lauantai 27. joulukuuta 2014

So that was Christmas

Terveisiä täältä landelta!

Vietän viimeistä päivää täällä Saimaan rantamilla ja palaan huomenna kaupunkiin. En yrityksestä huolimatta saanut kouluhommia valmiiksi ennen joulua, joten olen niitä naputellut menemään muutamana päivänä, mutta en jaksa masentua siitä. Jouluaaton ja -päivän pyhitin levolle ja perheelle ja mieli onkin levännyt ja olo mitä rentoutunein.

Meidän perheessä ei olla enää vuosiin jaksettu stressata joulusta tai lahjoista ja tärkeimmäksi asiaksi onkin noussut hyvä ruoka ja kiireetön yhdessäolo. Mäkin olen jo monta vuotta ollut sitä mieltä, että lahjoja on kiva ostaa, mutta niiden ei jouluna tarvitse olla mitään huimia - tärkeintä on ajatus.

(Olenko mä ihan totta maailman ainoa ihminen, joka tykkää saada lahjoja vähintään yhtä paljon kuin mitä pidän niiden antamisesta? Joka tuutista kun tuntuu puskevan vaan sellaista "en mä niiden lahjojen saamisesta niin tykkää, mutta RAKASTAN antaa lahjoja!" -asennetta. Siis ei siinä mitään, ei todellakaan, mutta kyllä mä voin aivan rehellisesti myöntää, että mä rakastan lahjojen saamista. Mun lähipiiri osuu niissä aina napakymppiin joten niiden mieluisuudesta ei ikinä ole epäilystä. Call me a selfish bitch, mutta mä rakastan lahjottavana olemista.)

Ja vaikka olenkin hoidellut koulujuttuja näin lomalla, mulla on ollut hyvä flow niiden suhteen eikä yhtään stressiä. Uskomatonta mutta totta, mä olen onnistunut olemaan supertehokas ja käyttämään valitsemani pari tuntia tehokkaaseen työskentelyyn (ei todellakaan mikään itsestäänselvyys tän mimmin kohdalla).

Oon syönyt usein ja paljon, mutta en kertaakaan sellaisia jäätäviä ähkyjä joka tulee aina laivan buffetin jälkeen. Ollaan myös litkitty punkkua ja punkkuglögiä ja kahvia. Ja suklaata. Tää on ollut aivan täydellistä.

Käytiin myös faijan ja siskon kanssa salilla eilen. Minä ekaa kertaa kahteen viikkoon ja kuulostakoon cheesyltä, mutta voi hitsit mä olin kaivannut sitä! Duuni ja kouluhommat ovat syöneet viime aikoina niin paljon mun aikaa, etten oo ehtinyt kuin haaveilemaan urheilusta. Just nyt lihaksia polttaa ja oon varmaan sekopää, mutta se tuntuu niin hyvältäääääääääää.

Jep. Olen virallisesti seonnut.

Etenkin koska suostuin lisäksi tänään faijan kanssa lyhyelle palautuslenkille vaikka en oo juossut sitten elokuun. Kuusi kilometriä myöhemmin olo oli mitä mainioin (?!?!?! olen yhtä yllättynyt kuin tekin).

Kyllä. Virallisesti lost my mind.

Seuraavaksi edessä kotiinpaluu huomenna aamulla ja sitten pari vapaapäivää, jotka aion kuluttaa ainakin osittain juurikin noiden kouluhommien parissa ja nauttia vuoden 2014 viimeisistä päivistä (been quite a year, pitänee tehdä jonkin sortin yhteenvetoa tms.)

Toivottavasti teilläkin on ollut ihana joulu, missä sen sitten vietittekään! Loma on tehnyt mun kohdalla tehtävänsä.

Paljon rakkautta minulta teille kaikille.

xx,

Anna

ps. kuvattiin siskojen kanssa, joten kuvamateriaalia coming up!

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Aivan puhki&poikki


Kun viikonloppuun mahtuu 16 tuntia töitä, yksi brunssi, yhdet siskon synttärit (jotka sisälsivät Megazoneilua, hyvää meksikolaista safkaa ja runsaasti viinin kittausta ihanien ihmisten kanssa) ja aivan liian vähän yöunta, ei liene ihmekään, että nyt väsyttää.

Olin kelannut käydä tänään illalla töiden jälkeen salilla. Kun työpäivä oli pulkassa, totesin että turha edes ajatella moista - olin aivan liian rikki. Hädin tuskin jaksoin laahustaa kotiin, urheilusta nyt puhumattakaan.

Muutenkin pari viime viikkoa on olleet niin jäätävän hektisiä deadlineineen, tentteineen ja duuniputkineen että oksat pois. Välillä on tuntunut, etten ehdi työnteolta ja kouluhommilta edes nukkua tarpeeksi, saati sitten käydä salilla, nähdä ystäviä ja nakuttaa tekstejä blogiin.

Vielä kaksi päivää töitä ja sitten se alkaa: mun joululomani. Sitä ennen pitäisi tosin saada näpytettyä vielä pari koulujuttua, jotta ei tarvitsisi sitten lomalla ottaa stressiä niistä. Tarkoituksena olisi saada kaikki hommat tehtyä niin, että voin vuodenvaihteeseen asti vaan ottaa lungisti. Ainoa koulujuttu, jolle lomalla haluaisin suoda ajatuksiani, on erään kirjan lukeminen.

Onneksi joululahjat on hankittu ja palttiarallaa paketointia vaille valmiit.

Kaksi päivää vielä. Jaksaa jaksaa.

Kohta alkava joululoma tulee niin tarpeeseen.

xx,

Anna

tiistai 9. joulukuuta 2014

Kun on liian kiire miettiä aina vain huomista


Mulla on luonnoksissa noin 15 postausta tai niiden alkua. Rästissä monta esseetä, edessä muutama tentti, jotka pelottaa ihan hitosti. Takaraivossa ihmissuhteen poikanen, joka saa mun mielialan heittelemään kikattavan iloisesta raivon partaalla olevaksi hölmöksi.

Olen miettinyt suorituksia, arvosanoja, ensi kevättä, lukemista. Sitä, kuinka helpottunut olen sitten kuukausien päästä kun olen suorittanut paljon ja toivottavasti tarpeeksi hyvin.

Minulle kerrottiin tänään, että jouluun on noin kaksi viikkoa. (En uskonut, vaikka tiedän, että tänään on 9. joulukuuta, sillä mulla on tänään nimipäivät. Onnea kaimat ja melkein kaimat!) En ole ajatellutkaan joululahjoja tai niiden hankkimista. Joulun jälkeen tulevat koulujutut ja -tentit sen sijaan ovat kirkkaana mielessä.

Eräänä iltana en saanut unta, koska stressasin niin paljon. En muista koska viimeksi olisin valvonut noin. Teki mieli itkeä, kaikkea mahdollista, niin pieniä kuin suuriakin asioita, mutta ei itkettänyt. Nukahdin joskus, ajatukseen jota en enää muista.

Sain jokin aika sitten universumilta muistutuksen siitä, että elämä täällä voi päättyä koska tahansa. Sain itkuisen puhelun, jossa minulle rakas ihminen kertoi meille molemmille tärkeän ihmisen kärsineen suuren menetyksen. Aivan yllättämättä, aivan odottamatta, aivan liian varhain.

Tämä kaikki yhdessä rytäkässä sai miettimään.

Viimeiset viikot ovat valuneet sormien läpi kuin rantahiekka. Tuntuu etten ole saanut melkein mitään aikaiseksi ja siltikin aikaa vain kuluu rutosti johonkin.

Sitten, surffasin päämäärättömästi internetissä, lueskelin viisaiden ihmisten ajatuksia ja yhtäkkiä silmieni eteen avautui kaksi lausetta:

"It is a funny thing about life, that if you refuge to accept anything but the best, you very often get it."
"Things always turn out best for those who make the best of how things turn out."
Olen aina yrittänyt elää sen mukaan, mikä on itselleni tärkeää, mistä tulen onnelliseksi. Hankkia elämääni vain parhaimpia asioita, mutta kuitenkin samalla tehdä kaikista asioista maailman parhaimpia. Onnistumisen määrä on vaihdellut, mutta yrityksille olen aina antanut kaikkeni.
Ja kiitos kaikkien yllämainittujen asioiden, muistin taas vähän kirkkaammin, mikä elämässä todella on tärkeää.

Elää ja olla onnellinen. Tässä ja nyt. Vaikka elämää pitääkin suunnitella eteenpäin, koska ei mikään pyöri niin, että kuvittelee kaiken loppuvan huomenna, pitää elää myös hetkessä. Pitää osata nauttia siitä, että tänään herätessäni näin taivaan, enkä harmaata pilvimassaa. Siitä, että en juuri nyt tiedä mitä tunnen ja että se on samaan aikaan sekä kutkuttavan turhauttavaa että ihanaa. Siitä, että pakastimessani on hieman jäätelöä, jonka aion kohta syödä. Ja ennen kaikkea pitää muistaa osata nauttia kaikesta tuosta.

Kuten eräs räpduokin laulaa, huominen on huomenna. Mutta onnekkaita olemme vasta silloin, jos saamme ja osaamme elää sen miettimättä liikaa jo sitä seuraavaa huomista.

xx,

Anna