maanantai 30. maaliskuuta 2015

Kun mulle ensimmäisen kerran tarjotaan jotain blogin kautta


Ensimmäinen reaktio:



"Onks tää joku läppä?"

Toinen reaktio:



"ÄÄÄÄÄÄ!!"

'Cuz GIFs say it all.

(Palaan aiheeseen aivan tuota pikaa. Ja siis ei, mulle ei esim. lahjoitettu omaa helikopteria tai ehdotettu bloggaaja goes koemaistaja -pestiä jäätelötehtaalla, mutta mä olin ja olen edelleen yhtäkaikki todella innoissani JA todella hämmentynyt tästä. Tai siis c'mon, en mä ole mikään tunnettu bloggaaja, ainakaan omasta mielestäni. Mä olen vaan Anna.)

xx,

Anna

ps. GIFit löytyivät täältä

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Sunnuntai-tunnelmointia


En ehkä osaa sulle puhua /
jos annetaan ajan kulua /
mut kirjoitan susta lauluja /
vielä 2080-luvulla



Tänään autossa kun ajettiin sisarusten kanssa kotiin faijan luona vietetyn landeviikonlopun jälkeen, tää alkoi soida radiosta. Liikutuksen kyyneleet (moi combo nimeltä sunnuntai+väsymys) eivät olleet kaukana ja koitin vakuutella itselleni, etten muka tiennyt mistä liikutus johtui. Bullshit. Tiesin mä. 

Sitten kävin juomassa kahvia äidin luona, saavuin kotiin, juoksin duunipalaveriin ja nyt istun parhaan ystäväni sohvalla. Vaikka me molemmat näpytetään läppäreitä, me myös haikeillaan ja pohdiskellaan ja välillä myös huutonauretaan tässä sivussa. Itseämme ja elämää. Mut tää onkin hyvä just näin.

Tää on ollut ihana, levollinen viikonloppu, ihan perjantaiaamusta tähän sunnuntai-iltaan asti. Ja huomenna alkaa taas uusi viikko. Mulla on siitä kaikenkaikkiaan jotenkin tosi hyvä fiilis.

xx,

Anna

torstai 26. maaliskuuta 2015

Kansainvälinen vohvelipäivä eli ne oikeasti tärkeät merkkipäivät


Kuulin tänään töissä, että eilen oli ollut kansainvälinen vohvelipäivä ja mä en syönyt yhtä ainutta vohvelia! Vähänkö harmitti.

Mutisin työkavereille, että miksei näistä uutisoida paremmin ja sen jälkeen tuli mieleen, että voisin ainakin kirjoittaa itselleni ylös tämän vuoden jäljellä olevat tärkeät juhlapäivät. Päästyäni töistä kotiin aloin googlailla ja pakko tunnustaa, että yllätyin kyllä pahanpäiväisesti. Noita merkkipäiviähän on lähes vuoden jokaiselle päivälle ja usein samana päivänä juhlitaan muutamaakin eri asiaa!

Huikeeta.

Seuraava ongelma on tietenkin, että realistisesti ajateltuna mä en yksinkertaisesti millään ehdi juhlia kaikkia noita merkkipäiviä. Niinpä päätin, että voin valita kaikista juhlista ne kivoimmat ja hauskimmat ja juhlia niitä sitten antaumuksella. Tässä onkin tulossa jos jonkinmoista juhlaa!

Aion seuraavan puolen vuoden aikana juhlia ainakin seuraavia merkkipäiviä:

Lukeminen on hauskaa -päivä 1.4.
Pointti: Saada lapset ja nuoret lukemaan tietsikkapelien sijaan. Musta tosi tärkeä juttu. Lukeminen on sitäpaitsi yksi parhaita asioita, joita voi tehdä paikallaan (nukkumisen ohessa), joten itse aion todellakin omistautua ensi keskiviikkona jollekin kirjalle.

Suklaamoussepäivä 3.4.
Pointti: No koska onhan suklaamousse vaan nyt ihan törkeen hyvää! Aion syödä ainakin yhden annoksen suklaamoushhhhea.

Tyynysotapäivä 4.4.
Pointti: Tyynysota on ihan tyhmää. Said no-one ever.

Yläfemmapäivä 18.4.
Pointti: Anna vähintään yhdelle ihmiselle ylävitoset. Koska siitä tulee hyvä fiilis ja se yhdistää ihmisiä. Ja se on hauskaa.

Maailman pingviinipäivä 25.4.
Pointti: Kenen mielestä pingviinit ei muka ole ihan ykköseläimiä? Tarkoituksena juhlistaa pingviinejä ja niiden olemassaoloa.

Batman-päivä 1.5.
Pointti: Always be yourself, unless you can be Batman. Then always be Batman. Toukokuun ensimmäisenä juhlistetaan Batmanin ensiesiintymistä sarjakuvissa samana päivänä vuonna 1939.

Matkamittarien päivä 12.5.
Pointti: Juhlitaan liikennevälineiden, autojen jne. matkamittareiden keksimispäivää. Matkamittari keksittiin vuonna 1847. Hurraa ahkerat matkamittarit!

Ole miljonääri -päivä 20.5.
Pointti: Jos olet oikeasti miljonääri, cool. Tee jotain miljonääri-kivaa ystäviesi kanssa, vie ne vaikka helikopteriajelulle! Jos et ole miljonääri, voit leikkiä että olet. Pohdi raha-asioitasi vakavasti ja mene sen jälkeen ostamaan lottokuponki. Ehkä pian oletkin jo miljonääri. (Bloggaaja ei ota vastuuta voitottomista lottokupongeista.)

Kuulakärkikynien päivä 10.6.
Pointti: Tänä päivänä vuonna 1943 kuulakärkikynä patentoitiin. Juhlista päivää kirjoittamalla jotain somaa toimivalla kuuliksella! (Mikäänhän ei ärsytä enemmän kuin huonosti toimiva kuulakärkikynä.)

Maailman käyskentelypäivä 19.6.
Pointti: Tarkoituksena hidastaa, ottaa rennosti, tuoksutella kukkia ja kasveja ja nauttia elämästä sen sijaan että kiirehtisi joka paikkaan ja hosuisi koko ajan. Yksi mun parhaista ystävistä on maailman paras käyskentelijä. Hän tykkää käyskennellä kädet selän takana ja mä olen alkanut ottaa hänestä mallia.

Suklaavanukaspäivä 26.6.
Pointti: Syö lempijälkiruokaasi. Itse aion ostaa kaupasta Jacky Makupala Maitosuklaavanukasta, ultimate-lempparini jo lapsesta alkaen!

Teddykarhujen huviretkipäivä 10.7.
Pointti: Mene piknikille ja ota lempipehmolelusi messiin. Tai edes rutista sitä kunnolla. Mulla oli kaksi mun tärkeintä pehmolelua mukana Lontoossakin. (Joo, mä oon vähän tällänen nössö. Mut onneksi kaikkien ei tarvi olla koviksia.)

Piin likiarvon päivä JA Riippumattopäivä 22.7.
Pointti: Tuplajuhlapäivä, wuhuu! Heittäydy riippumattoon huilimaan ja muistele samalla piin likiarvoa. 3,14159....

Siskojen päivä: 2.8.
Pointti: Koska siskot on rakkaimpia ja tärkeimpiä asioita, joita Maa päällään kantaa.

Kansainvälinen pupupäivä 26.9.
Pointti: NO KOSKA PUPUT RULAA!! <3 p="">
Kansainvälinen kahvipäivä 29.9.
Pointti: Koska oikeasti hyvä kahvi on oikeasti ihan tajunnanräjäyttävän hyvää. Plus koska mä rakastan kahvia.

Lisää erinomaisen hauskoja merkkipäiviä löytyy täältä. Jokainen löytää varmasti jonkun itselleen tärkeän merkkipäivän!

xx,

Anna

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Muikee maanantai


Holaa, oli ihan pakko tulla kertomaan, kuinka jättemegamycketbra maanantai mulla on ollut!

Ei oikeastaan mitään erikoista, vapaapäivän viettoa ja iisisti ottamista. Avoimen yliopiston tenttirupeama loppui viime keskiviikkona ja sen jälkeen painoinkin tukka putkellä neljä päivää duunia, kotona kävin lähinnä nukkumassa. Niinpä kun sunnuntai-iltana pääsin kahdeksan jälkeen kotiovesta sisään, näkyi peilissä yksi aika väsynyt, mutta hurjan tyytskäri mimmi. Vaikka duuniviikonloput on ajoittain vähän vaativia, meillä oli niin hyvä fiilis töissä! Vaikka oli koko ajan kiire, heitettiin kollegojen kanssa läppää ja naurettiin. Ja mä olin koko viikonlopun niin hyvällä tuulella!

Sunnuntai-iltana kikattelin yksikseni kotona omalle väsymykselleni. Mulla on tapana sammuttaa valot aina lähtiessäni huoneesta, koska musta on maailman turhinta energian tuhlausta pitää valoja päällä vessassa tai vaatehuoneessa, jos en niitä just silloin käytä. No yritin sitten keittiössä sammuttaa valon avoimesta jääkaapista. Hapuilin toisella kädellä muutamaan otteeseen jääkaapin sisälle ja kelasin että missäs hemmetissä se katkaisija nyt oikein on, kunnes tajusin, että mitäs jos vaikka vaan laittaisin sen oven kiinni. Heh. Taisi vähän väsyttää.

Aamulla heräsin pirteänä yhdeksän jälkeen, kun huoltomies tuli asentamaan taloyhtiön nettipiuhoja ja nyt netti taas pelittää. Sitten keitin kahvia, söin aamupalaa sohvalla ja datailin.

Iltapäivällä päätin lähteä uhmaamaan jäätävän näköistä loskasadetta ja kipaisin kirjastoon hakemaan pari luentokirjaa. Kirjastosta kipitin salille ja salilta kauppaan.

Ja mä tein kuulkaa oikein ruokaakin! Lohimedaljonki uunivuokaan, päälle Creme Bonjourin Tilli&Sitruuna-kastikeasiaa, kylkeen sekalainen seurakunta oliiviöljyllä valeltuja pilkottuja kasviksia ja juureksia ja koko homma uuniin noin 20 minuutin ajaksi. Mä käytin bataattia, punasipulia, purjoa, paprikaa ja porkkanaa. Mä en tosiaan tee kovin usein ruokaa kotona, vaikka pitäisi kyllä, etenkin kun se ruoka on kyllä lähes poikkeuksetta tosi hyvää (vaikka itse sanonkin).

Safkan jälkeen hilpaisin naapuriin parhaan ystäväni luo juomaan iltasumppia ja parantamaan maailmaa. Lojuttiin sohvalla toisiimme nojaten ja puhuttiin sekä syntyjä syviä että heitettiin maailman huonointa läppää. Jossain vaiheessa ystäväni ponkaisi ylös, avasi telkkarin ja eisssss---amperi, Ruotsin miljonääriäidithän ne siellä ruudussa olivat meitä ilahduttamassa! Toi sarja on meidän yhteistä "aivojen nollaus" -kamaa, on ne välillä vaan niin tajuttomia! Mutta me molemmat tykätään etenkin Mariasta ihan hurjasti. Se on niin aito ja sympaattinen kaikkine hupsutteluineen ja kuitenkin tosi ystävällisen ja mukavan oloinen.

Mä olinkin jo unohtanut, miten hyvältä maanantai-vapaa tuntuu, etenkin duuniviikonlopun jälkeen. Pa-ras-ta.

Ihanaa alkavaa viikkoa!

xx,

Anna

tiistai 17. maaliskuuta 2015

4REALZ: REVONTULIA STADISSA


Ai mitä oli?

Ihkaoikeita revontulia!!

Ai missä oli?

Helsingin taivaalla, juuri nyt, tiistai-iltana!


Mä en kestä! Mä oon ollut monta kertaa Lapissa, mutta en monista hartaista toiveistani huolimatta ole vielä koskaan nähnyt omin silmin revontulia. Ja nyt niitä on täällä, Etelä-Helsingissä asti!

Seisoin just yli vartin meidän kattoterassilla vaan ihailemassa tota valojen tanssia. Varmasti joo ne on värikkäämpiä ja isompia ja näyttävämpiä esimerkiksi Lapissa tai Norjassa (tai Alaskassa tai missä ikinä ne ei oo superharvinaisia), mutta kyllä allekirjoittanut on ihan superfiiliksissä jo noistakin!

Niin tajuttoman siistiä että ei mitään rajaa!!

Jos luette tätä reaaliajassa, lopettakaa tähän ja äkkiä ulos (musta ne näkyy myös ihan siis eri puolilla Suomea)! Tota näkyä ei pitäisi kenenkään missata!

ÄÄÄÄÄ voiko tästä edes olla näin haipeissa?

Luonto ja universumi on kyl ihan käsittämättömän huikeita juttuja.

xx,

kaupunkilaistyttö Anna, joka on "fiiliksissä, fileis fileis fileis"

lauantai 14. maaliskuuta 2015

You didn't get under my skin


Voi morjens mikä viikko takana. Mulla on nyt menossa kevään viimeinen avoimeen yliopistoon liittyvä isompi puristus: tenttiviikot. Tähän verrattuna oli kyllä lukion koeviikot ihan lastenleikkiä.

Tänään aamulla oli tokavika tentti (kyllä, istuin tenttisalissa LAUANTAIAAMUNA yhdeksältä. Eikä ollut edes eka kerta. Kaikkea sitä koulun eteen tuleekin tehtyä) ja ensi viikolla on vielä yksi, jonka pitäisi tällä erää olla viimeinen.

13 kirjaa, 2 kirjatenttiä. Toiseen tenttiin luettavia kirjoja: 11. Toisin sanoen aikaa on 
kulunut runsaasti pöydän ääressä kahvikuppi kädessä. 

Mulla meni alkuviikko jotenkin alakuloisissa fiiliksissä, mikä oli suoraan sanottuna aivan todella syvältä. Vaikka aurinko paistoi, mieli oli harmaa, enkä meinannut jaksaa hymyillä ollenkaan. Onneksi oli pakko raahautua töihin: duuni vie nopeasti mennessään ja mun kollegoiden kanssa työskennellessä ei vaan voi olla nauramatta. Alakulo kuitenkin palasi aina takaisin ja aloin lopulta pohdiskella, mistä se mahdollisesti johtuisi.

Kyllähän mä sitten löysin muutamankin eri syyn mielialalleni: mieltä kaihersivat sekä tunneasiat että koulustressi. Eikä koulun suhteen niinkään edes nää tentit, vaan edessä olevat pääsykokeet. Mutta kaikkein suurimpana mörkönä mun mielessä on ensi syksy ja se, mitä ihmettä mä oikein teen, jos en nytkään pääse kouluun. Olen kuitenkin yrittänyt olla ajattelematta sitä, koska on hyödytöntä vatvoa asiaa.

Pääni ei kuitenkaan ollut samaa mieltä, koska stressijäävuoren huippu koettiinkin sitten keskiviikkoiltana: mulla oli hissan tentti, joka meni, pardon my French, ihan vituilleen. En pystynyt keskittymään tenttikysymyksiin yhtään ja mulla meni yli kolmasosa koeajasta siihen, että keräsin ja skarppasin itseni taas henkisesti kasaan. Ja kun lähin tenttisalista, mua harmitti niin paljon.

Kävelin hitaasti päärakennukselta kotiin ja hengittelin viileää ulkoilmaa. Kotiin päästyäni soitin äidille ja kerroin ääni täristen pieleen menneestä tentistä, pahasta mielestä, syksy-ahdistuksesta, sydäntä kaihertavista asioista joita haluaisin olla ajattelematta mutta joita ajattelen silti.

Onneksi mun äiti on maailman viisain ihminen ja seuraavana aamuna pitkien yöunien jälkeen oli taas vähän helpompi hengittää.

Kyllä mä itseni sen verran hyvin tunnen, että tiesin odottaa ton stressin iskevän, enemmin tai myöhemmin. Ensimmäinen stressiaalto siis tuli, mutta onneksi myös jo meni.

Nyt vaan pidetään leuka ylhäällä ja katse edessäpäin.

#lukutauko #taktistaleediä #sohvanomistajanarkea

Kävin tänään tentin jälkeen ekaa kertaa tällä viikolla salilla ja voi elämä, miten paljon mulla oli energiaa ja miten hyvältä tuntui hikoilla ja rääkätä lihaksia. Treenin jälkeen pyörähdin himassa ja suuntasin Kaartinkaupunkiin extempore-lounastreffeille ystäväni kanssa. Vajaa kaksi tuntia myöhemmin kävelin mieli keveänä kotiin, ihastelin auringonpaistetta ja höpötin faijan kanssa puhelimessa.

Tenttiinlukemispäivissä kivaa on se, ettei tod. tarvi meikata. 

Seuraavaksi aion lakata kynnet, keittää kahvia V60:llä (mulla on aina sellasia vaiheita, jolloin keitän kahvia jatkuvasti vain tietyllä välineellä. Tätä ennen käytin pari viikkoa pelkkää pressopannua) ja katsella mahdollisimman paljon ulos.

Ihanaa lauantaita!

xx,

Anna

ps. mun pitänee varmaan hankkia uusi puhelin, toi iPhonen kuvanlaatu on luonnonvalossakin välillä aika todella huono. Mutta toisaalta se annettakoon anteeksi puhelimelle, joka on palvellut mua uskollisesti jo lähes neljä vuotta.

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Kun etkoilen yksin himassa...


...ja Spotify heittää shufflella sairaan hyvän biisin:



Tosin, toisin kuin Grantin Hughilla, mulla ei oo päällä kauluspaitaa vaan kotihuppari ja ikivanhat leggarit. Eikä ihan noin isoa kämppääkään löydy. Mutta mä voin ihan oikeasti luvata, että mä näytän JUST TOLTA.

Kaikkine noine naurettavine, hölmöine tanssiliikkeineen päivineen.

Mä kävin ostamassa pullon viiniä ja alan seuraavaksi laittaa tätä tukkaa kuosiin. Tänään nimittäin juhlitaan yhden mun rakkaimman ystävän (ja vaimokkeen) syntymäpäiviä. Mulla ei ole vielä oikein mitään käsitystä, minne tää ilta meidät vie, mutta Stadin yö beware: Punavuoren bailukapteenit ovat tänään liikkeellä!

Maagista lauantai-iltaa!

xx,

Anna

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Yksi siisteimpiä juttuja IKINÄ


Ai mikä?

No fysiikka, maailmankaikkeus ja Stephen Hawking! AAA mä en kestä!

Homman nimihän on siis se, että mä satuin ihan vahingossa keskiviikko-iltana televisiotarjontaa lukutauolla selatessani huomaamaan, että yhdeksältä tulee dokkarisarja Stephen Hawkingista.

Niinpä kun koko muu Suomi ilmeisesti katsoi Temptation Island Suomen ekaa jaksoa (kuulin eilen, että se oli tullut samaan aikaan), mä tuijotin lumoutuneena Stephen Hawkingin luennointia aikamatkailun mahdollisuuksista.

Mä oon niin fiiliksissä tosta kolmiosaisesta dokkarisarjasta, että ei ihan oikeasti mitään järkeä. Mä en koskaan ole ollut hyvä fysiikassa, kemiassa tai edes matikassa, mutta ne kiinnostaa mua siitä huolimatta ihan järjettömän paljon. Vaikka mä olen itse luonteeltani ihmisenä kaukana järkiperiaattein ja loogisesti ajattelevasta fyysikosta, se ei vähennä mun mielenkiintoa noita asioita kohtaan.

Mustat aukot, madonreiät, universumin jatkuva laajeneminen. Asioita, joita on todella vaikea hahmottaa, mutta joita silti tahtoisin kovasti ymmärtää paremmin. Musta on aivan käsittämätöntä, miten paljon asioita ihmiset ovat kyenneet jo selvittämään ja laskemaan ja siltikin on hurjasti asioita, joista emme tiedä tai joita emme vielä ymmärrä.

Maailmankaikkeus ja luonnonlait, kuten esimerkiksi se, että mikään ei voi ylittää valonnopeutta (n. 300 000 km/s) eli kulkea valoa nopeammin, hämmentää mua jatkuvasti. Miksi sitä ei muka voisi ylittää? Mitä tapahtuu jos menee mustan aukon sisään? (Selvitin asiaa. Ilmeisesti valonnopeus on vain vakio. Piste. Muut kyssärit on vielä selvittely-vaiheessa.)

Mun pieni sisäinen nörttini herää henkiin ja hihkuu kun kelailen näitä juttuja. Mulla suorastaan menee kylmiä väreitä!

Ja koska olen tällainen aavistuksen verran sekopäinen tyttöihminen, tässä teille video jonka aihe posauttaa mielen (jostain syystä termiä "mind-blown" on hankala suomentaa osuvasti). Mutta pliis, katsokaa se äänettömällä tai tosi hiljaisella äänellä, toi taustamusiikki on aivan kamala.



Mun on vaikea käsittää, miten ton videon jälkeen joku voi vielä kuvitella, että me muka oltaisiin ihan ypöyksin tässä maailmankaikkeudessa. Mä en vaan suostu uskomaan sitä. Tottakai koko meidän olemassaolo on vaan äärettömän epätodennäköinen sattumien summa, mutta mistä me tiedetään, että esimerkiksi meidän olemassaoloon on voinut johtaa vaan yksi sattumien summa. Entä jos onkin mahdollista, että me olisimme olemassa, vaikka asiat olisivat tapahtuneetkin toisin? Ja miten muka koko maailmankaikkeudessa ei olisi koskaan tapahtunut vastaavaa, vaikkakin varmasti erilaista sattumien tapahtumaketjua, joka on johtanut elämän muodostumiseen, vaikkakin mahdollisesti hyvin erilaisessa muodossa kuin me elämän olomuodoksi miellämme?

Aiheeseen liittyen onkin sopivaa mainita, että kävin katsomassa Hawkingista kertovan Kaiken teoria -filkan ihanan Helenan kanssa ja en voi kuin hehkuttaa (sekä elokuvaa että seuraa, joka vei mut ostamaan leffanaposteltavia Punnitse&Säästään. Miksi mä en käy siellä useammin?!) Hawkingia näytellyt Eddie Redmayne oli by the way ainoa oikea vaihtoehto miespääosa-Oscarin saajaksi, niin mielettömän roolisuorituksen hän veti. Leffalle siis iso suositus!

Mä itseasiassa vähän inspiroiduin (lue: hurahdin taas pitkästä aikaa) näihin tiede-juttuihin jo ton leffan jälkeen ja toi mainitsemani dokkari-sarja vaan heitti bensaa jo valmiiksi aika kovana roihuaviin liekkeihin. Mulla onkin tilauslistalla nyt ensi alkuun herra Hawkingin Ajan lyhyt historia -kirja ja oon siitä superinnoissani! Voisko jo koulujutut olla kaikki ohi niin voisin huoletta ja ilman tunnontuskia uppoutua tohon kirjaan?

(Joo ja hei pahoittelut vaan kaikille, jotka olitte kelanneet että nyt hehkutetaan esim. jotain vaate- tai muotihommeleita tai vaikkapa jotain fantsua yhteistyökuviota ja sitten meitsi jauhaakin vaan jostain _fysiikasta_, hahaha. Oliskohan mun pitänyt varoittaa tästä tossa postauksen alussa?) 

Nyt mä palaan tenttikirjojen pariin.

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikki!

xx,

Anna

ps. harmittaa superpaljon, koska etsinnöistä huolimatta en onnistunut löytämään dokkarin jaksoja netistä suomenkielisillä tekstityksillä. Mutta jos kiinnostus heräsi, kaikki alkuperäiset jaksot löytyvät Youtubesta hakusanoilla "Into The Universe With Stephen Hawking" ja dokkarin vika osa tulee tosiaan Kutoselta ensi viikon keskiviikkona yhdeksältä!

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Päivän asu: winter edition


Seuraa harvinaislaatuinen tapahtuma blogin historiassa:

ASUKUVA-POSTAUS!

Olin pieni hetki takaperin käymässä äidin luona "landella" ja innostuttiin mun nuorimman siskon kanssa kuvailemaan. Täällä Staadenissahan lunta ei ole ollut aikapäiviin, mutta äidin luona lunta oli vielä maassa.

Toi takki on tosiaan löytö niinkin kaukaa kuin toisen siskon kaapista. Haikailin syksyllä juurikin tuollaisen rennomman mallisen, harmaan takin perään ja sen jälkeen kun toin ton kotiin, olen lähes asunut siinä.  Se on lämmin ja casuaali olematta kuitenkaan epäsiistin tai rähjäisen näköinen. Toi takki päällä käyn niin salilla kuin bailaamassakin (joskin juhliessa takki jää lepäämään narikkaan, yllätys allatus).


Kaulassa mulla, kuten tsiljoonalla muullakin, on Acnen Canada. Multa löytyy toi myös tummanharmaana. Onhan noi kalliita joo (tai no riippuu toki mihin vertaa, hintaa noilla on siis palttiarallaa se 110e), mutta kyllä mä koen saaneeni rahoilleni vastinetta. Laskin just, että mulla on tasan kolme huivia, joita oikeasti käytän (verrattuna esimerkiksi hyvään ystävääni, jolla on kaksi korillista huiveja jokaiseen mahdolliseen tapahtumaan, oli talvi tai kesä). Nää kaksi Acnea ja yksi Mulberryn villahuivi. Jo ihan senkin takia musta on todella fine panostaa laatuun ja maksaa niistä vähän enemmän.


Jalassa mulla on tosiaan ne Tukholmasta ostetut Acnen Coltit. Ihan mielettömät kengät, ei voi muuta sanoa. Aina kun mulla on noi jalassa, mulla on olo kuin milläkin kilometrikoivella. Mun jalat vaan näyttää mun omaan silmään niin pitkiltä! Ja se on ihan mieletön fiilis!

Ja noilla on tosi hyvä kävellä. Ne muotoutuu koko ajan enemmän ja enemmän omaan jalkaan sopivaksi. Korko on tukeva ja niin on noilla kävelykin. Love 'em.



Villapaita on tosiaan joululahja äidiltä. Esitin syksyn alkupuolella ujon toiveen, josko äiti ehkämahdollisesti ehtisi kutoa mulle villapaidan. Oli jostain syystä päässyt unohtumaan, että äiti on superhyvä kutomaan ja useamman viikon ajan äiti lähettelikin mulle kuvia löytämistään malleista, mutta mikään ei ollut ihan sitä mitä hain. Lopulta kuitenkin tärppäsi ja jouluna mua olikin odottamassa mitä pehmoisin paketti.

Enkä voi sanoin kuvailla, miten rakas toi neule mulle on nimenomaan koska se on äidin tekemä.


Vaikka tää asukuvien ottaminen ei todellakaan ole edes jokaviikkoista, siskon kanssa kuvaaminen on suhteellisen "kivutonta". Kerron parilla sanalla, millaisia kuvia toivon ja sitten alkaa räpsiminen. Ja mieletöntä on myös, että sisko ymmärtää huomauttaa, jos hiukset sojottaa tai paita on rumasti rypyssä. Ja aina on kiva viettää aikaa yhdessä, etenkin kun tota junioria ei ihan liikaa näe. Nytkin meillä oli tosi hauskaa, purskahdettiin monta kertaa nauruun kun mietittiin, että minäköhän sekopäinä ohikävelleet koiranulkoiluttajatkin meitä pitää. (Pusuja muru jos luet tätä!)

Tähän asuun tiivistyy myös hyvin mun pukeutuminen noin ylipäätään: harmonisia, yksinkertaisia värisävyjä ja klassisia, vuodesta toiseen toimivia vaatekappaleita.

Asuspeksit lyhyesti:

Takki: Volcom
Huivi: Acne
Kengät: Acnen Coltit
Laukku: Furla
Farkut: H&M
Neule: äidin kutoma

xx,

Anna

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Tällä hetkellä koukuttaa


Iloista viikon ensimmäistä päivää! Henkilökohtaisesti tosin vietän henkisesti jo/vasta (miten sen nyt ottaa) torstaita, koska mulla on pieni duuniputki takana ja huomisen vuoron jälkeen edessä häämöttää muutama vapaapäivä. Jotka tosin aion käyttää tehokkaasti tenttiin lukemiseen. Ja on mulla kaksi luentoakin. No mutta eipähän ole kuitenkaan töitä.

Mä oon luonteeltani vähän sellainen kausi-ihminen, enkä nyt puhu tv-sarjojen tuotantokausista, hehe. Mä "addiktoidun" tosi helposti kaikennäköiseen, mutta yhtä nopeasti nää hurahdukset yleensä myös menee ohi. Oon vähän ehkä sellainen tuuliviiri.

Tällä hetkellä olen hyvin addiktoitunut seuraaviin asioihin:

*Ensitreffit alttarilla

Kevään paras sarja, ei epäilystäkään. Itsehän ah-niin-avomielisenä urpona tyrmäsin ja haukuin sarjan pystyyn jo ennen sen alkamista kaikille ystävilleni, joiden kanssa asia tuli puheeksi. En voinut käsittää, miten jonkun mielestä homoavioliitot pilaavat avioliiton perimmäisen idean ja tämä sarja muka ei. Olin aivan vakuuttunut, että näemme telkkarissa vain surkean, julkisuushakuisen, huonolla maulla tehdyn reality-sarjan, enkä edes aloita, mitä ajattelin sarjaan hakeneista ja osallistuvista henkilöistä. (Vaikka en ehkä olekaan sitä perinteisintä kotirouva-tyyppiä, käsitteenä termi "avioliitto" on aina ollut mulle tosi iso asia. Mulle kihlaus ajatuksena on aina ollut lupaus avioliitosta ja naimisiin mennään, koska ollaan vakavissaan ja varmoja suhteesta ja halutaan viettää loppuelämä yhdessä. Jokainen toki tyylillään, mutta näin pyrin itse tulevaisuudessa toimimaan omassa elämässäni, jos noi asiat joskus tulevat ajankohtaisiksi.)

Ja kuinka kertakaikkisen väärässä olinkaan.

Sarja ehti alkaa ja pyöriä telkkarissa muutaman viikon, kun tapasin erään miespuolisen ystäväni safkailun merkeissä. Sarja tuli sattumalta puheeksi ja leukani loksahti melkein sijoiltaan, kun ystäväni hehkutti sarjaa ja ihmetteli, miksen mä ole katsonut sitä. Päätin ennakkoluuloistani huolimatta antaa sarjalle mahdollisuuden ja katsoin putkeen kaksi ensimmäistä jaksoa.

Ja voi elämä, miten kertakaikkisen ihana, pohdiskeleva ja lämminhenkinen sarja toi onkaan! Toki tyhmäkin tajuaa, että eihän naikkarihommat olisi oikeasti olleet mikään välttämättömyys, mutta sillä saadaan ihmiset puhumaan ja sarjalle julkisuutta. Mutta mutta. Sarjan tyypit ovat aitoja, vilpittömiä, fiksuja ja aivan tavallisia suomalaisia, jotka vain haluavat löytää rakkauden. Kukapa meistä ei haluaisi? Vaikka en itse seurustele, sarja kokonaisuudessaan ja etenkin asiantuntijoiden kommentit välissä antavat tosi paljon ajatuksen aihetta.

Toki välillä pistää aika kovasti silmään tietyt sarjan "toimintatavat", mutta tämä johtunee siitä, että on itse ollut mukana seuraamassa, miten reality-sarjaa tehdään. Ja tottakai mä ymmärrän, että täytyyhän jaksoissa "tapahtua" jotain.

Mä katson niin vähän telkkaria, että on ihanaa, että on taas edes yksi viikottainen tv-rutiini. Tiistai-illat, sohva, tv ja minä. Aah. Huomenna se taas tulee, jesjesjes!


*kauraleipä

In all shapes and sizes. Olen syönyt kokonaisen kauraleivän, pilvenpehmeitä kauratyynyjä, rapeita kaurapaloja. Parasta on, että kauraleivän kanssa riittää usein pelkkä voi, koska se on itsessään niin hyvää. Mua ihan totta vähän harmittaa niiden kaikkien ihmisten puolesta, jotka ei syö leipää ja jää tosta makuhermot räjäyttävästä herkusta paitsi.

*invisibobble-ponnari

Sain tän vanhaa puhelinjohtoa muistuttavan ponnarin siskoltani ja otin käyttöön, vaikka aluksi kelasinkin, että se on liian hölmön näköinen ja ei kai kukaan tollasta julkisella paikalla käytä? Ei toki, mäkin pelkästään päivittäin niin töissä, koulussa kuin vapaa-ajallakin. Mulla on piakkoin kampaaja ja aionkin kysyä asiantuntevaa mielipidettä tästä hittiponnarista, täähän kuulemma suojaa hiuksia tavallisia ponnareita paremmin. Mä olen joka tapauksessa vannoutunut käyttäjä. Tai ainakin aivopesty "tämä ei tuhoa hiuksiasi" käyttäjä.



*maailman helpoimmat kiharat, also known as THE pantakiharat

Sen jälkeen kun löysin internetin ulottuvuuksista puolivahingossa videon, jossa näytettiin miten simppelin kangaspannan avulla saa kieputettua tukan kiinni yöksi JA aamulla sulla on, budum!, kiharat, en ole tainnut edes vilkaista mun suoristusrautaan, joka aikaisemmin toimi mun kiharoiden luoja numero ykkösenä.

Mähän olen siis käytännössä maailman onnettomin poropeukalo, mitä tulee hiusten laittamiseen. Mulla on yksi tosi kiva kukkapanta ja mietin kauan viime kesänä (jolloin sen ostin), että miten jengi saa sen pysymään päässä. No juurikin tällä samalla kaavalla, kääntämällä sen tukan sinne pannan ympärille.

Tolla pantatrickillä kiharoita, niiden kokoa ja loivuutta on tosi helppo varioida. Mitä tiukemmin ja pienemmissä osissa tukkaa "kääntää" tonne pannan ympärille, sitä pienempää kiharaa.

Mä olen myyty.

Ekassa kuvassa meikkis panta päässä (rehellisyyden nimissä tunnustettakoon, että jos nukun toi panta päässä, nukun niin, että se menee mun otsan yli. Mä nimittäin koen, että silloin se pysyy varmemmin, eikä lähde valumaan päästä. Yllättävää kyllä, en kuitenkaan tohdi esiintyä sen näköisenä julkisilla paikoilla.) ja tokassa kuvassa, ta-ta-taa, valmiit kiharat.

























Mulle kävi muuten melkein köpelösti kun säädin noita kuvia tähän. Yhtäkkiä kaikki teksti vaan katosi ja koko postaukseen jäi vain yksi noista kuvista sellaisena norsun kokoisena. Mulle ei ole vielä koskaan käynyt niin, että Blogger olisi vaan maagisesti kadottanut mun tekstin (kopkopkop!) ja meinasi pää hajota kun luulin, että pitäisi naputtaa koko teksti uusiksi. En oikein tiedä, mitä tapahtui, mutta onneksi kaikki olikin tallessa.

Huomenna aion duunin jälkeen kipaista salille. Ärsyttää jotenkin tosi paljon, että just kun olin saanut sellasen hyvän "kolme kertaa viikossa" -treeniputken päälle, tuli viikko, jolloin tein lähes 10-tuntisia duunipäiviä ja olin aika paljon koulussa. Vaikka salilla käyminen on todella puhdistavaa ja energisoivaa, mulla ei vaan kertakaikkisesti ollut tarpeeksi jaksamista treenata kun jalkoja hapotti jo töistä lähtiessäkin ja kävinkin salilla vain kerran. Eikä siinä siis mitään, itseänihän varten mä treenaan, eikä yksi "huono" viikko maata kaada, ei todellakaan. Neitiä täällä ruudun takana vaan turhauttaa, kun omat suunnitelmat ei onnistukaan. Toisaalta tämänkin voi ajatella niin, että aika hyvin mulla on asiat, jos eniten menneeltä viikolta harmittaa vähäiset salikäynnit. Tää on varmaan niitä kuuluisia ekan maailman ongelmia, hehe.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikki!

xx,

Anna