maanantai 28. tammikuuta 2013

Laukkumaniaa, pyykkäystunarointia ja uusi suklaaherkku

Helei!

Oon vähän pihalla. Sain päivän opiskelut ja muut velvollisuudet hoidettua ja avasin läppärin ja ajattelin ihan vaan pikaisesti plärätä muutaman nettikaupan ja tsekkailla, mitä kaikkia laukkuja maailmalla onkaan mulle tarjota.

Kaksi tuntia ja tusina upeaa laukkua myöhemmin.

Siis hyvänen aika. Oon tätä nykyä todella nirso, mitä tulee laukkuihastumisiin (tai ihastumisiin ylipäätään), mutta sitten kun joku iskee, niin se iskee ja kovaa. Ja ikävä kyllä (lähinnä pankkitilin kannalta), nyt iski useamman kerran kovaa ja korkealta.

Mun suurin ongelma tällä hetkellä onkin, että missä järjestyksessä alan noita unelmia hankkimaan. (Ai mikä säästäminen pahan päivän/omistusasunnon/auton/veneen/minkälie varalle?) Lisäksi muutama upeus ihastuttaa useammassa eri värissä, mikä ei lainkaan helpota tätä.

Olin jo päättänyt, että seuraavaksi hankin (viimeistään keväällä itselleni synttärilahjaksi) Vuittonin Alma GM:n mustana hopeisilla metalliosilla Epi Leather -matskulla, koska mun vaatekaapissa on suorastaan huutava tarve mustalle arkilaukulle. No, sitten muistin taas Korsin Large Hamilton Toten läsnäolon. Ja joo, vaikka mua vähän häiritsee, että sitä näkee tätä nykyä joka toisella vastaantulijalla, oon kuitenkin mennyt ihastumaan kyseiseen laukkuun. Kyseisestä laukkumallista haluaisin joko konjakinruskean kultaisilla metalliosilla tai valkoisen kultaisilla metalliosilla. Ehkä vähän enemmän ton konjakinruskean. Mulla ei nimittäin myöskään ole ihan basic-konjakinruskeaa arkilaukkua since Vuittonin Speedy 30 Monogram täyttää enemmänkin ruskean laukun aukkoa.

Ja ettei vaan käy homma liian helpoksi, mun mieltä kaihertaa myös MiuMiun Vitello Bow Bag. Se on söpö ja kaunis (ja siinä on hei rusetteja!!). Musta olisi ihanaa hankkia se jossain vähän säväyttävämmässä värissä, esimerkiksi pinkkinä (se, että satuin eilen bongaamaan maailman-näteimmät-kuolen-jos-en-saa-niitä pinkit MiuMiu-henkiset rusettikorkkarit, ei lainkaan liity asiaan).

Ja sitten on tietysti Lady Dior -laukku, jonka haluaisin luultavasti medium-kokoisena ja ehdottomasti punaisena ja se Celinen ihana Luggage Tote. Ja tietenkin yhtenä suurimmista unelmista: Chanelin Classip Flap Bag.

Enitenhän tässä mua rassaa se, että joudun odottamaan ennen kuin voin ylpeänä kertoa omistavani noi kaikki (tai edes osan). Oon nimittäin about yhtä kärsivällinen kuin viisivuotias lapsi. Mä haluan kaiken nyt heti enkä myöhemmin. Odottaminen on niin tylsää. Äiti onkin aina sanonut, että oon aika malttamaton. Tunnustan.

Laukkuhankinnat mielessä kävinkin viime perjantaina ostamassa kokonaiset viisi riviä Lottoa. Olin ihan varma, että voitan sen neljä-viisi tonnia ja voin heti käydä ostamassa pari noista pois.

Tänään sitten tarkistin mun rivit. Kaksi oikein ja yksi lisänumero. Sillä ei voittanut edes euroa. Olin aika pettynyt.

Nää on just näitä first world problems. Että ei oo mullakaan helppoa.

(Alan olemaan koko ajan vaan vakuuttuneempi siitä, että musta ei tuu mitään hullua kissamummoa. Musta tulee hullu laukkumummo, joka vaan halailee ja pussailee kotona laukkujaan kaiket päivät.)

Lisäksi oon tietysti tsekkaillut muutaman jenkkiläisen nettikaupan sivustoja, ihan vaan jos sieltä vaikka sattuisi löytymään jotain mitä ehdottomasti tarvitsen, kun faija vielä asuu siellä (eli ei tulleja sun muita ällötyksiä). Pikkubroidi on menossa parin viikon päästä käymään siellä, pitänee ehkä laittaa pienenpieni tilaus Victoria's Secretille.

Aa ja se mun detox-puhdistuskuuri loppui perjantaina! Jotain perää siinä ilmeisesti on, että siitä tulee energinen fiilis, koska olin aika toimelias. Pesin mm. kaksi koneellista pyykkiä onnistumisprosentilla 50. Ekaan koneelliseen survoin valkoisen pyyhkeen ja mun ainoan valkoisen kangaskassin, jossa oli sellainen iso punainen koristekukkahärpäke. En edes ajatellut, että siitä voisi lähteä väriä. Joten kertoisko joku, millä logiikalla mun pyyhe on nyt kivan vaaleanpunainen, mutta itse kangaskassi ei? (Ratkoin sen kukkakoristeen irti pesun jälkeen, en muutenkaan tykännyt siitä.)

Jatkoin pyykkäämistä perjantaina (tällä kertaa onnistuen) ja tehosiivosin. Paino sanalla teho, koska siis vein mun kaikki petivaatteet ja jopa koristetyynyt ulos tuulettumaan ja jopa tamppasin ne. Että mitäpä? Samaan syssyyn vielä tuuletin kaikki mun villavaatteetkin ja kävin ruokaostoksilla. Nyt onkin sitten leikitty kunnon "minusta tulee hyvä vaimo" -ehdokasta koko loppuvuoden edestä. Lattiat pitäisi tosin pestä. Katellaan sitä tossa vaikka ensi kesänä.

Oon lisäksi onnistunut addiktoitumaan God Morgon -tuorepuristettuun appelsiinimehuun. Se on niin hyvää!! En oo aikaisemmin nirsoillut mehujen kanssa mutta ton jälkeen en enää ikinä pysty juomaan mitään ällöjä tiivistemehuja. Toi maistuu paremmalta kuin mikään limu tai drinkki. Voisin elää sillä.

Vietin eilen harvinaislaatuista vapaapäivää. Heräsin kahdelta päivällä täysin virkeänä (ja darrattomana). Olin lauantai-iltana kaveripariskunnan tupareissa, mutta olin vesi- (tai pikemminkin appelsiinimehulinjalla) ja  skippasin jatkot, joten kahdelta yöllä olin jo kotona syvässä unessa.

Kävin eilen powerwalk-lenkillä (jos se on sitä että kävelee reippaasti) tsekkaamassa miltä mun juokselenkki näyttää tätä nykyä ja ihan juoksekelpoiselta vaikutti (jee!). Kipaisin siitä vielä käymään Sofian luona lainaamassa kuusikulma-avainta, jolla saan kiristettyä mun keittiön pöydän ja tuolien ruuveja. Pitäisikin muuten ryhtyä tuumasta toimeen, ettei unohdu.

Illalla lojuin sohvalla, katsoin Nemoa Etsimässä (Disneylove) ja söin "brownie in a mug" -herkkua, jonka ohjeen löysin sattumalta netistä. Siihen ei tarvita kuin iso muki, 2,5 rkl jauhoja, 2,5 rkl sokeria, ripaus suolaa, 2 rkl leivontakaakaojauhetta, 2 rkl öljyä ja 3 rkl vettä. Kuivat aineet sekaisin, nesteet sekaan, sekoitus (jos seos on liian kovaa, lisää öljyä ja vettä) ja minuutiksi mikroon. Nauti vaniljajätskin kanssa. Aika epäterveellistä, mutta aika herkkua ja kerrankos sitä vaan eletään. Oon sitäpaitsi ollut kohta vahinkotipattomalla melkein neljä viikkoa, joten yksi suklaaherkku ei haittaa mitään.

Ajattelin huomenna kipaista töiden jälkeen keskustaan ihailemaan muutamaa noista yllämainituista laukkuehdokkaista. Ja mun on ehkä ihan pakko käydä sovittamassa niitä pinkkejä korkkareita. Onhan ne nyt superkäytännölliset, Suomessakin on korkkarikelit kuitenkin sen 4 kuukautta vuodessa.

Nyt meen kiristelemään noita ruuveja.

xoxo,

Anna


keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Näin löydät kohtalosi "sokkotreffeiltä". Tai sitten et.

Helou!

Elävien kirjoissa ollaan, eikä todellakaan matkalla tuhannen ja yhden yön maahan uuden sulhasen kera. (I wish, kyllä kelpaisi lämpö ja aurinko. Mä en oo talvi-ihmisiä, en sitten yhtään.)

Siskon järkkäämät ns. "sokkotreffit" oli yhtä sekasortoa. Sofia ja sen poikkis ovat selvästi unohtaneet mennä jonoon kun hienotunteisuutta jaettiin.

When my friend tells me she wants to set me up on a
blind date so I feel more included


"Mun kohtalo" kuten Sofia asian KOVAAN ääneen ilmaisi, oli oikein mukava ja kivannäköinenkin, mutta ei meillä ehkä ihan synkannu kuitenkaan. Kyseinen herrashenkilö (Sofian poikkiksen ystävä btw) oli myös aika hiljaista sorttia, joka tietysti luo paljon kontrastia tälläiselle semi-äänekkäälle neitoselle.

Sofian vasta-argumentti: "Mutta sehän ei haittaa, koska sit sä voit puhua enemmän ja se vaan kuunnella."

Niin no siis.

Istuttiin vierekkäin (lue: mut työnnettiin puoliväkisin melkein sen syliin) ja Sofian poikkis tökki mua kyynerpäällä niin usein, että oon aika varma, että sain siitä mustelman.

Syvällisin keskustelu meidän kahden välillä oli sarjaa

Se: "Haluutko laittaa musaa tältä läppäriltä?"
Minä: "Joo voin mä, kiitti."

Hääkellot siis soi päivänä minä hyvänsä.

Surkuhupaisinta koko jutussa oli ehkä se, kun jälkeenpäin kuulin, että myös tämä mieshenkilö oli tiennyt, että meitä yritetään parittaa. Voi morjens. Se siis luultavasti pitää a) mua epätoivoisena ikisinkkuna ja b) Sofiaa ja sen poikkista sekopäinä (mitä ne kyllä vähän onkin, pus vaan murut!).

Eikä oo muuten lisännyt mua kaveriksi fb:ssä. Jännä juttu.

Onneksi paikalla oli muitakin (pari vanhaa kaveria) ja ilta oli hauska, vaikka joinkin vaan vettä ja teetä. Olin kotona pilkun aikaan ja nukuin pitkälle sunnuntaihin. Tota lauantai-iltaa lukuunottamatta en tehnyt viikonloppuna yhtään mitään. Nukuin, aloitin tän detoxin, kävin tapaamassa sitä mun kohtaloa, nukuin lisää ja katsoin leffoja. Ja näin T:tä, koska se lähti maanantaina Damiin.

Alkuviikon oon ahkeroinut töissä ja ajatellut ruokaa enemmän kuin varmaan koko viime vuonna yhteensä. No, tää kuuri loppuu perjantaina ja sitten pikkuhiljaa palaan taas "oikean" ruoan pariin.

Aloitin jopa pääsykoeopiskelunkin, sillee kevyesti ja hiljalleen. Oonpa mä reipas.

Eilen illalla iski kotikoti-ikäväkohtaus, joten luonnollisesti soitin mamalle, vaikka kello oli melkein yksitoista. Se ei onneksi ollut vielä nukkumassa ja me päädyttiinkin juttelemaan yli puoli tuntia ja mulle tuli paljon parempi mieli.

Oon myös tänään juhlinut mun ja tän mun Punavuoren asunnon (kotoisasti Punavuori Penthousen) kaksivuotispäivää (and still going strong!). Virallinen oikea päivä ehti livahtaa ohi ennen kuin sitä tajusin, joten päätin juhlistaa meidän syvää ja onnellista suhdetta tänään. Eli kotoilin kollarit jalassa ja join teetä ja hymyilin typerästi itsekseni kun mietin, kuinka kovasti tätä mun kotia rakastan. Oon tässä suhteessa oikein onnellinen eli ei ihme, ettei oo uusille poikkiksille löytynyt tilaa (tätä on hyvä vakuutella itselleen myös sitten kun ensi kerralla rakastun ja jos homma ei taas toimikaan).

Nyt reippailen tohon alakertaan AH:n luo iltateelle. Luvassa takuuvarmaa kikatusta ja snadia avautumista yhdestä jos toisestakin jutusta (esim. siitä kuinka pahasti mun latvat on kampaajan tarpeessa).

Keskiviikkoterveisin,

Anna

ps. Mä en kestä. Flow julkisti alkuviikosta ensimmäiset tulevan kesän artistit, joiden joukossa sillee vaatimattomasti mm. Of Monsters and Men ja Karri Koira!! Kiljuttiin T:n kanssa yhtä huutoa kun huomattiin toi. Oon sillee vähän innoissani keitä kaikkia muita ne on sinne saanut buukattua. Ja se mitä mä en kestä, on toi mun oma innostuneisuus Flowsta. En varmana osta monen päivän lippua, mun antihipster-ego ei ehkä kestäisi sitä (poikkeus sallitaan jos sinne tulee jotain superhyviä artisteja). Onneksi mä en omista hipsterivaatteita, ettei mee homma ihan överiksi.

pps. hauska liikkuva kuvalinkki täältä


lauantai 19. tammikuuta 2013

"Anna, meillä on sulle mies!"

Sofia soitti tänään ja aloitti puhelun otsikon sanoilla.

Oon just lähdössä kohti siskon ja sen frendin kämppää ja mua ihan pikkasen pelottaa. Toivon todella, ettei niillä oo ketään "mulle", kelatkaa miten kiusallista siitäkin tulisi. Mä en kestä mitään sokkotreffejä, en mä tarvitse poikaystävää just nyt. Oon oikein tyytskäri näin yksinänikin.

Sofia on ilmeisesti eri mieltä.

Enkä voi edes dokaa, koska aloitin just puhdistavan detox-kuurin (siitä lisää myöhemmin). Sofian poikkiskin kysyi päivällä, oonko sattumoisin menossa Lauantaidiskoilemaan. En tosiaan ollut suunnitellut mitään tälle päivälle/illalle ja sisko sanoikin sitten puhelimessa, että mut on varattu täksi illaksi niille.

Mitäköhän tästäkin taas tulee? No, ehkä meen vaan pariksi tunniksi sinne ja tuun aikaisin kotiin nukkumaan.

Voi elämän kevät taas.

Mitäköhän tähänkin taas sanoisi -terkuin,

Anna


perjantai 18. tammikuuta 2013

This Friday night

Hello!

Tulin heittämään tälläset pikaheipat. Pääsin just kotiin Katajanokalla järkätyistä dokkariensi-iltamista, joissa olin kutsuvieraana. Vanha koulukaveri tosiaan kuvasi loppusyksystä lyhytdokkarin nykyisessä opinahjossaan ja pyysi mua (ja muutamaa muuta) mukaan siihen yhden esiintymisen verran. Suostuin ja tänään sain sitten vihdoin nähdä, mitä mimmit olivat saaneet kyhättyä kasaan.

"Mun" dokkarin lisäksi nähtiin seitsemän muuta lyhytdokumenttia, mutta mikäs siinä, kun jälki oli hyvää ja filkkoja katsoi enemmän kuin mielellään.



Voitteko uskoa, että ihan oikeasti näin oman naamani tollasella isolla valkokankaalla? Se oli allekirjoittaneelle jotain uskomattoman siistiä.


Sain myös oman kopion meidän tuotoksesta, nyt äitikin pääsee näkemään. Kerroin sille eilen tästä ja se ehti jo kysyä, että missäs tän dokkarin voi mennä katsomaan. Niin äiti, ihan Finnkinon valtakunnalliseen levitykseenhän se heti ekana meni. 

Dokkari itsessään oli tosi hyvä ja oon kyllä superiloinen, että sain olla mukana siinä. Tytöt olivat tehneet hyvää jälkeä.


Iloinen neiti melkein kotona. Oli ihanaa nähdä vanhoja tuttuja, niitä kun oli useampi noissakin kekkereissä! (Oli muuten snadisti kylmä ulkona, hyi ssssaa-- siis HYR.)


Ilta jatkuu pyjama päällä tällästen eväiden ja uuden Olivian kera. Oon ihan poikki ja koitankin saada nukuttua mahdollisimman pitkät unet tänä viikonloppuna (mulla ei oo ees töitä!).

Palataan huomenna langoille (ai mille? onpa kyllä todella hölmö sananparsi), mulla on taas paljon asiaa (tikusta. eli ei oikein mistään. mut ehkä se on ihan okei.)

Mulla on ihan lauantai-iltafiilis. Onneksi on vasta perjantai.

xoxo,

Anna

perjantai 11. tammikuuta 2013

Annan ensimmäinen tatuointi

Hellou!

Kiva radiohiljaisuus taas, mutta on tullut juostua vähän joka paikassa. On vietetty tyttöjen iltateehetkiä, tyttöjen iltakakunsyöntihetkiä ja nyt vietän yhden naisen mustikkarahkansyöntihetkeä. Ja sit pitäisi käydä vielä töissäkin.

No mutta, viikon kohokohta mun pitää ehdottomasti jakaa!

Nimittäin...

Tiistaina nimittäin koitti vihdoin se päivä!

Päivä, jota oon odottanut pidempään kuin itsekään oon edes tiedostanut.

Päivä, jota jännitin ja odotin aivan järjettömän innoissani.

Päivä, jolloin mä otin mun ekan tatuoinnin.

Siellä se nyt on, mun oikeassa sisänilkassa. Se on niin kaunis ja täydellinen ja siro ja rakastan sitä koko ajan vaan enemmän. Miten oon edes osannut elää ilman sitä?

Se on vaan niin mua.

Sofia tuli erään ystävänsä kanssa mun henkiseksi tueksi (mutta koska odottelu kävi tylsäksi, ne otti uudet lävärit korvaan. Perus. Mun pikkusisko on ehkä hulluin spontaanein ikinä). Joskin selvisin oikein urheasti, en kiljunut / pyörtynyt / muuten seonnut. Mun tatuoija oli tosi rento ja asiantunteva, heitti läppää ja kyseli mun fiiliksiä. Ja oli tosi kärsivällinen. Kuvaa piti nimittäin muokata neljästi ennen kuin kelpuutin sen iholleni. Mutta mua ja mun toiveita kuunneltiin ja kunnioitettiin ja tuli tosi turvallinen fiilis. Eikä itse tatuoinnin teossa kestänyt kuin vajaa kymmenen minuuttia (tai niin mä uskoisin, en katsonut kelloa ja mullahan ei tunnetusti ole minkään valtakunnan ajantajua).

Muahan pelotti kamalasti ennen tatuointia, että entä jos mä säpsähdän sitä kipua niin paljon, että heilautan jalkaa ja homma menee plörinäksi. Kerroin tästä ja mulle vakuutettiin, ettei mitään hätää oo. Menin tuolille mukavaan makuuasentoon ja mun tatuoija vielä surautti poraa (onks sen surisevan tatuointiteräaseen nimi pora?) ja kertoi mulle, että nyt alotettais.

Mä en pilannut mitään säpsähtämällä (since en tosiaan säpsähtänyt), kuten mulle luvattiin.

Kipu oli tosi pientä ja siedettävää, vähän niin kuin parvi mehiläisiä olisi pörissyt ihon päällä. Ja voin ihan rehellisesti sanoa, että esimerkiksi bikinialueen sokerointi sattuu ekalla kerralla paljon enemmän kun toi.

Ja sitten se oli valmis.

Mun tekisi koko ajan kamalasti mieli paijata sitä (Anna, koita muistaa että se on vaan mustetta sun ihon sisällä, ei mikään koiranpentu), mutta en oo viitsinyt ettei se vaan tulehdu. Vilkuilen sitä jatkuvasti ja en millään meinaa uskoa, että siinä se nyt oikeasti on.

Se on tähti.


Kyseisellä kuvalla on mulle todella henkilökohtainen merkitys. Mä oon aina tykännyt tähdestä kuviona ja toi muistuttaa mua siitä, että mä oon oman elämäni tärkein henkilö, oman elämäni pääosan esittäjä, oman elämäni tähti. Minä, eikä kukaan muu.

(Ja ei, mua ei oikeastaan kiinnosta, että tähti on yksi yleisimmistä tatuoinneista tai että se on superkliseinen tai kulunut tai mitä tahansa. Mä halusin sen ja nyt se on osa mua, kliseisyyksineen kaikkineen päivineen.)

Mä en oo sitä tyyppiä, joka osaisi ottaa tatuoinnin vaan siistin kuvan takia. Mä en kuitenkaan lähde tollasta meininkiäkään tuomitsemaan, koska mun pari frendiä on ottanut jo muutaman tatuoinnin ihan vaan just koska "kuva oli niin makee". Ja on ne kyllä oikeasti makeita.

Sanoinko jo, että oon niin fiilareissa tosta pienestä mustekuviosta mun ihossa?

Jee!

Mitäköhän muuta mun viikkooni kuuluu?

-sain tossa jokin aika sitten vihdoin luettua läpi Fifty Shades of Grey -trilogian ja en oikeastaan ymmärrä, miksi jengi haukkuu sitä niin huonoksi. Olihan se kieli välillä vähän kömpelöä, mutta noin niin kuin muuten. Siis ihan perushömppäähän se on, menee mun luokittelussa samaan kastiin Himoshoppaajien ja Paholainen pukeutuu Pradaan -pokkareiden kanssa. Toki jos pitää tollasta hömppäkirjallisuutta huonona, niin sitten. Mä taas oon ihan hulluna pokkareihin.

-kävin myös ostamassa uuden rahapuun! Vanha tosiaan kuolla kupsahti kun ilmeisesti kastelin sitä liikaa (ihan vahingossa!) Sain onneksi hyvät hoito-ohjeet tolle uudelle: "anna sille vettä noin kerran kuukaudessa". Eipä siis ihme, ettei vanha kestänyt mun huolehtivissa käsissä. Tv. nim. "jokaviikkoinen kastelija" Toi uusi kasvi sen sijaan suorastaan kukoistaa!

-viikon pahin vastoinkäyminen koettiin, kun multa loppui Spotifysta minuutit! Ihan kamalaa. Mä en edes tiennyt, että ne voi loppua ja sitten yhtäkkiä se ohjelma ilmoittaa mulle, että "25 minuuttia jäljellä". Kuulemma ne minuutit palaa takaisin, mutta eipä oo ainakaan vielä näkynyt. Oon hyvin ei-iloinen. Joudunko mä nyt päivittämään Unlimitediin tai Premiumiin?

-en oo vieläkään saanut ostettua uutta kalenteria. Kallistun aika varmasti taas Ordning&Redan kalenteritarjonnan puoleen, mutta en osaa millään päättää, ostanko mustan vai valkoisen. Musta olisi helppo, ei sotkeentuisi, mutta kun se on niin musta. Valkoinen (tai itseasiassa läpinäkyvä muovinen, jonka eka sivu on valkoinen) olisi raikkaampi, mutta se taas sotkeentuu helpommin, eikä sitä löydy kovakantisena. On tää kuulkaa vaikeeta! Mun on pakko ostaa se asap, vanhasta loppui jo sivut ja inhottaa kun en voi selailla kalenteria ja kirjoittaa tärkeitä juttuja (kuten "80 päivää omiin synttäreihin" tai "Justin Bieberin keikka!!1!") ylös mihinkään.

-oon myös viime päivinä pohdiskellut kovasti tulevaisuuttani. Opiskeluvaihtoehtoja ja myös sitä, mitä teen, jos en vieläkään pääse opiskelemaan. Sen päätin, että jos ei minkään koulun ovet aukene, mä lähden ulkomaille. Mä en kestä viettää kolmatta välivuotta Suomessa, mun pää ei vaan kestä sitä. Tyttöjen mielestä mun ulkomaille lähtö ei kuulemma oo mikään vaihtoehto: "et sä voi mihinkään lähteä, sun on siis päästävä opiskelemaan, et sä voi jättää mua tänne". Mutta kyllä ne nyt vuoden ilman muakin pärjää. Jos siis joudun turvautumaan vaihtoehto B:hen.

Huomenna meen vielä töihin ja suuntaan suoraan töistä pikapyrähdykselle Rixbyhyn viettämään Sofian ja sen ystävättären yhteissynttäreitä. Tuun tosin yöksi takaisin Helsinkiin, sillä sunnuntaina oon luvannut auttaa T:tä sen muutossa. Siitäkin tulee vihdoin helsinkiläinen, jee!

Nyt meen puhdistamaan ja rasvaamaan mun tatuoinnin.

Terveisin,

musteläiskästä kevyesti seonnut Anna


perjantai 4. tammikuuta 2013

2012, so long and thanks for all the fun

Heippa!

Mun silmät alkaa vihdoinkin näyttää paranemisen merkkejä (lääkäri totesi mulla keskiviikkona sidekalvontulehduksen. Molemmissa silmissä. Perus.) ja tänään palasin taas töihin parin päivän saikkuilun jälkeen. Tulikin sitten puolivahingossa viihdyttyä töissä kellon ympäri, joten ihan kiva, että viikonloppu on vapaata.


Huomenna meen lentokentälle saattamaan äidin kanssa pikkuista pikkusiskoa, joka lähtee takaisin Jenkkeihin. Lisäksi huomenna aion käydä vihdoin ostamassa uuden kalenterin, vanhasta loppuu sunnuntaina sivut, enkä mä todellakaan pärjää ilman. Voisin myös harkita lenkillä käymistä, since lumet on sulaneet teiltä niin kivasti että asfaltti about pilkottaa, JEE! Oon ikävöinyt juoksemista niin paljon että järki lähtee. Sisällä/matolla juokseminen ei oo yhtään sama asia.


Niin hei joo! Löysin tälläsen hauskan kyselyn, jonka päätin täyttää. 


On siis aika muistella vuotta 2012...



1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
Olen! Löysin ihania uusia kaveripoikia ja muutaman upean mimmin kanssakin oon lähentynyt. 
2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?
Kävin Jenkeissä ja New Yorkissa. Ostin muutaman über-ihanan jutun. Tapailin mua vanhempaa kundia (::::D)
3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
En ole. 
4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
Aamupalat Ekbergillä faijan kanssa. Kesä kokonaisuudessaan. Se päivä kun juoksin Rantakympin ja illalla juhlittiin Lauantaidiskon synttäreitä. Kun astuin ensimmäistä kertaa Manhattanille ja kylmät väreet vaan kiiri pitkin selkäpiitä - se oli rakkautta ensihenkäyksellä. 




5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
En riitaantunut, mutta ottanut tulisesti yhteen kyllä. 
6. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
Jos ulkoisista muutoksista puhutaan, niin kasvatin otsiksen pois, haha. Oon mä muuttunut joo. Sitä, miten oon muuttunut, onkin sitten vaikeampi lähteä erittelemään. Aina välillä tuntuu, että oon onnistunut saavuttamaan jonkinnäköisen henkisen tasapainon/sisäisen rauhan/seesteisyyden oman pääni sisällä, mutta sitten taas suurimman osan ajasta seilailen siellä täällä ja oon vähän rauhaton ja hukassa. Oon kuitenkin ehkä henkisesti vahvempi.
7. Oletko lihonut?
Jenkeissä onnistuin kauheen hyvin parissa viikossa keräämään talvivarastoa eli kyllä. 

8. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
En tietääkseni. 
9. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
En ole. 

10. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?
En, mutta eka tatuointi odottaa, enää alle viikko!!
11. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
Apua onpa vaikee! Oon tutustunut moneen sellaiseen kundiin, joiden kanssa mulla natsaa jutut kauheen hyvin yhteen. 
12. Piditkö uudenvuodenlupauksesi?
Mitäköhän mä mahdoin luvata? Musta tuntuu, että se saattoi liittyä onnellisuuteen ja terveempään elämäntyyliin, joten joo, pidin lupaukseni.
13. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Muutama tuttu kyllä, mutta kukaan oikeasti läheinen ei. 

14. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei onneksi. 
15. Missä maissa kävit?
Norjassa, Jenkeissä, Virossa. 
16. Mitä haluaisit vuodelta 2013 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2012?
Selvyyttä tulevaisuuteen ja siihen, mitä haluan isona tehdä. (Tavallaan voisin laittaa tähän myös, että "onnistuneen parisuhteen" (haha), mutta en oikeastaan oo varma, haluanko parisuhdetta just nyt. Tai siis tottakai sitä aina välillä kaipaa rinnalleen jotakuta erityistä, mutta en oikeesti oo varma, osaisinko olla parisuhteessa tällä hetkellä.)
17. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2012?
Oon tosi huono muistamaan päivämääriä, mutta mulle merkityksellisiä päivämääriä kalenterista luntattuna on 9.6., 22.9. ja 21.11.



18. Vuoden suurin saavutuksesi?
Espoon Rantakympin juokseminen alle oman tavoiteajan. Juontaminen Ruisrockissa meidän lavalla.
19. …ja suurin epäonnistuminen?
Opiskelupaikka ei tänäkään vuonna lohjennut, joten periaatteessa se. Mä kuitenkin uskon, että silläkin oli tarkoituksensa, joten en juurikaan jaksa(nut) sitä masistella. Kaikella on aikansa ja paikkansa. 
20. Kärsitkö vammoista?
Sydänsuruista kyllä, mutta muuten säilyin suhteellisen ehjänä. 

21. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Mulberryn huivi tekee mut edelleen hyvin onnelliseksi, samoin kuin Marc by Marc Jacobsin lompakkokin. Ja oi ne mun mintunvihreät korkkarit.
22. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
Mun rakkaiden ystävien. Ne on ihan loputtoman kärsivällisiä mun kanssa ja päivästä toiseen ne jaksaa kuunnella mua. Oon välillä tosi hankala ja käyttäydyn hölmösti, mutta ystävien olkapäät ja viisaat sanat ei siitä huolimatta ota loppuakseen. Oon niille siitä tajuttoman kiitollinen. 

23. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
Oma! Välillä teki mieli ravistella itseään oman käytökseni takia (kaverit lienee samaa mieltä, heh). Mutta myös muutaman kaksilahkeisen. 
24. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Tähän kämppään (lue: vuokraan ja hiukkasen sisustukseenkin).
25. Mistä innostuit eniten?
Elämäni eka palkallinen kesäloma oli superkiva juttu. Ruississa lavalla juontamisesta innostuin ja myös mun lemppariystävien kanssa hengailusta. 
26. Vuoden 2012 ihmiset:
Pari rakasta ystävää, Sofia (joka tosin kuuluu myös ekaan ryhmään) ja isi.

27. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
Onnellisempi. Viime vuonna tähän aikaan olin aika hajalla. 
28. Lihavampi vai laihempi?
Snadisti lihavampi jos vaakaan on uskominen (terkkuja vaan jenkkikilot!), mutta ulkoisesti koen näyttäväni aika samalta. 
29. Rikkaampi vai köyhempi?
Rikkaampi. 

30. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
Ihan oman itseni takia sanon että nukkua. Kerään ihan liian helposti univelkaa. Ja loppuvuodesta olisin voinut käydä juoksemassa useammin. 
31. …entä vähemmän?
Käytin ihan järkyttävän paljon aikaa miesjuttujen analysointiin. Vähemmälläkin olisi pärjätty (terkkuja vaan menneisyyden Annalle ja vinkiksi tulevaisuuden Annalle).
32. Miten vietit joulun?
Perheen ja sukulaisten kanssa. 
33. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
Tää on vaikee, tosi vaikee. Mulla on mielessä muutamakin sellainen hetki, joissa sanoisin/kysyisin jotain sellaista joka oikeasti jäi syystä tai toisesta sanomatta/kysymättä. Pieniä juttuja siis, ei mitään maatamullistavaa. Ja ylläripylläri, liittyy erääseen mieshenkilöön. 

34. Rakastuitko vuonna 2012?
Rakastuinhan mä. 
35. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
Joo ei. Ne ei oikein oo mun cup of tea.
36. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
Olipa kerran oli koukuttava löytö! Ja tietysti ikisuosikki Sinkkikset. 
37. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
Mä en vihaa oikeastaan ketään. Viha on kuitenkin niin voimakas negatiivinen tunne, ettei musta olisi edes kiva vihata ketään. On kyllä ihmisiä, joista en juurikaan pidä.

38. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Piiat oli hyvä ja koskettava.
39. …entä musiikillinen löytö?
Bon Iver, Heli Kajo ja Florence + the Machine tulee ekana mieleen. 
40. Mitä halusit ja sait?
Matkustin New Yorkiin. Sain paljon uusia kokemuksia. Nauroin usein. Olin onnellinen. 

41. Mitä halusit, muttet saanut?
Opiskelupaikan. 
42. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
Leijonakuningas valkokankaalta nähtynä oli kyllä tunnetasolla niin upea kokemus, että se menee varmaan ykköseksi.
43. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
Juhlin sitä mun rakkaiden ystävien seurassa. Se oli onnellinen päivä.

44. Ketä kaipasit?
Isiä ja pienintä pikkusiskoa. 
45. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
Skype. Isi. Mun rakkaat ystävät.
46. Oletko joutunut tappeluun?
Itseasiassa lähellä oli! Joku kundi alkoi urputtaa mulle kun oltiin kesällä baarissa ja mä annoin samalla mitalla takaisin (vaikka se oli mua isompi ja aggressiivinen ja mua pelotti mutta ylpeys ei antanut periksi) ja olin aika varma, että se olisi hyökännyt mun kimppuun/lyönyt mua, jos sen frendit ei olisi estänyt. Hyi kauheeta. 

47. Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana?
Oon mä tainnut tehdä joo. Haha. 

48. Oletko juonut ”perseitä”?
Voi kyllä olen. En sellasia etten pystyisi huolehtimaan itsestäni, mutta sellasia että oon tehnyt joitain ihan käsittämättömiä asioita ja joiden jälkeen jännästi jotkut muistikuvat on aika hämäriä seuraavana aamuna. 
49. Oletko tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin?
En oikeastaan. On enemmänkin asioita, joissa toimisin nyt ehkä toisin. Virheistä oppii.




Kuvituksena iPhotosta löytynyttä kuvakavalkaadiparhaimmistoa Jenkkireissulta. Mehän tosiaan käytiin mm. Washingtonissa, kuten varmaan kuvista oli semihelposti pääteltävissä. (Washington oli tosi pikkukaupunkimainen. Ja matala! Siis ei-pilvenpiirtäjiä-matala. Ja Valkoinen Talo oli aika pieni. Toisaalta mä olinkin ehkä kuvitellut sen pienehkön linnan kokoiseksi. Tässä vaiheessa mun todellisuudentaju soitti ja pyysi päästä takaisin käyttöön.)

Johtopäätös vuodelta 2012: se oli onnellinen, hulvaton ja ihana vuosi. Toivottavasti teilläkin oli.

2013, let's try to beat that!

xoxo,

Anna