keskiviikko 7. tammikuuta 2015

On tammikuu eli aika palata arkeen


Ostin tänään uuden kalenterin ja nyt on kuulkaa käytetty hetki jos toinenkin sen päivittämiseen. Innostuin ja päätin myös heittäytyä satasella peliin: käytin eri asioihin eri värejä. Aika villiä mulle! Mutta ehkä tää auttaa hahmottamaan elämää paremmin (hahahhaha toivotaan parasta) ja helpottaa ajankäytön suunnittelua. Duunit ja so-called yleiset menot such as ystävät, kahvittelut ja krebaaminen on merkattu kuulakärkikynällä ja koulujutut kaikki omilla väreillään. Ruotsi pinkillä, historia vaaleanvihreällä, tieteellinen kirjoittaminen liilalla. Kirjallisuustieteen seuraava kurssi alkaa vasta niin pitkän ajan päästä, etten päättänyt sille vielä omaa väriä (lue: en katsonut, minkä värisiä toimivia lukioajan stabiloita mulla on vielä jäljellä, tumma oranssi taisi ainakin löytyä).

Mä tykkään tästä tammikuun ensimmäisestä viikosta, vaikka tää onkin saanut mun viikkorytmin ihan sekaisin. Olin loppiaisen (eli tiistain eli eilisen) töissä ja kotiin tullessa oli todella vahva sunnuntai-fiilis. Niinpä vedin villasukat jalkaan, tein kaksi joulutorttua ja niitä mutustellassani katsoin "Kun Harry tapasi Sallyn". Mikä ihana ja hauska elokuva! En tiedä miksi mä en ole koskaan nähnyt sitä kokonaan, mutta nytpä on sekin vääryys korjattu.

Sen jälkeen istuin sohvalla ja pohdiskelin hetken ihmissuhteita. Koska mielentilani ei ollut oikeanlainen yksinpohdiskeluun (olin ajautumassa sellaiseen pieneen toivottomuuteen ja "entä jos minä ja Hän ei vaan ikinä tavata" -fiilikseen. Mokomakin sunnuntai, minkä mulle teet!), joten otin puhelimen kauniiseen käteeni ja laitoin rakkaalle ystävälleni viestin. Purin tuskaisia tuntemuksiani ja vaikka en tiennyt mitä halusin kuulla tai mitä mun tarvitsi saada kuulla, ystäväni onnistui sanomaan juuri ne oikeat asiat.

Ja oli kuulkaas mukavaa mennä rauhaisin aatoksin nukkumaan.

Salilla treenaaminenkin on sujunut auvoisasti ja toki helpompaa asiasta tekee myös se, että se treenitauko, joka jengillä yleensä on jouluna, oli mulla olosuhteiden pakosta tai no, lähinnä ajanpuutteesta johtuen, jo ennen joulua. Niinpä kun lomalla pääsi pitkästä aikaa treenaamaan, fiilikset oli ihan katossa eikä sen jälkeen ole ollut tarvetta taikka halua taukoilla.

Yleisen tason tyytyväisyyttäni on viime aikoina lisännyt myös se, että eräs aikoja sitten alkunsa saanut ihmissuhdesolmu on vihdoin selvitetty ja kokonaan taaksejäänyttä elämää. Ja minä olen kovin onnellinen.

Koulukin jatkuu vasta ensi viikolla ja mulla on tuleva viikonloppua vapaa duunista. Joitain vanhoja koulujuttuja aion väsäillä, mutta noin niin kuin kokonaisuudessaan tää viikko on ollut mitä loistavin ponnahduslauta höyhenenkevyelle paluulle arkeen.

En tiedä aiheuttiko sen kalenteri vai kiva työpäivä vai elämä vai ihan vaan minä itse, mutta mulla on kovin levollinen olo just nyt. Ihan kaiken suhteen.

Ja hei, aurinkokin on paistanut jo tosi monena päivänä, eikä tammikuuta ole takana kuin vasta viikko.

xx,

Anna

2 kommenttia: