdan alle anovan vetoomuksen siitä, voitaisiko mun opinnot kerätä kasaan pikavauhtia. Onneksi ruudun toisessa päässä on ihmisiä, eikä koneita ja sain kuin sainkin opintoni kasaan ajoissa.

Loppu siis hyvin, kaikki hyvin.

Lyhyesti: avoimessa yliopistossa ON mahdollista suorittaa yhden vuoden aikana niin paljon opintoja, että niiden avulla pystyy hakemaan (ja pääsemään) yliopistoon. Ei se ihan pelkkää viheltelyä ole, mutta se ON mahdollista.

...oon aika varma, että unohdin jotain oleellista, haha. No mutta saa toki kysyä, jos tulee jotain mieleen.

xx,

Anna

(Kuva Pinterestistä.)

keskiviikko 5. elokuuta 2015

KESÄLOMALLA


Viimeinkin.

Aloitin virallisen, täyspitkän kesälomani viime viikon tiistaina. Sen jälkeen loppuviikko olikin yhtä suurta kotimaanmatkailua. Ensin matkustin pariksi päiväksi faijan luo landelle. Iskä vei mut kesäteatteriin ja käytiin yhdessä juoksemassa. Syötiin jäätelöä välipalaksi ja mä nukuin päiväunia sohvalla.

Perjantaina tulin takaisin Stadiin, heitin kaupungille yläfemmat, purin likaiset vaatteet, pakkasin lisää puhtaita ja lähdin seuralaiseni kanssa Hankoon.

Mä en ollut koskaan käynyt Hangossa ja seuralaisen perheellä on kesäkoti siellä. Yksi plus yksi on yhtä kuin kesäviikonloppu tuossa keksien ja auringonpaisteen luvatussa kaupungissa.

Ja olihan Hanko valloittava. Pieni, suloinen, hiekkarantainen ja niin kovin aurinkoinen. Kulutimme päivät käveleskellen ympäriinsä ja juoden kahvia kahvilassa, jossa oli valtavasti kirjoja. Lauantai-aamuna tehdessämme aamupalaa Hanko-syntyinen seuralaiseni soitti mulle Vadelmaveneen Spotifystä. Kappaleen, josta hän ei oikeastaan pidä, mutta josta minä intoilin kovasti, olimmehan kuitenkin Hangossa. 


Kun pääsin ensimmäistä kertaa merenrannalla, otin kengät pois ja upotin varpaat rantahiekkaan. Hiekka oli pehmeää ja lämmintä. (Merivesi taas ei.) Piirtelin hiekkaan kuvioita ja olisin voinut hymyillä merelle loputtomiin, niin kaunis se oli.


Ja se Hangon yöelämä. Mutta minkäs teet, once in Hanko.... Sanokaa hölmöksi (ja henkisesti keskenkasvuiseksi. Tunnustan, hehe.), mutta mä olen jo pidemmän aikaa pitänyt sillee vähän salaa yhtenä ihmissuhteen kepeämpänä mittana sitä, voiko ja kehtaako toisen kanssa lähteä krebaamaan ihan vain kaksin, ilman kummankaan ystäviä tai muita tausta- ja tukijoukkoja. Oli kyseessä sitten ystävyyssuhde tai romanttisempi juttu, mun maailmassa kuvittelen viihtyväni lähellä olevien tyyppien kanssa niin hyvin, ettei ajatus kahdestaan vietetystä alkoholinhuuruisesta illasta tunnu epämukavalta tai aiheuta kiemurtelua kummassakaan.

Me eksyttiin yhteen niistä venelaitureiden läheisyydessä sijaitsevista baari-yökerhoista, oltiin äimän käkenä, koska paikassa ei myyty karpalolonkeroa (okei, minä olin ja baarimikko nauroi. Toinen joi vieressä tyytyväisenä bisseä), tanssittiin, oltiin huvittuneen riemuissamme DJ:n biisivalinnoista ja tutustuttiin hauskaan miesporukkaan, jonka kanssa puhuttiin ruotsia (kyllä, jopa minä. Voi Hanko ja Hangon suomenruotsalaiset!). Yön pikkutunneilla tehtiin paras päätös aikoihin, kun sijoitettiin viimeiset kolikkomme kärryssä myytäviin kevätrulliin.


Sunnuntai kului kepeän laiskasti ja illansuussa kaunis Helsinki avautui taas silmiemme eteen. Ostettiin kasaa-itse -salaatit Postitalon K-kaupasta, koska kokkaaminen ei ollut kiinnostuslistan kärkipäässä.


Alkuviikon olen hoitanut opiskelujuttuja such as päivittänyt matkakortilleni opiskelija-statuksen, rekisteröitynyt UniSportiin, tilannut opiskelijakortin ja muuta vastaavaa.

Tänään nautittiin siskon kanssa aamupalaa Fazerilla ja kierreltiin vähän kauppoja. Yleensä inhoan vaatekauppoja enkä oikeastaan pidä shoppailusta (kiitos kolme vuotta vaatealalla), mutta tänään kaupoissa oli tyhjää ja seura mitä hauskin ja rakkain. Ajan viettäminen siskon kanssa tuntuu tavallista erityisemmältä, koska pian pikkusisko suuntaa opintojen perässä Vaasaan.

Siskokin pääsi tosiaan opiskelemaan, mikä teki omasta sisäänpääsystä täydellisen. Päätettiin talvella, että tää on meidän molempien vuosi ja onneksi oli. Tiedän, että olisimme molemmat olleet murtuneita, jos toinen ei olisikaan päässyt, vaikka emme opiskele edes samaa alaa. Mutta me ollaan ennenkin tehty asioita yhtä aikaa ja aina puolivahingossa. Kirjoitettiin ylioppilaiksi samana vuonna, joten pidettiin luonnollisesti yhteiset juhlat. Ja nyt päästiin yhtä aikaa kouluun ja ollaan molemmat tahoillamme fukseja. En olisi puoliksikaan näin innoissani koulun alkamisesta, jos en tietäisi, että sisko aloittaa opinnot myös.


Vaikka odotankin koulun alkamista innolla, on lomailu siitä huolimatta IHANAA. Jouduin oikein pysähtymään ja miettimään, että miten tää lomailu on näin kertakaikkisen rentouttavan mukavaa. Sitten tajusin, että en pitänyt viime kesänä lomaa kuin kolme päivää ja nekin Ruissin yhteydessä. Sellaista "oikeaa" pidemmän kaavan mukaista lomaa mulla on siis ollut viimeksi kaksi vuotta sitten.

Nyt lähden viettämään iltaa duuniporukan kanssa. Ihanaa keskiviikkoa!

xx,

Anna