lauantai 29. joulukuuta 2012

A very happy christmas

Heipparallaa!

Joulu tosiaan oli ja meni. Ja ihana joulu olikin. Mullahan ei siis ollut "lomaa" kuin neljä päivää, mutta se ei haitannut menoa yhtään. Olin kotikotona äidin ja sisarusten kanssa ja me vaan oltiin, syötiin, lojuttiin, naurettiin ja syötiin vähän lisää. Pienin pikkusiskokin on tosiaan käymässä Suomessa, joten oltiin koko sisarusparvi pitkästä aikaa kasassa. Lisäksi joulupäivänä me tehtiin pikavisiitti Pohjanmaalle sukulaisten luo. Nähtiin isovanhemmat ja serkut ja mun kummit.

Good times.





Ja mä sain niin liikuttavia lahjoja että sekä itkin että nauroin onnesta.




Oon selvästi ollut kauheen kiltti.

Viinilaseja, kaulahuivi, jäätävä määrä suklaata, juustokupu, hampaidenvalkaisuliuskat (toivoin noita tuliaiksiksi mutta isi väitti ettei niitä löytynyt ja mitä kuoriutuikaan paketista? mä en kestä miten ovela se on), keittokirja + kaulin -setti (tää aiheutti hysteerisen naurukohtauksen muissa perheenjäsenissä) ja hiukan rahaa.

Kuva tavallaan huijaa vähän, hiusjutut ja Marcin lompakko on nimittäin lahjoja multa mulle. Toi pinkki puteli on jotain Tigin (mulle uutta) voluumishampoota, Epic Volumea. Lisäksi paketista löytyy kaksi purkkia mun Redkenin luottoshampoota (terkut vaan Suomen 26e hinnalle tv. jenkit ja 13dollarin pullot) ja tietysti vanhaa kunnon Masterpiecea.

Tota Marc by Marc Jacobsin lompakkoa rakastan yli kaiken. Se on kaunis ja nahka pehmeää ja se on ISO. Se on yksinkertaisen tyylikäs ja ajattoman kaunis. Me superloves.






Superlovetan myös pikkusisaruksilta saatua joululahjaa, jota en osannut odottaa villeimmissä unelmissanikaan ja joka nosti onnenkyyneleet mun silmiin. Kyseinen joululahja on kuvassa näkyvä kirjekuori. Tarkemmin ottaen sen sisältä löytyvä


ILMOITUS AJANVARAUKSESTA TATUOINTIIN!!!

Sitä yllätyksen ja liikutuksen (ja kyyneleiden) määrää, kun mä avasin ton kirjekuoren.

Oon haaveillut tatuoinnista jo useamman vuoden. Paikka ja kuvakin ovat olleet jo pitkään mielessä, mutta jotenkin en vain oo saanut aikaiseksi mennä ja ottaa sitä. Ehkä mua on mietityttänyt, että osaanko "sitoutua" siihen. Lisäksi oon välillä ihan järkyttävän aikaansaamaton (tunnetaan myös terminä laiska).

Ja nyt. Nyt vihdoin mä saan ihkaensimmäisen tatuointini. Eikä tarvitse odottaa edes pitkään, koska mulle varattu aika on kahden viikon päästä.

Mä en malta odottaa. Oon niin innoissani vaikka samaan aikaan mua jännittää ihan kamalasti.

Mutta joulun jälkeen oon kuitenkin lähes päivittäin pysähtynyt fiilailemaan mun tulevan tatuointini paikkaa. Peilaillut sitä ja todennut, että se on vaan niin mua kuin mikään voi olla. Ja jo pelkkä sen ajattelu tekee mut onnelliseksi ja jos jokin tekee onnelliseksi, se kannattaa hankkia.

Sitäpaitsi mä oon jahkaillut sen kanssa vaikka kuinka kauan. Ja se on/tulee olemaan kaunis, olin mä sitten 22 tai 72, sen mä tiedän. Eli mitä mä enää odotan?

Nyt mä suuntaan ulos koska mun lempparipojat (since lukion eka and still going strong) tulee hakemaan mua, me nimittäin lähdetään Lahteen! Toinen niistä, L muuttaa kaupungin sisällä asunnosta toiseen (tää on ainakin mun mielikuva) ja me ollaan A:n kanssa lupauduttu muuttoavuksi. Ei olla hengattu kolmistaan pitkään aikaan! Jee!

Paljon sydämmmiä.



Tää lähtee nyt muuttamaan (enkä oo käynyt Lahdessa kuin ehkä kaksi kertaa, joten vallan jännittävää siis tämä lähes uuden kaupungin valloittaminenkin).

Nauttikaa välipäivistä ja vapaista ja valosta (ulkona ei oo pilvistä!!) ja läheisistänne.

Niin mäkin aion tehdä.

Halein,

Anna

torstai 27. joulukuuta 2012

Aleee ale ale aleee

Huomenta!

Allekirjoittanut palasi eilen illalla takaisin Helsinkiin ja kohtapuoliin pitäisi suunnata töihin. Kuten muuallakin, myös meillä käynnistyvät vuoden ehkä odotetuimmat alet. Toisin sanoen, töissä pitää juosta sinne tänne ja tonne pää kolmantena jalkana ja asiakkaat sekoaa ihan täysin.

No ei vaan.

En mä koko ajan töissä juokse, pitää välillä seisoa myös kassalla.

Ai että miten hauskalla ja nokkelalla tuulella mä olen. Anyways. Tää on nyt jo ties-kuinka-mones-kerta kun oon töissä alejen aikaan, ja no. Siitä on seurannut tasan se, että mä itse välttelen alennusmyyntejä hyvin tehokkaasti. Kun ensin työskentelee kahdeksan tuntia sen mylläkän keskellä (kaikki tietää millaista vaatekaupoissa on alennusmyyntien aikana: sotkuista, sekaista ja joka paikka täynnä ihmisiä), ei vaan millään enää jaksa käydä sitä rumbaa läpi muissa vaatekaupoissa. Mä en ainakaan jaksa.

Lisäksi kun ottaa huomioon tän mun luonteenpiirteen nimeltä "olen nirso, ei kelpaa", alejen aikana tulee harvemmin tehtyä mitään superlöytöjä. Tunnustettava kuitenkin on, että kyllä mullakin muutama juttu on, joita vielä kaipaisin vaatekaappiini ja jotka mitä luultavimmin aivan satavarmasti löytyy jostain syys/talvi-mallistosta (eli niistä tuotteista joihin se aleprosenttitarra on lätkäisty). Esimerkiksi hakusessa on valkoinen ja/tai musta löysähkö neule. Eli voi olla että sittenkin pitänee sukeltaa alemylläkän keskelle myös asiakkaan roolissa. Katsotaan.

En oo aikaisemmin innostunut myöskään nettikauppojen aleista (tai nettikaupoista ylipäätään), koska mua ärsyttää ettei mitään pysty sovittamaan etukäteen. No, saatoin tänään hairahtua www:n ihmeellisessä maailmassa ja ehkä löytää jotain. Oi oi.

Mutta mutta, nyt kohti ulkomaailmaa!

Palailen mahdollisesti illalla hehkuttamaan muutamaa saamaani joululahjaa, joita fiilailen ihan mielettömästi. Jee!

Keep calm and avoid panic during sales,

Anna


keskiviikko 19. joulukuuta 2012

All I want, just for me, underneath my Christmas tree



Mä oon laatinut itselleni kunnollista joululahjalistaa. Kahtakin, jos tarkkoja ollaan. Ja jos vielä tarkempia ollaan, toinen on oikeastaan sellainen "rakastan mua, siis ostan nämä itselleni" -lista. Toisin sanoen, asialliset ja överit toiveet. Aloitetaan jälkimmäisestä. (Lähetän jo etukäteen terveiset joulupukin pankkitilin saldolle.)

If I was a rich girl -lista:

- Chanelin Classic Flap Bag, mustana medium-koossa (tai largena, en oo vielä ihan varma) ja ehdottomasti kultaisilla metalliosilla. Kuvassa oleva on caviar-nahkaa, mutta mä haluaisin ehkä mielummin omani lambskininä. Se on herkempi kuin caviar, mutta myös paljon pehmeämpi ja kauniimpi. Toi rosoinen caviar-nahka ei ihan huimasti sytytä.

- MiuMiun Vitello Bow Bag, mustana ja pehmeänahkaisena myöskin. Mihinkäs tyttö ruseteistaan pääsisi. Ihan ihan pikkuisen tosin epäilyttää noi viimeaikaiset keskustelut ko. laukun laadun heikkenemisestä, etenkin kun oon vakavissani harkinnut kyseistä laukkua seuraavaksi isommaksi hankinnakseni.

- Mustat, klassisen kauniit Louboutinin peruskorkkarit.


me wants



Ja viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä.



Hello lover/perfection/beautiful/syötä tähän haluamasi laukkua hehkuttava adjektiivi.

- Celinen Luggage Tote -laukku. Mä en ehkä vaan kestä, miten kaunis toi laukku on. Se mustana tai punaisena (tai ruskeana tai nudena), niin täällä olisi yksi rajattoman onnellinen riemuidiootti.

Mä tahdon ja haluan ja ennen kaikkea TARVITSEN ton laukun.

Se on niiiiiiin kaunis, että ihan sydämestä ottaa. Pulssi ihan kiihtyy kun sitä katselee.

Unohdun harva se päivä vaan tuijottelemaan tota mun läppärin näytöltä ja haaveilemaan, mihin kaikkiin asuihin sen yhdistäisin. Sehän sopisi siis about kaiken kanssa.

Mua ei kiinnosta pätkän vertaa, onko se tän hetken it-laukku vai ei (koska se nimittäin vähän on). Haluaisin sen vaikka kaikki muut vihaisi sitä.

Tuun aina tosi iloiseksi kun löydän jotain mikä saa mut sekoamaan. Mulla on nimittäin pienehkö ongelma. Tai ei se nyt suoranaisesti ongelma ole. Mä oon vaan nykyään aivan järkyttävän nirso. Siis ihan oikeasti. Mä ostan nykyään tosi vähän mitään (including vaatteet, laukut, kengät, muut asusteet), koska en löydä mitään mikä saisi mut pyörtymään ja rakastumaan. Koska sitä reaktiota mä haen. Joko se on täydellinen tai sitten se jää kauppaan. En oo enää aikoihin kelpuuttanut mitään "ihan kivaa".

Nirsoilen myöskin materiaalien suhteen. Keinonahkaa vältän henkeen ja vereen, samaten muita keinokuituja. Että onhan se tietysti tosi jännä juttu kun ei meinaa noilla kriteereillä löytyä mitään mistään.

Jenkeistäkään en ostanut kuin muutaman mekon, alusvaatteita Victoria's Secretiltä ja Calvin Kleinilta, kauniin valkohopeisen peplum-topin jota ehdinkin jo hehkuttaa, lyhytvartiset kastanjanruskeat Uggit, maailman kauneimmat mintunvihreät korkkarit ja mustan Marc by Marc Jacobsin lompakon (joka saapuu Suomeen pikkusiskon mukana perjantaina, can't wait!!). 

Ja sitten aina käy niin, että ne muutamat jutut, jotka mua todella ja aidosti sytyttää, maksaa lähes poikkeuksetta pienen omaisuuden. 400 euroa yhdestä mekosta, olkoonkin tajuttoman kaunis, on vielä tässä elämäntilanteessa ihan hippasen liikaa. Ai mikä (oikeasti vahingossa) kallis maku? 

No jaa. Siirrytäänpä sitten siihen "oikeaan" joululahjalistaan. Mä en oikeastaan tarvitse mitään, jouluna kaikkein tärkeintä mulle on saada viettää paljon aikaa rakkaiden ihmisten, ystävien ja perheen kanssa. Kilokaupalla turhaa krääsää -vaiheenkin ohitin jo yläasteen alkupuolella. Mutta koska joululahjalistojen laatiminen on aika kivaa ja koska mussakin on se materialistinen puoleni...

Anna toivoo -lista:

-Disney-DVD:t, toivoo Anna henkistä ikää 13 vuotta. Herkules, Prinsessa Ruusunen, Pikku Kananen, Nemoa Etsimässä ja oikeastaan varsinkin kaikki prinsessaversiot (joitain toki löytyy jo.) Hypin riemusta jos paketeista kuoriutuu edes yksi Disney-klassikko! Ah ja myös Gleen tuotantokausia otetaan iloiten vastaan!

-kirjoja. Olisi esimerkiksi kiva omistaa kaikki Twilightit (tällä hetkellä niitä löytyy nolla). Ja lisää muotiaiheisia kirjoja (Nina Garcia on näissä ihan ässä!). Uusia lukuelämyksiäkin otan aina mielelläni vastaan. Ostin just Humisevan Harjunkin pokkarina, en malta odottaa, että pääsen sen kimppuun.

-muotilehdet. Niille en koskaan sano ei.

-tietty joku hajuvesi olisi kiva, mutta mieluiten valitsen sen itse ellei lahjoja oo satavarma valinnastaan. Tarvitsisin edelleen sen talvituoksun. (Ketä mä huijaan? As if mua ikinä haittaisi tuoksua kesältä ja kukilta. Mutta haluaisin kyllä silti sen talvituoksun.)

-pipon tarvitsen, sellaisen neulotun, paksun jossa on iso (karva)tupsu, joka mätsäisi mun karvatupsulliseen kaulahuiviin, ainakin väritykseltään, jos ei muuten. Nää on taas näitä hetkiä kun vaan lyön päätä seinään ja mietin, että miksi ihmeessä en ostanut kaulahuiviin mätsäävää pipoa kun sellainen viime talvena oli tarjolla. Hölmö mikä hölmö.

-keittiöjutuillekin olisi (ehkä) käyttöä. Ehkä. Äidille tosin vinkkasin jo viinilaseista ja uusista veitsistä. Mun pikkuisessa keittiössäni ei tosin ihan huimasti sitä kaappitilaa enää ole, joten astioita ei tarvitse kilokaupalla mulle hankkia. 

-kauniita, hillityn värisiä (ja hillitysti kuvioituja) lakanoita, mieluiten puuvillasatiinia, koska se vaan on niin ihanan tuntuinen materiaali. Jotkut hempeän kultaisen beigen sävyiset lakanat olisi kivat. Tai raikkaan valkoiset.

-you can't go wrong with chocolate. Enough said.

Voi olla että tosta jäi puuttumaan jotain, voi olla että ei. Useana jouluna mulle on käynyt niin, että oon tajunnut halunneeni jotain vasta kun oon saanut sen. Näin kävi esimerkiksi viime jouluna kun sain mm. Justin Bieberin dokkarileffan (One Less Lonely Girl -kohtaus saa mut edelleen kyyneliin) ja jättimäisen Fashion-kirjan (jota kahlaan edelleen läpi).

Mulle itselle joululahjat ja niiden hankkiminen on vähemmän tärkeitä (saako noin edes sanoa?) kuin esimerkiksi synttärilahjat. Joo, molemmat on kerran vuodessa, mutta mä itse koen, että synttärit on se special day, synttärisankarin ikioma päivä ja siksi stressaan synttärilahjoja paljon enemmän kuin joululahjoja. Molempiin toki panostan ja koskaan en ostaisi kellekään jotain vaan siksi että "no tulipa ostettua jotain". Ajatusta lahjan takana pitää olla aina. Mutta jos pitää valita, joululahja < synttärilahja. Ja tääkin on sitten vaan minä ja mun ajatusmaailma.

Nyt mä lähden ajatusmaailmoineni nukkumaan. Huomenna ripsihuolto (jee!!) ja enää kaksi työpäivää ennen vajaan viikon mittaisia jouluvapaita. Ihanaa.

Lämpimiä ajatuksia jouluvalmisteluiden keskelle lähettää

Anna

ps. Celinen laukku täältä


tiistai 18. joulukuuta 2012

"Life gives you lots of chances to screw up which means you have just as many chances to get it right"

Heissansaa ja terveiset saarekkeelta nimeltä "töitä, päänsisäisiä myrskyjä ja lisää töitä eli kuinka et ehdi datailemaan".

Tänään vietin ansaittua vapaapäivää ja vierailin rakkaan A:n luona Tallinnassa. Ostin liput vasta eilen ja onni olikin, että tapani mukaan taas viivyttelin: löysin nimittäin eilen illalla 19 euron hintaisen meno-paluu -äkkilähdön. Ihan kiva toi, etenkin kun meinasin ensin ostaa 54e maksavat liput.

Käytiin vanhassakaupungissa syömässä eräässä pubissa (pennepastaa sinihomejuustolla ja katkaravuilla, NAM) ja sit juotiin yhdessä aika artsy-henkisessä kahvilassa ehkä maailman parhaimmat kaakaot. Kulutettiin se vajaa neljä tuntia, jonka ehdin maissa viettää, vaihtaen kuulumisia ja puhuen. Paljon ja kaikesta mahdollisesta.

Mä oon ollut viime aikoina vähän tuuliajolla. Tai mitä luultavimmin oon ollut sitä jo aika pitkään, mutta vasta viime aikoina oon ajatellut asiaa. Enkä tarkoita, että kun sanon olevani tuuliajolla, se olisi jotenkin pelkästään negatiivinen juttu. Mulla on vaan sellainen fiilis, että mulla on elämässä jonkinlainen "välivaihe" meneillään. Oon siis viime aikoina pohdiskellut elämääni ja sen suuntaa. Tai enemmänkin sitä, kuinka sillä ei oo suuntaa. Tai tottakai on, mutta you know.



Oleellinen kysymys voisi toki olla, tarviiko sitä näin 22-vuotiaana edes olla mitään suuntaa. Mutta jotenkin turhauttaa, ettei oo oikein mitään mihin pyrkiä. En mä jaksa vaan olla ja "no mä katon mitä elämä tuo tullessaan". Niin mä tavallaan oon tehnyt aina ja tuun tekemään vastedeskin. Mutta oon myös sellainen, että mä tarvitsen tavoitteita. Isoja ja pieniä. Ja niin kaukaiset tavoitteet kuin esimerkiksi "oma, onnellinen perhe" ei kelpaa. Ton tavoitteen eteen mä en koe tällä hetkellä pystyväni tekemään oikein mitään. Luotan sokeasti siihen, että se joku special someone tulee kyllä vastaan, mä en voi sitä nopeuttaa, paitsi kuuntelemalla vaistoani ja olemalla avoimin mielin. Ja in the meantime teen sit kaikkea muuta.

Oon todennut, että nyt saa riittää nää välivuodet (niin kivaa kuin kokoaikaisen työntekijän palkalla onkin elää). Haluan ihan kamalasti jatkaa opiskelua eli kyllä se on nyt sellainen homma, että sen jatko-opiskelupaikan olisi lohjettava ensi syksynä. Tiedän jo aikalailla varmasti mitä haluan opiskella, mutta mitäkö haluan tehdä "isona"? Ei mitään aavistusta. Tai no toki aavistus on, mutta ei sen enempää. Mä en tällä hetkellä edes tiedä, missä maassa haluan "isona" elää ja työskennellä.

Mun elämäni tärkein ja suurin tavoite on kuitenkin olla onnellinen nyt ja aina. Olin mä sitten yksin tai yhdessä jonkun kanssa, Suomessa tai ulkomailla. Simple as that. Ja pyrin siihen, että kaikki muut tavoitteet mun elämässä loppupeleissä auttaa mua kohti tota. Tai kohti ja kohti, onnellinenhan mä olen jo nyt. Mutta niin, että se onnellisuus myös säilyisi ja ehkä jopa kasvaisi.



Nyt talvella aion tehdä paljon duunia, koska sitä varallisuutta olisi tosiaan hyvä olla opiskeluvuosien varalle. Ja jos universumi nyt sattuisi päättämään, että mä en opiskeluja vielä ensi syksynä(kään) aloita, mä lähden reissuun (joka sekin nielee jonkin verran omaisuutta). Ja jos pääsen opiskelemaan, reissu vain siirtyy. Mutta jotenkin mulla on sellainen fiilis, että jossain vaiheessa mun pitää lähteä. Kokemaan, näkemään ja oppimaan asioita. Maailmasta ja itsestäni. Määränpääksi oon alustavasti ajatellut Aasiaa ja matkaseuraksi vain itseäni.


Mulla on välillä myös sellainen olo, että mun pitäisi lähteä pidemmäksi aikaa ulkomaille, ei reissaamaan, vaan olemaan. Asumaan. Opiskelemaan. Mä en tiedä mistä tääkin kumpuaa, ehkä se on se sisäinen ääni / vaisto / universumi, joka yrittää kertoa mulle, mitä tehdä.

Mä en tosiaan ole aikoihin pohdiskellut näitä asioita näin syvästi. Ehkä mua pelottaa, että entä jos vaisto käskee mun tehdä jotain niin "radikaalia", jotain, joka vie mut kauaksi mukavuusalueeltani. Etenkin ton ulkomaille muuttamisen kanssa mä välillä löydän itseni pohtimasta, että entä jos mä missaan jotain kun en oo täällä Helsingissä mun rakkaiden luona, entä jos joudun kaiken ulkopuolelle. Tiedän, oon välillä tosi hölmö. Fakta on kuitenkin se, että tosiystävyys ei kaadu välimatkaan. Ja ihan yhtä lailla voisin ajatella, että missaanko paraikaa jotain kun oon täällä Helsingissä, enkä sen sijaan paikassa x.

Yksi pahimmista asioista mulle itselle olisi, jos joskus myöhemmin elämässäni kääntyisin katsomaan kuluneita vuosia ja ajattelisin, kuinka vaan tyydyin helppoon ja mukavaan elämään. Kuinka en haastanut itseäni. Kuinka en kuunnellut sisäistä ääntäni.

Muut voi tyytyä, jos niin haluaa, ei se oo multa pois. Mutta tyytyminen ei oo mulle. Kuten mun lempparisarjassakin sanotaan:

"Some people are settling down, some people are settling and some people refuse to settle for anything less than butterflies."


Mä en kuitenkaan aio alkaa stressaamaan tosta(kaan), koska loppupeleissä uskon ja luotan siihen, että asiat menee niin kuin niiden kuuluu mennä. Elämä kuljettaa ja kantaa kyllä, suuntaan tai toiseen.

Mutta niin. Siitä huolimatta mä haluan perhosia vatsassa, oli kyse sitten ihastumisesta, uudesta laukusta tai asuinpaikasta. Oon aina halunnut, tuun aina haluamaan. Mä haluan kaikki tai ei mitään. Koska sellainen mä vaan oon.

xoxo,

Anna

kuvat weheartit

maanantai 10. joulukuuta 2012

The two stories of my life

Löysin Jenkeistä yhdestä kirjakaupasta täydellisen kortin:



Ahmm, YES?

Lisäksi kun oli tänään heikko hetki (sellanen kevyt henkinen meltdown), AH muistutti mua mun todellisesta parisuhdestatuksesta.

Tästä:





Korjaisin vielä että "mentally dating several celebrities". Niitä on niin monta söpöä, etten mitenkään pysty valitsemaan vain yhtä. Näin lähestyvän joulun kunniaksi mun haaremissa kaikille tiiilaaa riiittäää, kaikille paaaikkoja oooon (no ei nyt ihan kaikille).

Hauskaa viikon alkua!

Tv. Anna, possibly-spinster-to-be mutta eipähän tarvii jakaa jätskipakettia kenenkään kanssa (haha)


sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Sunday state of mind

Huomentapäivää!

Mulla on kauheen ikävä nestehukka. Päätä jomottaa mutta en jaksa juoda enää yhtään tippaa vettä. Oltiin eilen tosiaan Lauantaidiskon pikkujouluissa aika pikkujouluisissa tunnelmissa. Tanssittiin ja rehattiin ihan hulluna AH:n kanssa ja yours truly oli taas yksi iloinen riemuidiootti, koska oli vaan niin kivaa olla taas tanssimassa. Miten niin aikuisen ihmisen tulisi muka käyttäytyä sivistyneesti ja kypsästi?

Kypsän ja sivistyneen aikuisen tavoin join eilen muutaman lasin yhtä uutta valkkaria kotona. Löysin Jenkeistä ihan mielettömän hyvänmakuisen makean valkkarin (inhoan kuivia juomia) mutta sitä ei ollut mun lähi-Alkossa (luonnollisesti selvitin asap saako sitä Suomesta. Saa. JES.) Ensi kerralla meen tohon Erottajan Alkoon, se on nimittäin viinipainoitteinen. Tää selvisi mulle kerran kun menin sinne hakemaan yhtä punkkua ja kysyin myyjältä, löytyyköhän niiltä sitä. "No meidän myymälähän on viineihin erikoistunut, joten eiköhän löydy." No mistä mä olisin voinut sen tietää? Paitsi niistä jäätävistä viinipulloriveistä. Ja siitä, ettei myymälästä löytynyt karpalolonkeroa.

Se valkkari, jota lipittelin eilen, ei ollut niin hyvää (ihan juotavaa sentään), vaikka se oli tehty samasta rypälelajista kuin se mun valkkari. Ensi kerralla kun juon sitä, ostan Spritea ja blandaan ne keskenään.


Tosiaan vierailtiin eilen pitkästä aikaa Lauantaidiskossa, viime kerrasta onkin vierähtänyt melkein kuukausi. Sen lisäksi, että näin eilen paljon ihania tuttuja, me muistettiin taas AH:n kanssa hedelmäsalmarishottien olemassaolo (kannattaa maistaa, ne on tosi hyviä!). Saatiin myös sattumalta loppuillasta drinkkiliput, as if me nyt yhtään lisää nesteytystä oltaisi tarvittu.

Mun silmätulehduksetkin alkaa näyttää paranemisen merkkejä, wuhuu! Näytän enää siltä että olisin itkenyt silmät päästäni entisen "punasilmäinen rapajuoppo" -lookin sijasta. Edistystä siis nähtävissä.

Toivon ihan kamalasti, että olisi jo joulu, koska se tarkoittaa, että nuorin sisko tulee Suomeen ja se taas tarkoittaa, että saan mun maailman ihanimman Marc by Marc Jacobsin lompakon jonka tilasin faijan luo alkuviikosta ja joka saapui sinne eilen! Faija näytti sitä mulle Skypessä ja voi elämä miten kaunis se oli! Oon kuolannut sitä varmaan kaksi vuotta ja nyt ihan kohta se on vihdoin mun. Oi onnea.

Onnea on myös maailman kaunein kevyen hopeinen peplum-toppi, jonka ostin Jenkeistä ja joka oli mulla ensi kertaa päällä eilen. Niin hyvä ostos. Ja se oli vielä alessa, viimeinen kappale ja istui mulle just eikä melkein. Maksoin ilomielin kymmenen dollaria pienestä palasta materialistista taivasta.

Kuvat eivät liity postaukseen..


...mutta rahaa on, jos joku sitä kysyy. 
(Eli mitä kaikkea tarpeellista ostettiin Sofian kanssa Jenkeistä. 
Koska kaikkihan me tarvitaan miljoonan dollarin suklaalevy.)


Nyt hoidan pikaisesti yhden duunijutun pois alta ja sitten voisin lakata kynnet loppuun. Aloitin eilen, mutta sitten tuli kummasti kiire enkä ehtinyt laittaa niihin kuin aluslakan.

Kynsien lakkaamisen jälkeen jatkan Fifty Shades of Greyn kakkososan lukemista. Kyllä, nyt minäkin olen yksi niistä miljoonista kyseiseen kirjasarjaan koukuttuneista. So far kyseinen sarja ei oikeastaan oo mitenkään erikoinen (mitä nyt tosiaan petipuuhilla mässäillään oikein olan takaa) ja kirjan kieli tuntuu välillä jopa vähän kömpelöltä. Se voi tosin johtua suomennoksestakin, mutta aion joka tapauksessa lukea ton sarjan loppuun, pitäähän mun saada tietää kuinka kirjan eeppinen rakkaustarina päättyy.

Perussunnuntai-ilta siis tiedossa. Minä sydän sohva ja niin edelleen.

xoxo,

Anna

ps. hyvää nimpparia minä ja kaikki kaimat!

pps. löysin eilen vihdoin sen suklaajoulukalenterin! Kaisaniemen K-Supermarket pelasti ja nyt oon iloinen M&M's-kalenterin omistaja. Ja se on ihan hervottoman kokoinen, varmaan 50 x 50cm. Oli ihan kiva kävellä se kainalossa kotiin, kun se ei tosiaan sattuneesta syystä mahtunut mihinkään pussiin.

ppps. eka kuva täältä

torstai 6. joulukuuta 2012

"Ollahan ittenäisiä ja rinta rottingilla"

Jee, hyvää synttäriä Suomi 95vee ja hyvää itsenäisyyspäivää me!



Ruudun tällä puolen on vietetty itsenäisyyspäivää hyvin rauhaisissa merkeissä. Nukuin myöhään, koska eilen illalla vietettiin ihanien vanhojen duunityttöjen kanssa pikkujouluja Töölössä ja oli niin kivaa! Istuttiin ruokapöydän ääressä, syötiin, puhuttiin kaikesta mahdollisesta ja punkku virtasi! Kotiuduin puoli neljän aikaan aamuyöstä ja oi miten kaunis aamuöinen Helsinki vaan oli.

Päivällä vaan siivoilin vähän, kävin juoksemassa (tosin termi "rämpimässä" sopisi paremmin tohon, ei oo toi lumi maailman kivoin juoksualusta) ja sitten höpöttelin pitkästä aikaa ihanan Turku-beibeni E:n kanssa puhelimessa. Seiskan aikaan AH saapuikin tänne mun luo piparipaketin kanssa, eikun Linnan juhlat päälle ja pukuraati käyntiin! Me lojuttiin mun sohvalla ja updeitattiin toisemme omista elämistämme, todellista ystäväaikaa siis.

Huomenna duunia ja sitten vapaan viikonlopun viettoon! On nää kaksipäiväiset duuniviikot kyllä rankkoja. Sikäli kiva kyllä tälläinen kevyt aloitus, koska mä alan onneksi olla lähes toipunut jet lagista, joskin oon vähän laginen noin niin kuin ylipäätään.

Viikonlopun ajattelin käyttää suklaajoulukalenterin metsästykseen. Meinasin ostaa omani jo ennen reissua, mutta sinisilmäisesti ajattelin, että "no varmasti niitä on vielä joulukuun alussakin". NO EIPÄ OLE. Me kierrettiin tiistaina T:n kanssa kaikki keskustan isot ja pienet kaupat läpi. Ei mistään löydy (paitsi Mars-kalentereita tai vaihtoehtoisesti niitä superhalpoja joissa on pahaa suklaata). Ottaisin mielelläni sellaisen Kinder-kalenterin, joka mulla oli viime vuonnakin.

Viimevuotisesta puheenollen, taisin myös silloin olla myöhässä suklaakalenterin kanssa. Jotkut ne ei näköjään vaan opi virheistään.

Lisäksi ajattelin viikonloppuna parantua tästä silmätulehduksesta, joka mulla on tosi kivasti molemmissa silmissä. Toisin sanoen näytän aivan siltä kuin olisin dokannut kolme päivää putkeen ja vetänyt välissä ehkä jotain vähän tuhdimpiakin päihteitä. On nimittäin pikkusen punaset silmät tällä neidillä.

Ja viikonloppuna luvassa myös ehkä ihan pienenpientä biletyksen poikasta. Awesome.

Nyt meen väsäämään jotain safkaa töihin huomiseksi.

Puspus,

Anna

ps. kuva täältä