lauantai 19. joulukuuta 2015

It's beginning to feel a lot like Christmas


Aloitetaanpas rehellisesti: kuluneet viime päivät ovat olleet suurimmaksi osaksi melkoisen kamalia.

Tiistaina kävin katsomassa rakkaan ystäväni suloisen pehmeää koiravauvaa, mutta siitä eteenpäin ovat asiat tuntuneet menevän sulavasti alamäkeen. Mitään järisyttävää tai suurta ei ole tapahtunut, mutta olen ollut suruinen ja alakuloisella tuulella.

Ikävöin poikaystävääni, jota en tuolloin ollut nähnyt melkein viikkoon. Stressasin lukukauden viimeistä tenttiä ja paria muuta koulutehtävää. Ulkona tuntui olevan jatkuvasti pimeää (ottakaamme huomioon, että tässä puhutaan kuitenkin vain noin kolmen päivän pituisesta ajanjaksosta) ja yksi työpäiväkin venyi ylitöiksi.

Niin. Pieniä ongelmia, mutta jostain syystä ne tuntuivat niin kovin raskailta.


Ja sitten, tänään aamulla, onni tulvahti taas sydämeen kuin raikas tuulenhenkäys tunkkaiseen huoneeseen. Ei siihen tarvittu paljon. Rakkaan vierestä herääminen, aamukahvin juominen yhdessä. Sininen taivas ulkona, auringon säteiden heijastuminen naapuritalon seinään. Se kun toinen on jo sanonut "moikka", mutta kääntyy kuitenkin vielä takaisin antamaan lähtösuukon.

Kävin Fredrikinkadun ihastuttavassa Papershopissa ja ilahduin, kun huomasin liikkeen lähes kuhisevan asiakkaista. Ostin neljä kauniin värisiä konfetteja sisältävää ilmapalloa, jotka aion viedä yllätyksenä ystäväni huomisiin valmistujaisiin. Tuleva maisterisnainen kielsi ostamasta lahjaa, mutta ilmapallot ja kaunis kortti ovat mielestäni vähintä, mitä voin viedä tuliaisiksi.

Järjestelin eilen kirjahyllyäni ja heivasin hyllyssä nököttäneen television piiloon ja täytin kaksi tyhjäksi jäänyttä hyllyä kirjoilla ja parilla kauniilla esineellä. Nyt harmonisia ovat sekä kirjahylly että oma fiilis.


On ehkä hiukan nurinkurista, että vaikka opiskelen kirjallisuutta, omistan vain kovin vähän kirjoja. Vaalin vähäisiäkin aarteitani ja toteankin yleensä vain vienosti "Ei mulle tuu oikein mitään mieleen. Paitsi no kirjoja", kun joku utelee esimerkiksi joululahjatoiveita. Useat lukemani kirjat ovat kirjaston hyllyistä ja pyrin kuitenkin välttämään sitä sellaista tavaroiden omistamista vain niiden omistamisen takia. Olenkin alkanut karsia omistamaani tavaraa ja välttelen kaikenlaista pikkurojua. Olen vasta viime aikoina sisäistänyt, miten oikeassa lauseen "Yksinkertainen on kaunista" -keksijä oli.

Hieman hukassa ollut joulufiiliskin on siis taas löytynyt. Joulutähti on ikkunassa ja Michael Bublén joululevy on soitettu lähes puhki. Siis jos puhkisoittaminen olisi ylipäätään Spotifyssä mahdollista.

Sisko ystävineen saapuu kohta luokseni ja tänään illalla juhlimmekin pienimuotoisesti siskon syntymäpäiviä. Juuri nyt kaikki on, taas, niin hyvin ja onnellisesti.

"Ei ole suurempaa elämää kuin tämä tänään." -Mikko Kuustonen

Viisain lausahdus, jonka olen kuullut aikoihin.

Ihanaa lauantaita murut!


xx,

Anna

2 kommenttia:

  1. On niin tuttua tuo tuntematon alakulo. Kun on saanut taas selvitä viikosta yksin ja sitten pääsee poikkiksen luo ei heti osaa edes rauhottua vaan pieni kiukku ja apeus jatkuu kunnes pääsee rauhottuun toisen viereen ja huomaa että ehkä tarvitsikin vaan vähän kainaloaikaa 😊 rauhallista joulun aikaa sulle ja kaikkea hyvää ja onnellista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo nimenomaan! Itsekin yritän järkevästi miettiä, että alakuloon voi vaikuttaa niin moni asia vuodenajasta unensaantiin ja hormoneihin. Mutta onneksi kaikki kurja fiilis yleensä sulaa pois kun pääsee toisen viereen. :)

      Ihanaa joulua sulle myös ja paljon hyviä asioita ensi vuodelle! :)

      Poista