torstai 17. heinäkuuta 2014

Joskus täytyy hullutella



Some people 
never go crazy. 
What truly 
horrible lives 
they must live.

-Charles Bukowski



Hulluutta on laitattaa ystäväpiirissä kaikille samanlaiset feikkitatuoinnit, koska yksi meistä oli saanut niitä tusinan eräästä näyttelystä.


Hulluutta on laulaa PMMP:n Kesäkavereita hotellin aamiaisella vain siksi koska juuri tuolla hetkellä sanat "me päätämme mennä taksilla hotelliin / ja Hiltonissa väki paheksuu et noi on pelti kiinni / höh, otan pekonii" kuvasivat meitä täydellisesti.

(Sain tuona viikonloppuna uuden ystävän. Ystävyyteen tarvittiin vain jaettu hotellihuone ja viisi päivää Turun Ruissalossa.)

Hulluutta on kiipeillä paljain jaloin kallioilla.


Hulluutta on valvoa yömyöhään ainoana älyllisenä (tai pikemminkin "älyllisenä") toimintana kaikkien mahdollisten nettitestien tekeminen parhaan ystävän kanssa.

(Tulosten mukaan kuulun Rohkelikkoon ja mun salainen supervoima olisi kyky hengittää veden alla, muun muassa.) 

Hulluutta on laulaa kovaan ääneen aamuyöllä veneen kannella.


Hulluutta on, että itkettyäni tarpeeksi kun yliopistolta saapui vain pieni ja ohut kirje suuren ja paksun kirjeen sijaan, olen sen jälkeen selannut hyvin innoissani Avoimen Yliopiston opiskelumahdollisuuksia.

Hulluutta on räpätä Cheekin Liekeissä täysin erilaista musagenreä edustavan (suloisen) bändin jäsenten istuessa viereisessä pöydässä.

Hulluutta on, että paras ystäväni pyysi mua värjäämään hänen hiuksiaan. (Onneksi tapaus päättyi onnellisesti eli hiuksista tuli kauniit.)

Hulluutta on kertoa ihmiselle, josta todella pidät, että luulit pienenä, että kalliot, joiden läpi menee autotie, on leikattu halki veitsellä.


Hulluutta on tehdä 10 tunnin työpäiviä ja kuitenkin lähteä töistä hymyssä suin.


Hulluutta on ostaa valkkaria, koska se oli Alkossa valmiiksi kylmäkaapissa.

Hulluutta on riidellä tulisesti vain huomataksesi, että rakastat. Kaikesta huolimatta, tai pikemminkin juuri siksi.


Hulluutta on olla murehtimatta tulevaisuudesta.

Hulluutta on lähteä elokuviin iltayhdeksältä ja sen jälkeen yksille, vaikka menet aamukuudeksi töihin ja sinun pitäisi ennen duuniin lähtöä pakata viikonlopun reissua varten.

(Kävimme ystäväporukan kanssa katsomassa Tähtiin kirjoitettu virhe. Suuri suositus ja suuri itkuvaroitus. Kaunis elokuva, joka liikaa tökkimättä muistuttaa elämän rajallisuudesta ja siitä, että tärkeämpää kuin saada nimensä ikuisiksi ajoiksi kaikkien tietoisuuteen, on, tietenkin, rakastaa. Toisen pääosan esittäjä, Shailene Woodley, muistutti mun mielestä hurjasti Jennifer Lawrencea. Tämä ei tietenkään vähentänyt elokuvan viehätystä mun silmissä.)


Ihanaa, täydellistä hulluutta on vain olla hullun onnellinen.

xx,

Anna