sunnuntai 26. helmikuuta 2012

kahvia, hesari ja auringonpaistetta: niistä on sunnuntai tehty

Ihanaa sunnuntaipäivää.

Mulla on sunnuntai-Hesarin lukeminen kesken, mutta oli pakko tulla kertomaan, miten tajuttoman hyvä olo mulla on. Ulkona paistaa aurinko ja voi miten mä olen sitä ikävöinyt! Mä en ole niinkään vuodenaikojen lapsi (mutta kyllä kevät ja kesä menee ykkössijalle, jos on pakko valita), mutta mä olen sataviistoistaprosenttinen auringonlapsi. Mikään luonnonilmiö ei vaikuta muhun yhtä voimakkaasti kuin toi ihana valo. Mä en kuitenkaan ole sitä tyyppiä, joka masentuu aina talvisin, koska aurinkoa ei juurikaan näy, tai kun näkyykin, se on vain valju jäänne kunnon auringonpaisteesta. Mä sen sijaan jotenkin tuun vaan extrahyvälle mielelle aina kun aurinko paistaa. Auringonpaisteessa on vaan mahdotonta olla huonotuulinen. Mä en ole edes käynyt vielä tänään ulkona, mutta voi miten onnellinen mä vaan olen kun näen ton maailman kauneimman valon ulkona.

Toki tähän hyvään oloon saattoi vaikuttaa sekin, että nukuin about kellon ympäri viime yönä. Tarkoitus oli ensin lähteä tyttöjen kanssa Ladiin, mutta sitten tuli mutkia matkaan ja mäkin olin niin väsynyt, että olin oikeastaan vaan tyytyväinen, ettei tarvinnut poistua kotoa.

Oltiin perjantaina nimittäin tytsyjen kanssa ensin tossa ihan mun lähellä iltaa aloittamassa. Meinasin tosin silloinkin jäädä kotiin, loppuviikko kun ei ollut siitä parhaimmasta päästä. Ei mitään suurta, pari pikkujuttua vaan, mutta olin jotenkin tosi pahalla mielellä. Pahoitan mieleni tosi harvoin, mutta sitten kun niin käy, mennään ojan kautta oikein kunnolla, vaikka kyseessä olisikin suhteellisen pieni juttu. Just eilen puhuttiin tunti E:n kanssa puhelimessa (ja mä ajattelin soittaa ihan vain pikaisesti), että sitten kun ollaan 24-vuotiaita (tai no E on silloin 23, meillä kun on vuosi ikäeroa), aletaan ajatella järkevästi. Järkeä tämäkin pää todella kaipais, eli sitä odotellessa. Mutta toisaalta mä oon vähän sitä mieltä, etten tarvi järkeä, sitä varten mulla on mun ystävät. Ne on mulle se todellinen järjen ääni.

Anyways. Perjantaina tosiaan istuttiin iltaa täällä Punavuoressa, T patisti mutkin tulemaan, onneksi. Juotiin siideriä (ja mä tyhjensin Pople-pullon jämät). "Anna, juotsä pussi-Poplea?" Jepjep, joinhan mä. Pullo oli tosiaan vähän tahmainen, koska se on toiminut mun kaulimena, siksi kääräisin sen ympärille sellaisen läpinäkyvän pussin, joita saa kaikilta hedelmäosastoilta. Istuttiin nelistään tyttöjen kanssa ja mulla oli hirveen kivaa. Kuunneltiin Spotifyta, puhuttiin ja naurettiin. Päätettiin jatkaa Motelletiin, mikä oli siistiä, koska en ollut ikinä käynyt siellä. Mikä on tavallaan hassua, koska se on tossa tosi lähellä. Motellet oli oikein kiva ja sielläkin oli hauskaa. T näki jonkun vanhan kaveripoikansa ja jutteli sen kanssa. Myöhemmin kuulin, että se oli sanonut T:lle, että mä oon "ihan söpö". Toisaalta T oli sitä ennen kertonut, että muut tytöt on eri syistä "not avalaible" ja mua vähän naurattikin, että kiva kun ainoa periaatteessa mahdollinen iskun kohde on sen mielestä edes "ihan söpö". Käytiin alakerrassa vähän tanssimassa ja törmäsinkin sekä vanhoihin duuni- että yläasteaikaisiin kavereihin. Lisäksi tutustuin yläkerran sohvilla yhteen kundiin ja kävi ilmi, että meillä on aika lailla yhteisiä tuttuja. Helsinki on vaan niin pieni. Lisäksi meille piti seuraa joku ruotsalainen jäbä ja ai että mun ruotsi oli soljuvaa. As if. Pitäis varmaan alkaa deittailla jotain suomenruotsalaista ja puhua vaan ruotsia sen kanssa niin johan alkais ruotsikin sujumaan. Musta tää on hyvä suunnitelma, enää puuttuu se suomenruotsalainen.

Pilkun jälkeen mentiin Stadin Kebabiin ja sieltä suoraan kotiin ja nukkumaan. Neljän tunnin yöunien jälkeen heräsin töihin (ilman huonovointisuutta, mä en harrasta töidentekoa darraisena). Duunipäivän jälkeen kävin kaupassa ja tulin nukkumaan tehopäikkärit kotiin. Lopultahan mä en sitten lähtenytkään ulos, mikä oli siis aika hyvä päätös.

Nukuin tosi hyvin ja heräsin tänään rentoutuneena. Rentoutuneissa fiiliksissä tää alkupäivä onkin mennyt. Tein itselleni kunnon pekoni-kananmuna-aamiksen, keitin paljon kahvia ja nautiskelin hitaasta aamupalasta Hesarin kera. Se, että iskä tilasi mulle viikonloppu-Hesarin, oli ehkä yksi parhaista joululahjoista ikinä.

Jos pitäis valita yks sanomalehti, jota pitäis lukee loppuelämä, valitsisin HS:n.


Tänään ajattelin vielä käydä pyörähtämässä ulkona ennen kuin toi aurinko laskee (juoksulenkillä, jos hyvin käy), paistaa kesäkurpitsaviipaleita (ostin eilen oikein korppujauhoja sitä varten) ja lukea illemmalla vähän pääsykokeisiin. Musta olisi myös mukavaa katsoa Oscar-gaalaa yöllä, mutta voi olla että unirytmin ylläpitäminen vie voiton.

Nyt takaisin Hesarin pariin. Taidanpa myös keittää vähän lisää kahvia.

Ihanaa loppuviikonlopun jatkoa murut.

xoxo,

Anna

2 kommenttia:

  1. Hesari kiittää! Muista kuitenkin lukea ennen kaikkea pääsykokeisiin. :) Tsemppiä!

    Yst.
    Ville
    HS.fi kehitystiimi

    VastaaPoista