keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Viisi vinkkiä Tukholmaan


Kävin tosiaan yhden yön pituisella pikavisiitillä naapurimaamme kauniissa pääkaupungissa yhdessä rakkaan ystäväni kanssa. Tässä omia huomioitani eli tarinantynkää matkastamme.

Vinkki nro 1:

Jos lennät Tukholmaan, älä hyvänen aika missään tapauksessa ota Arlanda Expressiä matkatessasi kentältä keskustaan/toisinpäin. Tai ota, jos sulla on kiire esim. kuninkaallisiin häihin tai uit rahassa. 26 euroa 20 minuutin junamatkasta sattui lompakkoon (vaikka jostain sekopäisestä syystä me tajuttiin vasta jälkikäteen kuinka hemmetin kallis toi juna oli. Mutta mä oonkin aina ollut sitä mieltä, että ulkomailla ollessa rahantaju katoaa tyystin. Mulla ainakin välillä. Ja oon muka aikuinen. Jepjep).

Sen sijaan maksa mielummin 12 euroa ja nauti 45 minuuttia kestävästä bussimatkasta ja ulkona ohi vilahtavista maisemista (lähinnä lähiöitä ja esikaupunkialueita ja moottoritietä, mutta hei, bussin penkit oli mukavat! Mä nukahdinkin. Mä tosin nukahdan melkein mihin vaan. Mutta kuitenkin). Bussi lähtee keskustan päärautatieasemalta ja lipun ostaminen on aivan tajuttoman helppoa. Homma toimii aivan samalla tavalla kuin VR:n junamaateillakin. Ja asemalta löytyy tosi hyvät opasteet, joita seuraten on helppo löytää bussiterminaaleihin.

Jos tulet laivalla, niin sorppa vaan, tässä en osaa auttaa. Mutta varmasti jollain bussilla/metrolla/helikopterilla/taksilla/norsulla/kävellen pääsee satamista keskustaan.

Vinkki nro 2:

Tukholmassa kannattaa kävellä (..........no shit Sherlock. Kyllä taas ihan muina Einsteineina naputtelen näitä vinkkejä täällä. Hehez.). T-banalla eli metrolla pääsee kyllä ympäri ämpäri, mutta me valikoitiin meidän hotla juurikin 1) paikallisen steissin ja 2) keskustan läheisyydestä, ettei tarvitsisi käyttää julkisia.

Musta Tukholman ydinkeskusta on aika helppo ja selkeä ja tosi nopeasti sitä oppi hahmottamaan katuja ja paikkojen sijaintia jo ihan parissa päivässä. Toki meitä auttoi, että ystävälläni oli netti aka Google Maps koko ajan käytössä, niin saatettiin tarkistaa sijainti siitä, jos tarvetta oli.


Gamla Stan on ihana, siellä voisi haahuilla vaikka kuinka ja pitkään! Jos olet yhtään kuninkaallisista viliintyvää sorttia, kannattaa vierailla kuninkaanlinnassa! Me riemuittiin ja tanssittiin pieni voitontanssi kun tajuttiin, että sinne pääsee talvellakin sisälle! Monta tuntia koluttiin kaikki yleisölle avoimet huoneet (yhden huoneen katossa oli tapetti, jossa oli kultaisia kruunuja. HALOO miten siistiä, mäkin tahdon kruunuja mun kattoon!) ja käytiin aarrekammiossa ja oltiin kuin pienet lapset karkkikaupassa. Ystäväni, jonka kanssa olin reissussa, on juurikin kaltaiseni höpöilijä, mitä tulee laukkuihin ja kenkiin ja vaatteisiin ja söpöihin eläimiin ja kuninkaallisiin asioihin. Muutaman meitä yhdistävän asian mainitakseni. Ostimme myös molemmat yhdeksän euroa maksavat kahvimukit, joissa on kultaisia kruunuja. Kyllä. Me ollaan just sellaisia hölmöjä.

(Mutta ne kahvimukit on ihan mielisairaan hienot!!)




Huom! Bongaa kruunukuosinen katto!

Vinkki nro 3:

Jos kaipaat kahvia tai muuta välipalaa, fuck Starbucks ja mene esimerkiksi Espresso Houseen. Kyseessä on ruotsalainen(?) kahvilaketju, jolla on tosi viihtyisät kahvilat ja hyvä valikoima tuoreita syömisiä ja mehuja ja smoothieita. Ja myös niiden mustana nautittu suodatinkahvi oli ihan hyvää!

(Mua aina välillä jaksaa harmittaa se, kuinka 90% kaikissa kahviloissa, ihan sama olitko Stadissa, Tukholmassa vai Mikkelissä, kahviloissa tarjottava kahvi on ihan hirveää kuraa. Tai no, onneksi täällä Helsingissä tilanne parantuu koko ajan. Musta on tullut ihan kamala kahvisnobi, mutta mä en ihan vain periaatteesta halua maksaa 2,5 euroa kupillisesta pahanmakuista moskaa. Jos vietän aikaa ystävien tai perheenjäsenten luona, silloin mulle on yks hailee mitä mulle tarjotaan. Mä olen silloin paikalla heidän, en kahvin takia. Ja aika harvoin tarvitsee kylässä maksaa kahvista, hehe. Oonkin vähän pohdiskellut, josko kirjoittaisin muuttuneesta suhtautumisestani kahviin. Mä voisin ihan totta paasata kahvista ja etenkin OIKEASTI hyvästä kahvista rivikaupalla, mutta en tiedä kiinnostaako jengiä lukea siitä vaikka aihe onkin lähellä omaa sydäntäni. Kahvi kun on toki tietyllä tapaa aina myös makukysymys.)

Ystäväni otti kauniita tunnelmakuvia, minä "kauniita" tunnelmaselfieitä. #viiksetgonewrong

Vinkki nro 4:

Shoppailumahdollisuuksiahan Tukholma on täynnä. Löytyy esimerkiksi Acnen ja Filippa K:n ja Samsoe&Samsoen liikkeet, muutamia mainitakseni. NK-tavaratalo on astetta fancympi versio meidän Stockasta, ihan kiva siis myös. Oon kuitenkin sitä mieltä, että Google auttaa tässä eniten, mutta siis jokaiselle on kyllä jotakin. Second hand -kaupoista ei ole mi-tään hajua, paitsi yksi löydettiin vahingossa, mutta kyseessä olikin aikamoinen helmi!

Sturegallerianissa on käytettyjä merkkilaukkuja myyvä liike, melkein heti ulko-ovien vieressä kun tulee sisään Birger Jarlsgatanilta. Me pyörähdettiin sisällä ja bongasin hyllyiltä Vuittonia, Chanelia ja Celineä. Sain melkein sydänkohtauksen kun yhdellä hyllyllä näkyi Celinen Trapeze, josta olen jo jonkin aikaa haaveillut, mutta mun onneksi sitä oli tarjolla vain punaisena, itse kun haluaisin kyseisen laukun tylsästi mustana.

Edit// Tukholmastahan löytyy myös Victoria's Secret ja mekin käytiin siellä, koska satuttiin kävelemään ohi. Kyseinen putiikki on kuitenkin vuorattu 90% ketjun rasvoilla, hajuvesillä ja meikkipussukka/passinsuojus-sälällä. Rintsikoita ei ollut ollenkaan ja alkkareitakin vain yksi pöydällinen eli ehkä 10 eri mallia/kuosia. Mua ei siis kyseinen vierailu hyödyttänyt, koska vaikka ne rasvat tuoksuukin ihanilta, olen joutunut toteamaan, että ne eivät sovi mun iholle. Oman kokemuksen mukaan ne kuivuvat mun iholla vähintään sen viisi tuntia ja mulla ei kärsivällisyys riitä sellaiseen puljaamiseen. Mä en myöskään tykkää pukea päälle, jos iho tuntuu kostealta ja siksi mä tahdon oman vartalovoiteeni kuivuvan iholla asap. Mutta nää on siis ihan makukysymyksiä, esimerkiksi mun molemmat siskot tykkää lotrata VS:n rasvojen kanssa. Toisille ne sopii, toisille ei. Tarjolla ei myöskään ollut (ylläri) sitä alkkarimallia, josta itse tykkään ja jota hamstrasin sekä Jenkeistä että Lontoosta, mutta tässäkin makuja on monia.



Yleisesti ottaen me kierreltiin paljon Norrmalmilla ja Birger Jarlsgatanin länsipuolella (eli "vasemmalla" puolella, Google Maps auttaa havainnollistamaan). T-bana-asemista Östermalmstorg on varmaan parhain paikka jäädä pois, jos käyttää metroa.

Shoppailut Tukholmassa jäi määrällisesti vähäisiksi. Kuninkaanlinnasta hankitun kruunuisen kahvimukin lisäksi ostin "ainoastaan" jo pitkään haikailemani Acnen mustat Colt-nilkkurit. Kyseiset kengät eroavat klassikko-Pistoleista siten, että niissä on vähän Pistoleita korkeampi korko. Kokeilin paikallisessa Acnen liikkeessä vertailun vuoksi myös Pistoleita, mutta mulle on on aina ollut vähän ongelma käyttää matalia tai tasapohjaisia nilkkureita, koska koen, että ne saavat mun jalan näyttämään jotenkin jättimäiseltä (tää on vain mun oman pään sisällä, I know). Coltit olivat rakkautta ensi askelluksella. Korosta huolimatta kengät ovat tukevat ja jämäkät jalassa ja juurikin sellaiset klassisen eleettömät. Ominaisuus, jota ei tunnu kovin monista nilkkureista tätä nykyä löytyvän. Tai sitten mä olen vain nirso (tunnustan, haha).

Kenkäparia rikkaampana ja noin 390 euroa köyhempänä Acnen liikkeestä poistui eräs iloinen suomalaisneitonen. Olen huolellisesti sisäänajanut kenkiä, myös ihan ulkokäytössä ja jokaisella käyttökerralla ne tuntuvat paremmilta ja paremmilta. En siis voi kuin todeta, että money well spend.

Mulla on itseasiassa yhdet asukuvatkin (!! no kyllä), joissa aion kyseiset kengät esitellä.

Vinkki nro 5:

Me yövyttiin Vasagatanilla, tosi lähellä rautatieasemaa sijaitsevassa Elite Hotel Adlonissa. Meidän valintakriteereinä olivat sijainti, hintaan sisältyvä aamiainen sekä kohtuullinen hintataso. Pyöriteltiin muutamaa eri vaihtoehtoa, luettiin ahkerasti kommentteja Tripadvisorista ja päädyttiin lopulta tohon.

Oltiin tyytyväisiä. Huone oli ulkoilmeeltään tosi basic, mutta sänky oli todella mukava! Buffet-aamiainen oli runsas ja raaka-aineet tuoreita. Hotelli oli hieman vanhanaikainen ja henkilökunta ystävällistä, eikä oikeastaan löydetty mitään nokan koputtamista. Ystäväni tosin totesi, että ensi kerralla meidän kannattaisi ottaa huone sisäpihan puolelta (nyt meillä oli ikkuna Vasagatanille), koska hän on melko herkkäuninen ja kadulta kuului yöllä vähän melua (jossain lähistöllä oli bassonjumputuksesta päätellen yökerho). Allekirjoittanut taas kykenee nukkumaan vaikka minkälaisessa ympäristössä, joten mulla ei ollut mitään nukahtamisongelmia.




Toivottavasti näistä oli jotain hyötyä jos joku suunnittelee reissua Svea-mamman valtakuntaan.

Nyt on muuten pakko paukutella vähän henkseleitä, koska meikämandoliini selvisi koko reissun pelkällä ruotsilla! Selvittiin hotellissa, Acnella, rafloissa ja kahviloissa, ihan joka paikassa ruotsia puhumalla! Oon ihan hurjan ylpeä itsestäni. Varmasti jokainen kuuli, että ruotsalaisia ei olla nähtykään, mutta olin silti tosi otettu kun kaikki antoivat mun/meidän puhua ruotsia eivätkä edes yrittäneet vaihtaa englantiin.

Extravinkkinä siis:

Puhukaa Tukholmassa rohkeasti ruotsia kun on kerrankin mahdollisuus, se on ihan hurjan antoisaa!

#vinetto #viini #maistuisvarmaansullekin #fancypants

Me suunniteltiin jo, että mennään ensi kesänä uudestaan!

Ja miten ihanaa oli, että ensimmäistä kertaa tänä vuonna aurinko oikeasti lämmitti poskia kävellessämme Tukholman kaduilla. Se jos mikä oli hyvä merkki.

xx,

Anna

ps. tuntuu pöhköltä kirjoittaa tää tähän, mutta epäselvyyksien välttämiseksi: kyseessä ei siis ole minkään sortin yhteistyöpostaus. Suosittelen mestoja, koska olen itse niistä tykännyt.

maanantai 23. helmikuuta 2015

So apparently I'm a Swiftie kinda girl


Vaikka mä en usein puhukaan musiikista, niin nyt aion esitellä teille tuhat ja yksi syitä pitää Taylor Swiftistä:

1) jalat maassa -elämänasenne ja itseironia

"God knows what kind of terrible dancing you'll see tonight from me." -Taylor vuonna 2011 punaisella matolla ennen People's Choice Awardseja

"Got a long list of ex-lovers / they'll tell you I'm insane" -Blank Space -kappaleen sanoituksista

Taylor tietää, mitä hänestä ja etenkin hänen ex-poikaystäviään koskevista sanoituksista puhutaan. Ja mitä tekee Taylor? Hän laittaa sen biisin sanoituksiin. All she does is win, win, win.

2) no se musiikki ja etenkin Shake It Off -video




Miten kertakaikkisen virkistävää on, että kerrankin kauniin naislaulajan musiikkivideo, jossa ei hetkuteta maailman pienimmissä vaatteissa ja mahdollisimman seksikkäästi? I LOVE IT.

Ehkä parasta etenkin Shake It Off -videossa on se, että Taylor tanssii amatöörimäisesti samaan aikaan kun kunkin tanssityylin ammattilaiset näyttävät vieressä, kuinka homma oikeasti hoidetaan. Musta se on vaan kertakaikkisen mieletöntä.

Taylor tanssii hassusti ja hän tanssii hölmösti. Hän antaa hyvän biisin viedä mennessään, eikä välitä, vaikka ei oikeasti "osaa" tanssia. Hän tanssii siis aivan kuten minä. (Kaikki ne ystävät, kaverit ja kavereiden kummien kaiman siskot, jotka ovat ikinä nähneet mut minkään klubin tanssilattialla, voivat vahvistaa yllämainitun.)

Mulle sanottiin joskus yläasteella erään musikaali-proggiksen yhteydessä, että "jos sä oot siellä takarivissä kun ethän sä oikeastaan osaa tanssia eikä sulla näytä olevan tota rytmitajuakaan". Kuten kuvitella saattaa, yläasteikäistä nuorta tyttöä vihlaisi. Ja kovaa. Olen aina tiennyt olevani ehkä yksi maailman rytmitajuttomimpia ihmisiä, mutta tuolloin tuntui pahalta, kun joku sanoi sen ääneen. Etenkin kun rytmitajuttomuudestani huolimatta olen aina rakastanut esiintymistä ja lavalla olemista.

Onneksi noista sanoista ei jäänyt mulle mitään suurempia traumoja, vaikka monta vuotta olinkin vähän ujo tanssilattiakäyttäytymisessäni. Ne ajat ovat kuitenkin takanapäin ja tänä päivänä mua ei voisi vähempää liikuttaa, kuinka urpolta mä jonkun tuikituntemattoman silmissä mahdollisesti näytän. Tärkeintä on, että mulla itselläni on hauskaa. (Mä en edelleenkään osaa oikeastaan tanssia, vaikka tykkään siitä tosi paljon.)

3) Taylor on muuten vaan mieletön mimmi

Jos tällä viikolla katsotte jonkun linkin, katsokaa tämä. Seventeen-lehti on listannut Taylorin parhaat tanssimoovit (gif-muodossa tietenkin, koska gifit = parasta) ja ne on aivan hillittömiä! Vahva suositus.

Näen tuossa vaaleassa jenkki-laulajattaressa paljon juuri niitä piirteitä, joita henkilökohtaisesti itse arvostan ihmisissä: Taylor vetää täysillä niin kuin kukaan ei olisi katsomassa (vaikka useimmiten koko maailma katsoo), nauttii elämästä ja on onnellisen oloinen. Hän osaa nauraa itselleen, eikä todellakaan ota itseään vakavasti.

Ja siksi Taylor Swift on minusta yksinkertaisesti ihana.

xx,

Anna

lauantai 21. helmikuuta 2015

Tällä viikolla


Mä jotenkin olin kelaillut, että kun mulla on ollut tää viikko hiihtolomaa koulusta niin olisi jotenkin paljon aikaa postailulle sun muulle. No kävikin sitten niin, että buukkasin viikkoni täyteen treffejä ystävien kanssa. Jos en ollut illalla töissä, olen ollut nauttimassa rakkaiden ihmisten seurasta hyvän ruoan äärellä. Vähän mälsää blogin kannalta, mutta kertakaikkisen rentouttavaa omaa henkistä hyvinvointiani ajatellen.

Torstaina kävin itselleni uudessa kirjastossa Hallituskadulla Tuomiokirkon naapurissa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjasto osoittautui ainoaksi järkeväksi paikaksi, josta löytyi mun eräs hissan kirjatentti-kirja. Oli tosi jännittävää vaeltaa hyllyjen välissä ja etsiskellä kirjaa. Olisin toki voinut kysyä apua, mutta oon vähän sellainen "minäitse"-mimmi.

Tenttikirjoja onkin nyt sitten kerättynä niin paljon, että kylässä ollut siskoni meinasi pyörtyä pinon nähdessään. Mutta what can I do, tulossa on kolme hissan tenttiä ja yksi kirjallisuustieteen tentti.

SKS:n kirjasto oli niin vanhanaikainen, että tää historia-lover oli ihan seitsemännessä taivaassa.

Sää, takki: harmaita. Tsufe: mustaa. Mieliala: aurinkoisen keltainen.

Viikon ehdoton "jos mun päivä olisi tarvinnut pelastamista, tämä olisi pelastanut sen" -momentti tapahtui duunissa. Meidän uusin työntekijä, joka on ollut talossa nyt muutaman viikon, kertoi kuluneella viikolla luulleensa koko ajan, että mä olen suomenruotsalainen (mulla/meillä on paljon svenska talandeja kollegoina) ja voi jukranpujut, ette voi edes kuvitella miten iloiseksi siitä tulin! Hän perusteli väitettään toteamalla, että "kun sä aina puhut ruotsia kaikkien asiakkaiden kanssa". Tietenkin puhun, jos asiakas puhuu mulle ruotsia, koska tahdon olla kohtelias vaikkei ruotsi äidinkieleni olekaan.

On kyllä ihan mieletöntä, miten paljon mun ruotsi on pelkästään duunin takia kohentunut.

 #munäitionparas #laskiaispulla #mums #pullapäivässäpitäämieleniloisena 

Katsokaa nyt näitä pikku pöwwökasoja!! Wäwäwää, nää on niin söpöjä.
Mulla oli vaimokkeen eli parhaan ystäväni kissasisarukset eli mun kummilapset hoidossa yhtenä iltana. Kulutin monta kymmentä minuuttia yrittäen saada heistä tarkkaa kuvaa, mutta nämä ovat aika liikkuvaista sorttia.

Eilen juhlittiin perinteisesti Ruissin henkilökunnan pikkujouluja, Turussa tietenkin. Köröteltiin bussilla Turkuun ja takaisin ja kuten pikkujoulujen henkeen kuuluu, kuivin suin ei tarvinnut olla hetkeäkään, jos ei itse tahtonut, hehe. Ohjelmassa oli paljon ruokaa ja hengailua hyvän jengin kanssa. Paluumatkalla tajuttiin, että Tavastialla (jonka eteen bussi meidät tulisi jättämään) oli menossa kaikkien aikojen toinen Lasermehu-klubi, joka sitten pienellä porukalla päätettiin tsekata! Mua harmitti ihan kamalasti kun en päässyt kyseisen tapahtuman "lanseeraus"iltaan, joten olin hyvin innoissani. Ehdittiin paikalle vain puoli tuntia ennen pilkkua, mutta parempi sekin kuin ei mitään! Meno oli aika cool ja musa siistin oloista (vaikka enhän mä musiikista tiedä juuri tuon taivaallista, hahah).

#prepikkujouluselfie #tukkaolimintissä #sitastuinovestaulos

Toim. huom. Kaikki kuvassa näkyvät lasit eivät ole allekirjoittaneen. Ehkä.

Tänään on sitten vähän väsyttänyt, mutta onneksi ei ole mitään, mihin kahdet päiväunet eivät auttaisi.  Vaikka onkin lauantai-ilta, aion mennä suhteellisen ajoissa nukkumaan ja nukkua hyvän, tasoittavan yön. Ah, nukkuminen on parasta.

Ihanaa loppuviikonloppua!

xx,

Anna

ps. mä oon tässä vähän pohdiskellut, että josko kuvaisin ehkä pienen höpötysvideopostauksen. Sellaista joskus toivottiin ja olen ehkä vihdoin kypsynyt ehdotukselle, koska musta se on ainakin ajatuksen tasolla hauska idea. Mitä mieltä te ootte? Ehdottomasti vai ei missään nimessä (HAHA)?

pps. tiedän, että kännykkäräpsyjen laatu ei päätä huimaa, mutta musta postauksia on kivempi lukea, jos niissä on edes vähän kuvitusta

lauantai 14. helmikuuta 2015

Some bunny loves you eli se olis ystävänpäivä tänään


Hei te kaikki siellä,

tulin vain pikaisesti näpyttämään teille ystävänpäivä-kuulumiset!

Palasin pari tuntia sitten lyhyeltä, mutta rentouttavalta reissulta kotikotoa. Vietin vuorokauden äidin lellittävänä, ja voin kertoa että tuli tarpeeseen! Nukuin yli 10 tuntia, höpöttelin äidin ja nuorimman siskon kanssa, söin paljon ja hyvää ruokaa ja join monta kupillista kahvia = täy-del-lis-tä.

Junan saavuttua steissille kipitin suoraan tapaamaan rakasta ystävääni, jonka kanssa kävimme ystävänpäivä-drinkeillä. Vaihdoimme kuulumisia ja paransimme maailmaa mojitojen äärellä.

Kulunut viikko on ollut melkoista tykitystä. Töitä on ollut tavalliseen, kokopäiväiseen tapaan, jonka lisäksi olen ollut kolmena iltana luennoilla ja tehnyt kaksi tenttiä. Onneksi ensi viikolla on hiihtolomaviikko eli ei yhtään koulua! Pelkkä töissä käyminen tuntuu suorastaan lomailulta, heh. Väliviikon jälkeen koulua on kolmena iltana viikossa vielä seuraavat kaksi viikkoa ja sitten alkaa suurin osa kursseista (tenttejä lukuunottamatta, APUAA) olla taputeltuina. Olen ajatellut jossain vaiheessa kasata postaukseksi vuoden aikana suorittamiani avoimen opintoja ja siihen liittyviä hommeleita, joku muukin kun saattaa joskus olla samassa tilanteessa kuin meikäläinen viime syksynä.

Ystävänpäivä-deittiä noin niin kuin romanttisessa mielessä mulla ei ole eikä tule, mutta en ole siitä lainkaan harmissani. Ystävissä (ja perheessä) riittää rakkautta yllin kyllin.

Seuraavaksi siirryn lempinaapurini/lempityttöni luo viinipullon kera, luvassa lienee pikkuisen bailaushommia. Mun tanssijalkaa on kyllä vipattanutkin jo niin monta viikkoa, että oli jo aikakin!


Ihanaa ystävänpäivää tänään ja myös kaikkina muina 364 päivänä vuodessa!

Suukko ja halaus,

Anna

ps. maailman söppeleimmät pupetoverit löytyivät täältä

maanantai 9. helmikuuta 2015

Maanantaihauskaa


Näin Facebookissa linkatun hauskan oloisen nettitestin, jonka (tietenkin) päätin tehdä. Mä oon just niitä tyttöjä, jotka saattaa kuluttaa tunteja erilaisia nettitestejä tehden. Ajantappamista parhaimmillaan ja aivan mielettömän hupaisaa!

Tein siis tosiaan testin, jonka nimi kuului "Kuinka pitkään pysyt sinkkuna?" (Joo jep lololololol mutta en vaan voinut vastustaa).

Ja katsokaapa mitä sain vastaukseksi:



Sitä huutonaurun määrää.

SIIS. MITÄ. HEMMETTIÄ. NYT. TAAS?! 

Pilaileeko toi testi mun kustannuksella? Aloin ihan todella nauraa ääneen kun vastaus lävähti ruutuun ja kun naurusta ei tullut loppua, duunikaverikin tuli kysymään, mille oikein nauran. 

Olisi varmaan pitänyt valita "Mistä haaveilet?" -kyssärin kohdalla sokkotreffit/törmääminen unelmien kumppaniin uraan keskittyvän vastauksen sijaan..........

Mä en nyt oikein tiedä, miten tähän pitäisi suhtautua. Ehkä mä olen liian tyytyväinen tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni vaikka ei ole miestä tekemässä elämästä täydellistä ja minusta ehjää plus kokonaista, hahaha. 

Kun nauruni laantui ja rauhoituin vähän, aloin ajattelemaan asiaa. Tavallaan on kyllä vähän hurja ajatus, että vaikka toki kyseessä on vain leikkimielinen testi, sen mukaan ainoa tilanne, jolloin voit olla tyytyväinen elämääsi ja esimerkiksi valita mielummin etenemisen uralla kuin ne hemmetin sokkotreffit, on silloin kun seurustelet ja olet parisuhteessa. 

Mulle (lue: sinkulle) toi kuulostaa vaan ihan hippasen karulta. Ikään kuin mä eläisin jotenkin vajavaista tai "huonompaa" elämää, koska en seurustele. (Ja joo, kärjistän nyt vähän aika paljon, mutta you got the point.)

Toki mullakin, kuten varmasti meillä kaikilla joskus, on hetkeni, jolloin kaipaisin jotakuta vierelleni, mutta pääpiirteittäin mä olen kuitenkin onnellinen juuri näin. Tuskinpa mä rakastuisin yhtään sen nopeammin, jos itkisin joka päivä kuinka "mä oon niin yksin ja ei oo ketään ja ei mua kukaan rakasta ja nyyhnyyh", joten on paljon kivempi käyttää sama aika ja energia keskittyen elämässä oleviin hyviin asioihin. Mä uskon, että rakkaus ei tule väkisin hakemalla tai asiaa surkuttelemalla. Se tulee kun sen aika on, pitää vain olla avoin elämälle ja sen suomille mahdollisuuksille. Ei rakastuminen/rakkaus tee mun elämästä täydellistä, eikä minusta "ehjempää", hyvänen aika, enhän mä edes ole mitenkään "hajalla" tai "vaillinainen". Näen asian enemmänkin niin, että toisen puoliskon olisi tarkoitus täydentää sua, ei paikata tai korjata. 

Oh well. Tärkeintä on kuitenkin ehkä muistaa, että kyseessä on kuitenkin vain hupsu nettitesti, joka ei määrittele kenenkään elämää sen enempää kuin horoskoopitkaan. 

Ihanaa viikon alkua!

xx,

Anna

ps. ylläolevan testituloksen lisäksi olen tänään nauranut EVK-ryhmässä (naamakirjasta löytyvä Eläinvideokerho, VAHVA SUOSITUS! Paras ryhmä ikinä!) jaetuille eläin-memeille ja töissä heitetyille huonoille vitseille
 

lauantai 7. helmikuuta 2015

Illaksi kotiin


Saavuin juuri kotiin. Vaikka matkustelu on ihanaa, niin joka ainut kerta Helsinkiin saapuminen ja kotiovesta sisään astuminen tekee mut aivan järisyttävän onnelliseksi. Olin mä sitten kuusi kuukautta tai kaksi päivää poissa, joka kerta se tuntuu yhtä hyvältä.

On vaan ihanaa tulla kotiin. Varmaan osittain siksi, koska rakastan mun kotia.

Vaikka lomailu rentouttaa ja "pakohetket" tavallisesta arjesta piristää, tänäänkin koneen lähtiessä nousuun Arlandasta kohti Helsinki-Vantaata ajatus kotiinpaluusta ja siitä aivan tuikitavallisesta arjesta teki mut hyvin onnelliseksi.

Mä olen aina tykännyt Finnairin mainoksista ja etenkin ne mainokset, joissa aikoinaan lopuksi tuli teksti "Illaksi kotiin", herkisti mut aina hetkeksi.

Tänään herkistyin taas, kun tajusin, että Finski todellakin tuo/toi mut illaksi kotiin.

xx,

Anna

ps. bloggaajalla on taas "no kun elämä ja Helsinki ja Tukholma ja kaikki on vaan niin ihanaa ja yhyy ja oon niin onnellinen pieni hölmö" -vaihde päällä

pps. bloggaaja ei ole kirjoittanut postausta yhteistyössä Finskin kanssa, bloggaaja on vain tyytyväinen asiakas

ppps. bloggaajalla on paljon asiaa muun muassa yksiön sisustamisesta ja siihen liittyvistä probleemoista, Tukholmasta, ruotsin kielestä ja Taylor Swiftistä. Bloggaaja palaa linjoille taas luultavasti huomenissa

pppps. bloggaaja ei yleensä puhu itsestään kolmannessa persoonassa, kts. ensimmäinen ps.-kohta ja kiinnitä huomiota etenkin sanaan "hölmö"

perjantai 6. helmikuuta 2015

Puhelinterkut Tukholmasta


Mulla on ollut ihan järjetön viikko, joka ikinen päivä on mennyt samaa kaavaa: aamulla ylös ja töihin - kouluun - kotiin nukkumaan.

Onneksi edessä on vapaa viikonloppu ja mikä parasta, saavuttiin just Tukholmaan. Ollaan rakkaan ystäväni kanssa lyhyellä getaway-reissulla täällä naapurivaltakkunnassa. Reissun tarkoituksena on vain ottaa rennosti, ihailla Tukholmaa, syödä hyvin ja ehkä vähän shoppailla.

Palaan huomenna takasin Stadiin (ja myös blogin pariin, mulla on kauheesti asiaa ja viikonloppuna  vihdoin aikaa!), joten nyt ihanaa perjantaita kaikki! Vi hörs igen imorgon!

xx,
Anna