tiistai 11. elokuuta 2015

Vuoteni avoimessa yliopistossa


8 kuukautta, 65 opintopistettä ja kokopäivätyö. Siinä mun elämäni viime syksystä viime kevääseen pähkinänkuoressa.

Ajattelin vähän valottaa avoimessa yliopistossa suorittamiani opintoja, koska kun itse reilu vuosi sitten aloin tutkia asiaa, infoa oli tarjolla melkolailla vähän.



Aloitin tosiaan syyskuussa 2014 opinnot Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa, tavoitteenani saada niin paljon opintoja kasaan, että olisin oikeutettu hakemaan yliopistoon paitsi yhteishaun, myös avoimen väylän kautta.

(Hain itse molemmissa hauissa vain Helsingin yliopiston humanistiseen tiedekuntaan, joten muiden tiedekuntien, saati sitten muiden yliopistojen vaatimuksista en luonnollisestikaan tiedä mitään. Ja siis tietenkin avoimessa voi ja saa opiskella vaikkei olisikaan niin mahtipontisen överi tavoite kuin meikäläisellä. Opiskelu ei ole koskaan haitaksi.)

Mutta jotta Helsingin humanistinen ei avoimen väylän haussa hylkää sua heti kättelyssä, opintoja pitää olla kasassa aika paljon:

-kahdet perusopinnot (mulla yleinen kirjallisuustiede ja historia) eli 2 x 25 op
-toisen kotimaisen (mulla ruotsin) suulliset ja kirjalliset kieliopinnot, yht. 5 op
-pitkän vieraan kielen (mulla englannin) suulliset ja kirjalliset kieliopinnot, yht. 5 op
-puheviestintä 2 op
-tieteellinen kirjoittaminen 3 op

Kaikki yllämainitut ovat siis pakollisia, jotta oli oikeutettu hakemaan humanistiseen avoimen väylän kautta. Kaikki yllämainitut opinnot ovat myös hyväksiluettavissa, jos ja kun pääsee sisään. Olen siis ensimmäisen yliopistovuoden alkaessa lukenut pääaineeni perusopinnot ja historian lyhyenä sivuaineena. Plus tietenkin noi kieli- ja yleisopinnot.

Koska koulu ei ole vielä alkanut, en tiedä tarkalleen tulevia lukujärjestyksiäni (kutsutaanko niitä edes lukujärjestyksiksi?), mutta kuvittelisin siirtyväni suoraan kirjallisuustieteen aineopintoihin ja toivon mukaan pääsen myös aloittamaan jonkun toisen sivuaineen! Se selvinnee orientaatioviikolla.

Viime syksynä opintoja suunnitellessa suurin huolenaiheeni oli, saanko mahdutettua kaikki kurssit kalenteriini. Mun työaikani on onneksi hyvin joustava, koska en tee sellaista kahdeksasta neljään -toimistotyötä. Töissä luvattiinkin samantien joustaa kun kerroin opiskeluaikomuksestani ja en voikaan näin jälkikäteen kuin kiittää duunipaikkaani nöyrästi. Kaikki opiskeluista johtuvat työvuorotoiveeni huomioitiin työvuorolistoissa, mikä oli mulle kriittisen tärkeää.

Kun ei tarvinnut stressata työajoista, aloin stressata siitä, onko tarvitsemiani kursseja tarjolla niin, etteivät ne mene päällekäin toistensa kanssa, lähes kaikilla kursseilla kun oli läsnäolopakko luennoilla. Suurimman osan sain sommiteltua, mutta kolme kurssia jouduin ottamaan eräästä yhteistyökoulusta, Kauniaisissa sijaitsevasta kansanopistosta. Maksoin Kauniaisissa käymistäni kaikista 5 opintopisteen kursseista 150e per kurssi, mikä tietenkin kirveli, koska Helsingin avoimessa yliopistossa olisin pulittanut kyseisistä kursseista vain 50e per kurssi. Mutta ei auttanut itku markkinoilla, koska mä olin vakaasti päättänyt saada kaikki kurssit kasaan.

Avoimessa yliopistossa yksi opintopiste maksaa tosiaan 10 euroa, joten esimerkiksi viiden opintopisteen arvoisen kurssin hinnaksi tulee 50 euroa. Nopealla laskutoimituksella maksoin 65 opintopisteen opinnoistani n. 950 euroa. Onhan tossa penni poikineen, mutta mä en ikinä ajatellut opintojani rahallisena menetyksenä. Ne olivat mulle jo silloin satsaus omaan tulevaisuuteen.

Jossain vaiheessa kävin luennoilla kolmena iltana viikossa suoraan töistä. Onneksi duunipaikka on keskustassa ja luennot järjestettiin keskustan kampuksella, eipä kulunut matkoihin aikaa.

Suoritin pari kurssia kirjatenteillä, mikä onneksi oli mahdollista, koska mulla ei yksinkertaisesti olisi ollut tilaa kalenterissa, että olisin ehtinyt käydä luennoilla. Venytin myös muutaman esseen palautuspäivää maksimiin, koska oli pakko käydä töissä ja nukkuakin joskus.

Se mitä yritän tässä siis sanoa on, että olihan se rankkaa, välillä aivan tajutontakin. Äiti sanoi nyt kesällä välillä katsoneensa mun viime talven menoa vähän huolissaan, mutta oli kuulemma kokenut paremmaksi olla kommentoimatta asiaa sen kummemmin. Ihan fiksu veto äidiltä, en mä olisi tahtiani kuitenkaan hidastanut, korkeintaan väsymyspäissäni suutahtanut jotain kurjaa.

Mutta hei, enpä huhkinut turhaan, koska mulla on nyt opiskelupaikka yliopistossa.

Mä muistan jossain vaiheessa viime talvena ajatelleeni, että mitä ihmettä mä oikein olen aikaisemmin tehnyt kaikella sillä vapaa-ajalla, jonka tuolloin käytin opiskeluun. Varmaan lojunut sohvalla tekemässä en-yhtään-mitään. Mutta kai nääkin on vain priorisointikysymyksiä.

Voin myös sanoa suoraan, että mulla ei todellakaan ollut aikaa miehille tai deittailulle, joten en osaa neuvoa, miten sovittaa yhteen kokopäivätyö, opiskelu ja parisuhde (varmaan priorisointikysymys tämäkin). Kaverit varmaan nauraisi tähän väliin, että mitäs tekosyytä mä olen tätä ennen käyttänyt, kun oon teilannut kaksilahkeisia, haha.

Ja kun avoimen kursseilla saat tehtäviä tai esseitä (yliopistossa ei siis kuulemma saada läksyjä, haha), aloita niiden tekeminen mahdollisimman pian. For real. Koska jos et aloita niiden tekemistä pian vaan oot sillee "joojoo jos sitten vaikka ens viikolla", yhtäkkiä huomaatkin, että sulla on palautettavana kolme esseetä ja neljä muuta pientä tehtävää ja tentitkin lähestyvät ja sitten ei enää nauratakaan.

Jos jonkun kurssin kanssa meinaa tulla kiire, kuten esimerkiksi mulla kevään viimeisen kirjallisuustieteen kurssin kanssa, marssi kurssia vetävän proffan luo ja avaa rohkeasti sanainen arkkusi. Aika harvassa ovat ne proffat, jotka eivät pystyisi tekemään erikoisjärjestelyjä, jotta sinä pystyisit hakemaan yliopistoon. Tai siis kelatkaa nyt, tottakai ne on sun puolella. Kuka proffa ikinä pohtisi että "Hmm, tää tyyppi on opiskellut tätä mun ainetta ja kuulemma haluaisi hakea lukemaan tätä yliopistoon ja pyytää voisinko sen vuoksi arvostella hänen esseensä aikaisemmin? Joo en mä kyllä taida."

Totean tähän väliin, once again: asioilla on tapana järjestyä. Joskus ne kaipaavat pikkuisen tuuppausapua oikeaan suuntaan, mutta loppupeleissä ne järjestyvät aina.

Sitten vähän tosta avoimen väylän kautta hakemisesta. Tänä vuonna kaikkien opintojen piti olla WebOodissa (yliopiston käyttämä nettisysteemi, vähän kuin lukiossa käytetty Wilma) 29.4. mennessä. Koska suoritin kaikki opintoni Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa/niiden yhteistyölaitoksessa, mun ei tarvinnut erikseen hakea "hyväksilukemista" mun opinnoille. Riitti, että ne olivat WebOodissa, tän tarkistin humanistisen opintotoimistosta. Viestittelin kevään aikana niin paljon erään kyseisellä toimistolla työnkentelevän naisen kanssa, että oltiin melkein parhaat kaverit.

Mikä tuli mulle yllätyksenä ja melkein pilasi kaiken (koska en lukenut kaikkea huolella vaikka kuinka yritin), oli se fakta, että perusopinnoista puhuttaessa ei riitä, että siellä ne olla lojuvat WebOodissa. Ehei. Niille pitää hakea erikseen koontisuoritusmerkintä, jonka jälkeen joku ihminen jossain kokoaa ne "Yleisen kirjallisuustieteen/Historian/Aineen x perusopinnot" -merkintöjen alle. Ja vasta silloin humanistinen hyväksyy ne. Mullehan meinasi tulla asian kanssa ihan pikkuinen hoppu, mutta ihana humanistisen opintosihteeri lähetti mulle itse viestin, että mun opinnot pitäisi koota, täytä tämä lomake mahdollisimman pian. Täytin sen nopeammin kuin Usain Bolt juoksee sata metriä ja liitin varmuuden vuoksi "Lisätietoja"-kohdan alle anovan vetoomuksen siitä, voitaisiko mun opinnot kerätä kasaan pikavauhtia. Onneksi ruudun toisessa päässä on ihmisiä, eikä koneita ja sain kuin sainkin opintoni kasaan ajoissa.

Loppu siis hyvin, kaikki hyvin.

Lyhyesti: avoimessa yliopistossa ON mahdollista suorittaa yhden vuoden aikana niin paljon opintoja, että niiden avulla pystyy hakemaan (ja pääsemään) yliopistoon. Ei se ihan pelkkää viheltelyä ole, mutta se ON mahdollista.

...oon aika varma, että unohdin jotain oleellista, haha. No mutta saa toki kysyä, jos tulee jotain mieleen.

xx,

Anna

(Kuva Pinterestistä.)

3 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Moi Anna!! :)) 
    Ihan ekaks, ONNEA yliopistoon pääsystä!! 
    Vitsit, en ois uskonu törmääväni sun blogiin, äiti ja iskä jo tiedotti susta telkkarissa ;) 
    Sulle kuuluu ilmeisesti hyvää, samma här. 
    Asustelen espoon rajoilla, käyn töissä, kasvatan 5 v tyttöäni ja vielä vähän opiskeluja sairaanhoitajaksi :) (kuulosti siis aika tutulta tää postaus, tarkotus olis 2,5 vuodessa suorittaa 210 op...) Hienosti oot jaksanu ja oot paikkas ansainnu! 

    -Annika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Annika, pitkästä aikaa!
      Hitsi, ihan mieletöntä mitä kaikkea sä jaksat! Pienten lasten vanhemmille ei voi kuin nostaa hattua ja ihailla hiljaa, ootte kyllä ihan huikeita. :) Ja kyllä, mulle kuuluu tosiaan myös hyvää! Yliopisto alkaa kohta ja mä oon vajonnut henkisesti noin seitsemänvuotiaan ekaluokkalaisen tasolle, jolla on edessä eka jännittävä koulupäivä, haha.

      Ihan hurjasti tsemppiä sulle opiskeluihin ja hei ihanaa loppukesää! :)

      Poista