perjantai 18. elokuuta 2017

Pottereiden lukemisen ihanuudesta


Ai ettien että, rauhallinen perjantaiaamu. Tätä on kaivattu. Ja tarvittu.

Poikaystävä heräsi aikaisin töihin ja vaikka mulla on vapaapäivä, noustiin yhtä aikaa. Keitin meille kahvia, tein aamupalaa ja käperryin aamiaisineni olohuoneen sohvalle lukemaan, kun poikaystävä poistui töihin. Aloitin pari viikkoa sitten Pottereiden lukemisen alusta. En edes muista, milloin viimeksi olen lukenut kaikki kirjat. Kirjoitin niistä yhdelle johtamisen kurssille esseen vuosi sitten keväällä, mutta silloinkin lähinnä selailin opuksia. Mutta voi miten helppo niitä oli silloinkin unohtua lukemaan.

Nyt olen neljännen kirjan puolivälissä. Ai hitsi, miten ärsyttävä Rita Luodiko edelleen on! Argh!

Mutta itse sarjan lukeminen monen vuoden tauon jälkeen on ollut ihanaa. Aivan kuin olisi palannut kotiin. Lukeminen on sujuvaa ja nopeaa ja joka kerta kun vastaan tulee jokin pieni asia, jonka olemassaoloa en muistanut, ilahdun hurjasti. Sarja myös edelleen saa mut nauramaan ääneen. Olen monta kertaa kikatellut puoliääneen lukiessani sporassa matkalla töistä kotiin. Pottereiden lukeminen on niin kivaa, että joka kerta harmittaa, kun joudun lopettamaan ja esim. menemään töihin. Tai nukkumaan.

Oltiin siskon ja ystävien kanssa viime viikonloppuna Flowssa ja tänään lähden viettämään viikonloppua faijan luo landelle. Ja pian sen jälkeen alkavatkin jo tuutorin velvollisuudet (niitä tosin on hoidettu jo monta päivää kun fiksataan fuksien orientaatioviikon ohjelmaa) ja maisteriopinnot.

Kotona aiotaan maalata meidän vessa, joka on siis aivan karmean värinen. Kiitos 70-luku, että sun jäljiltä ollaan nyt reilu kuukausi saatu nauttia myrkynvihreistä vessanseinistä. Siis ihan oikeasti. Ne on niin kamalan väriset, että jokaikinen tuttu, joka täällä on käynyt, on joutunut toteamaan, että "siis kyllähän sä sanoit, että teidän vessa on ruma mutta siis toihan on ihan oikeasti aivan kamala". Naurattaa ja itkettää samaan aikaan. Mä itse asiassa sanoin poikaystävälle, kun oltiin ekan kerran käyty katsomassa tätä, että kysytään samantien saadaanko maalata vessa. Vuokraisäntä onneksi suostui eikä meidän tarvitse edes maalata sitä itse! Nyt vaan kunhan saadaan aikataulut sopimaan rakennusmiehen kanssa, niin vessa muuttuu esittelykelpoiseksi alta aika yksikön!

Viime aikoina on ollut tosi paljon asioiden hoitamista ja järjestelemistä, mutta toisaalta mä tykkään hurjasti siitä, että mulla on kaikki langat käsissäni sekä siitä tehokkuuden tunteesta, kun saan asioita hoidettua.

Ihanaa alkavaa viikonloppua!

xx,

Anna