keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

SILLY LITTLE THINGS



* Aina kun lähetän sähköpostia itselleni, kirjoitan saatteeksi jotain kivaa, esimerkiksi:

Wuhuu tässä tää paperi, nyt vaan printteri laulamaan
Oot paras!
xx

Ehkä vähän hölmöä, mutta mua tollaset arjen pienet tsemppiviestit itseltä itselle ilahduttaa ja naurattaa.

* Työnnän joka ilta pään ulos ikkunasta ja tuoksuttelen ja hengittelen raitista ilmaa. Koen, että se ikään kuin puhdistaa kehon ja mielen ja nukahtaminen on helpompaa. Lisäksi rakastan raikkaan ilman hengittämistä, se vaan tuntuu tosi hyvältä. Ylipäätään raitis ilma on mulle tosi tärkeää ja ahdistun tunkkaisessa ilmassa, olin sitten ulkona tai sisällä.

* Aina kun levitän kasvorasvaa (eli joka aamu ja ilta), hieron samalla naaman läpi. Uskon, että rasva imeytyy paitsi nopeammin ja tehokkaammin, hieronta myös vilkastuttaa ihon pintaverenkiertoa, jolloin kasvojen iho näyttää freshimmältä.

* Minulla on iloitessani jostain tapana esittää hassuja tanssiliikkeitä. Myös julkisilla paikoilla. Bailusormet ja käsillä tehdyt sivuaallot ovat bravuurejani. Yleensä tanssiliikkeeseen kuuluu myös joku "laulunpätkä", kuten "oujee-ee-ee". Elämää ei kannata ottaa liian vakavasti.

* "Säästelen" usein ruokatarvikkeita, jotta niistä riittäisi pidemmäksi aikaa eikä koko ajan tarvitsisi ostaa uusia. Ikävä kyllä tämä yleensä tarkoittaa lähinnä sitä, että ko. ruokatarvike meinaa pilaantua ja sitten paniikissa keksin jonkun ruoan, jossa voin sitä käyttää. Nykyään olen onneksi skarpannut tässä!

* Mulla on edelleen henkilökohtaisessa sähköpostissani pinnattuna ne kaksi "Tervetuloa yliopistoon!" -sähköpostia, jotka sain yliopistolta, kun kesällä 2015 pääsin sisään. Ne siis näkyvät aina ylimmäisimpinä, kun avaan saapuneet-kansion. Alkujaan pinnasin ne, koska niissä oli hiukan infoa koulun alkamisesta jne, mutta myös siksi, että muistaisin aina, että mä oikeasti pystyin siihen. Ja näin neljän vuoden jälkeen en ole vieläkään hennonnut poistaa niitä. Tehnen sen sitten kun kesällä valmistun.

* Tulen aina yhtä iloiseksi kun muistan, että ihminen pystyy heiluttelemaan varpaitaan. Ja sen jälkeen heiluttelen aina omia varpaitani. Ihan vaan koska voin.

* Olen todella kilpailuhenkinen. Snäppäsin joskus siskolle näkemästäni uutisesta, jossa kerrottiin olympialais- ja paralympialaisurheilijoiden olympialeiristä, jossa urheilijat myös leikkimielisesti kisailivat joukkueissa. Jokainen haastateltu urheilija kuitenkin totesi omasta kisailuasenteestaan kysyttäessä nauraen, että "Ei tässä mitään himmailla, vaan mennään pieni verenmaku suussa". Siskon kommentti tähän: "Ihan ku sinä". Tunnustan. Ihan sama kuinka suuri tai pieni kilpailutilanne, mun on aina pakko yrittää (voittaa) satasella. Joskus voitan, joskus en. Mutta aina yritän täysillä.

* Muistan 14-numeroisen kirjastokorttini numeron ulkoa.

* Tykkään värikoordinoida asioita. Olen järjestänyt väreittäin sekä kirjahyllyni kirjat että henkarivaatteeni.

Ihanaa päivää tyypit!

xx,

Anna


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti