Lainasanoja tälle päivälle

...also known as the good ol' Quotes of the Day. Tosin tämä on muistaakseni tämän kyseisen "joka blogin lempilapsi" -kategorian ensiesiintyminen omassa blogissani. Wuhuu, pienet sille!

Mä oon tässä suhteessa niiiiiin perinteinen tyttö. Mä kerään jatkuvasti löytämiäni sitaatteja jotka tavalla tai toisella inspiroi. Joskus kulutan ihan hävyttömän pitkiä aikoja selaillen nettiä ja hypellen sitaatista toiseen. Multa löytyy näitä siis sekä luurin uumenista että läppärin kätköistä aivan tolkuton määrä.

Mä myös nautin kovasti kun muut postailee omia lempparisitaattejaan, niitä on aina hirmukiva lueskella.

Mutta pitemmittä puheitta (etenkin kun on juuri hölöttänyt yhdeksän tuntia töissä), here we go: omia tämänhetkisiä lemppareitani.

xx,

Anna

Tänään tahtoisin

Minä haluaisin juuri nyt

-hukkua suudelmiin

-käydä SeaLifessa

-pidemmät hiukset (tuntuu että tää tuccain kasvu on niin hidasta, hopihopi!)

-käydä sovittamassa Acnen Colt-nilkkureita ja todeta, että vuosikausien nilkkurietsintäni olisi vihdoin päättynyt

-kirjoja vielä niin kovin vajavaista kirjahyllyäni täyttämään

Olen tänään myös ajatellut paljon. Lähinnä sitä, kuinka aika ajoin toivoisin omistavani aivot, jotka ajattelisivat enemmän järjellä ja vähemmän tunteella. Mutta sitten totean, että ei auta. Tällainen mä olen, tällaisenä pohjimmiltani pysyn. Ehkä mä vain sitten olen joissain asioissa mustavalkoinen, enkä vain saavuta harmaan eri sävyjä vaikka yritän. Ehkä keskinkertaisuus ei vain ole mua varten. Ehkä en osaisi nauttia, iloita ja olla niin vahvasti onnellinen, jos en vastapainona tuntisi myös esimerkiksi surua vahvasti.

Vaikka välillä etenkin noissa negatiivisten tunteiden syövereissä vellominen turhauttaa ja tuntuu raskaalta, luultavasti mä pohjimmiltani myös nautin niistä, vaikka se vähän sekopäiseltä kuulostaakin. Kai sitä tietyllä tapaa tuntee olevansa elossa, tuntee todella tuntevansa.

Hämmennyn myös aika ajoin, kun muistan että esimerkiksi lähipiirissäni on ihmisiä, jotka eivät suhtaudu asioihin yhtä vahvasti ja tunteella niin kuin minä. Yksi läheisimmistä ystävistäni on ehkäpä maailman järkiperäisin ihminen ja ihmettelemme jatkuvasti toisiamme ja tapojamme reagoida asioihin (hän järkevästi, mä tunneperäisesti). Mutta tekee hyvää poistua omalta mukaavusalueelta, kun joku "pakottaa" katsomaan asioita ihan uudesta näkökulmasta.

Tänään olen kuunnellut myös todella paljon Coldplayta. Se on sopinut erinomaisesti tähän päivään. Ja minuun.

Maybe I'm in the gap between the two trapezes/
but my heart is beating and my pulses start/
cathedrals in my heart

As we soar walls/
every siren is a symphony/
and every tear's a waterfall

-Chris Martin & co.


Ihanaa sunnuntaita murmelit!

xx,

Anna

Annan vinkki viitonen: näin opiskelet tehokkaasti

Koska meikämandariinin on tänä syksynä tarvinnut pitkän tauon jälkeen muistella, kuinka niitä esseitä oikein kirjotettiinkaan ja ylipäätään on pitänyt (ja saanut!) taas opiskella, ajattelin koostaa simppelin muistilistan siitä, miten ja missä sitä opiskelua (tunnetaan myös termein "kotiläksyt" tai "le kouluhommat") nyt sitten kannattaa harjoittaa.

1. Puhelin pois ja äänettömälle. Jos on pakonomainen tarve pitää kapulaa hollilla, käännä puhelin väärinpäin eli niin ettet näe näyttöä. Mulla on aina phonessa tärinä päällä, joten se kyllä ilmoittaa, jos jotain tärkeää ilmaantuu. (Niitä jatkuvia instan "se tai tuo tykkäsi kuvastasi" -välähdyksiä tai fb-ilmoituksia ei lasketa tärkeiksi. Ja ne on mulle sellainen keskittymisenherpaannuttaja että oksat pois.)

2. Kellota opiskelu. Jos keskittyminen meinaa herpaantua (täällä, köhköh), aseta itsellesi aika. Päätä, että työskentelet tehokkaasti vaikkapa 30 minuuttia, jonka jälkeen saat pitää tauon ja tehdä jotain aivotonta, kuten selata hauskoja eläinvideoita. Mä onnistuin eilen tekemään hommia puolitoista tuntia putkeen ja ihan vahingossa, koska tarkoitus oli aloittaa puolesta tunnista.

3. Älä missään nimessä tee töitä sohvalla tai sängyssä. Mä en edes aloita tästä. Se on ihan oikeasti tuhoontuomittu ajatus. Mä itse dataan AINA sohvalla, joten yllätys allatus kouluhommat eivät oikein ottaneet sujuakseen samassa paikassa. Niinpä siirryin keittiönpöydän ääreen, jossa on pakko istua edes suhteellisen asiallisessa asennossa. Ero oli niin megalomaaninen, että melkein nauratti.

4. Valot päälle! (Hehhehehehehehhehe.) Ei mutta oikeasti, mitä hämärämpää on, sitä uneliaammaksi tulee, etenkin kun kyse on koulutöistä. Mä harvoin pidän mun kattolamppua päällä, mutta kouluhommia paiskiessa se on ehdoton.

5. Mukavat, MUTTA (ja tää on tärkeää:) ei liian mukavat kuteet. Mulla on yleensä kotileggarit jalassa, mutta kannattaa esim. jättää rintsikat päälle vaikka niiden päällä olisikin joku kotihuppari tai muu löysä vaatekappale. Mulle tulee ainakin heti skarpimpi olo kun teen näin (tai sitten oon tosi hyvä huijaamaan itseäni. Myös hyvin mahdollista.)

6. Joillain jeesaa se, että lähtee ylipäätään pois himasta. Mutta ainakin mä joudun näpyttämään lähes kaikki kouluhommat läppärillä JA tarvitsen nettiyhteyttä ja se on mulle se isoin ongelma. Netti. Sinne on niin helppo eksyä ja hups, puoli tuntia vilahti taas tehden ei-yhtään-mitään-järkevää. Joten mulle itselleni se on ihan yks hailee, näpytänkö kotona vai kirjastossa (olisi ihan eri juttu, jos pitäisi ihan lukealukea esimerkiksi pääsykokeisiin, jolloin työnteko koostuu lähinnä niistä kirjoista ja muistiinpanojen kirjoittamisesta. Silloin mä turvaudun kirjastoon.).

7. Se olennaisin ja yksinkertaisin ja siltikin kaikista vaikein, joka pätee kaikkiin ylläoleviin: itsekuri. You all know what I mean.

+ HOX HOX HOX! Kotona naputtelu on oiva hetki sisäänajaa kenkiä. Mulla on paritkin korkkarit, jotka kaipaa sisäänajamista ja se on paljon mukavampi tehdä himassa kuin kärvistellä tunnin jälkeen jossain tapahtumassa kipein jaloin.

Ja niihin hetkiin, kun totaalinen ja auttamaton motivaatiopula iskee, on toi ylläoleva lause. Mä tykkään myös hokea itselleni tsemppilauseita tyyliin "Anna, you can do this".

Myötäjaksamista kaikille kanssapuurtajille!

xx,

Anna

ps. kuva täältä

Se perinteinen sunnuntaipostaus

Uskomatonta. Taas on yksi viikko vierähtänyt. Tavallaan se tuntuu menneen silmänräpäyksessä, mutta sitten taas toisaalta muistan kyllä keskellä viikkoa pohtineeni, että eikö nää päivät samperi soikoon ikinä kulu.

Vietin tossa muutaman arkipäivän aivan totaalisen pää jumissa. Mulla oli niin kettuuntunut fiilis, pari asiaa omassa elämässä ärsyttivät ja turhauttivat aivan tajuttoman paljon ja lisäksi mua suututti se, että edes jaksoin tuhlata energiaa ärsyyntyäkseni kyseisistä jutuista. Eli siis, itse rassaavien asioiden lisäksi mua ärsytti se, että mua ärsytti. Joo. Varmaan tätä naisen logiikkaa.

Minä lähdössä iltaluennolle. Note to self: mites toi pölyjen pyyhkiminen?

"Poljen paikallani tässä tunteiden juoksuhiekassa" -fiilis on nyt kuitenkin kaikonnut ja tällä hetkellä olen kovin onnellinen. Väsynyt kiireisen viikonlopun jäljiltä, mutta onnellinen yhtä kaikki.

Eilen näpytin kouluhommia (aihetta sivuten on muuten tulossa postaus. UUU stay tuned! Hehe.) ja iltapäiväksi menin töihin. Mun oli tarkoitus mennä töiden jälkeen kotiin, mutta sitten kävi kutsu kollegan ja ystävän luo juomaan kaljaa muun duuniporukan kanssa, joten tukka työponnarilla läksin tohon naapuriin (mitä sitä turhaan himassa käymään). Juotiin kaljaa (tai no oikeammin mä join kyllä Somersbyn päärynää), mä leikin keittiöpsykologia ja kuvattiin fiilistelyvideoita. Meillä on duunipoppoon kanssa tapana aina viihteellä ollessamme kuvata hölmöjä videoita, jotka sitten tietenkin jaamme kaikkien poissaolevien iloksi yhteiseen WhatsApp-ryhmäämme (kenestä ei muka olisi kivaa saada ilmoitusta "henkilö x lähetti videon ryhmään y" klo 1.37 la-su -yönä? Tai kenestä ei muka olisi kivaa saada päivän nauruja seuraavana aamuna nähdessään itsensä esimerkiksi vilkuttamassa kameralle videolla?). Puolen yön aikaan lähdin seuraavaan osoitteeseen juomaan lisää kaljaa (miksi mä käytän sanaa "kalja" kun en mokomasta mallastuotteesta edes tykkää? Oh well.) ja yhden jälkeen sain seuralaiseni houkuteltua diskoilemaan vielä yksille Kamppiin. Liikkeellä oli paljon rakkaita naamoja ja loppuyö olikin täynnä mun ihastuneita kiljahteluja, vuorotellen bongatessani taas jotkut mieluisat kasvot tai kuullessani jonkun lempparibiisin.

Tällä viikolla olen tehnyt myös seuraavia asioita:

OLEN

fiilistellyt Keskuskadun ja Aleksanterinkadun risteyksessä soittavaa viulistia; nauttinut siitä, että äsken töistä kotiin palatessani ulkona oli sellainen ilma, että pystyi kävelemään takki auki mutta silti hengittämään miljoona litraa raikasta ilmaa keuhkoihin; iloinnut rakkaimman lähikauppani uudelleenaukeamisesta remontin jälkeen; käynyt lasillisilla erään uuden tuttavuuden kanssa; ollut, jälleen kerran, yksinkertaisen ihmeissäni siitä, miten kivaa töissä on jo pelkästään siksi että ympärillä on niin hienoja tyyppejä; käynyt raivotreenaamassa salilla; rakastunut yliopiston päärakennuksen vanhaan siipeen; käynyt elämäni ensimmäisen kerran viininmaistelussa; saanut henkisiä harmaita hiuksia asioiden pohtimisesta ja pyörittelystä; kuunnellut paljon Florence + the Machinea; nauranut kippurassa; hymyillyt sekopäisen onnellisen iloisena ja ollut tyynysotaa.

Ompa oivallista, että huomenna on vapaapäivä. Nyt viimeistelen pikaisesti yhden kouluhomman ja sitten annan painaviksi käyneiden silmäluomien viedä voiton.

My current mood: oi-niin-kovin-tyytskäri kaikkeen. Kuva on isänpäiväviikonlopulta, jolloin landeiltiin. Oli parasta.

xx,

Anna

ps. Jotenkin tuntuu edelleen hassulta tunkea näitä kuvia omasta naamasta tänne, mutta olen huomannut, että muiden blogeja lukiessa tykkään siitä, jos postauksissa on (toki aiheesta riippuen) kuvia bloggaajasta. Niin että jos muiden blogeissa se on jees, miksei se olisi omassakin?

Pingviineistä, rakkaudesta ja Sunday bluesista

Mun piti alunperin kertoa mitä lungeimmasta isänpäiväviikonlopusta, jonka vietin landella, mutta sitten totesin, että se on jätettävä alkuviikolle. Nyt on kuitenkin sunnuntai-ilta ja Sunday bluesin oireetkin nostamassa päätään.

For your information: Anna-suomi-Anna -sanakirjassa termi "Sunday blues" tarkoittaa sunnuntai-iltaisin esiintyvää mielentilaa, jolloin olo tuntuu voimattomalta, harmaalta ja kehnolta. Oireina myös tunne yksinäisyydestä ja tarve hakeutua toisten ihmisten läheisyyteen. Esiintyy etenkin syksyisin.

Hain äsken take away -ruokaa, jota siirryn kohta nauttimaan (as if en olisi jo hotkinut puolta tosta kotzonesta tätä näpytellessäni), mutta sitä ennen haluan jakaa kanssanne pienen faktanpoikasen, joka ilahdutti mua suuresti lauantaina kuullessani sen siskoltani ja joka piristää mua myös nyt:

Tiesittekö, että kun urospingviini rakastuu naaraspingviiniin, hän etsii rannalta hienoimman mahdollisen pikkukiven ja vie sen rakkauden kohteelleen, ikään kuin kosintana. Kiveä saatetaan etsiä jopa tunti.

Mun reaktiot:

Siis mä en kestä! / AWWWW / Miten liikkistä! / My heart just melted / Onko mitään suloisempaa?? / Cuteness overload / KUOLEN!!

Ja sit miljoona sellaista sydänsilmäistä emojia.

Koska elämää sulostuttavien faktojen avulla olemme vahvempia.

Me 1 - Sunday blues 0. Hahaa.

xx,

Anna

Darrapäivän pelastukset

Joitain yleisiä totuuksia, joista puhutaan ääneen aivan liian vähän:

1) Drinkkiliput equals darra. No exceptions.

2) Kulmakynällä voi ihan totta piirtää koko illan naamalla pysyvät viikset ja kissannenän.

3) On olemassa paljon kaltaisiani ihmisiä, joiden mielestä Britney Spears rokkaa edelleen. (Tapasin tällaisen henkilön eilen illalla erään keskustan baarin jonossa.)

Juhlin eilen Halloweenia citykissana. Kissa, koska viikset, pörrötukka ja gepardikuosinen paita. City, koska mulla oli Conssit jalassa. Ihan loogista siis.

Tän sunnuntain pelastivat seuraavat asiat:

....se, että heräämisen jälkeen puhelinta katsoessani näin saaneeni kivoja viestejä kivoilta ihmisiltä.

....se, että jääkaapissa on pullo Cokista.

....se, että ystäväni ehdotti (krappemaisesta olotilastani mitään tietämättä) iltapäivällä treffatessamme 1) ruokaa (yes please) 2) kinkkibuffetia (YES PLEASE). Ei ollut vaikea muistaa, miksi kyseessä on yksi parhaista ystävistäni.

....se, että omien käsien tärinälle ei vaan voi olla nauramatta. Kahvikin läikkyi ja mä nauroin vielä kovempaa.

....se, että istuttiin buffetissa monta tuntia vaihtamassa kuulumisia/syömässä/notkumassa/tuijottelemassa ulos sateeseen.

....se, että löysin hauskoja eläinmemejä, joille olen nauranut yksin ääneen. Kiitos the Internetz.

....se, että tänään syntymäpäiviään juhliva rakas pikkuveljeni sanoi puhelimessa puhuessamme, että "ei kukaan yli 12-vuotias käytä sanaa yökylä. Paitsi sinä."

Mun lähipiiri on parasta plus elämäkin voitti.

xx,

Anna

TGIF

Ensinnäkin, iso kiitos ja aamen sun muut hoosiannat ja ylistykset sille yksinkertaiselle faktalle, että tänään on perjantai!

Mä en ole edes tehnyt täyttä työviikkoa, sillä olin töissä vain neljänä päivänä, mutta joko se on tää lyhyt valoisan aika tai sitten noi kouluhommat (joille olenkin tällä viikolla uhrannut neljä päivää), jotka on vetäneet mut ihan piippuun. Olen harvoin fyysisesti sillä tavalla kokonaisvaltaisen väsynyt, mutta tänään olen ollut ihan sippi. Pää toimii puolivaloilla, joten eipä ihme että tänään on jäänyt sormia ovenväliin ja tullut kohellettua muutenkin.

Onneksi edessä on vapaa viikonloppu! Hurraa!

Taisin mainita jokin hetki takaperin, että menin ja hankin itselleni salijäsenyyden. Tosiaan, olen nyt yrittänyt vierailla siellä parina kertana viikossa ja on se vaan huikeen kivaa. Mä en ole ikinä harrastanut joukkuelajeja, joten tollanen itsenäinen urheilu sopii mulle mainiosti. Ja tietenkin on ihan mielettömän motivoivaa huomata, että jaksaa tehdä sarjat paremmin ja miten pikkuhiljaa urheilu alkaa näkyä kehossakin.

Vaikka en ole kilpaillut sen jälkeen kun lopetin kilpauinnin yläasteen jälkeen (tai no, satunnaisiin juoksutapahtumiin osallistumista lukuunottamatta), mä olen kuitenkin sen verran kilpailuhenkinen, että itseäni mun on pakko haastaa jollain tarpeeksi näkyvällä tasolla. Mietin pitkään, mikä olisi sellainen juttu, johon olisi treenattava tavoitteellisesti ja joka olisi kuitenkin realistinen. Ja sitten sen keksin!

Mun tämänhetkinen treenitavoite on saada yksi leuka. (Joustavana) aikarajana vuodenvaihde.

Oikeasti mun tavoite on saada useampikin, mutta yhdestä on aloitettava. Mä en muista koskaan pystyneeni vetämään edes yhtä oikeaa leukaa, joten tässäpä työsarkaa! Riemupäissäni soitin tietenkin faijalle, tuolle urheiluhullujen aatelialle, joka oli tosi innoissaan mun tavoitteesta ja oli vieläpä sitä mieltä, että kilpailuaikoinani olisin saanut varmaan useamman leuan, mutta ei vain tullut kokeiltua. (Faija myös muistutti, että olin kuitenkin tyttöjen top3:ssa, kun koulussa vedettiin liikkatunneilla luokkien kesken lihaskuntotestejä. Nyt on pakko brassailla sen verran, että noina aikoina mä päihitin noissa testeissä useimmat kunditkin, vaikka ulkoisesti muistutin lähinnä villivarsaa ohuine raajoineni kuin lihaksikasta urheilijaa. Hehe.)

Että katsotaan kuinka mun käy!

Pari hauskaa juttua männä viikolta:

*olen monen monituisena iltana taas pitkästä aikaa muistanut laulavan miespuolisen naapurini olemassaolon. Miekkonen asuu seinän takana ja vetelee välillä sellaisella tunteella kaiken maailman rakkausballadeja, että johan tässä seinänaapurikin liikuttuu! Toki vastapainoksi saan välillä todistaa myös eläytyvää Cheek-räppäystä. En tiedä kumpi huvittaa mua enemmän. Naapurit on kyllä hieno juttu.

*kävin keskiviikkona opiskelun merkeissä Kauniaisissa eli (suomenruotsalaisten) kavereiden kesken Granissa ja nyt on tehtävä tunnustus: kyseisenä päivänä astuin ensimmäistä kertaa elämässäni kyseisen kunnan rajojen sisäpuolelle! Grani oli pieni, tai siltä ainakin näytti kun bussi ajoi "keskustan" läpi. Ehkä ensi kerralla menen junalla, niin on jokin syy käpöstellä läheiselle ostarille ja katsella uteliaana ympärilleen.

Tänään töiden jälken ryntäsin kirjastoon, koska eilen illalla äidin kanssa jutellessani äiti kyseli viikonlopun suunnitelmiani ja kun vastasin hilpeästi viettäväni koko lauantain kirjastossa, äiti kysyi hiukan naurahtaen että "onks teillä siellä kaupungissa kirjastot auki vaikka on pyhäinpäivä?" FFFFF------. No eipä muuten ole. Ja mä olin niin laskenut sen varaan, että huomenna etsin lähdematskuja mun essee-tehtäviin. Niinpä vietin raivokkaat kaksi tuntia kirjastossa kirjoja etsiskellen. Kertonee jotain aivojen käymisestä puoliteholla, kun ihan paniikissa mietin, että ei hitsi, enhän mä millään ehdi näitä plärätä ja kirjoittaa muistiinpanoja kahdessa tunnissa ja olin jo vaipua epätoivoon. Kunnes alkoi raksuttaa: olen kirjastossa ja kirjaston pointtina on, että kirjoja saa LAINATA eli VIEDÄ KOTIIN. Saatoin vetää pienet helpottumistanssit eräässä kirjaston nurkassa ja tuliaisina toin kotiin noin miljoona kiloa painavan maailmanhistorian pikkujättiläisen. Kivaa ja kevyttä iltalukemista.

Laitoin just pussinuudelit valmistumaan ja seuraavaksi vedän maailman mukavimman kotihupparin niskaan, laitan tukan sotkunutturalle, otan hyvän asennon sohvannurkasta nuudelikulho vieressäni ja laitan pyörimään 12 Years a Slave -filkan. Olenkin halunnut nähdä sen jo pitkään.

I-ha-naa kun on perjantai. Kertakaikkisen ihanaa.

Hoppas alla får en jätterolig fredagskväll!

(Huomaatteko kuinka sujuvasti käytän ruotsia? Oon lähes svenska native-speaker. Kaksikielisyys, täältä tullaan!)

PhotoBooth-kuvat on parasta plus superia. Laatukin aina 5/5. Vähintään.

xx,

Anna