Se perinteinen sunnuntaipostaus

Uskomatonta. Taas on yksi viikko vierähtänyt. Tavallaan se tuntuu menneen silmänräpäyksessä, mutta sitten taas toisaalta muistan kyllä keskellä viikkoa pohtineeni, että eikö nää päivät samperi soikoon ikinä kulu.

Vietin tossa muutaman arkipäivän aivan totaalisen pää jumissa. Mulla oli niin kettuuntunut fiilis, pari asiaa omassa elämässä ärsyttivät ja turhauttivat aivan tajuttoman paljon ja lisäksi mua suututti se, että edes jaksoin tuhlata energiaa ärsyyntyäkseni kyseisistä jutuista. Eli siis, itse rassaavien asioiden lisäksi mua ärsytti se, että mua ärsytti. Joo. Varmaan tätä naisen logiikkaa.

Minä lähdössä iltaluennolle. Note to self: mites toi pölyjen pyyhkiminen?

"Poljen paikallani tässä tunteiden juoksuhiekassa" -fiilis on nyt kuitenkin kaikonnut ja tällä hetkellä olen kovin onnellinen. Väsynyt kiireisen viikonlopun jäljiltä, mutta onnellinen yhtä kaikki.

Eilen näpytin kouluhommia (aihetta sivuten on muuten tulossa postaus. UUU stay tuned! Hehe.) ja iltapäiväksi menin töihin. Mun oli tarkoitus mennä töiden jälkeen kotiin, mutta sitten kävi kutsu kollegan ja ystävän luo juomaan kaljaa muun duuniporukan kanssa, joten tukka työponnarilla läksin tohon naapuriin (mitä sitä turhaan himassa käymään). Juotiin kaljaa (tai no oikeammin mä join kyllä Somersbyn päärynää), mä leikin keittiöpsykologia ja kuvattiin fiilistelyvideoita. Meillä on duunipoppoon kanssa tapana aina viihteellä ollessamme kuvata hölmöjä videoita, jotka sitten tietenkin jaamme kaikkien poissaolevien iloksi yhteiseen WhatsApp-ryhmäämme (kenestä ei muka olisi kivaa saada ilmoitusta "henkilö x lähetti videon ryhmään y" klo 1.37 la-su -yönä? Tai kenestä ei muka olisi kivaa saada päivän nauruja seuraavana aamuna nähdessään itsensä esimerkiksi vilkuttamassa kameralle videolla?). Puolen yön aikaan lähdin seuraavaan osoitteeseen juomaan lisää kaljaa (miksi mä käytän sanaa "kalja" kun en mokomasta mallastuotteesta edes tykkää? Oh well.) ja yhden jälkeen sain seuralaiseni houkuteltua diskoilemaan vielä yksille Kamppiin. Liikkeellä oli paljon rakkaita naamoja ja loppuyö olikin täynnä mun ihastuneita kiljahteluja, vuorotellen bongatessani taas jotkut mieluisat kasvot tai kuullessani jonkun lempparibiisin.

Tällä viikolla olen tehnyt myös seuraavia asioita:

OLEN

fiilistellyt Keskuskadun ja Aleksanterinkadun risteyksessä soittavaa viulistia; nauttinut siitä, että äsken töistä kotiin palatessani ulkona oli sellainen ilma, että pystyi kävelemään takki auki mutta silti hengittämään miljoona litraa raikasta ilmaa keuhkoihin; iloinnut rakkaimman lähikauppani uudelleenaukeamisesta remontin jälkeen; käynyt lasillisilla erään uuden tuttavuuden kanssa; ollut, jälleen kerran, yksinkertaisen ihmeissäni siitä, miten kivaa töissä on jo pelkästään siksi että ympärillä on niin hienoja tyyppejä; käynyt raivotreenaamassa salilla; rakastunut yliopiston päärakennuksen vanhaan siipeen; käynyt elämäni ensimmäisen kerran viininmaistelussa; saanut henkisiä harmaita hiuksia asioiden pohtimisesta ja pyörittelystä; kuunnellut paljon Florence + the Machinea; nauranut kippurassa; hymyillyt sekopäisen onnellisen iloisena ja ollut tyynysotaa.

Ompa oivallista, että huomenna on vapaapäivä. Nyt viimeistelen pikaisesti yhden kouluhomman ja sitten annan painaviksi käyneiden silmäluomien viedä voiton.

My current mood: oi-niin-kovin-tyytskäri kaikkeen. Kuva on isänpäiväviikonlopulta, jolloin landeiltiin. Oli parasta.

xx,

Anna

ps. Jotenkin tuntuu edelleen hassulta tunkea näitä kuvia omasta naamasta tänne, mutta olen huomannut, että muiden blogeja lukiessa tykkään siitä, jos postauksissa on (toki aiheesta riippuen) kuvia bloggaajasta. Niin että jos muiden blogeissa se on jees, miksei se olisi omassakin?