sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Lost in Lahti


Sunnuntaiväsyneenä (ai mikä eilisiltaisista eläinteemabileistä aiheutunut unenpuute?) saavuin äidin luona vietetyn äitienpäivän aamu- ja iltapäivän jälkeen jokin aika sitten Lahteen suunnatakseni landelle faijan hoiviin lukulomalle.

Matkanteko kompuroi pahemmin kuin matkalainen (lue: minä) järkyttävän painavan laukkunsa kanssa.

En meinannut löytää oikeaa "Rautatieasema"-nimistä bussipysäkkiä, koska Lahden rautatieasemalla niitä on viisi. 

Varmaan joku järki siinäkin on jonkun mielestä joskus ollut.

Tunsin itseni väsyneeksi ja eksyneeksi, mutta samalla sisällä heräsi pieni seikkailunkipinä. Hihii, minähän olen hieman eksyksissä (eivätkä bussiyhtiön nettisivut auttaneet asiaa lainkaan), mutta epätoivon sijaan tunsin suurta hilpeyttä.

Olin yksin ja hukassa itselleni melkolailla vieraassa kaupungissa. Ja aivan yhtäkkiä olin löytöretkeilijä maassa, jonka kieltä en osaa ja jossa minun on selvittävä omine nokkineni, vain oman järkeni ja vaistojeni avulla. Tunsin niin suurta jännitystä, että tuli hiukan hölmö olo.

Mutta sitten muistin, miten juuri vajaa vuorokausi sitten selitin eräälle kaksilahkeiselle, että pieni hölmöys on pelkästään hyvä piirre ihmisessä.

xx,

Anna, Lahdessa seikkaileva hölmö

ps. ja niin, löysin lopulta oikean pysäkin lähes naurettavan helposti


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti