TGIF

Ensinnäkin, iso kiitos ja aamen sun muut hoosiannat ja ylistykset sille yksinkertaiselle faktalle, että tänään on perjantai!

Mä en ole edes tehnyt täyttä työviikkoa, sillä olin töissä vain neljänä päivänä, mutta joko se on tää lyhyt valoisan aika tai sitten noi kouluhommat (joille olenkin tällä viikolla uhrannut neljä päivää), jotka on vetäneet mut ihan piippuun. Olen harvoin fyysisesti sillä tavalla kokonaisvaltaisen väsynyt, mutta tänään olen ollut ihan sippi. Pää toimii puolivaloilla, joten eipä ihme että tänään on jäänyt sormia ovenväliin ja tullut kohellettua muutenkin.

Onneksi edessä on vapaa viikonloppu! Hurraa!

Taisin mainita jokin hetki takaperin, että menin ja hankin itselleni salijäsenyyden. Tosiaan, olen nyt yrittänyt vierailla siellä parina kertana viikossa ja on se vaan huikeen kivaa. Mä en ole ikinä harrastanut joukkuelajeja, joten tollanen itsenäinen urheilu sopii mulle mainiosti. Ja tietenkin on ihan mielettömän motivoivaa huomata, että jaksaa tehdä sarjat paremmin ja miten pikkuhiljaa urheilu alkaa näkyä kehossakin.

Vaikka en ole kilpaillut sen jälkeen kun lopetin kilpauinnin yläasteen jälkeen (tai no, satunnaisiin juoksutapahtumiin osallistumista lukuunottamatta), mä olen kuitenkin sen verran kilpailuhenkinen, että itseäni mun on pakko haastaa jollain tarpeeksi näkyvällä tasolla. Mietin pitkään, mikä olisi sellainen juttu, johon olisi treenattava tavoitteellisesti ja joka olisi kuitenkin realistinen. Ja sitten sen keksin!

Mun tämänhetkinen treenitavoite on saada yksi leuka. (Joustavana) aikarajana vuodenvaihde.

Oikeasti mun tavoite on saada useampikin, mutta yhdestä on aloitettava. Mä en muista koskaan pystyneeni vetämään edes yhtä oikeaa leukaa, joten tässäpä työsarkaa! Riemupäissäni soitin tietenkin faijalle, tuolle urheiluhullujen aatelialle, joka oli tosi innoissaan mun tavoitteesta ja oli vieläpä sitä mieltä, että kilpailuaikoinani olisin saanut varmaan useamman leuan, mutta ei vain tullut kokeiltua. (Faija myös muistutti, että olin kuitenkin tyttöjen top3:ssa, kun koulussa vedettiin liikkatunneilla luokkien kesken lihaskuntotestejä. Nyt on pakko brassailla sen verran, että noina aikoina mä päihitin noissa testeissä useimmat kunditkin, vaikka ulkoisesti muistutin lähinnä villivarsaa ohuine raajoineni kuin lihaksikasta urheilijaa. Hehe.)

Että katsotaan kuinka mun käy!

Pari hauskaa juttua männä viikolta:

*olen monen monituisena iltana taas pitkästä aikaa muistanut laulavan miespuolisen naapurini olemassaolon. Miekkonen asuu seinän takana ja vetelee välillä sellaisella tunteella kaiken maailman rakkausballadeja, että johan tässä seinänaapurikin liikuttuu! Toki vastapainoksi saan välillä todistaa myös eläytyvää Cheek-räppäystä. En tiedä kumpi huvittaa mua enemmän. Naapurit on kyllä hieno juttu.

*kävin keskiviikkona opiskelun merkeissä Kauniaisissa eli (suomenruotsalaisten) kavereiden kesken Granissa ja nyt on tehtävä tunnustus: kyseisenä päivänä astuin ensimmäistä kertaa elämässäni kyseisen kunnan rajojen sisäpuolelle! Grani oli pieni, tai siltä ainakin näytti kun bussi ajoi "keskustan" läpi. Ehkä ensi kerralla menen junalla, niin on jokin syy käpöstellä läheiselle ostarille ja katsella uteliaana ympärilleen.

Tänään töiden jälken ryntäsin kirjastoon, koska eilen illalla äidin kanssa jutellessani äiti kyseli viikonlopun suunnitelmiani ja kun vastasin hilpeästi viettäväni koko lauantain kirjastossa, äiti kysyi hiukan naurahtaen että "onks teillä siellä kaupungissa kirjastot auki vaikka on pyhäinpäivä?" FFFFF------. No eipä muuten ole. Ja mä olin niin laskenut sen varaan, että huomenna etsin lähdematskuja mun essee-tehtäviin. Niinpä vietin raivokkaat kaksi tuntia kirjastossa kirjoja etsiskellen. Kertonee jotain aivojen käymisestä puoliteholla, kun ihan paniikissa mietin, että ei hitsi, enhän mä millään ehdi näitä plärätä ja kirjoittaa muistiinpanoja kahdessa tunnissa ja olin jo vaipua epätoivoon. Kunnes alkoi raksuttaa: olen kirjastossa ja kirjaston pointtina on, että kirjoja saa LAINATA eli VIEDÄ KOTIIN. Saatoin vetää pienet helpottumistanssit eräässä kirjaston nurkassa ja tuliaisina toin kotiin noin miljoona kiloa painavan maailmanhistorian pikkujättiläisen. Kivaa ja kevyttä iltalukemista.

Laitoin just pussinuudelit valmistumaan ja seuraavaksi vedän maailman mukavimman kotihupparin niskaan, laitan tukan sotkunutturalle, otan hyvän asennon sohvannurkasta nuudelikulho vieressäni ja laitan pyörimään 12 Years a Slave -filkan. Olenkin halunnut nähdä sen jo pitkään.

I-ha-naa kun on perjantai. Kertakaikkisen ihanaa.

Hoppas alla får en jätterolig fredagskväll!

(Huomaatteko kuinka sujuvasti käytän ruotsia? Oon lähes svenska native-speaker. Kaksikielisyys, täältä tullaan!)

PhotoBooth-kuvat on parasta plus superia. Laatukin aina 5/5. Vähintään.

xx,

Anna

Lauantai-illan musiikkihelmiä

Mun piti tänään herätä ajoissa ja tehdä paljon kouluhommia.

No sitten kävi niin, että heräsin kymmentä vaille kaksitoista (muistan etäisesti sammuttaneeni herätyskellon joskus ennen yhtätoista) ja ehdin juuri syödä aamupalan, avata koneen ja mieli virkeänä hyökätä odottavien kouluhommien pariin kun puhelimeni piippasi.

Tuntia myöhemmin olinkin elämysmatkalla ja jälleen kerran, Itä-Helsingissä. Metsästimme farkkuja ja palloilimme ympäriinsä. Mä sovittelin tapani mukaan paljon erilaisia miesten hattuja.

Tulin hetki sitten kotiin ja nyt edessä on tv:n tuijottelutuokio rakkaan ystävän seurassa. Vielä myöhemmin tiedossa on mahdollisesti yleistä iloittelua ja rehaamista rakkaan siskon ja ystäväjoukkiomme kanssa.

Tänäänhän siirretään kelloja taaksepäin eli saa bailata (taikka nukkua, unikin on tärkeää) tunnin pidempään. Sen tajutessani tuli mieleen, että mulla on pari sellaista biisiä, joita tykkään kuunnella jos laiskottaa, mutta olisi tarkoitus lähteä jaloittelemaan yöelämään (ketä mä yritän huijata? Niitä biisejä on ihan hemmetin paljon). Ne saa mut aina hyvälle tuulelle ja energiseksi ja välittömään bilemoodiin.

Tässä omat lempparini tästä ikuisuuteen. Nää toimii mulle aina, hetkestä ja päivästä toiseen.

The Black Keys - Lonely Boy




Clean Bandit ft. Jess Glynne - Rather Be




Donkey Boy - Crazy Something Normal




Ellie Goulding - Goodness Gracious




M83 - Midnight City




NONONO - Pumpin' Blood




Ja koska aina pitää olla illan viimeinen hidas:

Justin Timberlake - Not a Bad Thing. Tää on ehkä yksi kauneimmista rakkauslauluista, joita tiedän.


Huomenna teen kouluhommia. Lupaan.

Mutta nyt, ihanaa ja onnellista ja hauskaa lauantai-iltaa!

xx,

Anna

Sitä plus tätä eli lokakuista laiffia

Heipä hei!

Mulla oli aika kreisi viime viikko, olin kuutena päivänä duunissa ja tuolloin meneillään olleet Hullut Päivätkin pisti ihmiset ihan sekaisin, mikä näkyi myös meillä. Onneksi ne on vaan kaksi kertaa vuodessa.

Duunaroinnin lisäksi olin superskarppi ja hankin itselleni vihdoinkin salijäsenyyden! Olen ehtinyt käydä salilla sen jälkeen vasta kahdesti, mutta musta se on ihan okei, etenkin kun ekan salikerran jälkeen lihaksiin sattui monta päivää ("tervettä kipua, tervettä kipua", vakuuttelin itselleni kun portaiden laskeutuminen kihelmöi. PALJON.). Tokan kerran jälkeen ei sattunut enää yhtään niin paljon. Eikä yhtään niin montaa päivää.

Tämän lisäksi mä olen ehtinyt käydä muuttamassa vanhimman pikkusiskoni puolisoineen, onneksi ihan vaan Helsingin sisällä. Toisin sanoen, ilmestyin paikalle kun muutto oli jo tapahtunut (omaksi puolustuksekseni on sanottava, että iskin paikalle suoraan yhdeksän tunnin duunipäivän jälkeen) ja makasin sohvalla siskon kanssa juoruten.

Duunimatka/muuttoasu. Pipo pelasti huonon tukkapäivän.

Viime viikonloppuna kävin myös edustamassa pienimuotoisissa levyjulkkareissa Espoossa. Olin hyvän ystävän avecina, joka tunsi ko. bändin jäsenet, joten siinä tuli sitten kilisteltyä aika monta kertaa ja ties keiden kaikkien kanssa. Aamuöinen kotimatka Espoosta kesti melkein tunnin, mutta onneksi mulle ei koskaan tuottanut vaikeuksia nukkua kulkuvälineissä. Note to self: sille on olemassa hyvä syy, miksi käyt riekkumassa ainoastaan Helsingin keskustan baareissa.

Opiskelut haukkaa myös aikamoisen palan mun vapaa-ajasta. Viime viikolla olin vähän laiska, mutta kohta alkaa deadlinet lähestymään, joten pitänee vähän skarpata. Toisaalta huomasin just äsken, että yhden projektin, jonka deadlinen kuvittelin olevan ensi viikon tiistaina, pitääkin olla valmis vasta viikon päästä tiistaina. Jes. Pitäisi varmaan tsekkailla kalenteria vähän aktiivisemmin.

Mun kalenterin käyttö on muutenkin jäänyt ihan paitsiolle. Juuri ja juuri muistan tarkistaa työajat ja mulla ei ole kalenteria edes ikinä messissä missään. Tossa se lojuu aina samalla paikalla, sohvan käsinojalla. Toki auki (ja yleensä vielä oikean viikon kohdaltakin, heh).

Tällä viikolla duunien lisäksi vietin maanantain kotiseutumatkailun parissa. Päivä alkoi metromatkalla Vuosaareen (vaadin saada päästä ikkunapaikalle, tulee sen verran harvoin käytyä noin syvällä idässä), jonne saavuttuamme kävelimme läheiselle ulkoilualueelle bongailemaan lintuja. KYLLÄ. Bongailemaan lintuja.

(Mä en tosiaan nähnyt sitä tilheä kun käytiin Korkeasaaressa. Tilanne oli tietenkin korjattava.)

Ei tosin sitten nähty tilhiä, mutta nähtiin varpunen, varis, korppi, pulu, talitiainen, vesilintuja ja puukiipiäinen. Ja lisäksi kuultiin haukan ääni. Seuralainen tosin kyseenalaisti sen, oliko kyseessä todella haukka, mutta mä olen aivan varma että oli. En tosin tiedä miten katu-uskottavia lintubongareita oltiin, kun ei meillä ollut edes kiikareita. Lasketaanko järkkärin zoomi? Ai ei.

Mietin etukäteen huolella, mitä lintubongareilla mahtaa olla päällään ja päädyin hihoista käärittyyn löysään villapaitaan, farkkuihin ja Consseihin. 10 tuntia myöhemmin, yhä täysin samassa outfitissä, join halpaa lonkeroa ja tanssin melkein tyhjässä baarissa Robinin tahtiin. Eikös onnistuneen asuvalinnan merkki ole se, että se käy tilanteeseen kuin tilanteeseen (hehe).

Maanantai oli hieno päivä.

Alkuviikon löysäilyn (tunnetaan myös termillä "vapaapäivä") jälkeen olenkin taas ilahduttanut työkavereita ihan päivittäin naurukohtauksillani ja energiapiikeilläni.

Huomenna olisi tarkoitus suunnata perheen kanssa brunssille Kallioon ennen duuniputken jatkamista. Perhe ympärillä, ruokaa ympärillä. Ton combon kanssa ei voi mennä pieleen.

xx,

Anna

Haaste / 11 faktaa minusta

Sain joskus aikapäiviä sitten tälläsen fakta-haasteen, jonka aloitin, mutta joka unohtui Luonnokset-kansioon elektronista pölyä keräämään. No jaa, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eiksje?

1. Lempijäätelömakusi? 
Suklaa. Suklaa. Suklaa. Nyt ja aina. 

2. Miten kuvailisit huumorintajuasi?
Sarkastinen, leikittelevä ja keveä. Mä nauran paljon, äänekkäästi ja aika helposti.

3. Onko sinulla jotain omituista herkkuruokaa (esim. banaani pitsassa), jota muut eivät ymmärrä alkuunkaan?
Lasketaanko annos, joka silmiään pyörittelevän ja ihmettelevän duunipossen kesken kulkee nimellä "Annan överimakea kaloripommiyllätys"? Siihen tulee tuplashotti espressoa ja päälle kermavaahtoa ja suklaakastiketta. Takuuvarmat kofeiini+sokeritärinät ja just kivan makea, mutta tujun espresson kanssa ei liian (kollegat lienevät ehkä eri mieltä). Oon tosin onnistunut käännyttämään pari duunikaveria keksintöni faneiksi!

4. Jos törmäisit New Yorkissa siihen Humans of New York -kuvaajaan, ja hän haluaisi kuvata sinut, mitä sanoisit?
Just nyt sanoisin varmaan "I'm so happy with everything in my life it doesn't make any sense. And then I ran into you which doesn't make sense either. Oh well, luckily not all the things in life need to make sense." Ja mä toivoisin, että hän ottaisi musta kuvan, jossa mä hymyilen onnellisena. 

5. Lempparipahiksesi jostakin kirjasta tai elokuvasta?
Mun piti miettiä tätä tosi pitkään. Mä en oikeastaan tykkää pahiksista, koska ne on, no, pahoja. Mutta toisaalta mä myöskin uskon, että kaikissa on sisimmissään jotain hyvää. Ja siis kyllä, ajattelen näin jopa täysin fiktiivisistä hahmoista. Mä en kyllä nyt osaa valita lemppariani. Höh. 

6. Mikä on paras luonteenpiirteesi? 
Ehtymätön iloisuus/optimismi. 

7. Entä salainen paheesi? 
Kakkupalat ja muu makea. 

8. Mitä kappaletta kaikkien pitäisi kuunnella kesällä 2014? 
Nononon Pumpin' Blood. Ja vaikka kesä on ohi, se biisi on ja pysyy (ainakin mun soittolistalla).

9. Mistä (saavutuksesta tai muusta) olet ylpeä? 
Siitä, että en ole koskaan, edes silloin kun on ollut vaikeaa, kadottanut mun kykyä uskoa tulevaisuuteen ja olla onnellinen. Ja toivon etten koskaan kadotakaan. 

10. Mikä on viimeisin lukemasi kirja ja mitä se opetti sinulle? 
Jari Tervon Layla. Kirja herätti ajattelemaan, kuinka eri tavalla naiset ympäri maailmaa näkevät itsensä ja asemansa perheessä ja yhteiskunnassa. Ja kuinka joidenkin (naisten) mielestä mun ajattelumalli, jossa koen itseni yhdenvertaiseksi ja samoihin asioihin oikeutetuksi kuin miehet, on väärä. Ja kuinka mä koen heidän ajattelumaailman puolestaan itse täysin nurinkuriseksi. Nää on aina yhtä herättäviä ja pohdituttavia juttuja. Olipa taas huonosti vastattu itse kysymykseen, mutta sanotaan nyt sitten, että kirja opetti olemaan taas hiukkasen avoimempi muiden ajatusmaailmoja kohtaan, etenkin niitä, jotka niin huimasti poikkeavat omastani. Kaikilla ihmisillä on kuitenkin omat polkunsa ja taistelunsa, josta me muut emme tiedä mitään.

11. Mikä oli lapsuuden toiveammattisi? 
Näyttelijä. 

Mä en haasta ketään, mutta jos joku innostuu tekemään tän, niin linkkailkaa ihmeessä vastauksianne! Musta näitä on aina hauska lukea.

xx,

Anna

Parasta just nyt

*iltakävelyretket
Mut on viety viime aikoina kävelylle sekä Seurasaareen että Munkkiniemeen. Ja uskomatonta mutta totta, kyseessä oli mun ensimmäinen kerta kun kävin Seurasaaressa. Olin tietenkin yhtä isoa ihastelua ja ihmetystä ja "Ooh kato söpö talo! Ja kato ihana laituri!" -huudahtelua koko mimmi. Munkkiniemestä pidin myös kovasti, seutu on kovin idyllistä ja talot kauniita (ja meri on ihan vieressä, se on aina plussaa). Ja tähtitaivas näkyi kauniisti kun ilta pimeni.

*when great minds think alike
Kärsin eilen suunnattomista kofeiinivajareista ja tuskastuneena sohvalla mietin, että keittäisinkö kahvia aeropressillä (parempi maku) vai ihan kahvinkeittimellä (enemmän kahvia), kun puhelin piippasi viestin saapumisen merkiksi. Parin korttelin päässä asuva ystävähän se siellä kyseli, missä hiihdän ja että maistuisiko tsufee. "Just kelasin et pakko saada kahvia, mutta tarviin sitä paljon!" Ystävä lupasi keittää kahvia runsain määrin, joten kirmasin riemuissani kylään kaupan ja suklaahyllyn kautta. Seuraavat kaksi tuntia kuluivatkin hyvän kahvin ja seuran parissa.

*Strange Talk
Löysin tän mielettömän aussibändin joskus viime talvena(?) ja muistin taas äskettäin tän olemassaolon! Vaikka musiikki ei olekaan vuodenaikaan sopivaa, koska se on aika sinänsä kevyttä ja iloista ja mulle tulee siitä isot kesävibat, olen kuunnellut niiden viime keväänä julkaistua ekaa levyä aika repeatilla.

*maailman kivoin hengailuseura

*reissut ruokakauppaan
Mentiin yhtenä iltana ruokakauppaan ja vihannesosastolla aloin selittää seuralaiselleni, kuinka löysin tosi hyvän kasvislasagnen ohjeen ja näytin vihanneksia hänelle.
Minä: "Ja sit ohjeessa luki myös että näitä munakoisoja, mutta mä en kyllä silloin jaksanut laittaa niitä."
Hän: "Niin.... Toihan on kyllä kesäkurpitsa, joka sulla on kädessä."

Seuralainen sai päivän naurut ja kuittaili asiasta koko loppuillan. En myöskään saanut auttaa ruoanlaitossa. "Kiitos avuntarjouksesta, mutta jos sä vaan katsot tällä kertaa."

*rakkaan klubin syntymäpäiväjuhlat

Kära kära Lauantaidisko täytti eilen viisi. Etkoiltiin täällä mun luona, sillä olin kutsunut kasaan Rööperin maailmanparannuskerhon eli kaksi lempityttöäni ja pidimme perinteiset viini-iltamat. Juotiin viiniä, kerrattiin kukin omia kuulumisiamme ja meikkailtiin eli vietettiin sitä parasta ystäväaikaa. Myöhemmin suunnattiin Kamppiin ja onnittelin lämpimästi diskon puikoissa hääriviä frendejä mielettömästä taipaleesta (viidessä vuodessa on kuitenkin Onnelat sun muut Motelletit ehtineet kaatua useampaan otteeseen). Onnellisina karkeloitiin koko ilta (asiaankuuluvalla vakavuudella asiaankuuluvine drinkkilippuineen, voi apua). Oli muuten melkoiset bibikset!

*television katsominen

Oon katsonut viime aikoina varmaan enemmän telkkaria kuin kahtena viime vuotena yhteensä! (Siihen ei tosin paljon vaadita.) Australian MasterChef on ihan lemppari ja on tullut katsottua myös melkein kaikkia kotimaisia reality-hömppiä. Syytän seuraani tästä omille paheilleen altistamisesta.

*sunnuntai-brunssi

Käytiin vanhojen luokkakavereiden kanssa tänään brunssilla Fannyssa ja voi miten ikävä mulla noita tyyppejä onkaan ollut! Väsynyttä läppää, hyvää ruokaa ja ihmisiä, joiden kanssa voi puhua mistä tahansa, vaikka ei nähdäkään usein. Meillä oli mielettömän tiivis ryhmä koulussa ja vaikka koulutaival päättyi jo monta vuotta sitten, ollaan edelleen kuin yhtä perhettä. Ne tuntee mut ja mä tunnen ne. Me puhutaan vakavista ja kevyistä asioista ja seisotaan aina toistemme tukena. Ei voi taaskaan kuin kelailla kiitollisena, miten upeita ihmisiä mä olen elämääni onnistunut haalimaan.

xx,

Anna

Back to school - sort of

Koska mun opiskeluista on jonkin verran kyselty, ajattelin valottaa niitä ihan näin kollektiivisesti.

Aloitetaan faktoista: ovet yliopistoon raottuivat tänä keväänä sen verran, että pääsin ihan varasijoille asti, mutta surukseni en niin korkealle, että olisi ollut mitään mahiksia sisäänpääsyyn. Kun olin aikani maannut sohvalla itsesäälissä ja pahassa mielessä kieriskellen, totesin että ei auta kuin nostaa taas pää pystyyn. Vaikka opiskelupaikka oli niiiiiin lähellä, mutta silti juuri liian kaukana, otin sen sellaisena merkkinä, että oikealla tiellä ollaan. Aikaisempina vuosina kun ei ole ollut asiaa edes varasijoille asti, mutta kyseessä on toki aina ollut eri oppiaine. Hain siis tosiaan tänä keväänä ensimmäistä kertaa lukemaan historiaa tänne Helsinkiin.

(Kävin myös Tampereen vastaavissa pääsykokeissa, mutta se koe kosahti kuin pannukakku. Sen otin merkkinä siitä, että mut on tarkoitettu opiskelemaan Stadissa. Faija ei tosin ollut ihan vakuuttunut mun teoriasta, hehe.)

Päätin jo keväällä (sen jälkeen kun yksi rakkaista ystävistäni oli vuoden verran toitottanut sanoja "pitää olla varasuunnitelma", joiden tekemisessä mä en tosiaan ole ollut kovinkaan etevä), että aloitan opiskelut avoimessa, jos yliopisto ei vieläkään mua kasvatikseen ota.

Ja nyt en voi olla miettimättä, että miksi en oo tehnyt tätä jo aikaisemmin? Toisaalta, jälleen kerran totean vain, että kaikella on aikansa ja paikkansa ja näin tän on kuulunutkin mennä. Löysin sen oman mahdollisen oppiaineeni vasta äskettäin, joten vaikea toisaalta ajatella, mitä sitä sitten olisi avoimessa aikaisemmin opiskellut.

Kesä tuli, oli ja meni ja nautin siitä ilman huolen häivää huomisesta. Loppukesän kolkutellessa ovelle aloin kuitenkin jännittää tulevaa vuotta, vaikka kurssi-ilmoittautumiset avoimen opintoihin eivät olleet ehtineet edes alkaa. Niin etukäteisinnoissani en ole ollut aikoihin mistään! Mä kaipasin opiskelua ja olen kuitenkin tiennyt jo monta vuotta, että haluan opiskella vielä jotain. En vain ole oikein tiennyt, että mitä se "jotain" olisi.

Mä tunnen itseni sen verran hyvin, että musta ei ole opiskelemaan mitään, mihin en oikeasti tunne paloa ja mielenkiintoa. Kyllähän mä olisin voinut hakea opiskelemaan vaikka jotain taloustiedettä tai muuta ns. järkevää, josta valmistuneilla työllisyystilanne on hyvä ja palkkapussikin pullea, mutta ei musta ole sellaiseen. Mä olen maailman huonoin tekemään järkeviä ratkaisuja - oli kyseessä sitten opiskeluala, ihmissuhteet tai ruokavalinnat ravintolassa.

Mä koen, että koska järkevä pitää olla muutenkin niin ison osan ajasta (esim. et voi ostaa vuokrarahoilla lentolippuja ulkomaille, koska se vuokra on vaan maksettava), että aina kun voin, heitän järjen jorpakkoon ja kuljen sydäntäni kuunnellen. Eli aika usein. Oikeastaan lähes aina. Okei, korjataan ensimmäistä lausetta: mä osaan olla järkevä silloin kun on pakko olla.

Sitäpaitsi, sydäntä kuunnellessa menee harvoin pieleen, sen jos minkä olen todennut faktaksi tässä vuosien saatossa.

Mutta niistä opinnoista: mä opiskelen siis Helsingin avoimessa yliopistossa historian ja yleisen kirjallisuustieteen perusopintoja, vähän kieliopintoja ja muita yleisopintoja. Laskeskelin tossa, että mulle kertyy suunnilleen 65 opintopistettä tän vuoden jälkeen.

Yleistä kirjallisuustiedettä siksi, että myös se kiinnostaa mua kovasti. Kirjallisuuden lukeminen ja analysointi ovat aina kiehtoneet ja opettelen mielelläni paremmaksi lukijaksi ja kirjoittajaksi. Myös esimerkiksi taidehistoria kiinnostaa mua aivan älyttömästi, mutta päätin suosiolla jättää sen myöhemmäksi ja lukea sen mahdollisena yhtenä sivuaineena kun olen sisällä yliopistossa. Taidehistorian perusopintojen sanotaan olevan melko työläitä ja tahdon antaa opinnoille kaiken sen ajan, jonka ne ansaitsevat.

Entä miksi historia? No, jotenkin mua kiinnostaa ihan hurjasti se, miten asiat ovat joskus olleet, miksi ne ovat olleet niin kuin ovat ja miten se kaikki on vaikuttanut nykypäivään. Syy-seuraussuhteet. Tavoitteet ja päämäärät toiminnan takana ja se, mitä niiden toteutumisesta/toteutumattomuudesta, on seurannut.

Ihmiskunnan historiaa on kirjoitettu vasta 5000 vuoden ajan ja sitä edeltävä esihistoriallinen aika on sitä vielä moninkertaisesti pidempi. Ja niin paljon on ehtinyt tapahtua ja tapahtuu joka päivä lisää. Mulla on niin paljon opittavaa, että mä halkean!

Ja jos sitä ei vielä ole tekstistä huomannut, niin sanotaan se vielä kerran: musta on ihanaa, ihanaa, IHANAA opiskella taas pitkän tauon jälkeen, vaikka tavallaan onkin vähän vaillinainen olo: mä en kuitenkaan vieläkään ole virallinen opiskelija, vaikka sitä kovasti toivoisin olevani.

Mun tarkoituksena onkin keväällä hakea sisään mahdollisesti sekä avoimen väylän kautta että tietenkin käydä pääsykokeissa.

Vuoden päästä tähän aikaan mä tahdon olla virallisesti yliopisto-opiskelija. Piste.

Olen hyvin tietoinen siitä, että edessä on kiireinen talvi ja kevät. Hommaa ja tekemistä tässä toki on, kun käyn kuitenkin myös kokopäiväisesti duunissa (toki jos joku hyväsydäminen henkilö, jolla on liikaa rahaa käytössään, tahtoo sponssata mun vuoden vuokrat niin ottakaa rohkeasti yhteyttä, vastalahjaksi lupaan loputtomasti kiitollisuutta onnellisten hymyjen muodossa. Voin myös tarjota kahvit.), mutta en näe mitään syytä miksei opiskelu onnistuisi duunin ohessa kun on vaan asennoitunut oikein.

Tottakai mua jännittää ja pohdituttaa välillä ihan hemmetisti, että kasaanko itselleni liikaa hommaa ja väsynkö ja tuleeko burn out ja stressiöverit ja meneekö multa kaikki sosiaalinen elämä (moikkamoi ylivilkas mielikuvitukseni), mutta noiden ajatusten alkaessa ahdistaa mä yleensä päätän rauhoittua, hengittää ja todeta, että kaikki on hyvin. On ihan turha stressata mistään etukäteen, eihän siitä ole kerrassaan mitään hyötyä. Ja tää on aika paljon sanottuna tytöltä, jonka paras stressinkäsittelytapa oli vielä ei-kovin-kauan-sitten ratkeaminen hillittömiin itkukohtauksiin stressin jyllätessä pahimmillaan.

Uusi sivu oman elämäni kirjassa on kääntynyt, monessakin mielessä ja mulla on tosi hyvä fiilis tulevasta syksystä. Nyt mä vihdoin ehkä ymmärrän, mitä ihmiset tarkoittaa kun ne sanoo syksyn olevan uudistumisen ja uusien asioiden kulta-aikaa. Koska sitä tää syksy todellakin tuntuu olevan.

xx,

Anna

Kuvituksena kuvia Googlesta hakusanalla "laziness pinterest", ihan vaan koska kaveri linkkaili noita ja ne nauratti mua.

Happiness is in the air

(Mun pitäisi oikeasti tehdä vähän koulujuttuja, mutta tulin hetkeksi tänne blågåsfääriin fiilistelemään. Vaikka oon ihan hippasen innostuneen kauhuissani/kauhistuneen innoissani siitä, kuinka suuren opiskelu-palan oon nyt haukannut, tuntuu IHANALTA sanoa, että pitää "tehdä koulujuttuja".)

Mulla oli ihana viikonloppu. Pääsin eroon lauantain työvuorosta ja sen kunniaksi siivosin koko perjantai-illan. Kuulostaa ehkä hölmöltä, mutta siitä on aika monta viikkoa, kun oon viimeksi ollut lauantain vapaalla JA viettänyt sen kotona Helsingissä.

Niinpä perjantai-iltana (jolloin muuten kärsin myös aika kovasta Lontoo-ikävästä) laitoin koneelta soimaan englantilaisen lemppariradiokanavani, London's Heartin, vedin abihupparin ja shortsit jalkaan ja tukan sotkunutturalle tarkoituksenani siivota.

"JK and Lucy, getting you home" -ohjelma virtasi radioaalloilla paraikaa ja vaikka fyysisesti olinkin kotona Helsingissä, viime perjantaina mun sydän oli vahvasti Lontoossa.

Uskomatonta, että siitä on jo vuosi kun mä lähdin Helsingistä. Voi rakas Lontoo.

Onneksi voin edes tehdä pikaisia pyrähdyksiä sinne radion välityksellä. Lontoossa asuessani ajoin paljon autoa, joten myös radiota tuli kuunneltua paljon. Ja etenkin Heart-kanavaan liittyy paljon lämpimiä muistoja.

Kun arkiaamuisin vietyäni lapset kouluun ajelin joskus pidempiä reittejä ihan vain koska nautin ajamisesta ja Etelä-Lontoon kauniista esikaupunkialueista. Kun iltapäivisin ajoin treffaamaan rakkaita kansainvälisiä tyttöystäviäni. Ja se eräs kerta kun ajoin hakemaan rakasta ystävääni Croydonin rautatieasemalta, jossa en ollut koskaan ennen käynyt ja kun ajettiin yhdessä pimeällä takaisin mun Lontoon-kotiin.

JK and Lucy did get me home back then and they still do.

Viime perjantaina radiosta soi mm. Rihannan Please Don't Stop The Music. Kerrassaan mieletön kappale, ainakin monen vuoden tauon jälkeen kuultuna. Kylmä cokis-pullo kädessäni tanssin ja lauloin siivosin musiikin tahtiin, fiilistelin rakasta brittiaksenttia ja paikallisia uutisia (M25-tiellä oli taas vaihteeksi ruuhkaa. Jotkut asiat eivät koskaan muutu).

Siinä sivussa imuroin, pyyhin pölyjä, pesin lattiat ja kirsikkana kakun päällä, siivosin mun uunin alustan. Siirsin uunia ja, kiitos turhan vilkkaan mielikuvitukseni, olin aivan varma, että kohtaan vähintään pienen ötökkäpesän (vaikka mulla ei edes ole mitään öttiäisiä sisällä. Mutta jostain syystä olin silti aivan varma, että niitä löytyisi uunin alta).

No ei löytynyt. Vanhoja hammastikkuja sen sijaan löytyi. Ja paljon pölyä.

Kymmeneltä illalla rojahdin sohvalle ja nuuskuttelin tyytyväisenä puhtauden tuoksua. Ehdin jo nauraa itselleni, että kylläpäs sitä on iän myötä heittäydytty villeiksi kun perjantai-iltakin kuluu siivotessa, mutta oikeastaan olin vain tyytyväinen.

Siinä samassa puhelin kuitenkin tärisi viestin merkiksi ja vain hetkeä myöhemmin olinkin Putte'sissa hyvän ystävän kanssa myöhäisellä ex tempore "pizza plus viini plus diipit keskustelut on parasta" -illallisella.

Olin entistä tyytyväisempi.

Lauantaiaamuna heräsin, join kahvia ja katselin ulkona paistavaa aurinkoa lähettäen kiitollisia terveisiä sääukolle, olinhan suuntaamassa retkelle ulos!

Mun ollut jo monen kesän ajan tarkoitus käydä Korkeasaaressa, mutta jotenkin ei ole vain tullut mentyä. Ja vihdoin, vihdoinkin pääsin sinne!

Matkalla kotoa Steissille kuuntelin Eppu Normaalia ja etenkin kappale "Vuonna -85" kosketti taas kerran mua syvästi. Kuuntelen sitä harvoin, mutta jotenkin se aina onnistuu soimaan juuri oikealla hetkellä. Näin kävi myös lauantaina.

elämäni oli tylsää niin/
sitä tylsyyttä katselin silmät kii/
silmäni avasin ja maailman näin/ 
maailmaani katsomaan jäin

Ton kohdan soidessa mä seisoin Bulevardin spora-pysäkillä ja melkein pyyhin kyyneleitä silmäkulmista. Mä edelleenkin välillä vaan havahdun siihen, kuinka ylitsevuotavan kaunista ja hyvää elämä on ja joka ikinen kerta se saa mun sydämen pakahtumaan ilosta ja onnesta.

Lauantaina havahtuminen elämän hienoudesta alkoi siitä kun turistibussi ajoi mun ohitse. Bussi oli täynnä ihmisiä, jotka eivät ole mahdollisesti koskaan käyneet Helsingissä ja nyt hekin pääsivät näkemään Helsingin kaikessa kauneudessaan. Tulin siitä kovin iloiseksi. Lisäksi tajusin, jälleen kerran, että mulla on kuitenkin suurin osa asioista elämässäni kovin hyvin. Ja että edessä olisi päivä Korkeasaaressa parhaassa seurassa.

Oli aika helppoa hymyillä ja ihan vähän niiskuttaa itsekseen kaikkea sitä omalle kohdalle osunutta onnea.

Korkeasaaressakin oli ihanaa (vaikka välillä tuleekin paha mieli siitä että eläimet joutuvat elämään häkeissä. Mutta toisaalta lohduttaudun ajatuksella siitä, että jos eläintarhoja ei olisi, jotkut lajit olisivat jo kuolleet sukupuuttoon). Nähtiin kissaeläimiä ja pupuja ja kameleita ja peuroja ja peuran näköisiä bambieläimiä ja wallabeja ja karhuja, sekä pesu- että ruskea-moisia. Ainoa eläin, jota etsimisestä huolimatta ei nähty, oli lintutalon tilhi.

Kyllä vähäsen harmitti. Tulevan syksyn/talven tuorein tavoite onkin bongata tilhi luonnosta.

Nyt palaan niiden koulujuttujen pariin.

(Oikeasti mun tekisi mieli kirjoittaa että läksyjen pariin, mutta yliopistossa ei kuulemma saada läksyjä. Saadaan vaan tehtäviä ja projekteja ja deadlineja. Mutta kyllä noi musta ihan läksyiltä kuulostaa.)

xx,

Anna