torstai 7. toukokuuta 2015

Vappu, eli serpentiiniä hiuksissa ja paljon unta


Heipähei sinne!

Viimeiset seitsemän yhdeksän päivää ovat olleet melkoisia.

Ensin kuitenkin se viime viikon tärkein juttu: asiat järjestyivät (niin kuin niillä yleensä tuppaa olemaan tapana) ja viikko sitten keskiviikkona laitoin yliopiston avoimen väylän haut menemään. Olin sen jälkeen niin helpottunut, huojentunut ja onnellinen, että voisi kuvitella, ettei mulla ole mitään pääsykokeita edes tulossa.

Mulla tosiaan meni aivan todella viime tippaan vikojen suoritusmerkintöjen saaminen WebOodiin ja stressilevelit huiteli viime viikon alkupuolella joissain ihan toisissa ulottuvuuksissa. Toi avoimen väylän haku oli tosi tärkeä juttu mulle, koska alunperin sen takia rupesin suorittamaan opintoja avoimessa viime syksynä. Eihän se takaa sisäänpääsyä yliopistoon yhtään pääsykoetta varmemmin, mutta nyt mun ei ainakaan tarvitse miettiä eikä jossitella sen suhteen, olisinko voinut päästä sisään sitä kautta. Kesällä selviää, kuinka käy.

(Mulla on ajatuksena tehdä oma postaus noista mun avoimen opiskeluista ja tosta avoimen väylän kautta hakemisesta, siinä on nimittäin jos jonkinmoista kommervenkkiä.)

Vappu kului iloisissa merkeissä siskoni ja ison ystäväporukan seurassa Töölössä. Mulla oli kultaista serpentiiniä hiuksissani ja etkoilla oli tarjolla munkkeja. Söin niitä neljä.


Vappupäivänä en sen sijaan tehnyt juuri mitään. Heräsin unenpöpperöisenä joskus kymmenen jälkeen, vastasin siskon viestiin ja päätin sammuttaa puolen tunnin päästä soivan herätyskellon. "Mä nukun ihan vähän vielä."

Heräsin kello 13.17. Mulle merkittävän asiasta tekee se, että en muista, milloin viimeksi olisin sallinut itseni nukkua heräämättä aamulla herätyskelloon. Edellinen  kerta lienee ollut joskus viime elokuussa. Mulla on AINA kello soimassa, myös vapaapäivinä. Ja se soi aina viimeistään 10.45. Tähän ei ole poikkeuksia. Jopa silloin kun olen "lomailemassa" jommankumman vanhempani hoteissa, terotan, että minut on sitten herätettävä viimeistään silloin ja silloin.

Syynä jokapäiväiseen herätyskelloiluun on yksinkertaisesti se, että en ole kokenut, että mulla olisi varaa "tuhlata" aikaa nukkumiseen. Sen jälkeen kun viime syksynä aloitin opinnot avoimessa yliopistossa tähtäimenä paikka yliopistossa, ei mulla oikeastaan ole ollut sellaista hetkeä, ettenkö aina voisi olla lukemassa tai kirjoittamassa jotain opintoihin liittyvää. T'ämä ajatus takaraivossa on tuntunut jotenkin "väärältä" nukkua todella myöhään, vaikka nukkumista kovasti rakastankin.

Teki siis paitsi fyysisesti myös psyykkisesti todella eetvarttia antaa kerrankin piutpaut herätyskellolle ja nukkua juuri niin pitkään kuin itsestä tuntui hyvältä.

Vappupäivän iltana poistuin kuitenkin kotoa käydäkseni kahvilla Sinisen Huvilan kahvilassa. Suomen eka peli (MM-lätkää, jos joltain on mennyt ohi) alkoi samoihin aikoihin, mutta päätin uhrata sen. Istuttiin paraatipaikalla Töölönlahden äärellä vilttiin kääriytyneinä, juotiin niin hyvää simaa että en voinut lakata hokemasta miten hyvää se oli ja naurettiin seuralaiseni kanssa. Ja ihan vähän googlailtiin, kuinka Leijonien peli eteni.

Myöhemmin kävelin Kampin (lue: auki olevan ruokakaupan) kautta kotiin.


Sen jälkeen olen oikeastaan vain opiskellut, käynyt töissä, salilla ja koittanut parannella polveani. Kävin viime viikolla juoksemassa ensimmäistä kertaa sitten viime syksyn ja koska järki ei tätä päätä turhan usein pakota, tein seuraavana päivänä salilla vielä jalkatreeninkin. Toinen polvi ei tykännyt ja sitä on vihlonut sen jälkeen. Kuvittelisin vihlomisen johtuvan siitä, että keho oudoksuu juoksemista, kun en ole sitä hetkeen harrastanut. En ole nyt sen jälkeen tehnyt jalkatreeniä, mutta ajattelin huomenna suunnata salille ja kokeilla, miten polvi reagoi rasittamiseen.

Nyt eletään jo toukokuuta. Mulle se on sekä pääsykoe- että mun synttärikuukausi. Crazy stuff.

xx,

Anna


2 kommenttia:

  1. Ihana vappulook, oot niin ku joku kreikkalainen vappujumalatar! Myös sun vappu kuulostaa täydellisen rentouttavalta, olit varmasti sen tarpeessa stressiviikon jälkeen. :) Toivottavasti sun polvi ei rupee kipuilemaan enempää! Mulla on jalkojen asennon takia polvivaivoja ja usein just noi ekat lenkit saattaa tehdä polvet vähän aroiks, mut sen jälkeen se helpottaa jos kaikki on kunnossa. Mut kantsii olla varovainen ja seurailla niitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pus ja kiitos senkin söpönen! Ja joo, kyllä tää polvi tästä pikkuhiljaa, tai sanotaan nyt niin että ei se ainakaan huonommaksi oo mennyt, onneksi!

      Poista