perjantai 26. elokuuta 2016

Ensimmäiset päiväni Uppsalassa


Poikaystävä lähti keskiviikkona työmatkalle Aasiaan, joten menimme yhdessä kentälle. Koska minun lentoni lähti yli neljä tuntia ennen puolison lentoa, tiputimme mun matkalaukut ruumaan meneviksi ja vain istuimme lähekkäin, minun pääni miehen olkapäätä vasten. Se tuntui hyvältä.

Ensimmäisenä iltana tunsin itseni kovin pieneksi. Rutistin mukaanottamaani pehmonallea ja puhuin puhelimessa toisen siskoni kanssa. Järjestelin huonettani ja purin heti kaikki tavarani saadakseni sen kotoisamman näköiseksi.

Toisena iltana nukahdin sateenropinaan. Huoneeni sijaitsee kolmannessa kerroksessa - tarpeeksi korkealla, mutta ei liian, että jaksaa kävellä portaat ylös. Näen ikkunastani yhdeksän mäntyä ja kaksi pihlajaa ja niiden takana olevan viereisen talon.

Kämppikset, joita olen tähän mennessä tavannut viisi yhdestätoista, ovat kaikki kivan oloisia. Olen myös positiivisesti yllättynyt, kuinka 1) rauhallista meidän käytävällä on ja 2) kuinka siistiä keittiössä on.

Ruotsalaiset puhuvat ruotsia tosi nopeasti ja paljon laulavammin kuin suomenruotsalaiset. Multa menee varmaan reilu 40% ohi siitä, mitä mulle sanotaan. Mutta oon tosi iloinen, koska kaikki puhuvat mulle ruotsia eivätkä vaihda englantiin mun välillä takeltevista sanoista huolimatta. Kynnys ruotsin puhumiseen on aika matala, joten sikäli tilanne on hyvin erilainen kuin aikoinaan Stuttgartissa asuessani, jolloin jouduin ensimmäistä kertaa oikeasti pärjäämään vieraalla kielellä (tuolloin englannilla, jonka käyttöä arastelin alussa hurjasti virheiden tekemisen pelossa). Lontoossa englanti sujui jo ihan itsestään, enkä stressannut sen käyttöä juurikaan.

Ensimmäisenä kokonaisena päivänäni olin kansainvälisten opiskelijoiden tervetulo-tapahtumassa. Siellä istuessani satapäisen ihmisjoukon keskellä tunsin itseni valtavan yksinäiseksi, mutta olo helpottui kun muistin, että tunteet ovat ohimeneviä. Hetkeä myöhemmin löysin itseni juttelemasta viiden ennestään tuntemattoman tytön kanssa.

Olen tavallista väsyneempi, mutta uskon sen johtuvan kaiken uuden omaksumisesta. Onneksi sänkyni on mitä pehmoisin.

En ole vieläkään päättänyt minkä nationin (osakunta lienee paras suomennos) jäseneksi liityn, vaikka eihän sillä tavallaan ole väliä. Kunhan on vaan jonkun jäsen. Tällä hetkellä vahvimpana vaihtoehtona on Kalmar nation.

Systembolagetin eli paikallisen Alkon viinivalikoiman järjestelyssä ei ole logiikan hiventäkään. Alkossahan viinit sijoitellaan niin, että halvimmat ovat alimpana (siitä termi "kyykkyviini", jolla viitataan ehkä-ei-niin-laadukkaisiin viineihin, jotka usein löytyvät nimenomaan noilta alahyllyiltä) ja kalleimmat ylimpänä. Hinnat siis nousevat, mitä ylempää riviä tähyät. Mutta ei täällä Ruotsissa vaan! Viinit on kuin arvalla heitetty. Luultavasti niissä on joku toisenlainen järjestelylogiikka, vaikka rypäleen tai jonkun mukaan. Jatkan tutkimuksia.

...mutta ei jotain huonoa, ettei jotain hyvääkin! Systembolagetista löytyi Sparkling Rose -Somersbytä! Se on vaaleanpunaista! Ja niin söpön näköistä! Toivon ihan tosi paljon, että se maistuisi yhtä hyvältä kuin se näyttää.

Uppsala kaupunkina on kaunis. Kaupugin halki virtaava joki on IHANA. Samaten pidän kovasti yliopisto-kampusten ulkonäöstä. Ja kirjastosta. Ja tuomiokirkosta. Ja aikalailla kaikesta.

Seuraava missioni on hankkia jostain pyörä. Uppsala on kuin Ruotsin Amsterdam: kaikki liikkuvat pyörillä. Täältä Flogstasta (alue, jolla asun) kampukselle ja keskustaan on palttiarallaa 2,5 - 3km. Just sen verran liikaa, että kävellen kuluu turhan kauan. Tarvitsen siis pyörän! Mielellään mummomalli ja edes vähän söpö.


Ihanaa viikonloppua, muruset! Mä lähden nyt moikkaamaan Suomi-tyttöjä naapuritaloon (löytyneekö samalle ne Flogstan kuuluisat käytäväbileet, onhan nyt sentään perjantai ja jostain kantautuu basson jumputus). Vi hörs igen!

xx,

Anna

sunnuntai 21. elokuuta 2016

FLOW snapshots














Huomioita viime viikonloppuisesta Flowsta:

-Eevil Stöö on aika kova

-samoin ihanalla brittiaksentilla räppäävä Stormzy

-Jamie xx:n keikasta taas meni puolet ohi, koska jalkoihini sattui niin paljon

-parhaat bileet löytyivät Backyardilta!

-koko alueen paras safka oli Soi Soin bataattiranet ja niiden mukana tullut vegaanimajoneesi. Ne oli niin hyviä, että ekalla kerralla santsattiin ja sen jälkeen niitä syötiinkin joka ilta.

-yleisesti ottaen kaikki ruoka, mitä alueella söin, oli hyvää. Samoin alueella myyty valkkari maistui!

-...fisu taas ei.

-sään jumalat selvästi rakastavat samoja festareita kuin mä, Flowssa ei satanutkaan kaatamalla vaikka kaikki säätiedotteet niin ennustivat.

-kaikista viikonlopun keikoista eniten odottamani, lauantaina esiintynyt CHVRCHES oli livenä juuri niin hyvä kuin olin uumoillutkin. Tirautin keikan aikana parit onnenkyyneleetkin, niin hyvä keikka mun mielestäni oli. Kuulin sekä uudelta että vanhalta levyltä kaikki lempikappaleenikin!

-sunnuntaina esiintynyt Sia oli ihan kelpo, mutta en ehkä ihan päässyt siihen hypeen sisään.

-sen sijaan sunnuntaina iltapäivällä esiintynyt J. Karjalainen ihastutti valtavasti! Letkeät ja lapsuudesta-asti-niin-tutut biisit sopivat kuin nenä päähän aurinkoiseen ja hitaaseen sunnuntai-fiilikseen. Etenkin Hän-kappale aiheutti mussa voimakkaita onnellisuustuntemuksia.

-mahtavien keikkojen lisäksi hyvän festarin tekevät ihmiset. Itse vietin Flown poikaystävän, siskon ja hyvien ystävien ympäröimänä. Happy times.

Kaiken kaikkiaan Flow oli ihana, jälleen kerran. Ensi vuonna uudestaan!

xx,

Anna

perjantai 19. elokuuta 2016

Viimeinen viikko


Kävin tänään hammaslääkärissä. Tai kävin siellä itseasiassa jo ja myös eilen. Multa oli lähtenyt paikka hampaasta ja se alkoi kenkutella, joten päätin käydä hoitamassa asian ennen Ruotsiin lähtöä, ettei se sitten räjähdä siellä. Yritä siinä sitten selittää ruotsiksi ja englanniksi, että mihin sattuu. No mutta siis. Kävi ilmi, että mulle pitää tehdä elämäni ensimmäinen juurihoito, joten aloitettiin se sitten tänään. Mulle osui kohdalle eilen ehkä maailman kivoin hammaslääkäri-nainen, jolta löytyi aika mulle myös täksi aamuksi. Oli pakko tänään kysyä häneltä, että "saanhan mä jatkossakin varata ajan sit just sulle?". Kuulemma saan. Juurihoito ei sattunut yhtään, mutta mulle kyllä laitettiin sen luokan puudutukset, että oksat pois. En tiedä kummasta kertoo enemmän se, että meinasin nukahtaa (kyllä) siihen tuoliin hoidon aikana useamman kerran: hammaslääkärin ammattitaidosta vai meikäläisen ultimaattisesta univajeesta. Ehkä molemmista. Havahduin aina siihen, kun hammaslääkärini ystävällisesti pyysi mua avaamaan suutani vähän enemmän "vaikka mä ymmärrän, että leuathan tässä väsyy". Kyllä siinä väsyi ihan vaan meikäläisen aivot, leuka ei lainkaan. Mutta jätin sen sanomatta. Tosin suu oli niin täynnä kaiken maailman asioita, että tuskinpa hän olisi mun puheesta mitään selvää saanutkaan.

En oikeastaan tiedä, mistä tää väsymys kumpuaa, mutta arvuutella voin. Vahvin veikkaus on tää muuttaminen. Luovutin tänään puoliltapäivin asuntoni avaimet alivuokralaiselleni ja kun eilen illalla loin viimeisen silmäyksen putipuhtaaseen ja hiljaiseen asuntooni sulkiessani etuoven, olo oli hieman haikea. Mutta myös helpottunut, sillä olen hiukan stressannut pakkaamisessta ja muuta siihen liittyvästä. Nyt olen kuitenkin täyttänyt varastoni niillä pikkutavaroilla, joita alivuokralaiseni ei tarvitse ja olen pakannut molemmat matkalaukkuni eikä kumpikaan ole ylipainoinen (JES). Pakkasin käsimatkatavaralaukkuuni Helsinki-ajan vaatteet ja toivon, ettei mun tarvitse koskea matkalaukkuihin ennen Uppsalan kotiini saapumista.

Muutin itseni ja kaksi jättimäistä matkalaukkuani eilen siskon avustuksella tänne poikaystäväni luo ja Punavuoren (hetkellinen) jättämisen haikeus kaikkosi savuna ilmaan, kun tajusin, että olemme nyt seuraavat viisi päivää avopari. Epävirallisesti, mutta kuitenkin. Se tuntuu hyvältä. Juhlimme asiaa lakritsijäätelöllä.

Toinen tätä kroonista väsymystä aiheuttava tekijä lienee kesäloman jälkeen nyt maanantaina jatkunut duuni. Aloitin kevyellä 10,5 tunnin pituisellä työpäivällä, eikä meno ole siitä juuri helpottanut. Teen kuitenkin syksyn viimeisen työvuoroni ensi maanantaina, joten pari päivää jaksaa rutistaa helposti. Sitten jään ikään kuin "syyslomalle", heh.

Väsymys ja muuttamisesta ja lähdöstä aiheutuva stressi aiheuttavat myös sen, että mun tunteet on jatkuvasti aika pinnalla. Tänään töissä nousi pala kurkkuun, kun yhtäkkiä jonkin aasinsillan kautta muistin faijan liikuttuneet kasvot, kun eilen halattiin viimeisen kerran vähään aikaan. Tai kun eilen illalla poikaystävä sanoi seuraavaa: "Kelaa, jos me hankittais ankka niin sit me voitais antaa sen nimeksi herra Vaakkula". Alkoi itkettää, kun tajusin, miten paljon tuota välillä niin höpsöä miestä vierelläni rakastan.

Olen myös yrittänyt muistella parin vuoden takaisia fiiliksiäni ennen kuin lähdin Lontooseen. Tiedän ja osin muistan, että mua jännitti rutosti, mutta muuten lyö ihan tyhjää. Lontoossa oli ihanaa, enkä koskaan ole katunut sinne lähtemistä, mutta mua pelottaa, että entä jos vaihtoajasta Uppsalassa tuleekin vaikka ihan kamala? Välillä olo on kuin idiootilla. Kenen vaihtoaika ei muka olisi ollut kiva? Tietenkin välillä tulee huonoja päiviä tai hetkiä, mutta niitä tulee aina, ihan sama missä on. Jotenkin pelkään, että kun mulla on viime vuosina mennyt suurimmaksi osaksi niin hyvin ja onnellisesti, niin nyt se on sitten loppu. Mä tiedän, että toi on aivan käsittämättömän hölmöä ja tyhmää, eihän tuolla yläilmoissa ole ketään tyyppiä pohtimassa, että "Hömhöm, kun tolla Annalla on ollut niin kiva fuksivuosi niin nyt kyllä tasapainotetaan vaakaa ja nyt tulee tosi huono vaihtosyksy, ettei lähe ihan lapasesta tää kivan elämän viettäminen!"

Ihan kuin mulla olisi jokin tietty osuus hyvää ja tietty osuus pahaa ja molemmat pitää käyttää. Eihän se nyt niin mene. Ja silti sitä on niin höpsö pieni ihminen ja välillä salaa pelkää sellaista.

Noiden hetkien tasapainoksi olen muun muassa silittänyt meidän talon uutta koiranpentua, elämysmatkaillut Kalliossa, fiilistellyt ja rakastanut kaikkea Flowssa, syönyt erinomaisen perheillallisen ravintola Brödissä, kuunnellut kaunista viulukonserttoa Keskuskadulla sekä käynyt rakkaan ystäväni kera juhlistamassa tämän syntymäpäivää Salutorgetissa heidän iltapäiväteellä ja aaaaa SE OLI IHANA. Ensinnäkin Salutorgetin sisustus niin paljon mun mieleeni, niillä oli vaikka mitä ihania juttuja. Erityisesti jäin haaveilemaan parista pöytälampusta. Itse iltapäivätee oli myös i-ha-na. Siellä me istuttiin ja syötiin pieniä kolmioleipiä ja skonsseja ja niin hyvää omenahilloa ja juotiin sitä teetä ja oli niin kiva tarjoilijakin ja naurettiin ja parannettiin maailmaa. Oli niin kivaa.

Viikonloppuna luvassa työpaikan pienet kekkerit, mahdollinen vierailu Vallisaaressa ja rakkaiden ihmisten kanssa ajan viettämistä.

xx,

Anna

maanantai 8. elokuuta 2016

Jossain Espoon ja Turun puolimatkassa


Istun paraikaa junassa kohteenani Suomen Pariisi. Olen menossa tervehtimään kaikkein vanhinta lapsuudenystävääni ja tämän pientä perhettä. Lyhyen reissun ainoa tarkoitus on vain olla ja parantaa maailmaa.

Olen jostain tuntemattomasta syystä ollut tänään täynnä rakkautta. Rakkautta itseäni, poikaystävääni, perhettäni ja ystäviäni kohtaan. Rakkautta omaa elämääni kohtaan. Niin moni asia on niin hyvin, että meinaan pakahtua.

Äsken käytävän toiselle puolella istui hetken aikaa pieni tyttö äitinsä ja alle vuoden ikäisen pikkuveljensä kanssa. Musta pienet lapset on hurmaavia ja hymyillen vähän juttelin tytön kanssa. He ovat myös matkalla Turkuun ja aikovat mennä Muumimaailmaan. Juttelin myös hetken äidin kanssa ja heidän siirtyessään omalle paikalleen toiseen vaunuun toivoin syvästi, että jos me ikinä poikaystäväni kanssa saamme lapsia, heistä kasvaa yhtä suloisia ja herttaisia kuin tuosta pienestä tytöstä ja hänen nauravaisesta pikkuveljestään. Tai että minusta kasvaisi yhtä hieno äiti kuin mitä tapaamani nainen oli lapsilleen.

Lähtö kolkuttelee takaraivossa ja aika ajoin olo tuntuu siltä, että haalin itselleni liikaa tekemistä ja tapahtumia näiksi viimeisiksi Helsinki-viikoiksi. Että koko ajan on vähän kiire. Sittemmin tajusin, että silloin on sanottava "stop" itselleen, katsottava peiliin ja muistutettava itseään, että kiireen tunteminen on energian tuhlausta. Helpommin kuitenkin sanottu kuin tehty. Katson kalenteriani ja huomaan sopineeni kolmet treffit yhdelle päivälle. En stressaa ystävieni tapaamisesta, mutta ehkä se on sitten toi aikatauluttaminen. On niin monta ihmistä, joita tahtoisin nähdä ja ottaa kaiken irti viimeisestä lomaviikostani. Oloani helpottaakseni varasin myös yhden päivän vain itselleni päättäen, että en sovi mitään sille päivälle. Että voin niin halutessani vaikka maata sohvalla aamusta iltaan.

Palaan ensi viikolla hetkeksi töihin ennen lähtöä Uppsalaan. Olen pakannut vaatehuoneen kasaan ja vienyt ylimääräiset tavarani varastoon. Tapojeni vastaisesti aloitin pakkaamisen hyvissä ajoin, sillä haluan viimeiseen asti välttää viime hetken pakkauspaniikkia.

Uppsalassa minua odottaa pikkuinen korridor-asunto, jota en tosin ole vielä nähnyt. Yliopiston järjestämä lähtöorientaatio oli viime viikolla ja tuleva syksy realisoitui taas vähän enemmän. Tapasin pari kivanoloista tyttöä, jotka lähtevät myös Uppsalaan syksyksi. Vaihdoimme numeroita ja erotessamme sovimme, että kaikenlaiset paniikkiviestit kuten "miksi nää puhuu niin nopeasti, en pysy perässä!!" ovat täysin hyväksyttyjä. Olo helpottui kun tajusin, että nyt voin sanoa tietäväni edes kaksi ihmistä tulevassa kotikaupungissani.

"Saavumme Turun päärautatieasemalle."

Ihanaa alkavaa viikkoa, muruset.

xx,

Anna