torstai 9. huhtikuuta 2015

Isot tissit, pienet tissit - mitä väliä?




Nyt katkesi kamelin selkä.

Mä olin tulossa postaamaan ihan vain höpöhöpö-jutuista ja ajattelin esitellä yhdet asukuvatkin viime viikolta.

Mutta sitten erehdyin lukemaan Maisa Torpan tissi-tekstin, jossa hän ylistää isoja rintoja ja suunnilleen kehoittaa kaikkia pienirintaisia hakeutumaan kirurgian pariin. Hän myös nimittää pienirintaisuutta ongelmaksi. (En aio linkata kyseistä tekstiä tähän, koska en halua että mun blogini edistää moisen urpoilun leviämistä.)

Mutta siis mulle riitti. Voi elämän kevät nyt.

Vaikka mä itse en olekaan pienirintaisimmasta päästä (ei nää mitkään jättibosat todellakaan ole ja mä itse kuvailisin näitä ihan vaan tavallisen kokoisiksi), aihe nosti silti mun niskakarvat pystyyn.

Mä ymmärrän, että mielipiteitä mahtuu maailmaan just niin monta kuin on meitä ihmisiäkin, mutta mun on todella vaikea käsittää, miten tää kyseinen naishenkilö kykenee julkaisemaan tollaisen tekstin ajattelematta yhtään sen mahdollisia jälkivaikutuksia.

Mä en koe, että silikoni-rinnoissa itsessään on sinänsä mitään pahaa. Mulla on tuttavapiirissä eräs naishenkilö, joka parikymppisenä ja asiaa monta vuotta mietittyään "haki tissit" Virosta, mutta ei todellakaan miesten takia, vaan siksi, että hän ei ollut onnellinen pienirintaisena. Tapauksesta on jo useampi vuosi ja hän ei ole katunut asiaa päivääkään, koska on nyt onnellisempi ja tyytyväisempi itseensä. Hän oli myös pohtinut leikkauksen vaikutuksia omaan tulevaisuuteensa ja mahdolliseen lasten hankintaan/imetykseen. Vaikka itse en ikimaailmassa haluaisi hankkia silikonirintoja, ymmärsin tuttavani ratkaisun ja mielestäni hän teki sen fiksuin perustein.

Mutta se, missä on vikaa ja pahasti, on se ajatusmalli, että itseään pitäisi jotenkin korjata. Ja vielä jonkun muun (tässä tapauksessa miesten) takia.

Kukaan meistä, toistan, KUKAAN ei synny "täydellisenä", koska kukaan ei ole "täydellinen". (Ja anyways, miten täydellinen edes määritellään?) Epätäydellisyys tekee meistä ainutlaatuisia ja nimenomaan ainutlaatuisuus tekee meistä kauniita. 

Mua hirvittää ajatella, kuinka moni nuori ja vielä itsestään epävarma naisenalku ton neiti Torpan tekstin on jo lukenut tai tulee lukemaan. Mäkin olen joskus ollut epävarma itsestäni, kyllä mä muistan millaista on katsella itseään peilistä ja miettiä, että "Kelpaanko mä tällaisena? Riitänkö mä? Olenko mä tarpeeksi hyvä?". Ja neiti Torpan teksti ei ainakaan edesauta itsensä hyväksymistä sellaisena kuin on.

Jos jotain haluaa itsessään muuttaa, oli kyseessä sitten kirurginen toimenpide tai uusi hiusmalli, se pitäisi aina tehdä siksi, että itse haluaa. Siksi, että sen jälkeen on taas entistä onnellisempi itsensä kanssa. Ei siksi, että media/yhteiskunta/naistenlehdet/blogit käskevät tehdä niin.

Ja toisin kuin tossa urpossa blogipostauksessa sanotaan, miesten kiihottuminen ei todellakaan ole naisen rintojen koosta kiinni. Jos kukaan mies ikinä sanoo noin, näyttäkää ovea. Heti. Kukaan oikeasti fiksu, älykäs ja naisia arvostava mies ei koskaan väittäisi moista.

Nykyajan yhteiskunnassa etenkin naiset joutuvat kamppailemaan aivan käsittämättömien ulkonäköpaineiden kanssa. Meille tyrkytetään yhtä naisen muottia, joka yhä edelleen on usein pitkä ja hoikka mallivartalo, vaikka fakta on se, että harva meistä syntyy sellaiseen vartaloon. Mä en ole syntynyt sellaiseen vartaloon ja vaikka kuinka laihduttaisin ja hankkisin isommat tissit, mä en koskaan näyttäisi samalta kuin telkkarin ja lehtien mallit. Siitä yksinkertaisesta syystä, että mun vartalo ei ole samanmallinen kuin heillä.

Näiden ylämainittujen syiden takia itsensä arvostaminen ja rakastaminen juuri sellaisena kuin on, on musta yksi tärkeimpiä juttuja, joita olen yrittänyt opettaa nuorimmalle, tällä hetkellä 17-vuotiaalle pikkusiskolleni ja samasta asiasta haluaisin muistuttaa myös teitä, olitte sitten nuoria tai aikuisia.

Niinpä, rakkaat lukijat, mä haluan sanoa teille, että te olette täydellisiä, kauniita ja ennen kaikkea riittäviä just sellaisina kuin olette. Ihan oikeasti. Jokainen teistä on niin paljon enemmän kuin teidän rinnat tai niiden koko.

Katsokaa peiliin, nähkää se upea ihminen, joka sieltä katsoo takaisin ja rakastakaa sitä mitä näette.

Mä palaan niiden asukuvien ja hömpän kanssa huomenna.

xx,

Anna

ps. kuva täältä

6 kommenttia:

  1. vaikutat ihanan positiiviseltä, ja oot super kaunis anna :)

    VastaaPoista
  2. Mä olen lukenut vastauksia tuohon tissitekstiin toisaalta iloisena, että se on poikinut niin monta fiksua kirjoitusta, ja toisaalta surullisena, että useimmissa viesti on ollut "isot tai pienet, olet arvokas". Siksi mun teki mieli veisata ja hurrata ääneen, että tän tekstin viesti oli "olet arvokas, eikä sillä ole mitään tekemistä ulkonäkösi tai ruumiinulokkeittesi kanssa", koska niin sen pitäisi ollakin. Mun elämäni tärkeimmällä naisella oli vaan yksi rinta, eikä se tehnyt hänestä yhtään vähemmän naista, ihmistä ja arvokasta.

    VastaaPoista
  3. Vedit ihan sanattomaksi. Veti IHAN sanattomaksi tää teksti, koska oot niin tän asian ytimessä. Olet niin "oikeassa" tässä asiassa ja juuri toi mitä Helena, ennen minua, kommentoi: sä oot löytänyt täydelliset sanat "kumoamaan" tän hirveän rinta -härdellin. Ja sä myös sait mut hymyilemään ja tuntemaan itteni edes hitusen "paremmaksi" ja spesiaalimmaksi kuin hetki sitten.. Itseasiassa niin paljon, että nousi kyyneleet silmiin. Anna, sulla on niin kauniita ja hyviä ajatuksia etkä todellakaan ole vain kaunis ulkopuolelta! Kiitos noista sanoista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vilma itsellesi fiksusta kommentistasi. :) Ihanaa jos teksti liikutti (ja nimenomaan positiivisella tavalla).

      Poista