Terkkuja Amsterdamista!

Lensin tosiaan eilen aamulla  tänne ja jopa onnistuin seikkailemaan itsekseni ystäväni kotiovelle asti! Meidän puhelimet ei syystä tai toisesta saaneet yhteyttä toisiinsa, joten päätin että kyllä mä sinne perille yksin löydän. Ja löysinkin! On jotenkin huikea tunne, kun tajuaa selviytyvänsä ja osaavansa edes jotenkuten suunnistaa uudessa kaupungissa ihan yksin. Nää on näitä #strongindependentwoman-hetkiä, haha.

Toinen päivä täällä Damissa on alkamassa, me juodaan just kahvia ja otetaan rennosti. Ulkona on vähän harmaata ja tihuttaa vettä, mutta se ei haittaa koska tänään olisi tarkoitus käydä Rijksmuseumissa, joka on siis Alankomaiden kansallismuseo. Museonörttinä oon aika innoissani!

Amsterdam on tosi kaunis ja eläväinen kaupunki ja nyt jo tiedän, että oli hyvä päätös tulla tänne näin "pitkäksi" aikaa. Neljässä ja puolessa päivässä ehtii nähdä kaupunkia, mutta ei tarvitse ottaa stressiä. Sanoin jo heti saapuessani, että sellaista tiukkaa minuuttiaikataulua haluan välttää loppuun asti. Eilen haahuilimme kaupungilla, minä ihastelin arkkitehtuuria ja kanaaleita  ja tapasimme ystäväni koulukavereita puistoviinin parissa.

Oikein hyvä päivä siis.

Palaan takaisin Stadiin sunnuntaina, joten jos mua ei kuulu langoille ennen sitä niin oikein ihanaa ja lokoisaa juhannusta kaikille!

xx,

Anna

Stressijakson jälkeen

...on poutasää.

Niin muuten on! Aurinkoisia ovat nimittäin tällä hetkellä sekä Helsinki että allekirjoittaneen mieli.

Mulla oli tänään aamulla kevään viimeinen tentti. Eilen oli sellainen fiilis, että en enää koskaan tee yhden yhtä kesäajan opintosuoritusta. Olen kuluneella viikolla kärsinyt unettomuudesta ja stressannut tämänpäiväistä tenttiä. Nukun yleensä hyvin ja koska olen niitä ihmisiä, joille uni on megatärkeää, huomaan huonosti nukuttujen öiden vaikutukset itsessäni alta aikayksikön. Liekö unettomuus johtunut stressistä vai mistä, mutta viime yönä nukuin jo vähän paremmin. Tänään aamulla olo oli luottavainen ja kohdalle osuneet tenttikysymyksetkin tuntuivat ihan kivoilta.

Mun tenttiin lukeminen:

Ennakko-odotus: "Onneks oon opiskellut pitkäjänteisen ahkerasti, niin ei tarvi hätäillä ja stressata."

Todellisuus: "Voi piru, oliks se tentti jo ylihuomenna?!"

(:D:D)

Tässä sitä taas huomaa, miten se oma suorittaja-luonne ei vaan suostu antamaan periksi, kun kerran on jotain päätetty. Tein syksyllä fuksi-innostuspäissäni itselleni kandisuunnitelman: katsoin hopsista (yliopiston opintosuunnitelma) läpi kaikki meidän kandintutkintoon vaadittavat kurssit ja aikataulutin ne itselleni. "Nämä kurssit käyn tänä syksynä, nämä ensi keväänä ja sitten seuraavana vuonna jäljelle jäävät nämä." Ja kun kerran syksyllä päätin, että minähän käyn kevään aikana tämän kurssin x, niin sehän sitten käydään. Vaikka sitten kesällä tiedekuntatentissä tenttien. Kanssaopiskelijoita mun järjestelmällisyys ja kunnianhimoisuus huvittavat, joskin eräs fuksikaveri ehdotti, että alkaisin järjestää konsultointeja niille opiskelijoille, jotka itse ovat hukassa omista opinnoistaan. Hahaha juu katsellaan.

Pohdiskelen myös paljon omaa kandiaihettani, vaikka se on edessä vasta ensi keväänä. Painiskelen sen kanssa, pitäisikö kandin (ja myöhemmin sitten gradun) aiheen olla jotenkin "järkevä". Tätä on hankala selittää, mutta mietin paljon sitä, vaikuttaako gradun aihe (mulla on siis alustavasti ajatuksena syventää kandiaihetta sitten myöhemmin graduksi) työnsaantimahdollisuuksiin. Kiinnostaako työnantajia oikeasti, mistä mä olen graduni kirjoittanut? Vai onko tärkeämpää, että ylipäätään on joku tutkinto? Toki tämä riippuu myös täysin työnantajista, että tähän tuskin on edes yhtä oikeaa vastausta.

No mutta, ykkösvuoden tentit olivat siis siinä. Mulla on oikeasti vielä yksi essee viimeisteltävänä (kauniisti muotoiltu ottaen huomioon, että siitä on noin 95% kirjoittamatta HAHA) ja sen jälkeen yliopistoon liittyviä opiskelujuttuja tarvitsee miettiä vasta elokuussa. Onneksi kyseisen esseen aihe kiinnostaa, aion yrittää saada sen rustattua ennen heinäkuun alkua.

Mulla olisi pitkähkö postaus välivuosista täysin valmiina, mutta tahtoisin kovasti kuvittaa sitä vähän. Ikävä kyllä, läppärini ei reagoi ulkoiseen kovalevyyn (josta niitä kuvituskuvia omista välivuosistani siis tarvitsisin) ei sitten yhtään. Vika lienee juuri kuusi vuotta täyttäneessä omenassa ja olenkin pohdiskellut uuden kannettavan hankkimista, jossain vaiheessa se on kuitenkin tehtävä. Jos en kohta saa kovalevyn kuvia ulos niin julkaisen postauksen ilman kuvia, tai sitten tuoreemmilla, aiheeseen ehkä vähän liittymättömillä kuvilla. Katsotaan.

Varasin tasan viikko sitten itselleni lennot Amsterdamiin, jossa vietän juhannuksen yhden parhaimman ystäväni luona. Päätös ostaa lennot oli helppo: Damissa vaihdossa oleva ystäväni palaa pian takaisin Suomeen, joten ennen sitä on mentävä ja poikaystävä on koko juhannuksen töissä. En ole koskaan käynyt Amsterdamissa, joten ei liene yllättävää, että olen reissusta hyvin innoissani! Pääsen tutustumaan uuteen kaupunkiin ja mikä parasta, yhdessä rakkaan ystäväni kanssa! Ystäväni on kuulemma suunnitellut meille jo vähän ohjelmaa, mutta Dami-vinkkejä otetaan silti ilolla vastaan!

Lisäksi olen pessyt pyykkiä, siivonnut ja lukenut (no sitä esseetä varten). Kävin myös ex tempore -dinnertreffeillä rakkaan ystäväni kanssa Fredan uudehkossa Somassa ja voi veljet, ei ole kyllä turhaan sushiburritoja hehkutettu! Samaa ylistyslaulua voisin jatkaa The Cockin aamiaisesta. Avokado-toast ja kookosmaitoon tehty puuro olivat mitä parhain ja pehmoisin aloitus arkiaamulle.

Mä suuntaan täksi illaksi yökylään Helenan luo, huomenna aamulla mennään yhdessä balettitreeneihin ja illalla on vuorossa äidin viiskymppiset landella! Jee!

Ihanaa viikonloppua, tyypit!

xx,

Anna

8 x parasta just nyt

Biisi: Reino Nordin - Kato mua silmiin. Just sopivan kevyt ja menevä tähän kesäfiilikseen, olen luukuttanut tätä jo useamman viikon putkeen.

Vaate: Löysät printtihousut. Passaavat sekä lämpimällä että vähän viileämmällä säällä!

Teko: sanoa "kyllä" siskon kanssa yhteiselle kesäautolle. Roadtripit, täältä tullaan!

Juoma: Nicolas Feuillatte -shampanjapullo, jonka poikaystävä osti minulle synttäreideni kunniaksi. Kilisteltiin ja nautittiin se kaksin mansikoiden kera.

Haave: Löytää täydelliset shortsit. Vanhat shortsiparit eivät enää istu tälle pepulle, uudet luottoshortsit siis hakusessa!

Vapaa-ajan viete: Lukeminen. Okei, en ole varma voidaanko tätä laskea vapaa-ajan vietteeksi, koska oikeastaan luen kirjoja kevään viimeistä esseetä varten, mutta toisaalta kaikki lukemani kirjat ovat sellaisia, jotka ovat nököttäneet must read -listallani jo pitkän tovin. Eli tää on varmaan sellainen win-win -tilanne?

Ruoka: Kotona väsätyt tortillat. Täytteiksi itsemaustettua soijarouhetta ja kasviksia, majoneesia unohtamatta!

Paikka: Why join the navy when you can be a pirate -kahvilabaarin (Annankatu 28) salainen ja ihastuttava sisäpihaterassi! Vahva suositus myös drinkkilistalle, etenkin paikan inkivääridrinkki on kokeilemisen arvoinen!

xx,

Anna

26

Täytin tasan viikko sitten maanantaina 26.

Viime viikko kuluikin kiireisesti: olin joko töissä tai sitten juhlistamassa syntymäpäiviäni erinnäisissä tilaisuuksissa. Oli jäätelönsyöntiä vaikka satoi, lettujen paistoa keskellä yötä, viinin nauttimista etelä-eurooppalaisissa tunnelmissa Löylyssä, öisiä kävelyretkiä Punavuoressa käsi kädessä ja koko päivän kestävää brunssailua rakkaiden ystävien kesken.

Ihana, ihana viikko, vaikka eilen illalla olinkin aivan puhki.

En välillä meinaa osata sanoa olevani 26, mutta se lienee vain tottumiskysymys. Ajatus siitä, että olen nyt lähempänä kolmeakymmentä kuin kahtakymmentä ei oikeastaan kauhistuta minua. Miksi sen pitäisi? Kaikki me vanhenemme. Mielummin ajattelen niin, että on onni saada juhlia syntymäpäiväänsä vuosittain, on onni saada kerätä elämänkokemusta ja hauskoja tarinoita joskus kerrottavaksi. Vaikka onkin hyvin todennäköistä, että minäkin saan elää hyvin vanhaksi, ei se kuitenkaan ole itsestäänselvyys tai ainakaan sen ei pitäisi olla.

Muistelin jonain päivänä viime viikolla edellistä syntymäpäivääni. Tuntuu hassulta ajatella, miten erilaista kaikki oli silloin, miten paljon elämä voi muuttua yhden vuoden aikana. Miten paljon hyviä asioita vuodessa voi tapahtua. Miten onnellinen sitä oli tuolloin ja on nyt, miten kiitollinen sitä voikaan kaikesta olla.

Lainaan juuri 25 vuotta täyttänyttä Annaa:

"Enkä muista, että koskaan pohtiessani millainen olin vuosi sitten, olisin ikinä todennut olleeni tuolloin kauniimpi, viisaampi tai onnellisempi kuin mitä sillä hetkellä olen. Ei. Jokainen vuosi on tuonut jotain kaunista ja hyvää mun elämään. Hetki hetkeltä opin tuntemaan itseni paremmin ja päivä toisensa jälkeen elämä ja tää maapallo jaksaa hämmästyttää mua kauneudellaan ja ihmeellisyydellään."

Hyvin sanottu, menneisyyden minä.

xx,

Anna

Liikuttavia juttuja

Kaikin mahdollisin tavoin.

Harry Potter ja kuoleman varjelukset -kirjan viimeiset sivut. Palautin pari tuntia sitten pitkänpitkän esseen, jossa käsittelin Potter-kirjasarjaa (tämä ja ylimääräiset duunivuorot syynä hetken hiljaisuuteen täällä blogissa). Olen kahlannut kirjoja läpi monta päivää ja ajoittain unohtunut lueskelemaan niitä. Juuri ennen esseen palautusta luin viimeisen osan loppuun alkaen Harryn ja Dumbledoren kohtaamisesta King's Crossilla ja kyllä "Kaikki oli hyvin." sai kananlihalle ja silmät kostumaan, yhä edelleen kaikkien näiden vuosien ja kaiken tämän jälkeen. (Aina.)

Ylen tekemä artikkeli elämän tärkeimmistä paikoista, rakkaudesta ja muistisairaudesta. Muistuttaa oivasti, mihin kaikkialle rakkaus ulottuu ja kuinka vahva se pystyy olemaan.

Korkeasaaressa asuvan amurintiikerin kolme poikasta. Parin viikon ikäiset pennut voivat hyvin ja emo huolehtii niistä esimerkillisesti.

Auringonlaskun värjäämä Punavuori. Mä rakastan tätä paikkaa.

Ne hetket, kun poikaystävä ottaa mut unissaan kainaloon. Niistä on onni tehty.

Ville-Galle henkilönä, hänen Hartwallin keikkasnäppinsä ja niiden myötä JVG:n Paluu tulevaisuuteen -biisi.

Game of Thronesin The Red Wedding -jakso. Tähän mennessä pahinta mitä olen sarjassa nähnyt. (Ollaan vasta neloskauden puolessa välissä, älkää spoilatko!)

Kukkien vieminen tuparilahjaksi ja rakkaan ihmisen iloiset kasvot. Sisko muutti kesäksi Stadiin. Parasta.

Kun poikaystävä kokkaa mulle supermaistuvia pelmenejä ja blinejä. Ja huolehtii, että onhan mulle varmasti jääkaapissa kasvistäytteitä.

The Perks of Being a Wallflower -elokuva ja siinä soivat biisit. Katsomisen ja kuuntelemisen arvoisia.

xx,

Anna

QUOTES OF THE DAY

The one thing I know for sure is that feelings are rarely mutual, 

so when they are, drop everything, forget belongings and expectations, 

forget the games, the two days between texts, the hard to gets 

because this is it, this is what the entire world is after 

and you’ve stumbled upon it by chance, by accident––so take a deep breath, 

take a step forward, now run, collide like planets in the system of a dying sun, 

embrace each other with both arms and let all the rules, 

the opinions and common sense crash down around you. 

Because this is love kid, and it’s all yours. 

Believe me, you’re in for one hell of a ride, after all––this is the one thing I know for sure.

- Beau Taplin

I'm not interested in competing with anyone. 

I hope we all make it.

- Erica Cook

In religion we call it spirits.

In science we call it energy.

In the street we call it vibes.

All I'm saying is trust it.

- Unknown

xx,

Anna

Tuesday mode

Hipsin anivarhain töihin lähteneen poikaystävän luota kotiin tossa puoli kymmeneltä ja ai vitsi kun raitis ulkoilma tuntui ihanan virkistävältä! Mä olen tosi huono aamuherääjä, eikä mulla ole mitään mahdollisuuksia saada itseäni ylös kahdeksalta ellen ole sopinut jotain tai ellen ole menossa töihin/luennolle. Ihan sama mihin aikaan menen nukkumaan, mutta klo 8-jotain alkavat herätykset ovat vaan tosi tuskallisia mulle. Yhdeksältä herääminen on jo paljon helpompaa. Ehkä se sitten on se mun kehon luontainen unirytmi/heräämisaika, mene ja tiedä.

Mulla olisi aika paljon kouluhommia, mutta tentteihin lukeminen ei rehellisesti sanottuna kiinnosta yhtään. Mulla on vielä rästissä kolme tenttiä ja kaksi esseetä, joista yksi tentti ja yksi esseepalautus ovat tosin "vasta" kesäkuun puolessä välissä. Roikkumaan jääneet hommat ovat suurimmaksi osaksi juuri niitä harvoja yliopiston pakkopulla-suorituksia, joita en mitä luultavimmin kävisi ellei olisi pakko.

Yritän kuitenkin tsempata! Hetki enää ja sitten edessä on ansaittu kesäloma!

Laitoin eilen asuntolahaun menemään Uppsalaan ja sain hommaan kulumaan yli kaksi tuntia, kun innostuin googlailemaan ja lueskelemaan Uppsalassa vaihdossa olleiden ihmisten blogeja. Kovin informatiivisia ne eivät olleet, mutta niiden kautta välittyi hyvin positiivinen fiilis Uppsalasta, mikä tietenkin ilahdutti allekirjoittanutta kovasti!

Kävin myös eilen illalla vanhassa lukiossani Kalliossa katsomassa pikkusiskon kouluproggista. En käy Kalliossa kovin usein, ehkä pari kertaa vuodessa nimenomaan katsomassa siellä opiskelevan siskon koulujuttuja. Mutta joka kerta Kallion ovista sisään astuminen ja jo ala-aulassa palloilu aiheuttavat valtavan nostalgiaryöpyn! Ei Kallio ollut täydellinen, mutta 16-vuotiaalle Annalle se oli paras mahdollinen paikka. Aika lienee ehkä kullannut muistoja, mutta minulle lukiovuodet olivat suurimmaksi osaksi mitä ihaninta aikaa. Suurin syy tähän ovat tosin ne ihmiset, jotka Kalliosta löysin. Kourallinen ihmisiä, jotka ovat edelleen läheisimpiä ystäviäni.

Joskus tulee mietittyä, miten pienestä moni asia elämässä on kiinni. Olisinko ikinä tutustunut yhteen rakkaimmista ystävistäni, jos emme olisi sattuneet tanssimaan wanhoissa peräkkäin? Olisinko koskaan päätynyt opiskelemaan yleistä kirjallisuustiedettä, ellei eräs ystävistäni olisi kehottanut minua tutustumaan humanistisen tiedekunnan muuhun opintotarjontaan historian lisäksi?

Niin moni yksittäinen asia on oikeastaan monen asian summa. Mutta sattumaa ei ole mikään, sitä en suostu uskomaan. Mielestäni ei ole mahdollista, että niin moni asia loksahtaisi paikalleen sattumalta. 

"If it's meant to be, it will be."

Ihanaa ja toiveikasta tiistaita!

xx,

Anna