IT'S GOING DOWN, I'M YELLING TINDER

Latasin reilu kaksi viikkoa sitten Tinderin, ensimmäistä kertaa elämässäni. Kaikkea sitä.

Tinderhän on perustettu vuonna 2012 ja se löi muistaakseni läpi Suomessa loppuvuodesta 2013. Aloin itse seurustella exäni kanssa syksyllä 2015 eli Tinder oli huipussaan yli 1,5 vuotta sinä aikana kun olin vielä iloisesti sinkku. Silloin en kuitenkaan harkinnutkaan sen lataamista. 23-vuotias Anna ei kokenut Tinderiä omakseen millään tavalla. Jo ajatuskin siitä, että pitäisi arvostella tuikituntemattomia ihmisiä ulkonäön ja muutaman sanan perusteella tuntui vaan liian karulta, liian sydämettömältä. En myöskään etsinyt ketään elämääni, olin hyvin onnellinen yksin, eikä deittailu oikeastaan kiinnostanut. Säätöjä ja muita keveitä epämääräisyyksiä oli ihan tarpeeksi ilman Tinderiäkin.

Erosin viimeisimmästä parisuhteestani melkein tarkalleen puoli vuotta sitten. Olen muuttanut uuteen kotiin, kirjoittanut gradua, etsinyt töitä ja samalla opetellut olemaan taas itsekseni ja muistellut, että kuka mä oikein olenkaan. Se on tehnyt hyvää. Oma mieli ja ajatukset ovat selkeämmät ja yleinen olotila onnellinen.

Mutta turha sitä on kieltää: olen ollut utelias Tinderin suhteen. Olen toki seurannut "tinderöintiä" vierestä kavereiden swaippaillessa menemään ja appin perusperiaatteet ja toimintamalli ovat siis tuttuja. Olen kuullut siitä niin hyvää kuin huonoakin. Olen seurannut vierestä, kun eräs läheisimmistä ystävistäni löysi sieltä elämänsä parhaimman parisuhteen, jossa hän edelleen elää hyvin onnellisena. Toisaalta olen ollut avecina Tinder-treffeillä, joissa ystäväni Tinder-deitillä oli myöskin ystävä mukana, mutta kyseessä eivät siis olleet tuplatreffit. Noilla treffeillä ystäväni deitti joi itsensä sellaiseen kuntoon, että konttasi myöhemmin pitkin tanssilattioita.

Mikä sitten on muuttunut? No, olen ensinnäkin päässyt hieman eroon 20-vuotiaalle Annalle tyypillisestä mustavalkoisuudesta ja alkanut ymmärtää, että Tinderissä ei tarvitse kuvitella toisen ottavan ihan sairaan henkilökohtaisesti sitä, swaippaatko jonkun oikealle vai vasemmalle. Meidän jokaisen aika on kuitenkin rajallista ja vaikka haluaisi antaa jokaiselle vastaantulijalle Tinderissä mahdollisuuden, aika harvalla on siihen oikeasti mitään mahdollisuuksia. Saati sitten jaksamista. Ja se on ihan okei.

Iso tekijä omassa mielenmuutoksessa on myös ikä. Ei niinkään sellainen "apua biologinen kello tikittää, nyt äkkiä se loppuelämän parisuhde kehiin" -fiilis, vaan enemmänkin se, että koska en ole enää 23, olen paljon enemmän sinut itseni kanssa ja tiedän mitä haluan. Ei sitä turhaan sanota, että ikä tuo viisautta. Luotan siis myös siihen, että ne miehet, jotka tulevat Tinderissä vastaan, ovat lähtökohtaisesti paitsi samantyyppisessä elämäntilanteessa (lue: koulut about käyty ja työelämässä), myös jo hieman enemmän sinut itsensä ja elämänsä kanssa. Että he ovat hieman aikuisempia kuin mitä ovat vaikkapa 22-vuotiaina olleet.

Latasin Tinderin ollessani kyläilemässä yhden ystäväni luona ja profiilin luomisen jälkeen aloin swaippailla. Käsittääkseni naisten on ehkä lähtökohtaisesti helpompi saada matcheja kuin miesten ja olenpa joskus kuullut, että jotkut kundit swaippaavat kaikki vastaantulevat mimmit oikealle (eli antavat sydämen). Ylipäätään ihmiset varmasti swaippailevat menemään hyvin erilaisin tavoin: osa on valikoivampia ja osalle jokainen tsäänssi on mahdollisuus. Voin kyllä rehellisesti myöntää, että toki se matchien saaminen vähän boostaa itsetuntoa. Yritän kuitenkin ajatella sen inhimillisenä piirteenä: tietenkin kenelle tahansa tulee mukava olo, kun toinen vaikuttaa olevan kiinnostunut.

Mulla ei ole mitään varsinaisia kriteerejä kun swaippailen, lähinnä kuuntelen omaa mututuntumaa. Kundit aloittavat aika rohkeasti keskustelun, mistä iso plussa heille, arvostan sitä kovasti! Toki Tinderissä keskustelu on aika kevyttä ja ihmiset vastailevat kun ehtivät (mikä on todella ok, teen niin itsekin), joten en ihmettele, että moni ehdottaa aika pian näkemistä, jos keskustelu yhtään soljuu. Ymmärrän sen hyvin: mieluummin mäkin tapaan kasvotusten sen toisen, koska silloin on kuitenkin lähtökohtaisesti vähän helpompi arvioida, toimiiko henkilökemiat millään tasolla. Jos ei, niin ei. Jos kyllä, niin eikun uusia treffejä sopimaan.

En osaa tarkalleen määritellä, mitä itse haen Tinderistä. Lähtökohtanani on yrittää tutustua uusiin ihmisiin ja tsekkailla, että minkäslaisia kaloja siellä meressä nyt onkaan. Ja eihän sitä tiedä, vaikka kävisi hyvä tuuri ja vastaan tulisi joku tosi erityinen tyyppi.

Olen myöskin ehtinyt käydä niillä ihkaensimmäisillä Tinder-treffeillänikin, klassisesti kahvikupposen äärellä. Kokemus oli kaikin puolin positiivinen: kundi oli kiva, hauska ja kohtelias ja juttu luisti. Ehkä uskaltaudun deiteille uudestaankin. Tähänastiset kokemukseni Tinderistä ovat siis kaikin puolin hyvin positiiviset.

Ja ehkä se johtuu koko ajan lähestyvästä keväästä, mutta mä olen aika toiveikkaalla fiiliksellä: en vaan Tinderin, vaan ihmisten ja elämän suhteen ylipäätään.

xx,

Anna