tiistai 29. huhtikuuta 2014

On VASTAUSTEN aika, vol. 2


No niin. Odottavan aika on pitkä ja mitä näitä nyt oli, mutta tässä tämä nyt vihdoin on. Vastauspostaus numero kaksi. 

Mitä teet työksesi? 
Vaikka mun duuni ei sinänsä supersalaista olekaan (en esim. vartioi Suomen Pankkia), niin pitäisin silti mielelläni työkuvioni blogin ulkopuolella, mutta sen verran voin kertoa, että työskentelen asiakaspalvelualalla. 

Oletko opiskellut mihin ammattiin/ammatteihin? 

Olen kirjoittanut ylioppilaaksi lukiosta ja sen jälkeen opiskelin vuoden pituisella radiotoimittaja-linjalla Laajasalon Opistossa täällä Staadenissa. Olen siis "valmistunut" myös radiotoimittajaksi. 

Onko Rixby Riihimäki? 
Kyllä vain. Me ollaan pitkään, siis monta, monta vuotta vitsailtu parin kaverin kanssa, että Riihimäen ruotsinkielinen nimi (jota sillä ei siis ole lainkaan) pitäisi olla Rixby ja alunperin läppänä syntynyt lempinimi on jäänyt mulle vakituiseen käyttöön.

Mikä on sun lempihedelmä ja -marja? 

Lempimarja on vadelma ja -hedelmä ehkä appelsiini. 

Tykkäätkö touhuta pienten lasten kanssa? 

Tykkään. Lapset on valloittavia. Ne katsoo maailmaa niin ihanan sinisilmäisesti ja uteliaasti ja on niin rehellisiä. 

Mihin outoon juttuun olet tällä hetkellä koukussa?

Mangokastikkeeseen. Sitä, maustamatonta jogurttia ja pähkinä-karpalo-mysliä ja taivaat aukenee! En vaan kyllästy siihen! 

Lempikarkki?

En mä osaa valita! Apua. Makuunista löytyy lempparit, yksittäisiä lempiherkkuja on jogurtilla päällystetyt lakut ja aakkoskarkit ja sit ne sellaiset vaaleanpuna-valkoiset "pyramidit", joissa on pyöristetyt reunat ja nonparelleja. Jajajajaja. 

Onko sulla serkkuja? 

Kyllä niitä muutama löytyy. 

Mitä kautta löysit oman au pair-perheesi ja mikä heissä kiinnitti huomiosi (perheen valintaa 
tehdessäsi)? 

Tuotantoyhtiö esitteli mut ja perheen toisillemme. Kyseinen perhe oli itse asiassa ensimmäinen, jonka kanssa olin yhteydessä sen jälkeen kun olin lähtenyt mukaan ohjelmaan ja mä tykästyin niiden "jalat maassa" -asenteeseen. Sain niistä positiivisen, järkevän ja kuitenkin rennon mielikuvan, eikä tarvinnut kauan miettiä kun host-vanhemmat ekan Skype-puhelun jälkeen kertoivat, että ottaisivat mut mielellään heille, jos haluaisin itse tulla. Mulla oli perheestä hyvät vibat, enkä edes miettinyt että pitäisikö tsekata jokin muukin perhe vielä ennen päätöksen tekemistä. Enkä missään vaiheessa katunut päätöstäni, mulla oli ihan ykkösperhe!

Voisitko myöhemmin kuvitella muuttavasi takaisin Lontooseen? 

Voisin. 

Unelmien työpaikka?

Tää on hankala, koska en oikeastaan tiedä tarkalleen, mitä haluaisin "isona" tehdä. Tällä hetkellä haluaisin, että se olisin jotain, mihin liittyy lukemista, kirjoittamista, puhumista, johtotehtäviä ja ajoittaista matkustelua ripauksella muotia. Ehkä muotiviikoilla käyvä ulkomaantoimittaja, joka sivutyönä kirjoittaa johonkin lehteen?  

Paras lukemasi kirja?

Nää "valitse lemppari" -kysymykset on mulle aina tosi hankalia, mulla kun on harvoin yhtä ehdotonta suosikkia mistään. Ja kun hyviä kirjoja on niin paljon! Osa on hyviä, koska ne naurattaa ääneen, osa siksi koska ne riipaisee, koskettaa syvältä ja saa mut herkistymään. Mutta esimerkiksi Vihervaaran Anna -sarjasta pidän yli kaiken. 

Lempi kauneudenhoitotuotteesi?

Cliniquen kasvoveteen ja saman merkin geelimäiseen naamarasvaan oon ollut jo pitkään tosi tyytyväinen. (Ja ei, en ole saanut tuotteita blogin kautta. Rakas ystävä aikoinaan kehui ja päätin kokeilla.)

Onko nykyinen hiusvärisi sinun luonnollinen väri? 

Onhan se. En ole värjännyt hiuksia moneen vuoteen. Päätin joskus että mun oma väri on kuitenkin aika kiva, nyt loppu värjäyshommat ja piste (lue: laiska mikä laiska).  

Lempileffa?
Tässä(kään) genressä mulla ei oikeastaan ole lemppareita, mutta Aamiainen Tiffanylla toimii vuodesta toiseen. Hollyn vaatevarasto (ja ne hatut!) ja kaikki se vanhanajan charmi. Ja tietenkin New York.

Lempinäyttelijä? 

Jennifer Lawrence on aivan sairaan tykki mimmi, sekä valkokankaalla että sen ulkopuolella. 

Lempilaulaja tai -yhtye? 

Mulla ei periaatteessa ole lemppareita, mutta jos jotain pitää vastata niin sanon Justin Timberlake. Yksi viime vuoden suurimmista tragedioista oli, kun en kovasta yrityksestä huolimatta saanut lippuja sen toukokuiselle Helsingin-keikalle. Lippujen metsästys on edelleen käynnissä. Mun on saatava ne liput!

Suosikkikappaleesi?

Näitäkin on niin paljon, mutta ehkä yksi tänhetkinen lemppari on CHVRCHESin Gun. 

Paras tapa viettää vapaapäivä?

Nukkua sillee kivan myöhään (mutta ei mihinkään kahteen asti iltapäivällä), mennä jonkun rakkaan kanssa aamiaiselle johonkin ja sen jälkeen ihan luuhata ilman mitään pointtia taikka tarkoitusta kantakaupungissa. Ehkä ottaa päikkärit Koffissa auringon lämmittäessä tai lukea jotain hyvää kirjaa ja alkuillasta voisi hilpaista jollekin terdelle. Lienee sanomattakin selvää, että mulla oli HYVIN vahvat kesäfiilikset kun tätä vapaapäivän konseptia pohdiskelin. Mutta kaikkein tärkeintä onnistuneissa(!) vapaapäivissä on se, oli kesä tai talvi, ettei niille aseta 1) liikaa tekemistä (tulee ihan turha stressi) 2) liikaa suunnitelmia (koska ex tempore -jutut ja hetken mielijohteesta tehdyt asiat on parasta).

Puhutko muita kieliä kuin suomi, englanti, ruotsi? 

Saksaa oon opiskellut aikoinaan monta vuotta (opiskeluvuodet eivät ikävä kyllä kompensoi puhetaidon kanssa, haha) ja ranskaakin alkeiden verran. 

Aluksi, muuttuiko sun suhtautuminen tv-ohjelmiin? Tai uskoisin kun on itse mukana tuotannossa, huomaa ettei se olekaan niin piece of cake kuvata kohtausta X, vaan se pitää jollain tasolla suunnitella ensin. 

Mulla oli Laajasalon opiskeluajoilta tietynlainen käsitys, kuinka homma kulissien takana toimii, oli kyseessä sitten lehti, tv tai radio, eikä mun oma käsitys oikeastaan muuttunut. Tottakai kohtauksia pitää suunnitella jollain tasolla, mutta se oli ohjaajien homma. Mun tehtävä oli vaan ilmestyä paikalle ja olla minä, haha. Mutta siis toki sain itsekin huomata, että kohtauksen kuvaaminen vaatii paljon ennakko- ja taustatyötä, josta katsojalla ei (tietenkään) ole hajuakaan. 

Tästä pääsenkin toiseen kysymykseen eli jouduttiinko joitain kohtauksia ns. näyttelemään? Tai kun esim. ilmoitit host-perheellesi lähteväsi Suomeen, oliko se ensimmäinen kerta kun puhuitte asiasta vai oliko se vain katsojia varten suunniteltu? 

Kuten olen ehkä jo aikaisemmin hehkuttanutkin, mulla oli tosiaan mitä mahtavin host-perhe ja olimme puolin ja toisin hyvin avoimia heidän kanssaan. Puhuin tosi paljon kaikesta perheen vanhempien kanssa ja niin myös mahdollisesta lähdöstäni. Emme siis keskustelleet asiasta ensimmäisen kerran kameroiden edessä, mutta ei meille mitään vuorosanoja kirjoitettu, niin kuin ei missään muussakaan vaiheessa. Pyydettiin vain puhumaan aiheesta. 

Ja viimeiseksi, oletko 100% varma että haluat opiskella Helsingissä, etkö mieluummin tulisi Lontooseen? ;)
Ai ai ai, älä saata mua kiusaukseen! Lontoo opiskelukaupunkina himottaisi AIVAN HULLUNA, mutta se fakta, että Helsingissä(/Suomessa) saan opiskella kandiksi ilmaiseksi verrattuna siihen, että Briteissä maksaisin pelkästään kandi-vaiheesta reilu 30 tuhatta euroa, on vaan aika iso tekijä. Ainakin tällä hetkellä. Sad but true. 

Kaipaatko Lontoota ja jos kaipaat niin mitä sieltä? 

Voi, kaipaan. Ajoittain aivan tajuttomasti. Kaipaan niitä katuja, sitä aksenttia, ihmisiä siellä. Keskustan siltoja, Crystal Palacesta aukeavaa näköalaa Lontoon ylle, niitä pubeja, joissa istua tuntikausia tyttöjen kanssa. Niitä kauniita rakennuksia, sitä junamatkaa kotipysäkiltä Victorialle. Kaipaan Victorian asemaa, josta tuli mulle tutumpi kuin mistään muusta. Kaipaan lentokoneiden katselua, joita näki paljon taivaalla. Kysykää mielummin mitä mä en sieltä kaipaisi.

Oliko jännittävää puhua englantia kameran edessä ja miten kaikki suhtautu suomalaiseen?

Olihan se vähän jännittävää ja toki sitä itsekin ehti noin sekunnin sadasosan miettiä, että entä jos teenkin virheitä ja puhun tyhmällä aksentilla jajaja. Sitten tajusin, että mulla on hei asiat aika hyvin, jos noi on mun suurimmat murheet ja lopetin asian ajattelemisen. Vaikka puhuisin täydellistä englantia täydellisellä brittiaksentilla, aina löytyy joku, joka ei tykkää brittiaksentista.  

Mun suomalaisuuteen suhtauduttiin tosi hyvin ja vähän uteliaasti. Paikalliset oli tosi otettuja siitä, miten hyvin suomalaiset osaa englantia ja toki meidän koulutusjärjestelmä kehuineen kaikkineen oli kirinyt Brittien saarellekin.  

Mitä sanoisit kaikille auppareiksi haluaville? 
Go for it. Jos lasten kanssa puuhaaminen tuntuu yhtään luontevalta, niin anna palaa. Yksi lempihokemani sopii tähän myös: you'll never know if you don't go. 

Onko sulla mitään blogeja Lontoosta joita luet? Auppari tai muutenvaan :)

Auppari-blogeja en oikeastaan ole lukenut missään vaiheessa. Parin muotiblogin lisäksi luen Lontoossa asustelevan Sannan blogia. Välillä jo pelkkä blogin banneri riittää herättämään ihan valtavan Lontoo-ikävän, haha. 

Mikä Helsingissä viehättää? 

Mikä viehättää niissä, joita rakastaa? Niiden epätäydellinen täydellisyys. Se koko paketti plussineen ja miinuksineen. Helsingissä viehättää se, että täältä voi löytää mitä tahansa, missä tahansa, milloin tahansa, kun vain pitää silmänsä auki ja mielensä avoimena. Mä tiedän katsovani Helsinkiä vahvojen vaaleanpunaisten lasien läpi, meillä on katsokaas vieläkin ensihuuma menossa.

Miksi koet sen kotikaupungiksesi? 

Mä olen aikaisemmin elänyt aika juuretonta elämää, koska oon muuttanut paljon ja joka paikkaan muutettiin aina mentaliteetilla "täällä me asutaan seuraavat pari vuotta ja sitten lähdetään varmaan taas johonkin". Helsinki oli ensimmäinen paikka, johon muutin ilman ajatusta mahdollisesta tulevasta poismuutosta. Ja osittain varmasti sen takia nimenomaan Helsinkiin olen vuosien saatossa luonut vahvat juuret. Täällä on suurin osa mun lähipiiristä, ystävistä, kavereista ja tutun tutuista ja mikä tärkeintä, mun elämää pohtiessa nimenomaan täällä on tapahtunut paljon ihania (ja toki myös ei-niin-ihania) ja tärkeitä juttuja ja täältä mulla on hurjasti muistoja. 

Mistä positiivisuuden löytää synkkinä päivinä? 

Kaikki on asenteesta kiinni. Musta on väärin ajatella, ettei huonoja päiviä saisi olla tai että pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa siitä että on paha mieli. Jos on paha mieli, niin pitää antaa itselleen lupa potea pahaa mieltä, mutta siihen ei saa jäädä vellomaan. Jossain vaiheessa pitää vaan ottaa itseään niskasta kiinni, katsoa peiliin ja muistuttaa itseään siitä, että sateen jälkeen paistaa aina aurinko. Eikä koskaan, koskaan pidä menettää luottamustaan siihen, että kaikki järjestyy. Koska kaikki järjestyy. 

Ootko läheinen perheesi kanssa? 

Olen, hyvin läheinen. Mun perhe kokonaisuudessaan on mulle mitä suurin tukipilari, johon voi aina luottaa, tuli mitä tuli ja jonka tiedän rakastavan mua ehdoitta. 

Ootko käynyt mitään koulua lukion jälkeen? :)

Opiskelin heti lukion jälkeen vuoden Laajasalon Opiston radiotoimittaja-linjalla. Muuten en.

Mikä on sun lempi Disney-leffa ja miksi?

Ei näin vaikeita saa kysyä! Lemppareita on Leijonakuningas, Herkules ja Nemoa Etsimässä. Leijonakuningas, koska siitä tulee mieleen mun sisarukset joiden kanssa aina katsottiin sitä kun oltiin pieniä. Se oli ehdottomasti meidän kulutetuin vhs-kasetti. Herkules, koska tykkään itsenäisestä Megarasta ja lauluista ja tietenkin kaiken voittavasta rakkaudesta. Nemoa Etsimässä, koska surffaavat kilpparit, joista yksi puhuu valasta ja vähän hölmö Dori. 


EDIT/// Siis eihän ne kilpparit mitään valasta puhu vaan Dori! Taas näköjään aivot olleet poissa päältä kun olen tätä pohdiskellut. Anyways, tykkään myös niistä hauskoista kilppareista. Ja paljon Dorista. 

Justin Bieber vai Robin?

Paha. Mutta taidan käyttää Suomi-kortin ja sanon Robin. Oon popittanut "Erilaiset"- kipaletta aivan tolkuttoman paljon viime päivinä.

Jos ei tarvitsisi murehtia maallisista asioista kuten lenkitysväleistä ja seuranpidosta yms, niin ottaisitko lemmikin? Minkä?

Ottaisin, ehdottomasti. Haluaisin joko kaksi pientä pupua tai pienen koiran. 

Oothan nähny tän? :D https://www.youtube.com/watch?v=hA6Yl1QPGJY

En! IHANA! Mistä mulle oma lemmikkisaukko?!

Jos Ellen DeGeneres kutsuisi sut vieraakseen, mistä syystä se olisi? Asteikolla 1-10 kui siistiä se ois?

OUMAIGAAD SE OLIS MAAILMAN SIISTEINTÄ! Ellen on aivan mieletön ja hauska nainen. Eli siisteysasteikolla 1-10, sanon 15. Syynä olisi esimerkiksi se, että mun rakas ystäväni olisi ladannut Youtubeen videon, jonka se on kuvannut kun mä "dubbaan" sen kahden kissan ajatuksia ääneen (mä teen sitä aika paljon ihan vaan omaksi huvikseni ja jopa mun frendin mielestä mä oon ajoittain aika hauska) ja tekstittänyt sen englanniksi. Ja sit Ellen olisi nähnyt sen ja sen mielestä se olisi "hilarious" ja tadaa, ei muuta kuin kutsua ohjelmaan. 

Jos saisit poistaa yhden asian maailmasta, minkä poistaisit?
Ilkeilyn ja kiusan tekemisen. Sen sellaisen toisten ihmisten kiusaamisen sekä isossa että pienessä mittakaavassa. Mä uskon, että ilman sen olemassaoloa päästäisiin jo aika pitkälle. 

Kuka on sun idoli?

Mulla ei sinänsä ole idolia, esimerkiksi Madonna tai Beyonce (vaikka kovia mimmejä onkin molemmat). Mä ihailen kaikkia niitä ihmisiä, jotka osaavat välillä puhua viisaita, nauttia elämästä myös pienten asioiden kautta ja olla onnellisia. Näihin ihmisiin kuuluu sekä lähipiiriäni, että mulle täysin tuntemattomia ihmisiä. 

Jos saisit nähdä ihan kenet tahansa livenä keikalla (ei haittaa siis vaiks ois jo edesmennyt), kenelle arpaonni osuisi?

Elvis Presley olisi aika kova. Tai The Beatles. Ehkä The Beatles. Joo, valitsen sen.

Millainen on hyvä elämä?

Sellainen, jossa kohtelee muita niin kuin haluaisi itseään kohdeltavan. Sellainen, jossa tekee asioita, joista itse tulee onnelliseksi. Ja ennen kaikkea sellainen, jossa saa rakastaa ja olla rakastettu. (Ja tietty sellainen, jossa saa syödä paljon jäätelöä.)

Sano jotain viisasta.

Siteeraan mun molempia vanhempiani, noita loputtomia viisauden lähteitä: "Asiat menee niin kuin niiden kuuluu mennä ja kaikki me löydetään se oma paikkamme tästä maailmasta. Ennemmin tai myöhemmin."

Vielä kerran, kiitos ja kumarrus teidän hauskoille ja fiksuille kysymyksille, oli hauskaa ja valaisevaa pohdiskella näitä. Kuvailisin ajanjaksoa lähes itsetutkistelun ajaksi, haha. 

xx,

Anna

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Sairastelua kaikilla mausteilla ja koko rahan edestä


Flunssa ei todellakaan ole takana. Tänään aamulla luovutin tän huonon olon kanssa ja kävin lähiterkkarissa.

Kelasin, että mulla on ehkä joku pieni kurkkupöpö, sen verran monta päivää tää kurkku on jo kiukutellut. You know, mä olin ihan varma, että mulla on tyyliin joku pitkittynyt yskä.

No sitten terveydenhoitaja kertoi mulle, että mulla on 39 astetta kuumetta, tulehdusarvot koholla ja kurkku on tulipunainen. Ennen kuin mä tajusinkaan, hoitaja kertoi laittaneensa mut eteenpäin lääkärille. Ja mulla ei edes ikinä ole kuumetta!

Olin kuluttanut (lue: tuijottanut lattiaan koska energia ei riittänyt edes lehtien pläräilyyn) terveyskeskuksen penkkejä yli kolme tuntia kun mut vihdoin kutsuttiin lääkärille ja olin aika poikki. En tiedä ketä pitää kiittää siitä, että mulle osui sellainen ihana nuori naislääkäri, joka oli aidon huolestunut mun voinnista. Mä tärisin siinä tuolissa istuessa ja lopulta myös maailman sydämellisimmän kuuloisen "Millainen sun vointi muuten on?" -kysymyksen jälkeen aloin itkeä, koska se kaikki oli vaan liikaa: mun väsymys ja loputtomalta tuntuva fyysinen huono olo yhdistettynä siihen, että joku täysin vieras ihminen osoittaa lämpöä ja välittämistä. Kun suomalaiseen tapaan pyysin kyyneleitäni anteeksi, tämä nainen katsoi mua silmiin ja sanoi "kyllä täällä saa itkeä". Hyvä etten purskahtanut uudelleen itkuun. Ihana, ihana lääkärinainen.

Lopullinen tuomio: mulla on joko keuhkoputkentulehdus tai keuhkokuumetta. Lääkärini kävi kysymässä parilta eri kollegaltaan mielipidettä asiaan, mutta eivät hekään olleet ihan varmoja. Mä sain kuitenkin antibiootit ja nyt vaan toivon, että ne potkaisee mahdollisimman pian.

Mulla on ihan kamalasti tekemättömiä hommia (sekä blogiin liittyviä että sen ulkopuolisia), mutta ei auta, nyt on laitettava oma terveys ykköseksi.

Niinpä menen takaisin nukkumaan. Mä olen kuitenkin ollut jo kolme tuntia putkeen hereillä.

Toivottavasti teillä muilla on luvassa terveempi ja vilkkaampi viikonloppu!

xx,

Anna

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Flunssa (melkein) takana, uusi viikko edessä


Terveisiä ruudun toiselta puolelta, jossa ollaan neljättä (vai viidettä? Kuka noita päiviä laskee?) päivää flunssan kourissa. Kurjinta tästä tekee sen, että kyseessä ei suinkaan ole mikään "no mä yskin ja niistän kerran päivässä" -tyyppinen nuha, vaan mä yskin koko ajan, niiskutan koko ajan, päätä särkee koko ajan ja olo on voimaton. Koko ajan. Tää on suoraan sanottuna ihan perseestä. Eilen ulkona oli maailman kaunein sää ja koska tajusin joskus kolmelta, että mulla ei ole kaapissa kuin makaronia, päätin lähteä reippailemaan Kampin K-Kauppaan (onneksi se on AINA auki) ja nauttia samalla säästä. Värväsin vielä AH:nkin lähtemään mun seuraneidiksi.

Ei ollut hyvä idea. Siis kotoa poistuminen ja kauppaan käveleminen. Tai käveleminen noin ylipäätään. Mä olin ihan loppu jo ennen kuin päästiin kaupasta ulos ja kotipihassa olo oli kuin olisin juossut maratonin ja jäänyt sen jälkeen rekan alle.

Ainoa tapa, jolla jaksoin nauttia auringonpaisteesta, oli meidän sisäpihalla istuminen. Yleensä siellä käydään röökillä, joten saatoin saada muutaman hivenen oudoksuvan katseen naapureilta kun röökin sijaan mulla oli kädessäni "vain" lasi jaffaa. Ja päällä matchaava kollariasu, joka myös abihupparina ja -verkkareina tunnetaan. Onneksi eräs naapuri käy röökillä aina aamutakissa, joten moinen "epäedustava" pukeutuminen lienee ihan sallittua, hehe.

Pari viime viikkoa ovat kuluneet aika lailla töiden merkeissä (ja kenelleköhän tää tuli yllätyksenä?). Ja kaksi edellistä viikonloppuakin olen ollut poissa kaupungista, mikä on tavallaan ollut aika virkistävää. Viikko sitten jätettiin kaupungin pölyt hetkeksi taakse ja oltiin viikonlopun verran siskon kanssa landella faijan luona lepäämässä. Reissut Saimaan rannalle faijan hoiviin on lähes poikkeuksetta pyhitetty levolle, yhdessäololle ja hyvälle ruoalle eikä tämä kyseinenkään viikonloppu ollut poikkeus.

Vielä tavallistakin "erityisemmän" tästä viikonlopusta teki se fakta, että mentiin koko konkkaronkka lauantaina nukkumaan ennen puolta yötä. SIIS WHAT? Tää kun tuppaa olemaan allekirjoittaneen viikonlopuissa todella, todella poikkeuksellista.

Vaikka mä en ihan joka viikonloppu ylläpidäkään Helsingin yössä tarpeellisia ja olennaisia kemutustaitoja, harvassa on ne kerrat, jolloin olen mennyt lauantai-iltana nukkumaan ennen puolta yötä tai edes niihin aikoihin. Jos ei olla tyttöjen kanssa ulkona, yleensä kuitenkin hengailen kotona jonkun frendin kanssa (tai vaihtoehtoisesti jonkun frendin luona) ja ihan illasta riippuen juodaan joko kupit teetä tai lasit viiniä. Tai vaikka olisin ihan itsekseni kotona nauttimassa kullanarvoisesta omasta ajasta, silti yleensä tulee valvottua, joko kirjan, leffan tai kirjoittamisen parissa.

Viime viikko kului duunissa ja torstaina oltiin ulkona koko duuniporukan kesken. Krebattiin melkein kellon ympäri ja voi taivas, on mulla kyllä vaan ihan ykköskolleegat ympärilläni. En tiedä olenko koskaan tullut maininneeksi, mutta mä olen aina ollut siitä onnekkaassa asemassa, että mulla on aina ollut vain superhyviä tyyppejä työkavereina. Eikä tämä mun uusinkaan duunipaikkani ole (onneksi) poikkeus.


Perjantaina tää edelleen mun seurana turhan tiiviisti viihtyvä flunssa iski myrskyn voimalla. Mulla ei ole mitään käsitystä mihin mahdollinen dagen efter loppui ja mistä flunssa alkoi, mutta jotain kertonee se, että mä kykenin perjantaina pysymään hereillä noin neljä tuntia. Vietettiin pääsiäisviikonloppu Pohjanmaalla sukulaisten luona. Oli mukavaa. (Miinus mun flunssailu.)



Helsinkiin paluun jälkeen oon lähinnä lojunut sohvalla ja eilen illalla muistin mun melkein unholaan vaipuneen Samuli Vauramo -ihastuksen kun telkkarista tuli Tyttö sinä olet tähti. (Toisena vaihtoehtona oli HP5, mutta mä en kyennyt katsomaan mitään niin jännittävää.) Olin melkein unohtanut miten karismaattinen ja komea ja ihana (ja KUUMA) herra Vauramo tossa filkassa onkaan. Mä harvoin sytyn suomalaisista näyttelijöistä, mutta Samulissa on sitä jotain. Onkohan Samulilla jo oma fan club?


Kuvituksena pääsiäisfiilistelyä mummoloista ja yksi pikselinassu. Mummilla oli mustikan oksia, joihin oli kasvanut jo marjan alkuja. Maljakossa. Sisällä. Musta se oli jotenkin tosi siistiä.

Mun on tänään vielä poistuttava kotoa yhteen duunipalaveriin ja ajattelin kuulkaa repäistä, näyttää flunssalle pitkää nenää ja ekaa kertaa tänä keväänä laittaa avokkaat jalkaan! "Ohhoh, kylläpä siellä nyt ollaan niin rebeliä että!", kuulen jo kollektiivisen hihkaisunne.

Välillä on vaan tehtävä jotain ennenkuulumatonta (ja vähän hölmöä).

Kuten laitettava avokkaat jalkaan, vaikka on flunssa.

xx,

Anna

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Väliaikaisesti loputon kiire


Ohessa lista arkipäiväisistä, suhteellisen mukavista askareista ja jutuista, joita ihminen tavallisesti hoitaa viikon aikana:

-bloggaaminen
-sosiaalinen elämä (whatsappailu lasketaan vaan puoliksi)
-kaupassa käyminen
-imurointi
-Conssien puhdistaminen
-uutisten seuraaminen
-lehtien vieminen keräykseen

Minä reagoimassa niihin ennen kuin juoksen töihin tai menen nukkumaan:



Pian helpottaa, toivottavasti. Mutta kun töissä on vaan niin kivaa (siis ihan oikeasti), että sinne meinaa jumittua hengailemaan duuniajan jälkeenkin. Ja kun oma kehittymisen halu duuniasioissa on vaan loputon, on tosi helppoa "jäädä vielä hetkeksi". Mä inhoan, siis inhoan olla huono jossain. Eikä näitä hommia opi kuin tekemällä.

Mulla on hihassa (lue: luonnoksissa) monta postausta, jotka vaan kaipaa viimeistelyä. Esim. vastauspostaus voluumi numero dos. Olen siis elossa ja hengissä ja hyvinvoiva ja palaan langoille mahdollisimman pian (jos hyvin käy, jo huomenna!).

Hauskaa viikonalkua kaikki (ei anneta maanantain masentaa)!

xx,

hintsusti busy Anna

ps. kuva täältä

lauantai 5. huhtikuuta 2014

On VASTAUSTEN aika, vol. 1


Mä oon kikatellut ihan kippurassa, kun olen lueskellut teidän kysymyksiä. Nää on ihan mahtavia, kiitos näistä! 

Mukana on myös joitain kysymyksiä, joita olen saanut aikaisempiin postauksiin. Haluaisin myös huomauttaa, että koitan vastata ohjelmaan liittyviin kyssäreihin mahdollisimman valaisevasti eli tahallani tai kiusaa tehdäkseni en jätä asioita kertomatta. 

Mitä tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on? Pitkällä vai lyhyellä tähtäimellä? Lyhyellä tähtäimellä mietittynä mä haluaisin jossain vaiheessa päästä opiskelemaan, muuten en oikeastaan kaipaa muutosta nykyiseen elämäntilanteeseeni. (Todella) pitkällä tähtäimellä haaveissa on oman asunnon ostaminen, ehkä sitten joskus parisuhde ja mahdollisesti perhe.  

Mikä oli parasta Lontoossa? 
Se fiilis, joka Lontoossa on. En oikein osaa sanoa mistä se tulee. Ehkä se on se kansainvälisyys ja lämminhenkisyys samassa paketissa. Kohteliaat ihmiset. Kaupungin kauneus. Ne rakkaiksi tulleet ihmiset, jotka sieltä löysin. 

Miten juuri sinä, Mira, Hilla ja Jasmiina päädyitte ohjelman au paireiksi? 

Me ihan vaan haettiin kaikki tahoillamme mukaan. Itse laitoin hakemuksen vähän puolivaloilla, musta koko ajatus oli vaan "hauska juttu" ja no, kuinkas sitten kävikään.

Missä välissä Yle tuli mukaan koko hommaan? 
Yle on ollut mukana alusta asti.

Oliko sulla perhe vielä etsinnässä vai tiedossa jo kun tiesit olevasi ohjelmassa?:) 
Olin ollut yhteydessä muutamaankin eri perheeseen ennen ohjelman astumista kuvaan, mutta se perhe, johon lopulta päädyin, löytyi tuotantoyhtiön kautta. 

Vaikuttiko tuotantoyhtiö jotenkin siihen mitä teit Lontoossa milloinkin vai oliko sarja täysin käsikirjoittamaton? 
Kyllä tuotantiyhtiö vähän vaikutti. Mua ei kuitenkaan koskaan pakotettu tekemään mitään, tuotantoyhtiössä oltiin tosi joustavia ja yhteistyökykyisiä ja mulla ei ole kerrassaan mitään valittamista yhteistyöstä heidän kanssaan! Toki joitain "kohtauksia" sovittiin etukäteen, kuten esimerkiksi meidän neljän tytön ensimmäinen tapaaminen, mutta mitään sanoja ei meidän suuhun laitettu.  

Lähtisitkö au pairiksi uudestaan jos tulisi mahdollisuus? 
En ole varma. En välttämättä, ainakaan juuri nyt. Mutta se johtuu vain siitä, etten ehkä kokisi sitä järkeväksi tässä elämäntilanteessa. 

Mistä kaikki sun iloinen positiivisuus kumpuaa? 

Ensinnäkin, ihana kysymyksen asettelu, aww. Mä en oikein tiedä, rehellisesti sanoakseni. Mä oon aina ollut tällainen aika hymyilevä ja iloinen tapaus ja tietenkin se on varmasti auttanut, että mulla on koko elämäni ajan ollut ympärilläni ihmisiä, jotka rakastavat ja kannustavat ja kertovat, kuinka mä oon hyvä ja täydellinen just näin. Lisäksi koen, että on jotenkin ihan turhaa etsiä huonoja puolia asioista kun samalla energialla voi ihan yhtä hyvin keskittyä niihin hyviin puoliin.  

Mikä oli parasta/ikävintä au pair -ajassa? 

Parasta ehdottomasti ihmiset, joihin tutustuin: sekä host-perheeni että ihanat kansainväliset tyttöni. Ikävintä oli muualla olevien rakkaiden ihmisten kaipaaminen. 

Entä Lontoon parhaat/huonoimmat puolet? 

Parasta Lontoossa on ehdottomasti sen monipuolisuus: mitäpä sieltä ei löytyisi. Se on samanaikaisesti suuren maailman metropoli ja silti täynnä pieniä "kylämäisiä" katuja ja paikkoja. Huonoksi puoleksi voisin mainita pitkät välimatkat kaupungin suuresta koosta johtuen. 

Millaista oli olla kameran edessä ja etenkin kuvata pikkukameralla itseään ja omia tekemisiään au pair -ohjelmaan? 

Kameraan tottui tosi nopeasti ja meillä oli niin ihana kahden naisen (+minä tietenkin, haha) kuvaustiimi, että työskentely ja kuvaukset oli aina tosi lämminhenkisiä ja kivoja. Itsensä kuvaaminen oli aluksi tosi outoa ja hassua ja etenkin julkisilla paikoilla hävetti aluksi kuvata itseään ja puhua pikkukameralle. Mutta aika nopeasti siihenkin tottui.  

Haetko tänä keväänä opiskelemaan? Mihin? / 
Minne haluat opiskelemaan? / Mitä tahtoisit opiskella?
Tällä hetkellä mua kiinnostaisi opiskella historiaa, englannin kieltä, viestintää ja journalismia. Kyllä mä laitoin haun vetämään pariin eri paikkaan. Hain yliopistoihin Helsinkiin ja Tampereelle ja lisäksi yhteen amk:hon täällä Stadissa. Palaan näihin ehkä yksityiskohtaisemmin tossa myöhemmin keväällä. 

Mikä on parasta Helsingissä sun mielestä?

Hankala kysymys. Helsinki kokonaisuudessaan on musta paras. Tykkään siitä, että tää on yhtä aikaa iso ja pieni. Tää on kaupunkina kaunis ja vehreä ja meri on tossa vieressä. Ja täällä on niin monta rakasta ihmistä.  

Sun ultimaattinen unelma-ammatti? (realistinen tai ei) 

HAHAHAHHAHA, ihanaa ettei tän tarvitse olla realistinen. Ultimate-unelma-ammatti olisi sarjaa "kirjoittava radiojuontaja/toimittaja, jolle maksettaisiin pankinjohtajan palkkaa ja jonka työpaikalla tarjoiltaisiin vain todella hyvää kahvia". 

Parhaat piirteet sussa omasta mielestäsi? 
Mä oon hamaan loppuun saakka positiivinen, osaan uskoa ihmisiin ja asioihin, oon hyvä unelmoimaan ja innostun usein ja helposti. Mut on maailman helpoin ylipuhua tekemään/kokeilemaan melkein mitä vaan. 

Entä ne piirteet itsessäsi, joista et ehkä pidä niin paljoa? 
Mä oon äkkipikainen ja välillä tosi epärationaalinen. Mun sydän vie lähes poikkeuksetta ja järki vikisee. Ja aina se ei oo hyvä. 

Missä shoppailet mieluiten? / 
Lempivaatekauppa?
Mä en oikeastaan tykkää shoppailusta ja käyn nykyään harvoin kaupoissa ja vielä harvemmin päädyn viemään jonkin tuotteen kassan kautta kotiin. Taustalla vaikuttanee kolmen vuoden työhistoria vaatekaupoissa (kun päivittäin vietti 8h vaatteiden keskellä, harvoin niitä jaksoi enää vapaa-ajalla plärätä). Lisäksi turhauttaa kaiken sen keinokuidun ja huonolaatuisuuden määrä. Mutta silloin kun kaupoissa käyn, vierailen Vero Modassa, Mangossa, Zarassa ja Company'silla. Toki satunnaisesti tiirailen myös esimerkiksi Hennesin ja Monkin valikoimia.

Missä maissa oot käynyt tai asunut? 

Olen Suomen lisäksi asunut Stuttgartissa Saksassa ja Lontoossa Briteissä. Sen lisäksi oon käynyt Ruotsissa, Virossa, Norjassa, Tanskassa, Latviassa, Venäjällä, Sveitsissä, Belgiassa, Ranskassa, Espanjassa, Jenkeissä ja Tunisiassa. Paljon on siis vielä kokematta ja näkemättä. 

Parhaat kauneustuotteet? 
Cliniquen liila kasvovesi. Ei halvinta mahdollista, mutta siitä en luovu, se on mun ehdoton luottotuote! 

Paras paikka missä olet ollut?

Tarkoittaakohan tää nyt jotain kohdetta, jossa olen käynyt? New York on ehkä tähän mennessä ollut vaikuttavin, Lontoo tulee heti perässä kakkossijalla. Ylipäätään tän kysymyksen vastaukseksi voisin nimetä kaikki ne paikat, joissa olen ikinä ollut onnellinen. Oli kyseessä sitten NYC, faijan sohvalla makaaminen sisarusten kanssa tai joku räkäinen pubi täällä Stadissa, jossa kerran oltiin tyttöjen kanssa ja vietettiin sairaan hauska ilta. Mikä tahansa paikka voi olla paras, jos siellä on onnellinen. 

Suurin unelma? 

Elää onnellinen ja pitkä elämä, jota muistellessani mun ei tarvitse katua eikä harmitella. 

Lempiruoka?

Mä oon todella kaikkiruokainen, mutta joku maukas pihvi ja yrittivihanneksia jonkun snadisti makean kompotin kanssa on kyllä hyvä yhtälö. Ja jälkiruoat, mä rakastan jälkiruokia!

Lempijuoma?

Sooda/vichyvesi pienellä lorauksella vadelma-makusiirappia on superhyvää!
Mitä teet vapaa-ajalla mieluiten?

Haaveilen ja haahuilen hitaalla tahdilla. Yksin tai myös mielellään rakkaiden ihmisten seurassa. Joko kotisohvalla lojuen, kahvilan tuoleissa istuen tai kantakaupungissa kierrellen. Vapaa-ajalla mulle on tärkeää rentoutua ja noi on siihen mitä oivimpia keinoja. 

Mitkä asiat haluat toteuttaa elämäsi aikana?

Mä oon pääni sisällä raapustanut sellaista pientä "bucket list" -tyyppistä listaa asioista, joita haluaisin päästä tekemään elämäni aikana. Mä haluaisin hypätä laskuvarjolla, snorklata koralleilla, uida delfiinien kanssa, matkustaa paljon ja kaikkiin mahdollisiin maailmankolkkiin, luoda itselleni arvostetun uran, asua New Yorkissa, rakastua ja ehkä mennä naimisiin (eli löytää jonkun, jonka kanssa se tuntuisi oikealta). Noita muun muassa. Mutta ennen kaikkea haluaisin tehdä asioita, jotka tekee mut onnelliseksi. Ei missään noissa ole muuten mitään mieltä.  

Kerroit tossa yhessä postauksessa, että kävit Kallion lukiota niin mitä linjaa? Perus vai ilmaisu? 
Kallio on siis ilmaisutaitoaineisiin erikoistunut lukio, mutta siellä ei ole kuin yksi "linja", jolle hakea ja jos pääsee sisään, niin sitten saa itse valita minkä sortin taideaineita haluaa opiskella. Mutta mä itse kävin paljon mm. median, teatteri- ja puheilmaisun kursseja lukioaikoina. Ja teatterin takia aikoinani sinne hainkin. 

Tykkäätkö Juha Tapion musiikista? 
"Kaksi vanhaa puuta, sateenkestävää...." Harvemmin tulee kuunneltua, mutta kyllä se pienissä annoksissa satunnaisesti menee. Juha Tapion mainitseminen alkaa aina hymyilyttää, koska se muistuttaa frendistä, joka joskus lauloi just tota Kahta vanhaa puuta. 

Kuunteletko Palefacea? 

En juurikaan. 

Pääsitkö inssin ekalla läpi (:D)? 

Hahahhaha, kyllä pääsin.

Mitä kuuluu?

Tosi hyvää! Tulin tänään (kirjoitin tän torstaina) tosi iloiseksi kun olin ostamassa piilarinestettä ja iskin vaan yhden, reilun kympin hintaisen pullon tiskille aikomuksenani tietenkin ostaa se. Kohtelias myyjä kysyi, enkä haluaisi käyttää hyväksi heidän tarjoustaan "3 pulloa/20€", jota en ollut huomannut. Tietenkin halusin ostaa kyseisen paketin, piilarinestettä kuitenkin tarvitsee aina ja sain periaatteessa yhden pullon kaupan päälle. Kiitin myyjää varmaan viidesti siitä hyvästä, että hän kertoi tarjouksesta. 

Tanssitko wanhat? 

Tanssin, tottakai. Mun ei tarvinnut miettiä hetkeäkään, haluanko kuluttaa yhden päivän isohelmaiseen mekkoon pukeutuneena. Ja kerrankin oli hyvä syy laitattaa hiukset ja meikki. Wanhat oli ihana kokemus, jota muistelen edelleen hymyillen. 

Mitä jos ihastuksesi pussaisi sinua huomenna? 

En oikeastaan ole tällä hetkellä ihastunut kehenkään eli olisin hämmentynyt, jos joku pussaisi mua ja tajuaisinkin olevani ihastunut.  

Kiroiletko usein? 

En usein, mutta aina välillä. Yritän välttää sitä, menestys tän yrityksen suhteen vaihtelee. 

Mitä aineita kirjotit lukiossa? 

Äidinkielen, englannin, keskipitkän ruotsin, lyhyen matikan, historian ja pitkän saksan. 

Mitä lukee viestissä, jonka lähetit viimeksi?

"Pupu-sivusta tuli uus ehdoton lemppari (se on maailman SÖPÖIN, vähän ku tää pikkuherra), kiitos löydön esittelystä muru!" Viesti meni rakkaalle ja itseasiassa kaikkein vanhimmalle ystävälleni (meidät "esiteltiin" toisillemme kun me oltiin puolivuotiaita. And friendship still going strong!), joka linkkasi mulle IHANAN pupu-sivun instagrammissa. Puput on vastustamattomia, oon ihan sulaa vahaa kun on kyse noista töpöhäntäisistä vemmeltäjistä. 

Tykkäätkö hiihtää? 

En oo hiihtänyt pariin vuoteen, mutta on se ihan kivaa joo!

Osaatko paistaa lettuja? 

Osaan. Ei niistä kovin kauniita tuu, mutta kyllä mä sen handlaan! Ainakin suunnilleen, hehe.

Milloin viimeksi lähetit postikortin jollekin? 

Viime jouluna laitoin pari korttia Lontoosta Suomeen. 

Onko saksan kieli kaunista? 

Mun korvaan se on, koska aina kun joku puhuu saksaa, saan eläviä fläsäreitä niistä ajoista kun itse asuin Saksassa. Ne oli hyviä aikoja ja mulla on Saksasta paljon onnellisia muistoja, siksi se on mulle kaunis kieli. 

Mikä on vaimoke josta oot kirjotellu tai joissain sun blogitekstessä on?
Lempinimi vaimoke, vaimo tai wifey viittaa leikkisästi rakkaaseen, pitkäaikaiseen ystävättäreeni, joka täällä blogissa esiintyy satunnaisesti myös nimimerkillä AH. Vaimottelemme toisiamme paljon, puolin ja toisin. 

Yllättikö joku asia aivan erityisesti täällä Lontoossa asustellessa?
Se, että siellä ihan oikeasti on sellaisia maitoautoja, jotka kantaa maitopulloja ihmisten oville! Mä olin ihan superfiiliksissä kun ekan kerran näin sellasen! Lisäksi kaupungin suuruuden aiheuttamat välimatkat ja niiden pituus hämmästyttivät aluksi. 

Mihin täällä oli hankalinta/mahdotonta sopeutua? 

Voi, ei mihinkään ollut mahdotonta sopeutua! Vasemmanpuoleinen liikenne aiheutti aluksi vähän päänvaivaa, mutta en oikeastaan koe, että Lontoossa/Briteissä olisi ollut mitään, mihin sopeutuminen olisi ollut jotenkin suunnattoman hankalaa. 

Mitä kaipaat eniten täältä?

Kaikkea. Yritin miettiä tätä, mutta tosi vaikea sanoa mitään yksittäistä asiaa. Olin siellä(kin) niin kokonaisvaltaisen onnellinen, että kaipaan ikävän iskiessä Lontoota kokonaisuudessaan. Kaikkea sitä, mitä se mulle edustaa. Mun host-perhettä, ystäviä, tuttuja katuja, paikkoja ja reittejä, brittiaksenttia.  

Mikä oli vaikeinta Suomeen palaamisessa? 

Arjen ja sellaisen tuikitavallisen päivärytmin luominen uudelleen. 

Lempparikahvilasi ja -paikkasi Lontoossa? 

Lempikahviloita on Lounge-niminen paikka Brixtonissa ja Cafe 1001 Brick Lanella Shoreditchissa. Molemmissa on ihana, joskin keskenään erilainen fiilis ja hyvää kahvia. Ja noi suosikkipaikat. Mulla on kaksi suosikkipaikkaa Lontoossa ylitse muiden: ensimmäinen on Lontoo-kodin lähellä Crystal Palacessa Westow Hillin ja Woodland Roadin risteyksessä. Siitä näkyvä maisema Lontoon keskustaan on maailman kaunein. Toinen on Hungerford ja Golden Jubilee -kävelysilloilla seisominen illan hämärtyessä. Kyseisillä silloilla on usein katusoittajia ja olen useaan otteeseen pysähtynyt keskelle jompaakumpaa siltaa vain katselemaan ympärilleni, olemaan onnellinen ja hengittämään Lontoota sisääni. 

Englannin kielen kaunein sana mielestäsi? 

Kliseistä, imelää, ehkä vähän tylsääkin, mutta sanon "love". Se on lausuttaessa pehmeän tuntuinen ja tarkoittaa maailman kauneinta asiaa. 

Vola kakkonen tulossa lähiaikoina. (Miksi mulle tuli tosta mieleen se, kun vanhojen Disney-piirrettyjen videoiden alussa tuli aina mainoksia uusista Disney-filkoista ja sellainen miehen ääni, joka sanoo "Tulossa lähiaikoina elokuvateattereihin"?  

torstai 3. huhtikuuta 2014

Kun mitkään yöunet eivät riitä


No johan on. En tiedä onko se tää kevät vai kaikki ne duunin myötä tulleet uudet, omaksuttavat asiat, mutta mulla on tätä nykyä aivan järjetön unentarve. Nukun kuitenkin arkisin keskimäärin kahdeksan tunnin yöunia (mikä on melkoista edistystä verrattuna mun aikaisempaan yökukkumiseen ja järkyttävän lyhyisiin yöuniin) ja silti esimerkiksi tänäkin aamuna oli vaan aivan pakko torkuttaa parikymmentä minsaa ja hyvä kun silmät pysyivät auki edes sen ajan, mitä torkun säätämiseen kului eli noin puoli minuuttia.

Mä oon toki aina tykännyt nukkumisesta ja ollut "hyvä" nukkumaan (mulla on nukahtamisongelmia ehkä keskimäärin kerran vuodessa), mutta parina viime viikkona olen kyllä ollut iltaisin tavallistakin enemmän "veto poikki".

Uskon ja toivon kuitenkin, että tää on vaan jotain väliaikaista kevätväsymystä. Ja ihan totta, onko jotain, mitä pienet päiväunet silloin tällöin eivät fiksaisi?

Töiden ja töihin liittyvän koulutuksen lisäksi olen tällä viikolla mm. viettänyt maanantaista vapaapäivää. Ihan pakko suositella, ihan vaan jo siksi, että kun tiistaina menee töihin, tuntuu ihan maanantailta ja silti seuraavana päivänä onkin jo keskiviikko! Lisäksi onhan vapaapäivä nyt tosi pehmeä tapa aloittaa viikko. Mä tykkään.

Olen myös ehtinyt käydä huollattamassa räpsyjäni (mulla on siis ripsienpidennykset, mun kaltaisen laiskan meikkaajan unelma ja pelastus), käydä kahvilla parin erään mielettömän tytön kanssa, joihin törmäsin Helsingin yössä pari viikkoa sitten ja jotka tunnistivat mut sarjasta JA jotka lukevat mun blogia JA pyysivät mua kahville (musta on edelleen ihan kreisiä että joku oikeasti tunnistaa mut, mutta tytöt olivat tosi ihania!) ja reippailemaankin olen ehtinyt powerwalkkailun muodossa entisen kollegan, nykyisen hyvän ystäväni kanssa.

Eilen nautittiin pari lasia viintä rakkaan ystävättäreni T:n kanssa Putte'sissa, mitä mahtavin tapa viettää keskiviikkoilta. Vaihdettiin kuulumiset ja viimeisimmät käänteet toistemme elämistä ja pohdittiin, miksi miehet on vaan välillä vähän tahvoja ja todettiin myös, että huhtikuu on varsinainen kemukuukausi: silloin vietetään todella monia juhlia, jotka siis koskettavat meitä molempia eli joihin toisin sanoen aiomme molemmat osallistua. Paras meidän pohdinnoista oli kuitenkin ehkä se, kun aloin ääneen luettelemaan rafloja, joissa haluaisin käydä (mm. keskustan tuore tulokas Bronda ja vino pino muita) ja lähes jokaisen kohdalla T totesi "mäkin haluaisin sinne!" ja lopulta päätettiin tsekata ne yhdessä. Tosi monen raflan kohdalla meinaa tulla sellainen "en mä voi tonnekaan mennä kun kenen kanssa muka menisin kun en mä ees seurustele" -fiilis, joka siis on täysin mun oman pääni sisällä. Mitäköhän mäkin olen oikein kelannut? Niin kauan kun minkään raflan ovessa ei lue "Vain pariskunnille", voin ja aionkin käydä niissä mun ystävien kanssa.

Kylläpä sitä tulee välillä ajateltua kaikenlaista hölmöä.

Viikonloppuna on luvassa siskojen yökyläilyä, vähän duunia ja irtiottoa tyttöjen illan muodossa. Todellinen girl power -viikonloppu siis. En malta odottaa, että saan siskot tänne yökylään! Ihanaa päästä hengailemaan kolmistaan!

xx eli ne peruspusumuiskautukset JA pirtsakkaa huomista perjantaita teille toivottaa,

Anna