sunnuntai 12. helmikuuta 2012

seesteinen sunnuntai

Heee-eeei.

Mulla on vihdoin sellainen päänsisäinen rauhallinen ja seesteinen olo, jota mä olen kaivannut jo pitkään (ja mun kaverit mun puolesta vielä pidempään). Se on se olo kun mä en enää mieti, että mitä se yks musta ajattelee vai ajatteleeko mitään. Mä oon ties kuinka monta kertaa vakuutellut tytöille, että "se on niin menneen talven lumia, i'm so over it" ja sitten myöhemmin tunnustanut itselleni (ja niille), että en oo over it, en vieläkään.

Mutta nyt, ensimmäistä kertaa since ihanfukin'pitkäaika, musta tuntuu että mä oikeesti oon päässyt eteenpäin. Vihdoinkin. Me nähtiin ja juteltiin joku aika sitten (ei sanaakaan musta ja siitä, you know, "meistä" vaikka siis mitään meitä ei oo ees ollu. mut kyllä te tajusitte). Puhuttiin kuitenkin paljon ihmissuhteista ja se oli yks kivoimmista keskusteluista aikoihin. Jännitin vähän meidän tapaamista etukäteen, mutta onneksi turhaan. Kaikki meni hyvin ja tona iltana mä havaitsin itsessäni ton kauan kadoksissa olleen seesteisyyden. Täysin platonista mun ja sen yhden ystävyys tulee tuskin ikinä olemaan, mutta tää on hyvä suunta.

(Aloin tässä pohtia, että tältäköhän kaikista niistä superjoogeista tuntuu kun ne kertoo kuinka "joogasta tulee niin seesteinen olo"? En tiedä mistä toikin ajatus putkahti. Mutta minäpä en tarvinnutkaan joogaa tähän seesteisyyteen, hah! Mikä on ihan hyvä juttu, koska oon ollut yhden kerran joogatunnilla ja se oli ihan kamalaa. Hengitin koko ajan väärässä rytmissä "hengitetään sisään" -fak mä hengitän ulos! ja koska oon notkee ku näkkileipä, ne liikkeetkään ei onnistunu ihan niin sulavasti ku vois kuvitella. Tämmönen off topic tähän väliin.)

Mulla on ollut myös hyvä sunnuntai. Näin ihanaa E:tä, kun se tuli pyörähtämään Helsingissä aamupäivällä ja alkuillasta saavuin tänne Rixbyhyn kotikotiin äidin ja sisarusten luo. Mukavan rauhallinen ja laiska päivä siis ollut, oon muun muassa lieventänyt mun koirakuumetta halimalla ton meidän Popi-koiran piloille.

Leikkasin myös tänään mun kaikki kynnet lyhyiksi, koska katkaisin yhden torstaina töissä. Mä oon niitä tyttöjä, jotka ei vaan pysty elämään eripituisilla kynsillä. Joko kaikki on pitkiä tai sit ykskään ei oo. Tuntuu tosi oudolta nää lyhyet kynnet, en muista milloin nää ois viimeks ollu näin lyhyet. No mutta, nytpä voin käydä ostamassa sen kauan kaipaamani punaisen kynsilakan ja maalata kynnet sillä. Mä oon myös vähän niitä tyttöjä, jotka ei pysty lakkaamaan pitkiä kynsiä punaisiksi, koska ne näyttää silloin ihan vamppi/syöjätär-kynsiltä.

Punaiseksi kynsilakaksi harkitsen O.P.I:n Big Apple Redia, oon kuullut siitä ja sen sävystä (ei liian pinkki, ei liian siniseen vivahtava) sen verran paljon hyvää. Tosin mulla on käynyt huono tuuri noiden lakkojen kanssa. Oon käynyt jo kaksi kertaa Stockalla O.P.I:n osastolla, mutta lauantaina OPI-naiset (eli ne merkin edustajat) eivät olleet siellä (sairastapaus) ja sunnuntaina eivät ilmeisesti ole lainkaan töissä. OPI-naisia tarvitsen neuvoa antamaan, koska kun kävin lauantaina läpi kaikki ne esillä olevat sävyt, en löytänyt tota mun Big Apple Rediä. Sen sijaan löysin sävyn Opi Red ja nyt haluaisinkin tietää, onko noilla sävyillä joku isokin ero. Tää on mulle tärkee kysymys.

Da nailz (short edition)

Huomenna vähän lisää laiskottelua (eikun siis opiskelua päivällä kun noi muut on töissä/koulussa). Ja huomenna myös treffit erään täkäläisen ystävättäreni kanssa kahvittelun merkeissä!

Pus,

Anna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti