perjantai 4. joulukuuta 2015

(ALMOST) ALL WEEK WEEKEND


Ah, perjantai-ilta. Ulkona tulee kaatamalla vettä (tulin nimittäin juuri kotiin ja näytän uitetulta koiralta), vaihdoin rennompaa päälle, sytytin kynttilöitä ja keitin kahvia. Mun pitäisi myös naputtaa yksi koulujuttu loppuun, mutta teen sen sit seuraavaksi.

Mun joulukuu on alkanut todella rennoissa merkeissä. Joo, pari tenttiä, joitain koulujuttuja ja niiden dedikset vähän kummittelee ennen kuin voin ryhtyä täysipäiväiseksi joululomalaiseksi, mutta niitä lukuunottamatta elämä tuntuu jotenkin kovin lokoisalta.

Mulla oli tällä viikolla viimeiset luennot ja illat ovatkin menneet lähinnä hyvän ruoan ja Netflixin parissa. Menossa on How I Met Your Motherin neljäs tuotantokausi. Jälkijunassa tulen taas vaihteeksi tässäkin asiassa, mutta ai vitsi, miten hauska toi sarja on. Mä olen vain mitä ilmeisimmin vähän sitä tyyppiä, joka ei osaa katsoa sarjoja yksin. Aloitin aikoinani juuri HIMYM:n, mutta en jotenkin pystynyt pysymään paikallani edes kahta jaksoa putkeen, joten jätin sarjan sikseen. Yksin ollessani mulla on näköjään liian levottomat jalat, jotta Netflix voisi pitää mua aisoissa.

Löysin myös vihdoin tänään meille joulukalenterit. Alunperin mun tarkoitus oli ostaa itselleni sellainen suuri Kinder-kalenteri ja miehelle Starwars, mutta arvatkaa löytyikö niitä mistään kun maanantaina eli marraskuun viimeisenä päivänä kävin parissa kaupassa. No ei. En kuitenkaan luovuttanut. Neljä päivää myöhemmin ratsattuani kaikki, siis kaikki keskustan isot ja pienet kaupat, jouduin kuitenkin nostamaan valkoisen lipun mielikuvitussalkoon ja ostin kaksi "tavallista" suklaakalenteria. Toisaalta ne on aika söpöjä ja juuri sellaisia, joita vanhemmat osti mulle ja sisaruksille, kun oltiin pieniä. Plus se suklaa oli musta tosi hyvää.

Tän viikon tiistaina ja keskiviikkona vierailin myös Studia-messuilla YLEn Abitreenit-lavalla puhumassa au pairiudesta ja välivuoden viettämisestä. Tapasin myös ensimmäistä kertaa Auppareiden kakkostuotantokauden Judithin, joka osoittautui juuri niin iloiseksi ja kivaksi tyypiksi kuin mitä olin kuvitellutkin.

Olen edelleen todella otettu, että YLEltä soitettiin ja pyydettiin mua mukaan. Paikalle tuli paljon jengiä ja osa uskaltautui meidän höpöttelyiden jälkeen tulla juttelemaankin, mikä oli tosi siistiä. Lähtisin mukaan uudelleen ihan anytime. Olen myös miettinyt rustaavani ajatuksiani nimenomaan koskien välivuotta ihan omaan postaukseen, mutta katsotaan.

Huomisen vietän töissä, jonka jälkeen olisi tarkoitus juoda kaupunkiin saapuneen äidin kanssa lasilliset viiniä tai glögiä (tai punkkuglögiä, molempi parempi!) ja myöhemmin illalla kipitän työpaikan epävirallisille pikkujouluetkoille. Pukukoodi on "fabulous", joten huomisillasta tulee varmasti vähintäänkin oh-so-fabulous!

xx,

Anna

6 kommenttia:

  1. Moi, kun opinnot päättyvät, mihin sijoitut tai pyrit suuntaamaan työelämässä? Itselläkin sama aine työn alla, avoimessa tosin, mutta kuitenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Hyvä, joskin hiukan kimurantti kysymys. Olen toki pohdiskellut asiaa, mutta en osaa tarkalleen vielä sanoa. Näin äkkiseltään esimerkiksi (kirjoitus)työt erinnäisten lehtien toimituksissa voisivat kiinnostaa. Myös uutistoimistot tuntuvat mielenkiintoisilta. Myös taiteen parissa työskentely ja jonkin sortin esimiestehtävät voisivat olla kivoja, mutta siis joo, tosi vaikea sanoa. Jotenkin on sellainen fiilis, että ei ole oikein edes perillä, että mitä kaikkia työllistymismahdollisuuksia on olemassa. Median parissa työskentely kiinnostaisi tosiaan kovasti, mutta tiedostan toki, että alalla on kova kilpailu. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. :)

      Käytkö avoimen puolella noita kirjallisuustieteen perusopintoja? Ootko tykännyt? :)

      Poista
    2. Joo, avoimessa teen niitä ja on mielenkiintoista, vaikka jotkut historiaosuudet on PUISEVIA :) mutta aina on kiva aloittaa uusi kurssi kun on edellisen saanut valmiiksi...

      Poista
    3. Vitsi, toihan kuulostaa hyvältä! Ja oon itse myöskin todennut, että edes oman lempiaineen jokaikinen luento ei aina nappaa, mutta se on ihan okei ja kuuluu elämään. Mutta oot varmasti menossa oikeaan suuntaan koska ilmeisesti motivaatiota uusien kurssien opiskeluun riittää! :)

      Poista
  2. Hei joo! Olis tosi kiva lukea sun ajatuksia välivuodesta! :) Oon ite miettiny muuten tuota au pairiksi lähtemistä, mutta ajatukset on ihan sekasin. Valmistun about vuoden päästä amk:sta ja oonkin miettiny, että haluanko jatkaa siitä vaan suoraan työelämään vai lähtisinkö au paireilemaan. Järki yrittää sanoa, että töihin jos vaan niitä on tarjolla, mutta tunnepuoli huutaa että Jenkit kutsuis, koska se vaan on ollu aina unelma. Ehkä teen kärpäsestä härkäsen ja mietin ihan liikaa :D Mutta siis auttais varmastikin jonkun verran kun sais ehkä uutta näkökulmaa välivuoteen ylipäätään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän, että oma tilanne tuntuu varmasti vaikealta, mutta en tiedä voiko omaa elämäänsä toisaalta miettiä liikaa. Ei sitä kukaan muukaan sun puolesta tee, jos et sä itse :) Yritän itse ajatella ja elää niin, ettei sitten joskus vanhempana harmittaisi että jäi tekemättä jotain. Tai siis mä uskon, että enemmän sitä katuu asioita, joita ei koskaan tehnyt kuin niitä asioita, joita teki. Jos au paireilu tuntuu omalta ja se on ollut haaveena, niin kokeilemaan vaan! Itse ajattelin ennen Lontooseen lähtemistä niin, että töitä tehdään kuitenkin melkein koko elämä (tietenkin sillä edellytyksellä, että niitä on, mutta ymmärtänet pointin) ja koti-Suomeen pääsee aina takaisin, jos onkin ihan kauheaa tai alkaa kaduttaa. Vaatii kuitenkin ihan hirveästi rohkeutta ja uskallusta hypätä tuntemattomaan ja jättää ne tutut ympyrät, mutta mä uskon, että omalta mukavuusalueelta poistuminen on lähes aina uskaltamisen arvoista. Jos ei mitään muuta, niin se ainakin kasvattaa henkisesti ja antaa itseluottamusta.

      Mutta ehkä mä voisin kirjoitella vähän ylös omia fiiliksiä välivuodesta, tai mun tapauksessa vuosista, niitä kun tuli tosiaan pidettyä muutama, haha.

      Poista