4 x kyllä kelpaa

Neljä arkista juttua, jotka ovat tehneet meikämandariinin viime päivinä hyvin iloiseksi. 

Kymmenen uutisten loppukevennykset. Olen täällä Uppsalassa yrittänyt ottaa tavaksi katsoa uutiset kerran päivässä. Silmäilen toki Hesaria puhelimelta, mutta muuten ei tule juuri lehtiä tai muita uutissivustoja selailtua ja kuitenkin sitä tahtoisi edes yleissivistyksen vuoksi pysyä kärryillä maailman menosta. Lisäksi tuntuu kivalta kuulla suomea. Niinpä yleensä aamuisin katson läppäriltä edellisillan Maikkarin kympin uutiset ja mutustan samalla aamupalaa. En tiedä muiden kanavien menosta, mutta Maikkarilla tulee uutisten lopuksi aina pieni loppukevennys. Tänään aamulla (lue: tiistai-illan uutisissa) loppukevennyksenä oli Sauli-siili muuttopuuhissa! Meinasi sydän haljeta söpöysyliannostuksesta!

Suomenkielinen kurssikirja. Käyn tosiaan tällä hetkellä kahta ruotsinkielistä aineopintokurssia saksan kurssin lisäksi. Molemmille kursseille on joka viikko rutosti luettavaa ja mulla kuluukin hyvä tovi, kun metsästän kirjoja netistä englanninkielisinä pdf-versioina. Molempien kurssien kirjallisuus on 1900-luvulla kirjoitettuja teoksia, joten ihan kovin helposti niitä ei esimerkiksi e-kirjoina löydy. Gutenberg-sivusto onkin ollut mun pelastava enkeli! Sieltä löytyy tajuttomasti englanninkielistä kirjallisuutta ilmaiseksi. Ja mikä parasta, nyt sieltä löytyi myös yksi kurssikirja SUOMEKSI. Aamen ja hallelujaa ja kiitos! Toki englanninkielisen aineiston lukeminen onnistuu aikalailla ilman ongelmia, mutta ei se ikinä ole niin nopeaa ja helppoa kuin omalla äidinkielellään lukeminen.

Onnistunut ripsihuolto. Kävin tänään ensimmäistä kertaa ripsihuollossa täällä ja lähtiessäni olin hyvin tyytyväinen ja toivottavasti olen myös kuukauden päästä (ettei varisisi kaikki karvat irti heti ekan viikon aikana = horror! Vaikka mulle ei ole onneksi ikinä käynyt niin, mutta olen kuullut kauhutarinoita ystäviltä). Toki kaipaan omaa vakkari-ripsitaituriani Helsingissä, mutta enköhän mä muutaman kuukauden täällä pärjää, haha!

Entistä terveellisempi ruokavalio. Mä en oikein tiedä mistä se johtuu, mutta mä kokkaan täällä aika paljon. Tai no siis, pakkohan mun on. Tai no ei olisi, mutta jotenkin ajatus valmis-/einesruoalla elämisestä vähän etoo. Niinpä olen sitten googlaillut erilaisia, helpohkoja kasvisruokaohjeita ja voi veljet, nehän maistuu hyviltä! (Koko mun perhe kohottaisi tässä kohtaa kulmakarvojaan, hehe.) Mä olen myös ollut aika laiska kokki aikaisemmin, sillä Helsingissä poikaystävä hoiti usein ruoanlaiton ja mä sitten tiskaamisen. No mutta, parempi innostua ruoanlaitosta myöhään kuin ei milloinkaan! Ehkä osasyynä on myöskin lähes päivittäinen reilu kuuden kilometrin pyöräily. Kotitreenailun lisäksi toi on ihan mielettömän arvokasta hyötyliikuntaa ja musta tuntuu, että ruokahalukin on ihan eri kaliiberia! Tuntuu, että koko ajan saa olla syömässä, vaikka en syö kuin aamiaisen, lämpimän lounaan, lämpimän iltaruoan ja toisinaan iltapalan. Tosin proteiinin saannin kanssa saa näin kasvissyöjänä olla tarkkana, mutta yritän käyttää soijarouhetta, tofua tai kvinoaa päivittäin.

Kuvassa vihannes-nuudeli-wokki soijakastikkeella, taustalla puoliksi tehdyt saksan läksyt ja ikuisuuslemppari eli Sinkkikset. Aloitin sen katsomisen alusta pari viikkoa sitten. SATC on mulle sitä mitä Frendit on monille muille: sitä voi katsoa aina uudelleen ja uudelleen. (Toki siis Frendejä voi katsoa myös! Mutta mulla SATC ajaa Frendien ohi. Siis jos pitäisi valita.)

Ja tässä yksi onnellinen naama.

xx,

Anna