torstai 22. toukokuuta 2014

Ulkona paistaa aurinko, mä istun sisällä ja ajattelen




Pidän taukoa velvollisuuksista, istun sohvalla ja juon haalennutta kahvia. Kaapissa oli vain jotain pahaa suodatinkahvia, joten lisäsin siihen salaa maitoa ja lusikallisen sokeria, niin kuin tapasin aina tehdä ennen kuin tutustuin kahvien maailmaan ja oikeasti hyviin kahveihin. Vaikka kahvikupposeni on edelleen aika pahaa, siitä tulee tietyllä tapaa turvallinen olo. Tiedän, että jos ystävät näkisivät mun kahvin, he sanoisivat lämpimästi kiusoitellen "Anna juo taas sokerimaitoa kahvilla". Ajatus saa hymyilemään.

Pään sisällä on menossa sanojen taifuuni, niin paljon ajatuksia kaikesta. Keväästä, kesästä, ensi syksystä, jopa talvesta. Haikeita ajatuksia, iloisia ajatuksia, toiveikkaita ajatuksia, epätoivoisia ajatuksia. Viimeisimmille en ole antanut tilaa, vaikka helppoa se ei ole aina ollut. Ei todellakaan. Se on välillä ollut ihan hemmetin vaikeaa.

Mutta sitten mä hengitän ulos. Ja hengitän sisään. Ja ajattelen, että kyllä ne asiat järjestyy, aina jotenkin.

May all your hopes all turn out right, laulaa Ben Howard.

Ja niin tulee vielä tapahtumaan.

xx,

Anna


Kuva täältä

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Niitä ihan tavallisia kuulumisia


Toukokuu! Ihana, keltainen toukokuu! ("Oonko turhaan odottanut tuulta lempeää..." Aikakoneen Keltainen Toukokuu oli skidinä yksi mun lempikappaleista. Mulla oli kaksi Aikakoneen kasettiakin, joita kuuntelin mun kannettavalla Walkmanin kasettisoittimella. Great times!)

Toukokuu on siitä hieno kuukausi, että se paitsi aloittaa kesän ja muutenkin on kivaa ja lämmintä (tässäpä vinkkiviitosta yläkerran sää-ukolle, rakeet EI ole kivaa ja lämmintä. Onneksi niitä ei ole enää hetkeen näkynyt), sen loppupuolella juhlitaan myös meikämandariinin synttäreitä! Kyllä! 24 pärähtää mittariin ja vaikka aina en itseäni ton ikäiseksi tunne (siis mä olen välillä ihan pihalla, että kuinkas vanha mä oikein olenkaan. Joskus joudun ihan oikeasti laskemaan "nyt on vuosi 2014 eliiiiiii mä täytän 24" No joke.), niin mitään kriisiä en iästäni ole moneen vuoteen jaksanut kehittää. Se on ihan turhaa se.

Toukokuun alkamisen myötä tuli ja meni myös vanha kunnon vappu eli vappen eli wappendaali. Mulla ei oikeastaan ollut vapuksi mitään suunnitelmia. Moni läheinen ystävä juhli tahollaan opiskelijavappua ja vaikka sainkin useamman kutsun liittyä seuraan, se tuntui jotenkin epäluonnolliselta, koska enhän mä opiskele.

Sen sijaan paremmalta idealta tuolloin edelleen keuhkoputkentulehduksesta toipuvana tuntui pakata laukkuun 1,5 litraa Jaffaa (ja myönnettäköön, pari siideriä, vähän niin kuin varmuuden vuoksi) ja hilpaista siskon luo sisätiloihin. Siellä istuttiin pienellä, tutulla porukalla ja mulla oli mukavaa. Mä olin ihan valmis viettämään illan sisällä, mutta vielä mitä. Parin mutkan kautta päädyttiin baariin, jossa meidän seurueella oli tennarit ja kaikilla muilla (nais)asiakkailla korot ja mahdollisimman pienet mekot. Vaikka ympäristö ei ollut itselle se tutuin, hyvällä porukalla on hauskaa missä tahansa.

Vapun jälkeen olen tehnyt aika helkkaristi duunia ja nauttinut joka hetkestä. Työmuurahaisen roolin lisäksi olen myös mennyt ja aloittanut, ta-ta-taa, salilla käymisen. Kyllä. Niin kävi tässäkin yhden naisen taloudessa, että fatness vaihtuu nyt (ainakin snadisti) fitnessiin. Mä tykkään siis urheilla, olen aina tykännyt, mutta viime vuosina mun treenaaminen on tapahtunut lähinnä juoksulenkkien muodossa.

Asia tuli puheeksi erään ystävän kanssa, jonka taloyhtiöstä löytyy pikkuinen, vapailla painoilla kuorrutettu sali (sama suomeksi: siellä ei siis ole juurikaan niitä "oikeita" kuntosalilaitteita), jonne ystäväni kanssa päädyttiin kun olin kahvittelumme jälkeen lähdössä lenkille ja hän ehdotti yhdessä saleilua. Suostuin ja pakko sanoa, että kyllä mä tykästyin!

Mun suurin "esteeni" salilla käynnin aloittamisen suhteen on jo pitkään ollut se, että yksin sinne mennessäni ei ole ketään kertomassa, teenkö liikkeet oikein ja onko painot edes vähän sinnepäin. Nyt on sekin ongelma ratkaistu, sillä ystäväni vahti mua hyvin tarkasti ja korjasi heti, jos mulla oli selkä notkolla tai huono asento. Mulla oli superpienet painot käytössä, mutta kahden vuoden salitauon jälkeen se lienee ihan fine. Tein jalkatreenin viidellä eri liikkeellä ja toistin sarjan neljä kertaa ja seuraavat kolme päivää kuluivatkin sitten vaappuessa kuin ankka. Mun lihakset oli niin kipeät ettei mitään järkeä, mutta ah ja voi sitä terveen kivun tunnetta!

Sovittiin jo seuraava treenikerta keskiviikoksi. Eli siis täksi päiväksi. Mulla oli maanantaina vapaapäivä, joten elin eilen omaa maanantaitani ja tänään olen ollut muuten vaan vähän pihalla (ja totisesti päiväunien tarpeessa!). Yrittäkää ymmärtää.

(Olen muuten joka päivä yrittänyt tiirata peilistä, että joko ne mun reisilihakset ovat ilmestyneet näkyviin. Toistaiseksi pysyttelevät aika piilossa. Hmph. Oon kuitenkin treenannut niitä jo yhden kerran.)

Mitään fitness-kissaa en siis ole itsestäni vääntämässä, mutta ihan rehellinen ollakseni tietenkin mua kiinnostaa vähän timmiyttää tätä vartta. Katsotaan nyt kuitenkin ensin, kuinka tää sali-projekti lähtee etenemään. Mitään isoja ruokailumuutoksia en aio tehdä, mutta kuulemma mun pitäisi juoda enemmän vettä. Enkä sitäpaitsi usko, että musta olisi koskaan sellaiseen "viikonloppuna herkuttelin ja söin viisi banaanilättyä, joita makeutin agave-siirapilla, kylläpäs tuli mässäiltyä" -tyyppiseen elämään. Joo ei. Toi voi olla kivaa elämää jollekin (mitä mun on kyllä vaikea uskoa, siis KUKA muka oikeasti HERKUTTELEE jollain hemmetin banaanilätyillä?), mutta ei mulle. Kyllä Makuunin irtokarkit ja viini vaan maistuu niin hyviltä, että niistä en hevillä luovu. Elämä on kuitenkin elämistä ja nauttimista varten.

Nyt mä menen päiväunille. Pari lempparityttöä oli eilen täällä mun luona viettämässä extemporesti sovittuja Rööperin maailmanparannuskerhon viini-iltamia, joten nukkumaanmeno venähti ja aamulla töihin herätessä vähän väsytti, mutta minuuttiakaan en vaihtaisi pois. Tyttöjen illat, vietettiin ne sitten kotona tai baanalla, juotiin sitten vettä tai vinkkua, on parasta terapiaa, aivojen nollaamista ja laatuaikaa yhdessä paketissa. Lisäksi pitäisi naputella eräs teksti loppuun. Ja illemmalla sinne salille.

xx,

Anna