perjantai 8. marraskuuta 2013

I wish I was wearing


Mä tykkään ihan hirveästi aina kaikkien blogien "tänään haluaisin pukea" -kollaaseista. Mulla on kausia kun välillä selailen ja haen inspiraatiota omaan pukeutumiseen melkein pelkästään blogeista. Noina hetkinä kaikki tollaset kollaasit on oikotie onneen, oikea kostea päiväuni tällaiselle kollaasi-haukalle kuin allekirjoittanut. Silloin kun villiinnyn, mä kirjoitan erilaisia asuyhdistelmiä ylös, etten unohda niitä (tai vaihtoehtoisesti tallentelen niitä koneelle jos laiskuus iskee). Ideoita haen etenkin värien yhdistelemiseen, niitä kun melko varmasti löytyy, vaikkei bloggaajan tyyli olisikaan lähellä omaa.



Outfit



Kollaasin tyyli on tavallaan sitä ominta vapaa-ajan Annaa. Jos en pukeudu keveisiin, silkkisinä liehuviin paitoihin, pukeudun löysiin neuleisiin tai svetareihin. Mä kuitenkin koen usein tarvitsevani joitain tyttömäisiä elementtejä asuuni tasapainoa tuomaan ja tätä "tyttömäisyyttä" sitten varioin koroilla, koruilla ja kynsilakoilla. Ja hiuksilla. Eli sillä, onko ne kiharalla vai sotkunutturalla. Vai sotkunutturan jälkeisillä kiharoilla. 

Mulla on sikäli vähän sekalainen tyyli, koska yhtenä päivänä saatan nauttia elämästä svetarissa ja lyhytvartisissa Consseissa ja seuraavana huidella menemään pitsityllihame lepattaen. Onneksi pukeutumisen ei tarvitse olla niin vakavaa ja onneksi omaa tyyliä ei tarvitse sanatarkasti määritellä kenellekään. Mä joskus ehdin kaksi minuuttia stressata niin hölmöstä syystä kuin juurikin edellä mainittu oman tyylin sekalaisuus. "Siis mutta mä oon rusetti- ja baltsutyttöjä, enhän mä voi mitään tennareta tai pipoa käyttää! Ai kauheeta, miten mä nyt näin oon flipannut?" Hölmö mikä hölmö, mutta sitten, onneksi, syttyi hehkulamppu ja näkyi se kuuluisa valo tunnelin päässä ja hoksasin, että eihän mun ole ikinä tarvinnut pukeutua jonkun tietyn kapean kaavan mukaan. Jos mä tahdon käyttää tennareita, mä käytän. Ja kun homma vielä sattuu kulkemaan myös toisin päin: jos tekee mieli kiskoa se maailmanihaninkermanvärinenpitsityllihame päälle, niin minähän kiskon. Just sehän pukeutumisessa on niin hienoa. Vaatteilla saa (ja välillä melkein pitää) vähän leikitellä, tärkeintähän on, että oma fiilis on hyvä ja itsevarma ja omannäköinen, oli päällä mitä tahansa. 

Kyllä, aivan tavallisia arkipäivän toteamuksia, mutta yhteen aikaan ne olivat mulle elämää suurempia ajatuksia ja älynväläyksiä. 

Mä törmäsin tohon Kenzon svetariin ekan kerran joskus viime kesänä ja se oli jo silloin myyty joka paikasta loppuun. Mä oon sinänsä tosi "tylsä" pukeutuja, koska käytän tosi paljon perusvärejä vaatteissani. Sen takia tykästyin nimenomaan tohon harmaaseen versioon tosta svetarista. Logo ja tiikeri ei hyppää liikaa silmille ja tota olisi helppo yhdistellä.

Ja käsi ylös, kuka ei muka tarvitsisi mustia pillifarkkuja? ...niinpä niin, hiljaista taitaa olla. 

Mulla alkaa olla nouseva tarve uusille mustille korkonilkkureille. Korollisille siksi, etten vaan osaa käyttää korottomia nilkkureita, mun jalat näyttää niissä jotenkin tosi oudoilta. Mun tän hetken lempparikorkonilkkurit on mustat ja ty-ty-tyym, keinonahkaiset. Ostin ne yli kolme vuotta sitten eli hellä huolenpito on toiminut, mutta takaraivossani tiedostan, että viimeistään ensi keväänä lienee tarvetta uusille. Tää harmittaa mua sikäli, koska mä inhoan sitä, kun jokin vaatehuoneeni pidetty palanen poistuu käytöstä, se on vaan hyvin ikävää saatanan perseestä. 

Ja Célinen Mini Luggage Tote. Tarvitseeko se edes sanoja? Mähän siis ihan oikeasti tarvitsisin laukun, jota voisi kantaa olkapäällä (miksi niitä kutsutaan, "olkalaukku" on jotenkin kamala termi. Oli miten oli, siinä pitäisi siis vähintäänkin olla olkahihna). Mutta toi Céline on niin kaunis ja niin pitkään toiminut sylkeä suuhun nostattavana tekijänä omalla "ah ja voih, mulle-nyt-heti" -listallani, että sen hankin mahdollisimman pian lähitulevaisuudessa. Pitäisi varmaan olla yhteydessä Helsingin Luxbagiin, noiden Célinen laukkujen kohdalla kun ei ihan vaan marssita kauppaan, läjäytetä tukku tuohta tiskiin ja napata laukkua mukaan. 

Käsikoruja multa löytyy jommastakummasta ranteesta about aina. Toi kultainen toisi asuun sellaista kaivattua lämpöä. 

Ja koska asussa pitää melkein aina olla jotain väriä, iloitelkaamme tällä kertaa huulipunan ja kynsilakan muodossa. Molemmat juuri sellaisia sopivan söpön, tyttömäisen, Annamaisen värisiä. Harva asia tekee tätä neitiä iloisemmaksi kuin pinkki kynsilakka. Neonpinkistä en ole vielä toistaiseksi syttynyt, mutta tollainen kevyesti koralliin taittava pinkin sävy - gimme more! Ja mulla kun on luonnostaan aika nuden väriset huulet (fakta, jonka olen hoksannut viimeisen puolen vuoden aikana, on selvästi ollut hienoa itsetutkistelun aikaa), niin mielelläni niitä vähän värittelen. Oon aloittanut opintieni huulipunien salattuun maailmaan värillisten huulirasvojen avulla ja kohta lienee edessä koetus numero yksi - ihkaoikean huulipunan ostaminen! Multa löytyy siis kirkkaanpunainen huulipuna, jonka sain siskolta lahjaksi, ja jota olen itseasiassa aina välillä kevyesti tuputellut huuliin. Täydellä teholla käytettäväksi siitä ei ole, ei ennen kuin hankin samanvärisen huulten rajauskynän. Mutta mulla oli siis ekaa huulipunaa ajatellen mielessä lähinnä joku kevyt, kaunis nudesävy (nudea nudehuulten päälle, ai että miten villiä). Sellainen roosaan taittava, ehkä.  

Palttiarallaa kaikki kollaasin tuotteet ovat säännöllisen epäsäännöllisesti seilanneet digitaalisen ostoskorin uumenissa (miinus ihana Céline, niitä kun ei netissä oikeastaan myydä), eikä tän postauksen väsääminen ainakaan seilaamista helpottanut. Eikä mulla taida olla tossa auki kuin kymmenen välilehteä kaikkia kauheen kivoja (eikä vain ulkonäöltään, vaan myös materiaalilappuseltaan kivoja) vaatekappaleita kotiinklikkaamispäätöstä odottelemassa. Kymmenen on itse asiassa kyllä tosi vähän, näkisitte kuinka monta SATAA vaatekappaletta eksyin pläräämään läpi, kun tutkiva blogismi sitä vaati, heh.   

xx,

Anna

Kollaasin vaate- ja muutkin -kappaleet: Net-A-Porter ja Asos

4 kommenttia:

  1. Moi Anna!

    Löysin sun blogin vasta vähän aikaa sitten suomalaisten au pairien blogeja etsiskellessäni, ja täytyy sanoa että vaikutat ihan huipputyypiltä! Tästä sun blogista välittyy ihanan rento ja aito fiilis, jatka samaan malliin! :-)
    Mietin tässä myös, että olisiko sulla jotain vinkkejä au pair -perheen etsintään? Tällä hetkellä omana haaveena olisi lähteä tammikuussa au pairiksi, ja tottakai juurikin Lontoo houkuttelis erityisesti! Tuntuu vaan että Briteistä perheen löytäminen on täysi mahdottomuus kun hakijoita on niin paljon! Tietysti saa vinkata myös jos sun perheen tutuista löytyisi joku au pairia etsivä! :-)

    Terkuin Noora

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Noora!

      Paljon riippuu siitä, haluaisitko sä mielummin englantilaiseen vai suomalaiseen perheeseen. Mulla oli itselläni viime keväänä kovassa käytössä hoitopaikka.net ja aupair-world.net -sivustot ja koin ne molemmat tosi hyviksi. Ja mä pidän silmät ja korvat auki perhetuttujen auppari-tarpeen varalta.

      Mutta älä huoli, suomalaiset on aika haluttua tavaraa au pair -markkinoilla, ainakin täällä Englannissa. Mun perhe on sanonut, että he ottavat aina joko natiivin (Ausseista, Etelä-Afrikasta, Jenkeistä jne) tai pohjosmaalaisen aupparin. Pohjoismaalaisen nimenomaan siksi, että kylällä kiertää voimakas huhu meidän hyvästä kielitaidosta. Ainakin mun perheessä työskentely edellyttää sen verran hyvää englannin osaamista, että pystyy auttamaan lapsia läksyissä, tarkkailemaan ääntämistä kun ne lukee ja korjaamaan niiden virheitä. Kuulostaa ehkä vaativalta, mutta ei pidä pelästyä: täydellistä englantia ei tietenkään tarvitse osata, eikä sitä odotetakaan. :)

      Oon ihan varma, että säkin löydät oman perheesi - tavalla tai toisella! Mielettömästi tsemppiä etsintöihin!

      Ja kiitos ihan hurjasti sun kauniista sanoista. Tulin niistä niin iloiseksi, ettet voi kuvitellakaan! :)

      Poista
  2. Kivaa tyylipohdintaa! Ootko aiemmissa duuneissa pukeutunut "koodin" mukaan vaiko hyvin vapaasti, rennosti? Mistä blogeista sun suosikki lukulista koostuu?! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua! Tää kommentti oli (jostain ihmeellisestä syystä) mennyt mun roskaposti-kansioon ja tajusin vilkaista sinne vasta tänään! Anteeksi kamalasti!

      Mä olin pitkään töissä vaatekaupassa ja siellä sai pukeutua aika rennosti, jokainen tyylinsä mukaan, mutta toki olemuksen piti olla siisti ja edustava, asiakaspalvelutehtävistä kun oli kyse.

      Mä luen paljon noita suosituimpia muotiblogeja (suurin osa löytyy blogilista.fi:n Suosituimmat / Luetuimmat / Mikä onkaan-listalta), mutta lisäksi luen myös paria pienempää. Esimerkiksi Maailmalle - Nyt ja Paperilennokeita on ihan lemppareita :)

      Ja kiitos hei näin paljon jälkikäteen kivasta kommentistasi!

      Poista