On jotenkin hassu fiilis. On tiistai-iltapäivä ja päätin karata hetkeksi velvollisuuksien hoitamisista blogin pariin. Joululoma tuli ja meni, samoin uusi vuosi. Samalla loppui virallisesti mun työharjoittelu, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että olen töitä vailla. Virallisestihan opiskelija ei voi olla työtön, koska opinnot toimivat pääasiallisena "työnä". Mutta koska itse janoan työelämän pariin, olen viime päivinä selaillut LinkedIniä ja kirjoittanut työhakemuksia. Tuntuu kuitenkin vähän oudolta, ettei elämässä ole juuri nyt mitään säännöllistä aikataulua tai työpaikkaa, jonne joka aamu mennä. Yritän kuitenkin nousta suhteellisen aikaisin ja pitää yllä säännöllistä rytmiä, syödä hyvin ja treenata, ettei lähde homma ns. laukalle.
Näitä mun kirjallisuudentutkimuksen opintojakin kyllä olisi vähän tehtävänä: mä en ole vilkaissutkaan graduun päin sitten marraskuun. Jaiks ja heh. Pitäisi kirjoittaa työharjoittelu-raportti loppuun ja lisäksi mulla alkaa yksi kurssi tammikuun lopussa. Kokonaiset kaksi tuntia luentoja kerran viikossa. Mutta siinä se sitten olisi, mun yliopisto-opinnot paketissa. Melkein naurattaa, miten vähiin ne käy. Mihin tää aika oikein on mennyt? Justhan mä vasta pääsin sisään ja justhan mä olin vaihdossa Uppsalassa ja justhan mä vasta aloitin maisteriopinnot. Aikamoista.
Ajatuksena olisi pakertaa gradun parissa nyt tammikuussa, ennen kuin löydän uuden duunin. Tunnen itseni sen verran hyvin, että tiedän, että en millään jaksa kirjoittaa gradua täysipäiväisesti koko kevään ajan, siksi haluan uuden työpaikan niin pian kuin mahdollista. Ja mitä sitä suotta valehtelemaan, myös kunnollinen palkka ja taloudellinen vakaus kiinnostaa. Näin ollen koitan työstää gradua nyt vuoden alussa mahdollisimman reippaasti eteenpäin ja viimeistellä sitten töiden ohessa loppukeväästä. Haluaisin palauttaa gradun ennen kesää ja täten valmistua kesän aikana, niiden virallisten maisteripapereiden saamiseen kun menee kuitenkin kuukausi tai pari.
Oletan myös, että jos tuleva työni ei jousta/salli mun poissaoloa keskellä päivää kerran viikossa yllämainitun kurssin vuoksi, pystyn sumplimaan kurssin suorittamisen jollain muulla tavalla. Käsittääkseni (ja opiskelijatovereiden kokemuksia kuunnelleena) yliopistossa ollaan valmiita olemaan hyvinkin joustavia, jos kyseessä on valmistumisen kynnyksellä oleva opiskelija. Yliopistot saavat nimittäin osan rahoituksestaan perustuen valmistuneiden opiskelijoiden määrään. "Mä oon valmistumassa ja tää on viimeinen kurssi, jonka tarvitsen" - ne kuuluisat taikasanat!
Yliopisto-opiskelu sujuu siis hyvin ja hyvässä tahdissa. Mä en ole kovin kiinnostunut ylimääräisestä yliopistolla roikkumisesta vuosi toisensa perään, etenkin kun mulla ei ole siihen mitään syytä. Lisäksi, nyt kun valmistun ajallaan, Kela maksaa reilun kolmasosan mun opintolainoista pois. Se on ihan sievoinen summa allekirjoittaneen kohdalla se, mä kun olen kuitenkin nostanut palttiarallaa kaikki mahdolliset opintolainat.
Ajatus valmistumisesta on samaan aikaan kihelmöivän ihana ja hitusen jännittävä. Se tarkoittaa kuitenkin erään ajanjakson loppumista ja yliopisto-nimisestä "turvasatamasta" luopumista. Mutta aika aikaansa kutakin. Ja eihän sitä turhaan sanota, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu.
Olen ajatellut järjestää jonkinlaiset pienimuotoiset valmistujaisjuhlat kesällä ja koska täällä mun Töölön yksiössä tulisi aika nopeasti ahdasta, pitänee pohtia jonkin tilan vuokraamista! Voisin ehkä pitää yhdistetyt syntymäpäivä-maisterijuhlat! Katsotaan. Mutta vitsi miten kivaa on pohtia juhlia ja sitä, että saisi mahdollisimman monta rakasta ihmistä saman katon alle. Sehän juhlissa on aina parasta. :)
xx,
Anna
P.S. Tuntuu hassulta kirjoittaa tää tähän, koska tää tuntuu itsestäänselvältä, mutta kirjoitan kuitenkin, ikään kuin varmuuden vuoksi: jos herää mitään kysymyksiä tai kommentteja (eikä niiden välttämättä tarvitse liittyä opiskeluun), niin kysykää/kommentoikaa ihmeessä :) On ihan superkivaa lukea muiden ajatuksista ja mietteistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti