tiistai 14. heinäkuuta 2015

Ei tarvita mitään sen ihmeellisempää, että kaikki tuntuu olevan täydellisen hyvin


Vaikka olen yksi maailman kehnoimmista aamuherääjistä, on työpaikan aamuvuoroissa oma viehätyksensä. On jotenkin rauhoittavaa kulkea vielä unisen kaupungin läpi ja siristellä silmiä auringon noustessa koko ajan korkeammalle. Olo on rauhallinen ja ulkoilmaa on ihana hengittää.

Koska pääsin aikaisin duunista, päätin tänään töiden jälkeen viettää aikaa itsekseni. Join kahvia takeaway-mukista ja haahuilin Aleksanterinkadun kaupoissa. Jos liikkeissä oli ruuhkaa, en oikeastaan huomannut sitä. Saatoin viipyillä missä ikinä halusin juuri niin kauan kuin halusin, ei tarvinnut huomioida ketään, sai olla täysin omistautunut ihan vain itselleen ja omille ajatuksilleen ja mieliteoilleen. Itsekeskeisen kuuloista ehkä, mutta tänään se oli juuri sitä mitä tarvitsin. Löysin myös juuri niitä pieniä kivoja juttuja, joita olin lähtenyt etsimäänkin. Uudet urheilurintsikat, ihan tavallisia mustia sukkiksia.

Päädyin useiden kauppojen jälkeen myös Stockmannille. Ostin kaksi eri sinisen sävyistä tyynyliinaa, koska tahtoisin tuoda hieman väriä muuten niin rauhallisen sävyisiin (valkoista, kultaa, ruskean eri sävyjä) sängyn koristetyynyihin. Olin aluksi varma, että päädyn vaaleansiniseen, mutta päästyäni kotiin ja vertailtuani tyynyliinoja alankin ehkä hieman kallistumaan mintunvihertävään siniseen. Voi näitä elämän suuria valintoja.

Aleksilta kävelin Rikhardinkadun kirjastoon ja rauhallisin, kevein askelin kiertelin kirjahyllyjä. Sivelin kirjojen selkämyksiä ja nautin kirjastossa leijailevasta kirjojen ja vanhan puun tuoksusta. En löytänyt etsimääni (kaikki Häräntappoaseen kappaleet olivat lainassa), mutta sen sijaan löysin kolme kirjaa, jotka kaikki ovat kovin eri tavalla kiinnostavia (Hitlerin raivottaret, Kaikki mitä rakastin ja Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän).

Kotimatkalla kävin lähi-Alepassa ja kotiin saavuttuani viikkasin kuivumassa olleet vaatteet, jonka jälkeen tiskasin. Sitten laitoin veden kiehumaan ja keitin itselleni kupillisen kahvia.

Nyt istun sohvalla, nautin kahvista, auringonsäteistä ja puhtaasta kodista.

Vaikka tänään oli duunia ja eilen puolestani vietin vapaapäivää, eilinen kului jotenkin utuisesti: tein paljon "pakkopulla"-juttuja kuten palautin pulloja kauppaan ja istuin vain sohvalla. Ei tehnyt mieli tehdä mitään, pää tuntui sumealta ja jotenkin tylsistyneeltä, kuin lyijykynältä, joka kaipasi teroitusta.

Ehkä ne olivat yöunet tai sitten vain se, että sain olla ja haahuilla itsekseni, mutta tänään mulla on tosi hyvä ja kaikin puolin rauhallinen olo.

Työkaverit ja niiden heittämät läpät tekevät mut onnelliseksi. Punavuoressa käveleminen ja kotikadulle kääntyminen tekevät mut onnelliseksi. Kukkakoju Fredrikintorilla tekee mut onnelliseksi. Kotiinsaapuminen tekee mut onnelliseksi. Kivojen fiilistelybiisien kuuntelu kahvinjuomisen lomassa tekee mut onnelliseksi. Se, että ystävät haluavat kertoa mielipiteensä niin hölmön mitättömästä asiasta kuin tyynyliinojen väri, tekee mut onnelliseksi. Se, että saan olla onnellinen, tekee mut vielä entistäkin onnellisemmaksi.

Seuraavaksi ajattelin aloittaa jonkun yllämainituista kirjoista ennen kuin iltapalaseuralaiseni saapuu.

"Juuri nyt elämässä on kaikki."

xx,

Anna

4 kommenttia:

  1. Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän - kun näin maininnan tuosta, oli pakko alkaa kommentoida. Luin itse ko. kirjan tämän vuoden ekana päivänä, kun uuden vuoden aatto oli juuri edellisyönä mennyt poskelleen ja kaikki tuntui vähän tyhmältä. En ole koskaan aiemmin onnistunut lukemaan kirjaa, joka olisi sopinut niin älyttömän hyvin juuri siihen hetkeen ja niihin tuntemuksiin mitä mulla silloin oli! Luin kirjan aamupäivän aikana ja sen jälkeen elämä taas hymyili. Toivottavasti se kolahtaisi sulle samalla tavalla! Mulle se nimittäin (niin kornilta kuin kuulostaakin) valoi uskoa elämän ihanuuteen ja siihen, että koskaan ei tiedä mitä upeaa seuraavaksi tapahtuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja oli IHANA!! Et liioitellut yhtään, se oli aivan huikea! :)

      Poista
  2. Sun tekstejä on niin ihanaa lukea. Totean tämän vaan jokaisen sun postauksen jälkeen, jonka olen lukenut enkä koskaan kyllästy toteamaan tätä. Huomaat niin ihania asioita elämässä ja pystyn samaistumaan suhun ja moniin sun ajatuksiisi niin hyvin. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Vilma, kiitos sulle että luet ja kommentoit mun tekstejä. Tää vuorovaikutus on jotain aivan tajuttoman hienoa :)

      Poista