"mitä muijat, mikä boogie? jaloissa tuntuu niinku kuuluuki" lauloin tota töissä, kollegat arvosti

Ciao!

Meitsi vetelee tässä näpyttämisen ohella makeannälkään Kalinka-jugua (vadelma-mustikka-kerrossellaista) ja siis hello heaven! Tää on ihan mun ultimate-lempparijugu tällä hetkellä. Oon oikeastaan aika tyytskäri että Bulevardin S-Marketista oli kaikki hyvät karkit loppu (niillä alkaa remppa lauantaina), koska en voinut ostaa mitään herkkuja, niitä kun on tullut syötyä (tässä vaiheessa terkkuja siskolle, joka jätti viime keskiviikkona kilon karkkirasian tänne mun syötäväksi......).

Oon ollut viime päivät aika tiukasti duunissa. Sellaset kevyet yhdeksän tunnin duunipäivät, mutta onneksi tää on vaan väliaikaista.

Törmäsin kadulla vanhaan duunikaveriin, joka kertoi
ostaneensa polaroid-kameran ja kysyi, voisiko ottaa
musta sillä kuvan. Luonnollisesti olin täysin pyntätty
(eli en), mutta whatevs. Kuva on siltikin kiva.

Lauantaina olin töiden jälkeen ihan poikki. Siis ihan totaalisen lopussa. Sunnuntaina mulla oli vapaata, joten me oltiin päätetty lähteä tyttöjen kanssa vähän viihteelle lauantai-iltana. Tossa duunin jälkeisessä överiväsymys-olotilassa olisin ollut ihan kamalaa seuraa, mutta onneksi yksi juttu auttaa aina: juokseminen. Niinpä kiskoin treenivaatteet niskaan ja suuntasin ulos kohti Kaivaria. Ja hämmennyin. Kadut oli suljettu ja joka paikassa oli ihmisiä, siis mitä ihmettä täällä tapahtuu. Sitten välähti: Helsinki City Marathon!

Voin kertoa, ettei oo montaa siistimpää juttua, kuin tajuta että oma vakkarilenkki on osa HCM:n reittiä. Siinä mä sitten juoksin jalkakäytävällä (maratoonarit juoksi kadulla) ja voi sitä inspiraation määrää! Sain niin paljon voimaa ja motivaatiota kun sai juosta "yhdessä" niiden satojen muiden kanssa. Siis ihan uskomaton fiilis. Juoksu kulki höyhenenkevyesti ja olin niin fiiliksissä tosta kokemuksesta, että hymyilin ihan riemuidioottina koko lenkin ajan. En malta odottaa omaa ekaa juoksutapahtumaani!

Treenin jälkeen olin kuin uudestisyntynyt: työväsymys oli poispyyhkäisty ja energiaa olisi riittänyt vaikka muille jakaa! Awesome awesome awesome.

Tytöt tuli kahdeksan jälkeen etkoilemaan mun luo, ennen kuin suunnattiin ulos. Pohdittiin mihin voitaisiin mennä, sompailtiin ympäri keskustaa ja päädyttiin loppujen lopuksi etkojatko-drinkeille Shakeriin ja Shakerista Mäkkärin kautta Aussie Clubille. Paikan tanssilattialla meno oli todella hikistä ja ahdasta, mutta meillä oli tyttöjen kanssa hauskaa. Lisäksi paikassa on töissä söpöjä baarimikkoja kivan rento tunnelma. Mä tykkäsin.

Shakerin Cherry Pop. Maistui.

Käytiin uudestaan Mäkkärissä vielä pilkun jälkeen (jonkun sitäkin puljua on pidettävä pystyssä) ja kun oltiin AH:n kanssa kävelemässä mun luo, Simonkadulla meitä vastaan tuli kaksi tuntematonta kundia, jotka kysyi neuvoa "sellaseen hyvään pizzamestaan ihan tässä lähellä". Kyseessä oli tietysti Yrjönkadulla sijaitseva Barbarossa (sieltä saa hyvänmakuisia kuuden euron pizzoja! Mistään muualta en oo löytänyt yhtä hyvää hinta-laatu-suhdetta!) ja kun päästiin sinne, kundit halusivat tarjota meillekin pizzat. Kieltäydyttiin kauniisti (McD-nugetit tuntui vielä vatsassa), mutta jäätiin istumaan niiden seuraksi. Kundit ystävällisesti kuitenkin tarjosi meille yhteisen vesituopin (tää oli meistä suorastaan hysteerisen hauskaa). Tosin siinä vaiheessa kun pizzat saapui pöytään ja meille tarjottiin uutta mahdollisuutta auttaa niiden tuhoamisessa, en mä enää osannut kieltäytyä ruoasta ja onnellisena söin kolme pizzapalaa.

Oltiin puoli kuudelta nukkumassa mun luona.

Sunnuntaina heräämisen ja snadin itsensäkasaamisen jälkeen treffasin T:n Kampissa neljän jälkeen. Käveltiin ympäriinsä, tsiigailtiin Ravintolapäivä-rafloja ja päädyttiin lopulta Albertinkadulla sijaitsevan Kiska-raflan vohveleihin (n-a-m).

Da vohvelit. T:n mansikkamelba-sulatettu valkosuklaa
ja mun vaahtokarkki-kermavaahto.

Nähtiin ISO lokinpoikanen. Musta se oli söpö ja olisin ehkä vähän halunnut sitä 
lemmikiksi. Sen nimeksi olisi tullut Lennart.

En muista enää miksi, mutta vohveleiden jälkeen me otettiin suunnaksi Bulevardin Kahvisalonki (mua niin harmitti, ettei kukaan soittanut paikassa olevaa pianoa! Pianonsoitto on niin kaunista.) Juotiin kahvia kauniin valkoisista kahvikupeista asettilautasineen päivineen ja mä söin täytetyn croissantin (mun nälkä ei lähtenyt sillä yhdellä vohvelilla).

Bulevardin Kahvisalongissa kahvia saa santsata. Vaikka mun kahvinjuonti onkin
enemmän "maitosokeria kahvilla" kuin"kahvia maidolla", mä arvostan.

Loppuilta meni lagaillessa kotona. Luonnollisesti, koska kuka muka saa mitään oikeasti järkevää aikaiseksi sunnuntaisin?

En minä ainakaan.

Paitsi jos brunssilla käyminen ja kynsien lakkaaminen lasketaan.

Puspus,

Anna

ps. Siis miten söpö sana "jugu" voi olla? Asteikolla yhdestä kymmeneen sanoisin viisitoista.

pps. oon edelleen ihan sekaisin viikonpäivistä enkä oikein tiedä mistä se johtuu (epäsäännöllinen työrytmi?). Heräsin lauantai-aamuna duuniin ja jouduin tarkistamaan puhelimesta, mikä päivä on koska en ollut varma. Lisäksi tänä aamuna pohdittiin hämmentyneinä yhden kollegan kanssa, onko tänään maanantai. Päädyttiin siihen, että on (mutta tarkistin varmuuden vuoksi puhelimesta. Se oli samaa mieltä.)