torstai 28. huhtikuuta 2016

Sadepäivän fiiliksiä


Vaikka koko päivän on satanut ja onnistuin saamaan itseni tilanteeseen, jossa kotiavaimeni olivat lähimmilläänkin yli 70km päässä minusta, en jotenkin osannut olla ärsyyntynyt. En tänään. Vaikka taivas on ollut harmaa, mieli on ollut kirkas.

On ihan fakta, että jokaisen päivän ja sattuman voi nähdä joko hidasteena tai seikkailuna. Sade tuntuu niskassa kylmältä, mutta voi vitsi sitä fiilistä kun pääsee viimein sisälle, saa ottaa kosteat vaatteet pois ja heittää päälle poikaystävältä omitun ylisuuren t-paidan. Istua sisällä ja kuunnella sadepisaroiden osumista ikkunaan kun vieressä toinen on jo ehtinyt nukahtaa.


"The Earth is five billion years old
how god damn lucky am I
to be alive 
at the same time as you."

Tällaisia suuria asioita sisältävien sitaattien jälkeen tuntuu jotenkin hassulta edes ajatella että mistä kaikesta sitä voikaan ärsyyntyä, kun on olemassa myös niin paljon asioita, joista olla kiitollinen. Sen kun aina vain muistaisi.

xx,

Anna

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Vastoinkäymisistä ja siitä, miten elämän kauneuden löytää katsomalla


Luin bloggaajakaimani, Vihervaaran Annan, erään vanhan blogipostauksen, joka sai minut ajattelemaan.

Anna kertoi ärsyntyneensä yhteen postaukseensa saatuun kommenttiin, jossa anonyymi kommentoija kritisoi kaimani tapaa "antaa elämänohjeita". Anna puhui postauksessaan siitä, kuinka hänen mielestään kannattaa luottaa siihen, että elämässä asiat tapahtuvat juuri silloin kun niiden kuuluukin. Kommentoija kritisoi Annaa siitä, ettei hän naiiveista teksteistään päätellen ole juurikaan kokenut vastoinkäymisiä elämässään (kommentoija mainitsi juuri menettäneensä toisen vanhempansa ja saaneensa tietää sairastavansa parantumatonta sairautta, mikä on tietenkin kamalaa ja kovin surullista).

Aloin kuitenkin pohtia, miten kenelläkään on varaa arvottaa toisen kokemia vastoinkäymisiä. Kaimani blogi perustuu positiivisuuteen, mutta ilman, että hänestä rakentuisi feikkimäisen oloista kuvaa täydellistä kiiltokuvaelämää elävänä naisena. Minä näen blogin ja etenkin kirjoittajan sen takana niin, että hän on vain päättänyt keskittyä katsomaan elämää positiivisten asioiden kannalta ja niihin keskittyen. Kaunis ja mielestäni ihailtava asenne, jota pyrin myös itse omassa elämässäni toteuttamaan.

On totta, että kohtaamme kaikki vastoinkäymisiä, suuria ja pieniä. Mutta mikä oleellisinta, kohtaamme kaikki erilaisia vastoinkäymisiä. Se, mikä tuntuu toiselle maailmanlopulta, voi olla toisen silmissä aivan mitätön asia. Minusta ei ole kenenkään ulkopuolisen asia arvottaa toisen vastoinkäymisen suuruutta, eihän se ole mitään kilpailua. Aivan kuten ei onnellisuuskaan ole. Toisen onnikaan ei ole sinulta pois, joten miten jotain toista ihmistä voi liikuttaa se, minkä kokoisia vastoinkäymisiä itse kohtaa.

Aivan kuten kaikki muutkin ihmiset, minäkin olen kokenut vastoinkäymisiä, joista osa on ollut suurempia ja osa pienempiä. Osasta en ole puhua pukahtanutkaan täällä, osasta olen kertonut.

En sitten tiedä onko se vain asenteesta kiinni, mutta koen kuitenkin, etten ole onnekseni joutunut toistaiseksi käymään läpi mitään sellaista, mikä olisi ollut liikaa minulle. Yritän pääosin keskittyä asioiden positiiviseen puoleen ja löytää tapahtuneista asioista jotain hyvää. Aina se ei ole helppoa, ja joskus asioiden hyvät puolet näyttäytyvät vasta pitkän ajan päästä, mutta niitä kuitenkin aina lopulta löytyy.

Aivan kuten toinen Annakin, minäkin uskon positiivisuuden voimaan ja siihen, että elämässä kannattaa etsiä ja arvostaa etenkin niitä pieniä iloa ja kauneutta tuovia juttuja. Elämä ei ole aina kivaa ja reilua, ei kenellekään. Emme aina voi valita, mitä elämä tuo eteemme, mutta voimme valita, miten jatkamme eteenpäin. Vastoinkäymisten, sekä isojen että pienten kohdalla voi valita katkeroituuko niistä vai antaako niiden koulia ja vahvistaa itseään.

Koskaan ei kuitenkaan pidä unohtaa, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Minulle oikeasti tärkeitä asioita ovat pyrkiminen onnelliseen elämään; rakkaus, jota koen minulle tärkeitä ihmisiä kohtaan ja jota vastaanotan heiltä sekä kaikki ne tuokiot, kun ymmärrän miten paljon hyvää ja kaunista elämän pienissä hetkissä on.

Ne ovat minussa virtaavan elämän pohja.

xx,

Anna

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Hei me seilataan!


Olen paraikaa laivassa matkalla Tukholmasta Helsinkiin, sillä lupauduin joitain kuukausia sitten valvojaksi nuorimman pikkusiskoni wanhojen risteilylle. (Kyllä nykyään on lukiolaisten elämä helppoa. Silloin kun meikämandoliini oli lukioikäinen, valvojien oli oltava vähintään 30-vuotiaita, kun tänä päivänä riittää 25v. Haha.). Istun eräässä (myös mahdollisesti ainoassa) laivan kahvilassa ja ihailen Tukholman saaristoa ja hiljalleen laskevaa ilta-aurinkoa. 

En ole ollut laivalla vuosiin ja lienee enemmän kuin mahdollista, että tämän reissun jälkeen en aivan heti edes haaveile uudesta matkasta. Kärsin eilisellä menomatkallamme Tukholmaan lievästä ”matkapäänsärystä", vaikka en edes tiedä onko sellaista oikeasti olemassa. 

Helsinki näytti satamasta irtautuessamme ja seisoessani laivan yläkannella samanlaiselta, mutta kuitenkin hieman erilaiselta. Kauniilta kuitenkin, ja kovin rakkaalta. Nautin meren läheisyydestä, mutta en keinunnasta. Liekö päänsärkyni ollut orastavaa matkapahoinvointia. Tai sitten olen vain tulossa vanhaksi. Tai ehkä olen vain liian tottumaton laivalla matkustamiseen. Mene ja tiedä. 

Minulla on kokonaan oma hytti, mikä on yhtä aikaa mukavaa ja hieman jännittävää. Eipähän tarvitse kysyä keneltäkään, saanko lakata kynnet tai miettiä, soiko jonkun herätyskello aamulla. 


Ostin ensitöikseni eilen travel-kokoisen pussin Pollyja. Miksi laivalla tulee aina sellainen olo, että pitäisi ostaa kamalasti karkkia? Vähän lakupiippuja ja jättisuklaalevyn ja Tobleronea ja pingviinikarkkeja ja ties mitä vielä. Ihan höpsöä. Eihän karkki ole edes juurikaan halvempaa kuin maissa.

Pikkusisko ystävineen on onnekseni ottanut mut porukkaansa, joten yksinäistä täällä ei ole ollut. Olin jotenkin optimistisesti ajatellut opiskelevani kovasti reissun aikana, mutta no, se ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. 

Olen aika väsynyt, tanssittiin yläkerran diskossa siskon ja tämän ystävien kanssa pitkälle yöhön. Mutta onneksi lähdin tyttöjen kanssa tänään aamulla Tukholmaan. Kirsikkapuut kukkivat ja voi taivas miten iloiseksi ne minut saivat! Tajusin niitä ihaillessani, etten ole ehkä koskaan aikaisemmin nähnyt kerralla niin paljon kukkivia kirsikkapuita. 

Haltioiduin niistä suuresti. Niiden keskellä oli kuin kävelisi maailman kauneimmassa satumaailmassa.  



xx,

Anna

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Ajatuksia meikkaamisesta



En ole tainnut erikseen mainita tästä blogissa, mutta päätin uutena vuotena muutamasta tavoitteesta tälle vuodelle. Yksi niistä oli, että opettelen meikkaamaan paremmin. Mun meikkaaminen oli aikaisemmin aivan mitätöntä, en osannut enkä täten siis myöskään jaksanut meikata enempää kuin mitä tuolloin osasin. Eli tuskin mitään. Käytin päivittäin noin kolmea meikkituotetta. Päätin kuitenkin, että näin "aikuisena" (kröhöm no iällisesti oon ainakin jo nuori aikuinen) olisi hyvä osata meikata huolellisemmin. Niinpä kyselin neuvoja ystäviltä, jotka tykkää meikkileikeistä ja katselin joitain Youtube-videoita.

Niiden seurauksena tein listan jutuista, joita voisin hankkia ja uudistin meikkausrutiiniani. Vaikka esimerkiksi contouring-jutut on mulle edelleen yhtä suurta kysymysmerkkiä ja hc-kamaa (ihan oikeasti, siinä siis vielä superdupermegavarjostetaan naamaa? Joo? Ei?). Viimeiset meikkihankinnat aion toteuttaa kuluvana viikonloppuna, sillä vietän ystäväni kanssa pari päivää Tukholmassa. Sieltä löytyy lähin Sephora, jonne meikäläisenkin tie vie. Mä en ole ikinä ollut Sephorassa riehaantuvaa tyyppiä (no ylläri), kun en ole ikinä tiennyt, että mitähän ihmettä noilla kaikilla tuotteilla oikein tehdään eikä mulla ole edes suteja tarpeeksi jne jne.

Nykyään mun arkimeikki on jo paljon huolitellumpi, mutta suurin ero onkin syntynyt meikkipohjan suhteen. Teen sen nykyään paljon tarkemmin, jolloin ihosta tulee tasaisen näköinen ja jolloin lopputulos näyttää viimeistellyltä. Yksi huippuostoksistani on ollut Beauty Blender. Mä olin hyvin skeptinen sen suhteen. Haloo, se on vaan yksi sieni, what's the fuss? Mutta siis paitsi että sillä saa tehtyä tosi ohuen meikkipohjan, mikä on mulle tosi tärkeää, koska mikään ei ole kauheampaa kuin tunne viiden sentin pakkelikerroksesta naamalla, sillä on myös hyvä levittää vaaleaa peitevoidetta silmänalusten alle. Mulla lähti aina rullaamaan se tai no, peitevoide meni aina juoviksi silmänalusten alle kun levitin sitä sormin. BB:llä levitettynä tätä tapahtuu paaaaaaljon vähemmän. En oikein tiedä millä sitä juovittumista voisi ehkäistä.

Puuteria etsin vielä. Sekin on yksi viidakko. Mua harmittaa tosi paljon, että Stockmann Beautyja ei enää ole. Siis sellaisia pieniä, kuten esimerkiksi Kampissa oli, joissa on kaksi myyjää, mutta jotka tuntevat kaikki tuotteet. Mä kävin aina Kampin Stockmann Beautyssa just tästä syystä. Koska auta armias kun menen keskustan meikkiosastolle, niin tietenkin jokaisen merkin myyjä kehuu omaa tuotettaan ja koita siinä sitten arpoa, että mikähän sopisi mulle parhaiten. Sama Sokoksella. Mä haluan kaupan, jossa on monta eri merkkiä, mutta vain yksi myyjä.

Silmämeikkiä en ole vielä edes alkanut harjoitella. Arkisin en koe tarvetta meikata niitä ollenkaan, edes ripsarilla, kiitos ripsienpidennysten. Mutta jonkinlaisen iltameikin haluaisin harjoitella, luomiväreineen kaikkineen. Ehkä joku kevyt smokey eye tai muu klassinen meikki?

Kuvassa lähes ikuisia meikkilemppareita. (YSL:n paketissa on aurinkopuuteri.)

xx,

Anna

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Kaikenlaista



Siis mä en vieläkään käsitä, että on muka huhtikuu ja rehellinen kevät. Ja vappukin on ihan parin viikon päästä. Justhan vuosi vasta vaihtui.

Mulla on menossa perinteinen perjantai-siivous. Mulla on tapana aina perjantaisin siivota koti, niin on sit kiva tehdä illalla ruokaa ja aloittaa viikonlopun vietto. Pari kaveria tosin nauraisi varmaan kuollakseen tässä kohtaa, koska monen mun ystävän mielestä täällä on aina sen näköistä, että voisi vaikka tasavallan presidentti tupsahtaa kylään. Nojaa. Onhan täällä toki yleensä aina siistiä, mutta se johtuu kahdesta syystä: ensinnäkin, mä olen tosi siisti luonne (siis sillee en-sotkuinen) ja kun koti on järjestyksessä, mieli on järjestyksessä. En pysty keskittymään sotkun ja kaaoksen keskellä oikein mihinkään. Ja toiseksi, kun nyt vielä asun tässä yksiössä niin tää yksi iso huone alkaa aika nopeasti näyttää epäsiistiltä. Ei tarvita kuin petaamaton sänky ja vaatteita vähän siellä sun täällä. Ja kutsukaa hulluksi, mutta musta siivoaminen on oikeastaan ihan kivaa.

Viikon jännittävin juttu lienee se, kun kävin alkuviikosta lääkärissä kipeän alaselän takia. Onnekseni mun kohdalle osui mitä valloittavin lääkäri, joka asiani kerrottuani kaivoi esiin "The Atlas of Human Body" -nimisen opuksen ja näytti mulle, miten ihmisen selästä löytyy juttuja kolmesta eri kerroksesta. Musta oli aivan tajuttoman liikuttavaa, kun hän innoissaan selasi kirjaa ja näytti mulle ihmisen selästä löytyvien lihasryhmien kuvia. As if mä nyt olisin niistä mitään ymmärtänyt tai muistaisin niitä enää. Mutta se, mikä musta oli ihanaa, oli se, miten tää kyseinen lääkäri otti mut mukaan siihen. Toki kävin yksityisellä, jossa olen kyllä poikkeuksetta saanut hyvää palvelua, mutta tämä kyseinen lääkäri oli erinomainen. En enää muista mikä sen pienen lihasryhmän nimi oli, josta lääkäri arveli mun kipuilun johtuvan, mutta jutustelun ja liikkuvuusharjoitusten jälkeen hän vakuutti mulle, ettei kyse mitä todennäköisimmin ole mistään vakavasta.

Mä olen ollut sikäli onnekas, ettei mulla ole elämäni aikana juurikaan mitään isompia sairauksia tai ongelmia kropan kanssa. En ole koskaan murtanut mitään tai joutunut olemaan yötä sairaalassa (kopkopkop). Niinpä pieni selkäkipukin tuntuu aika isolta, kun sitä ei osaa omalla kohdalla suhteuttaa mihinkään. Sain lääkäriltä ohjeeksi tehdä kotona päivittäin rotaatioharjoituksia, joiden on tarkoitus vahvistaa niitä pikkuisia selän lihaksia ja toivottavasti jo parin viikon sisällä nää vähäisetkin seläkivut ovat jääneet unholaan.

Yliopistolla on menossa viimeinen periodi (yliopistolla vuosi jakautuu neljään periodiin/jaksoon eli aina kaksi periodia per puoli vuotta) ja mulla on ollut pari rästitenttiä, joihin olen siis päivisin opiskellut. Meillä on yliopistolla menossa todella kiinnostava kurssi, jossa käsitellään supersuosittuja nuortenromaaneja ja 14-vuotias teini-Anna hykertelee sisäisesti, kun "pitää" lukea muun muassa Twilighteja ja Nälkäpelejä uudelleen. Tai no toki ei tarvitsisi, jos on ne jo kerran lukenut, mutta musta on kiva virkistää muistia. Ja on mielentöntä, miten paljon uusia näkökulmia toi kurssi on noihinkin kirjoihin antanut.

Olen myös jo vähän pohdiskellut mahdollista kandi-aihettani, vaikka sen kirjoittaminen onkin edessä vasta keväällä 2017, vuoden päästä siis. Mutta kun mä olen vähän tällainen kaikkimulleheti-tyyppi ja kun keksin jonkun asian, haluan "ajatella" sen loppuun asti mahdollisimman pian. Siksi kandin mielessäpyöriminen onkin osaksi tuskastuttavaa. Mulla ei rehellisesti sanottuna ole minkään maailman käsitystä siitä, mistä jengi kirjoittaa niiden kandeja. Joo, kai sen voi kirjoittaa about mistä vaan, mutta ei se nyt ainakaan tätä helpota. Yliopistolla lienee jonkin sortin arkisto, josta vanhoja kandeja voisi käydä kaivelemassa ja samalla inspiroitua vähän. Pitää tutkia asiaa.

Pohdin kandiani osaksi nyt jo myös siksi, että ensi syksynä on luvassa pieniä muutoksen tuulia opiskelujen saralla, mutta palaan siihen myöhemmin. En kuitenkaan ole jättämässä yliopistoa, sen voin paljastaa, haha.


Kuvituksena puhelimen kameran räpsyjä viime päiviltä. Eiranrannan auringonlaskut on hullun kauniita, olin ihan unohtanut miten vaikuttavia ne on! Ja leivottiin tossa eräs päivä onnistuneesti mokkapaloja. Allekirjoittaneen kärsivällisyys ei tosin meinannut riittää kaikkien kuivien aineiden siivilöimiseen, mutta selvisin voittajana. Joskin sitten myöhemmin kuulin ystävältäni, että "siis eihän kukaan niitä siivilöi. Paitsi meidän mummi."

Nyt lähden käymään kirjastossa ja Postissa. Mä suuntaan tosiaan varhain huomenaamulla Tukholmaan, mutta ajastin yhden postauksen viikonlopulle, joten palataan livenä luultavasti ensi viikon alussa.

Ihanaa viikonloppua!

xx,

Anna