maanantai 30. heinäkuuta 2012

lomailua lakeuksien keskellä

Maanantai-päiviä!

Ulkona on ollut maailman kivoin sää nyt viimeiset pari päivää. Tälläsiä HELLE-päiviä mä oon odottanut siitä asti kun lumi osoitti ensimmäisiä sulamisen merkkejä joskus maaliskuussa. Nojaa, kai se on parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Yritin viikonloppuna käydä tasoittamassa mun rusketusta Koffissa (mulla on siellä jo oma vakkaripaikkakin), koska kukaan ei kertonut, että kun ottaa aurinkoa bandeau-yläosa päällä, siitä jää sellaset kivat rusketusrajat tohon dekolteen alaosaan, jotka näkyy kauheen nätisti kun on esim. olkaimelliset kolmiobiksut päällä.

Ai miten niin tollaset asiat pitäisi tajuta etukäteen?

Näistä mun elämän suurista ongelmista (kohtalotoverit, saa ilmoittautua) voitaneen siirtyä menneeseen viikkoon ja yhteen maailman rentouttavimmista kesälomanviettotavoista: mökkeilyyn. Meidän perhe on aina käynyt mökillä, siis aina. Meidän pihapiiriin kuuluu kolme mökkiä, joista vain yhteen tulee puhdasta kraanavettä, toiseen pelkkää järvivettä ja kolmannesta mökistä ei löydy vesipistettä ollenkaan. Sähköt löytyy sentään kaikista. Puulämmitteinen sauna järven rannassa laitureineen ja tietysti se perinteinen ulkohuussi löytyvät myös. Aika alkeellisissa oloissa siellä siis ollaan, lähimpään kauppaan (joka sijaitsee huoltsikan yhteydessä) on viisi kilometriä, mutta siitä huolimatta, tai ehkä just sen takia mä rakastan meidän mökkiä.


Sauna ja mökkirakennukset vol. 1 ja 2.



Ite ootte kuvannu horisontin vinoon. 



Minä sydän mökkeily.



Peilikuvat rocks nyt ja aina.

Voidaanko tässä kohtaa pysähtyä tuijottamaan mun oikeaa käsivartta? Kattokaa MIKÄ HABA! (Ja ei, "haba" ei oo ilmestynyt koska vahingossa lytistän mun käsivartta mun kehoa vasten. Ihan sattumalta mun ikuisiin narukäsiin on ilmestynyt muskeleita.)

Ja ei, kamera ei ole blogilahjus tai oma ostos. Ihan pikkusiskon järkkärillä oon vaan leikkinyt. Mutta olishan tollanen kiva!



Pitäis varmaan lopettaa muut duunit ja alkaa kokopäiväiseksi valokuvaajaksi kun selvästi osaan kuvanottovaiheessa niin hienosti kiinnittää huomiota esim. johonkin horisontin vaakalinjaan. (Mikä kuvanmuokkaus?)



Käskin pikkusiskoa kuvaamaan mun sillan vaan koska a) oon luonnostani notkee ku näkkileipä ja b) oon tällänen lesopelle. "Katomuakatomuakatomua, kato mitä MÄ osaan" tv. Anna kaks v- eikun siis kakskytkaks vee



Tällä kuvalla ajattelin hakea Iholla-sarjan seuraavalle tuotantokaudelle. Ei tarvis edes ottaa promokuvia kun mulla on jo valmiina. Uskon, että sarjan tekijät arvostaa mun oma-aloitteisuutta.



Käytiin lisäksi kuvailemassa, missäpäs muuallakaan kuin pellolla. Sitä noilta huudeilta nimittäin löytyy. Asiaankuuluvat pellollarämpimisvaatteetkin oli päällä, kuten kuvasta näkyy.



Viehkeää.

Nyt heitän vaatteet niskaan ja suuntaan Länsisatamaan. Me lähdetään äidin ja pikkusiskoista pienemmän kanssa (Sofia ei taaskaan oo mukana, koska se on niin tunnollinen työntekijä... MÖH. Pikkuveljestä nyt puhumattakaan. Ne ei intissä ehkä katsois kauheen hyvällä "hei tää alokas lähtis nyt sen perheen kanssa päiväks Tallinnaan, kai te pärjäätte ilmankin?"). Ollaan menossa siis pikaiselle yön yli reissulle Tallinnaan. Super-Alko ja vaatekaupat, täältä tullaan!

Wuhuu!

Tv. Anna

ps. kiitos alitajuntani freudilaisesta alkkislipsahduksesta, Super-Alko halpoine hintoineen kun on tosiaan se mun ykkösprioriteetti. Ketä muka jotkut vaatekaupat kiinnostaa? Tai itse Tallinna?

lauantai 28. heinäkuuta 2012

borta bra men hemma bäst

En olisi voinut tuntea itseäni enemmän tervetulleeksi koti-Helsinkiin kuin tänään koin.

Palattiin iltapäivällä mökiltä ja ilta ennen Stadeniin lähtöä sujui Rixbyssä mahtavissa merkeissä siskon ja tämän ihanan ystävättären seurassa. Naurettiin paljon, melkein itkettiin (hyvällä tavalla) ja sain kuulla juuri sellaisia tärkeitä elämänohjeita, joiden tarpeessa mä totisesti olin.

Sit kävin pyörähtämässä kotona, halasin ja suukotin äitiä, samoin pikkubroidia ja hyppäsin junaan.

Vartin yli kaksitoista yöllä astuin ulos junasta, kävelin Steissin läpi ja tunsin samantien miten lämmin kesäyön ilma ympäröi mut. Kävelin hitaasti kotiin keskustan läpi, kuuntelin ohivälähtäviä tanssimusiikin ääniä jotka kantautui Wanhalta ja lopulta Bulevardille päästessäni mä kuulin vain sporakiskojen kolinaa (miten kotoisalta toi ääni voi kuulostaa?), tuulen huminaa ja satunnaista linnun viserrystä. Ilma on lämmintä kuin linnunmaito ja mä olen niin onnellinen.

Voi Helsinki miten paljon mä sua rakastankaan. Mun sanat ei yksinkertaisesti vaan riitä.

Ihanaa olla kotona taas.

Love,

Anna

ps. kyllä sai olla ylpeä Suomen joukkueesta Olympialaisten avajaisissa, koko tiimi oli yhtä hymyä (samaa ei todellakaan voi sanoa kaikkien maiden joukkueista) ja Hanna-Mari ihan hehkui lippua kantaessaan (no ei ihme, me uimarit ollaan vaan niin awesome). HYVÄ SUOMI JEE!


tiistai 24. heinäkuuta 2012

keikkalippu check ja sit kohti maaseutua

Heipsansaa!

Silmiä väsyttää mutta oon silti täynnä energiaa! Heräsin tänään aamulla hirmuaikaisin, koska piti käydä hakemassa about koko vuoden tärkein keikkalippu. Sen jälkeen hoidin vähän duuniasioita ja oon vaan hihitellyt, koska mulla on vielä melkein kolme viikkoa lomaa jäljellä. Kolme! AIAIAIAI kun tekee gutaa.

Nyt mun pitäisi pakata loppuun, koska mä lähden joksikin aikaa pois kaupungista. Ollaan äidin ja nuorimman pikkusiskon kanssa lähdössä pariksi päiväksi mökille Pohjanmaalle ja voi vitsi kun siellä olisi lämmin ja paistaisi aurinko (..keskiviikko ja +25, anyone?). Aion kuitenkin varautua ja käydä kirjastossa hakemassa jotain lukemista itselleni. Mulla on tällä hetkellä itseasiassa kaksi kirjaa kesken, mutta ne ei kuitenkaan riitä mihinkään.

Oon todella iloinen, että pääsen tuulettumaan ja vähäksi aikaa pois kaupungista. Oon tällä hetkellä nimittäin ajatusmaailmaltani aika sekaisin tän yhden tapauksen nimeltä X takia. Tää on niin vaikeeta. Tytöt on kaikki aika vahvasti sitä mieltä, että minkään (pari)suhteen alun ei pitäisi olla näin vaikeeta. Ja tää on. Tää on sydäntäraastavan, piinallisen vaikeeta. Mua oikeastaan ärsyttää, että tää on näin vaikeeta. (Toistinkohan nyt tarpeeksi sanaa "vaikeeta"? Hahah.) Tää tyyppi on täysi hulttio, välillä myös idiootti eikä lainkaan hyväksi mulle. Ja silti se osaa olla kuitenkin niin ihana, että välillä mua melkein pyörryttää. Koita nyt siinä sitten pysyä järkevänä.

Anyways. Annan koko jutun nyt olla. Poissa silmistä, poissa mielestä, eiks niin? Aion urheilla mökillä paljon ja syödä vielä vähän enemmän. Mulla on toi treenaaminen muutenkin nyt jäänyt, mutta nyt siihen tulee muutos. Saadaan vähän ryhtiä tähänkin naiseen.

Ja pikkusiskokin intoili jo, että me voitais käydä PowerParkissa (never been!), yay! Ja sit aion nukkua paljon, tässä univelan määrässä ei oo taas mitään järkeä.

Nyt voisin vaikka jatkaa tota pakkaamista. Mä ihan oikeesti tarviin sen weekend-bagin. Taas on varmaan neljä laukkua lähdössä mukaan kun ei tavarat vaan mahdu yhteen. En haluu edes ajatella miten pääsen noiden kanssa junaan ja Rixbyyn. Ja ei puhettakaan että jättäisin jotain kotiin, ikinä ei voi tietää, mitä haluaa laittaa päälleen (lue: mä niiiiiin pakkaan liikaa vaatteita mukaan. Taas vaihteeksi. Mutta mieluummin liikaa kuin liian vähän, on mun motto about kaikkeen.)

Ihan kiva, että mökiltä löytyy jonkin sortin nettiyhteys. Se Ruissi-postauskin on vielä ihan vaiheessa. Ja äiti ja pikkusiskokin kävi sunnuntaina kääntymässä täällä mun luona, oli parasta. Ja tässä on ollut vähän kaikennäköistä muutakin. Ollaan oltu tyttöjen kanssa niin monena iltana ulkona ja jatkoilla ja jatkojen jatkoilla, että jotakuta voisi heikottaa ja mä oon ihan sekasin viikonpäivistä. Joudun oikeesti päivittäin miettimään ja tarkistamaan puhelimesta, mikä päivä tänään on (..tiistai? joo?). Mutta se sallittakoon lomailijalle.

Eipä tässä kai muuta. Tällästä perussekavaa settiä.

Ah mutta tietenkin. Se vuoden kiistatta tärkein lippuostos.

NO SYDÄN.


Haluaisin vaan laittaa tähän miljoona sydäntä, niin onnellinen oon tosta keikasta ja lipusta. Ja voin kertoo, etten ollut yksin jonottamassa noita lippuja. Myytiin kuulemma loppuun noin kymmenessä minuutissa. En epäile yhtään. Ja toi hinta, 145e, ei paljon mua hetkauttanut. Joo, onhan se paljon rahaa, mutta mä oon fanittanut Justinia niin kauan. Ja se on vaan rahaa. Numeroita tilillä, paperia lompakossa. Se ei mun maailmaa pyöritä.

Ja ihan kuin musta nyt olisi ollut edes miettimään, onko järkevää ostaa ton hintanen lippu. On. Tää on niitä asioita, joita ei tarvi kahdesti miettiä.

Jos se tekee mut onnelliseksi, se on hyvä päätös.

Terkuin,

Anna


keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

MAAILMAN PARAS AAMU

Huomenta!

Ensinnäkin, heräsin tänä aamuna herätyskelloon ja siihen, että useampi ystäväni oli informoinut mua siitä, että



JUSTIN BIEBER TULEE SUOMEEN KEIKALLE!!

Mua hengästyttää ja on vaikee hengittää samaan aikaan. Tää on paras uutinen aikoihin. Mä en kestä. Vihdoinkin, vihdoinkin Justin tulee Suomeen!!

Onks tää nyt se hetki kun saisi virallisesti vähän seota?

ÄÄÄÄÄ IIIK &%#RE%/"&(/&€&AB/"EE%#)%TV&"#RE%)( BF/€%&/(?"#(((% !!!!!

Perjantaina 26.4.2013 voitte siis olla varmoja siitä, mistä mut löytää.

Hartwall Areenalta.

Minä ja kaikki Suomen 13-vuotiaat teinitytöt kisaamassa eturivin paikasta. Ja voin kertoa, että armoa ei anneta. Ei mun eikä niiden puolelta.

Ei vaan. Just tässä pohdin, että koska rakkain nuorin pikkusiskoni, jonka kanssa oon tän JB-fanituksen jakanut, on jo tolloin ollut Jenkeissä yli puoli vuotta, "joudun" ehkä lähtemään yksin keikalle. Mutta eiköhän minä ja ne teinitytöt aleta bondailla aika nopeesti. Mäkin oon kuitenkin henkisesti 13-vuotias. Edelleen.

Sen lisäksi, että herätys oli paras ikinä, myös yö sujui kivoissa merkeissä. Heräsin kolmen aikaan siihen, että X soittaa mulle (ja mikä parasta, se ei ollut humalassa!). Se soitti viime yön aikana yhteensä neljä (4) kertaa ja sanoi niin söpöjä / hauskoja / suloisia asioita että sydän ihan meinasi sulaa. Me puhuttiin yhteensä yli tunti puhelimessa. Hihi.

Mä oon tällä hetkellä niin onneni kukkuloilla, ettei taas mitään järkeä.

Pure happiness -terkuin,

Anna

tiistai 17. heinäkuuta 2012

you took your time with the call, i took no time with the fall

Iik! Se yksi soitti mulle!!

Tää on niin tätä. Just kun oon julistanut sekä itselleni että tytöille (ja äidille), että olkoon koko mies ja hyvin on ilman sitä tähänkin asti pärjätty, niin eiköhän sillä samaisella hetkellä puhelin soi.

Näytöllä lukee nimi X ja multa menee pasmat välittömästi sekaisin.

Sofia piti mulle oppitunnin siitä, kuinka tollasissa miesten kanssa käydyissä puhelinkeskusteluissa käyttäydytään. Se käski mun olla viileä ja vähän etäinen, mutta ei vihainen. Muistin sen vielä ennen kuin vastasin.

"Anteeks ettei musta oo kuulunut, täs on ollut vähän kaikennäköistä. Nähtäiskö tässä joku päivä?"

Sit kun se puhuu sillä sen söpöllä äänellä, niin eihän tässä ollut mitään tehtävissä.

Kaikki mun viileys ja etäisyys valui samantien Kankkulan kaivoon. Damn it.





Mutta onneksi riemuidioottina on hyvä olla. 

Hihi.

On ne miehet sittenkin ihan okei. 

Ja joudun ehkä nyt harkitsemaan sitä nunnaksi ryhtymistäkin. (Mikä on tavallaan tosi hyvä, koska mulla menisi ikä ja terveys opetella mitään puutarhanhoitoa. No joke. Oon onnistunut tappamaan neljä kaktusta.)

Onneksi mä kävin just eilen ripsihuollossa, jos me kerran nähdään vielä tällä viikolla. 

Hihi.

Terkuin,

sydämestään ihan vaan vähän seonnut Anna

ps. kuva on maailman hienoimmalta nettisaitilta nimeltä: iwastesomuchtime.com


maanantai 16. heinäkuuta 2012

miesten kanssa elämisen sietämätön v-ttusaatana

Saatanan miehet.

Mä en enää ikinä ikinä ikinä ikinä puhu yhdellekään kaksilahkeiselle. (Paitsi mun lempparipojille. Ja isille. Ja broidille.) Muista miehistä ei oo mitään muuta kuin haittaa, harmia ja sydänsuruja yleistä päänvaivaa.

Miksi tää on niin vaikeeta? MIKSIIIIIIIIII?

Vittan.

Ei oo taas mitään järkeä missään.

Taisin edellisessä postauksessa mainita jotain siitä, kuinka oon tavannut yhden tyypin ja tää on nyt aika jännittävää. Todella jännittävää indeed. Oon täydellisen pihalla siitä, missä mennään vai mennäänkö missään, että onko tässä nyt jotain vai ei.

Siis tää on ehkä niitä elämän hienoimpia hetkiä taas kun on vaan niin hemmetin epätietoinen yhtään mistään.

Samapa se. Heti kun mun kesäloma loppuu, pakkaan kamani, muutan luostariin ja alan nunnaksi. Ihan oikeesti. Siellä voisin vaikka opetella puutarhanhoitoa.

Terveisin nimimerkki
"sydämessä myllertää"

ps. aion kuluttaa loppuillan siihen, että katson kuusi tuntia kestävän, maailman parhaan Ylpeys ja Ennakkoluulo -minitvsarjan dvd:ltä. Siinä on hei Colin Firth Mr. Darcyna. Kuka muka muita miehiä edes kaipaa?

ps. Ruississa oli aivan tajuttoman mageen uskomattoman upeen kivaa. Palaan siihen aivan satavarmasti myöhemmin.

perjantai 6. heinäkuuta 2012

kesän THE festariviikonloppu

Hiyaaa!

Mulla olisi vaikka kuinka ja paljon asiaa, kesästä ja viime viikonlopusta, joka oli so far kesän randomein ja hauskin ja vaan siis "mitä hittoa mun elämässä oikein tapahtuu?!", mutta onneksi sillee hyvällä tavalla. Tapasin yhden tyypin ja no... Tää on aika jännittävää.


Huomatkaa vain puoliksi lakatut kynnet. Jotka sointuu sävy
sävyyn ton taulun kanssa. 


Terkkui vaan telttailijat. Tv. hotellipelle

Nyt oon kuitenkin täällä Turussa, Ruisrockissa bäkkäri-tsirbulana ihanan ihanan D:n kanssa. Tultiin eilen aamulla Turkuun ja pyörähdettiin myös täällä Ruissalossa ja parin tunnin päästä yleisöäkin päästetään jo sisään. Täällä on huiman lämmin ja Turku ja Ruissalo on niin kauniita.

On aivan parasta olla täällä taas, jengikin on täsmälleen sama kuin viime vuonna. Mä pääsen näillä näkymin juontamaan lavalle (!!/&"#&%°!"/!! ÄÄÄÄÄÄÄ) ja katsomaan bändejä aina kun vaan ehdin. Tietysti pyörin ja autan täällä bäkkärilläkin, ei täällä ihan sluibailemassa olla, haha.

Mutta siis kuinka fileissä voi pieni ihminen olla.


Mulla on a) D:ltä saatu kaverifestarikukkahippipanta
ja b) uusi pinkki löysä festaripaita. Panostin. 

Mä palailen pidemmillä kuulumisilla alkuviikosta, me tosiaan palataan takaisin Staadeniin vasta maanantai-iltasella.

OOÄMGEE Ruissi wuhuu!

Rakastan kaikkee ja kaikkii-terkuin,

Anna