Leppoisaa sunnuntaita jengi!
Mun suomeksi Pyhäinpäivän- muun maailman kielellä Halloween-viikonloppu kului töissä ja miehen kainalossa. Mulla on menossa nykyään itselleni hyvin harvinainen neljän työpäivän putki, joista viimeinen työpäivä koittaa huomenna.
Käytiin miehen kanssa perjantaina after workeilla ja taas muistin, että sitäkin pitäisi tehdä useammin. Etenkin viikonlopun alkaessa oli ihanaa saada istua alas, jutella rauhassa ja rentoutua. Ja juoda mielisairaan hyvää rommikolaa tuopista. On myös ihan eri fiilis käydä istumassa ulkona kuin toteuttaa sama kotona.
Meillä ei kummallakaan ollut mitään sen erityisempiä bailusuunnitelmia, joskin lauantaina käytiin ystäväpariskunnan kanssa juomassa bisset Brewdogissa. Sitten käveltiin Kamppiin ruokaostoksille (älkää ampuko jos kuulostan kaupunkilaisurpolta, mutta on käsittämättömän ihanaa kun asuu paikassa, josta löytyy aina avoin ruokakauppa), etsittiin kilpaa pakastealtaista niitä täydellisiä valkosipulilohkoperunoita ja todettiin yksimielisesti, että tarvitaan myös vähän karkkia. Syötiin herkullisen epäterveellisesti ja illan missiona katsottiin telkkarista tullut Shawshank Redemption ja taas nousi meikäläisen yleissivistys pykälän ylöspäin. Osin hyvin koskettava ja ihanan älykäs leffa, suosittelen! Joskaan en olisi yllättynyt jos olisin maailman viimeinen ihminen, joka ei kyseistä rainaa vielä ollut nähnyt, sen sortin kulttileffa on käsittääkseni kyseessä.
Tuli tänään töissä puhetta kollegan kanssa ajan viettämisestä Helsingin ydinkeskustassa. Kollega asuu itse Kalliossa ja mä tosiaan pidän majaa Punavuoressa. "Siis tiedätkö Anna, tää on varmaan tätä kuplassa elämistä, mutta mä just tajusin, että ihmiset tulee varmaan siksi viikonloppuisin keskustaan, koska ne asuu alueilla, joissa ei oo kivoja putiikkeja ja söpöjä pikkukahviloita. Niinku meillä Kalliossa tai teillä Rööperissä on." Kollegan huomio nauratti, mutta sen todenperäisyydestä en sikäli tiedä. Tai no joo, aika harvoin esimerkiksi mä itse ydinkeskustassa ramppaan kun tosiaan kivoja rafloja ja kahviloita löytyy roppakaupalla tästä naapuristakin.
Ja kuten olen epäilemättä sen miljoonatriljoona kertaa sanonut, mä rakastan Punavuorta ja tän paikan fiilistä. Tää on kuin pieni kaupunki kaupungin sisällä. Täällä on kaikki mitä ihminen voi tarvita, mutta silti koko muu kaupunki on aivan käden ulottuvilla. Täällä on ihmisen hyvä olla.
Mutta ennen kuin kokonaan unohdan, sunnuntaihöpsöttelyt kehiin! Viikonlopun teeman mukaisesti, tietenkin.
Tänään Annan naurunurkka tarjoaa teemavitsin ja hauskan pukeutumisidean (sopii myös muulloin kuin Halloweeninena):
Why didn't the skeleton go to the party?
-He had no body to go with.
Varmaan about jokainen on todennut tän, mutta kerta kielon päälle: kelatkaa, että on jo marraskuu! Kreisiä miten aika juoksee. Mutta niinhän se sanontakin kuuluu: aika menee nopeasti kun on hauskaa. Ja mulla on ollut uskomattoman ihana syksy.
xx,
Anna
PS. Kuva täältä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti