töissä kellon ympäri (kirjaimellisesti)

Tsiisus että voi ihminen olla pihalla.

Oon tehnyt viimeisen viikon sellasia semijärjettömiä, kellon ympäri kestäviä duunipäiviä (meillä on töissä sellainen sort of poikkeustilanne päällä). Kaikkein käsittämättömintä on ehkä kuitenkin se, ettei mun väsymys näy töissä millään mulla tavoin kuin hysteeristen naurukohtausten huimasti kasvaneena määränä. "Jos voi nauraa tai itkeä, aina kannattaa mielummin nauraa" on ollut mun mottoni ja sen on duunitytötkin saaneet huomata. Mutta ihanan kärsivällisesti ne on jaksaneet mua, mussukat.

Tää on vähän niin kuin mä viime päivinä töissä.
Mulla tosin ei oo omaa valomiekkaa.

Tietysti aina kun pääsen kotiin, uni maistuu. Joskin mulla on tässä muutamana yönä ollut pari frendiä extempore-yökyläilemässä, mutta kivahan se on kun on seuraa. Yksikin yö katsottiin puolikas jakso Family Guyta kahden yökylään ilmestyneen kaveripojan kanssa. "Mehän ollaan vähän niin kuin pieni perhe", totesi toinen niistä kun mä ahtaudun niiden väliin tähän mun sohvalle. Aika liikkistä.

Oon kuitenkin ihan pihalla about kaikesta muusta. Mulla ei ole juuri mitään käsitystä siitä, mitä maailmalla tapahtuu (mitä nyt luen lööpit kun haen take away -kahvia meidän lähikahvilasta) enkä myöskään tiedä, mitä mun frendeille kuuluu (naamakirjan lisäksi, siis). Tilanne tosin vähän korjaantui parin viestin ja eilisillan Taiteiden Yön avustuksella. En nähnyt taiteita (taaskaan..... hups), mutta toisaalta, mä istuin Pikku-Parlamentin puistossa ystävien ympäröimänä ja kävin todella antoisaa keskustelua mm. Disney-piirretyistä. Oli ihanaa, rentoa ja hyväntuulista. Lisäksi me käytiin yösyömässä Eerikin Pippurissa (vaatimalla vaadin, että mennään sinne koska en ollut koskaan käynyt siellä. True story.) jonka jälkeen AH tuli tänne yöksi. Vaikkei me kauheasti ehditty jutella (tipahdin seminopeesti kun pääsin kosketusetäisyydelle mun sängyn kanssa), oli kiva herätä aamulla kun se nukkui tossa.

Nyt syön parit mozzarella-tikut ja meen nukkumaan, aamulla duuni taas kutsuu. Tässä unen tarpeen määrässä ei oo kyllä mitään järkeä.

Onneksi ensi viikonloppuna voin alkaa taas muistella, millaista on omistaa sosiaalinen elämä. Oo, ja tuleehan tietysti ihana rakas Turkubeibeni I tulee vierailemaan mun luo koska mulla on kuulkaa maanantaina vapaapäivä! Siinähän on jo sosiaalista elämää yllin kyllin yhdelle viikolle.

Ai niin, näkyy tää väsymys myös sellasena viikonpäivä-sekoiluna. Kuvittelin eilen yli puoli tuntia, että on lauantai, kun kaverit puhuivat tulevasta seuraavan illan saunaillasta ja mä jaksoin ihmetellä, kuinka kummallista on pitää saunailta sunnuntaina. Torstai ja lauantai, onhan ne nyt helppo sekottaa.

Mutta onneksi tälle kaikelle väsymykselle ja sekoilulle ei voi kuin nauraa.

Terkkui, pusui ja kivat viikonloput!

toivottaa

työmyyrä-Anna

ps. video täältä