Kaukosuhteesta, ja vähän rakkaudestakin

Me oltiin poikaystäväni kanssa seurusteltu suunnilleen vuosi, kun lähdin vaihtoon Uppsalaan. Kyllähän se lähteminen ja erossa oleminen jännitti. Itse asiassa paljon enemmän kuin mitä olin valmis myöntämään, edes itselleni.

Poikaystävä onneksi suhtautui mun lähtemiseen tosi kannustavasti, mikä oli erityisen tärkeää niinä hetkinä kun teki itse mieli jänistää ja perua koko homma. Toisen positiivinen suhtautuminen antoi myös luottoa siihen, että lyhyt ajanjakso kaukosuhteessa ei ole maailmanloppu ja että meidän suhteemme ei kaadu siihen. Niin kuin ei se kaatunutkaan.

Syksyn aikana huomasin, että on muutama sellainen (omasta mielestäni) hyvin oleellinen seikka, jotka helpottivat kaukosuhde-arkea ja ajattelinkin nyt jakaa niitä teidän kanssa.

1. Puhu, puhu ja vielä kerran puhu!
Ei sitä turhaan hoeta joka paikassa, että kommunikointi on kaiken a ja o. Koska se on.
Toinen ei voi tietää, millä fiiliksellä olet, etenkään pelkkien whatsapp-viestien perusteella. Jos kaipaat enemmän jotain, oli se sitten mitä tahansa, sano se ääneen.

Ja sitten sellanen juttu, että jos ikinä teet sitä surullisenkuuluisaa, (ikävä kyllä) naismaiseksi miellettyä "Kulta, mikä sulla on?" "EI MIKÄÄN (vaikka oikeasti ärsyttää x, y ja z)", niin lopeta. Lopeta se heti. Miksi pitää teeskennellä, että kaikki on hyvin, jos ei kerran ole? Sano suoraan, jos joku hiertää tai kaivelee, ei kukaan meistä ole ajatustenlukija. Mä olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että ihmissuhteessa on aina parempi puhua liikaa kuin liian vähän.

Ei myöskään kannata aliarvioida puhelimessa puhumisen/skypeilyn ihanuutta. Mä esimerkiksi huomasin, että mulle oli tosi tärkeää saada kuulla toisen ääni ja olla edes puhelimen kautta läsnä toinen toisillemme. Keskustelu on myös puhuessa aika erilaista verrattuna viestittelyyn, silloin on paljon helpompi uppoutua keskusteluaiheisiin ja puhua vakavammista jutuista, jos niikseen tulee.

2. Näe vaivaa
Me käytiin molemmat puolin ja toisin toistemme luona, vaikka kyseessä olikin melko lyhyt ajanjakso, mutta ymmärrän, että aina se ei toki onnistu. Me myös kirjoitettiin kirjeitä, läheteltiin postikortteja ja tägäiltiin toisiamme hassuihin eläinkuviin (sitä me tosin ollaan aina tehty) tai ihan vaan viestiteltiin päivän mittaan ilman mitään ihmeellistä/varsinaista asiaa. Kaikille ei kaikki edellämainitut jutut tunnu luonnolliselta, mutta kannattaakin miettiä ja pohtia sitä, mikä olisi itselle ominaisin tapa antaa huomiota toiselle arjen keskellä. Ne pienet jutut on usein yllättävän tärkeitä.

3. Luota
Luota teihin, luota häneen, luota siihen että pystytte siihen, että selviätte siitä.

Meidän kohdalla kaukosuhde sujui aika mutkattomasti ja helposti. Suorastaan yllätyin positiivisesti, miten hyvin kaikki meni. Mutta se lienee johtunut osaksi siitä, että tavoistani poiketen ajattelin aika paljon kaikkia niitä kurjia juttuja, joita kaukosuhde voi suhteelle aiheuttaa. Ja jos olen ihan rehellinen, niin kyllä mua myös pelotti. Tai en ainakaan ajatellut, että tulee varmasti suhteen kannalta helppo syksy. Pessimisti ei pety ja en pettynyt kyllä minäkään, päinvastoin.

Ei se toki aina helppoa ja kivaa ollut, mutta suurimmaksi osaksi kaikki meni tosi hyvin, neljä kuukautta kun on loppupeleissä kuitenkin tosi lyhyt aika. Ja kyllähän se oma asennekin ratkaisee paljon.


***

Toisen lähtiessä vaihtoon/pidemmäksi aikaa ulkomaille korostuu mun mielestä nimenomaan se, miten tärkeää on, että molemmilla on oma elämä myös parisuhteen ulkopuolella. Näin se, joka jää kotiin, ei jää tyhjän päälle, vaan voi elää sitä omaa arkeaan, jolloin myös sopeutuminen hetkelliseen erossa olemiseen helpottuu. Meillä on poikaystävän kanssa tosi paljon omia vapaa-ajan harrastuksia ja juttuja, joita tehdään erikseen. Mä olen kuitenkin henkilökohtaisesti kokenut tärkeäksi, että vaikka toinen ei osallistu kaikkeen mitä itse teet, aivan kuten minäkään en osallistu kaikkeen mitä hän tekee, molemmat voivat kuitenkin aina höpötellä omista jutuistaan. Musta on aina kiva kertoa balettitunneista tai ainejärjestön kokouksista tai työpäivistä ja vastavuoroisesti tykkään kuunnella kun poikaystävä kertoo omista menoistaan.

Kun kirjoitin tätä postausta, ajattelin ja pohdiskelin, yllättäen, melko paljon rakkautta. Ammoisina sinkkuvuosinani ajattelin usein, että rakkaus on jotenkin hankalaa ja vaikeaa. Ja ehkä se joskus onkin. Sitten tapasin nykyisen poikaystäväni ja huomasin, että harva asia maailmassa oikeastaan on niin yksinkertaista kuin mitä rakkaus on. Muistan suhteemme alkuaikoina olleeni jopa paniikinomaisessa tilassa, koska poikaystäväni kanssa kaikki oli niin helppoa, niin luontevaa, niin yksinkertaista. Olin aivan varma, että jokin on pielessä, eihän rakkaus voi olla näin simppeliä, ei mitenkään. Kesti aikansa ennen kuin hoksasin, että sitä se nimenomaan parhaimmillaan on. Yksinkertaista.

Ehkä ne olivat ne monet sinkkuvuodet, ehkä osin populaarikulttuuri, joka oli saanut minut ajattelemaan niin kuin ajattelin ennen. Mene ja tiedä. Nyt tiedän (vähän) paremmin.

Sitä sanotaan, että tietyllä tavalla ajatteleva ihminen vetää puoleensa samalla tavalla ajattelevia ihmisiä. Tiedättehän, ilo vetää puoleensa iloa ja negatiivisuus puolestaan negatiivisuutta. Jos uskoo tähän ajatukseen (minusta se on varsin looginen), voi päätellä että rakkaus ja rakastaminen vetävät puoleensa lisää rakkautta.

Joka taas minun korviini kuulostaa siltä, että

rakkaus lisääntyy rakastamalla. Se on ehkä yksinkertaisin, kaunein ja samalla oivaltavin sydämen asioihin liittyvä neuvo, jonka olen koskaan lukenut. Eikä se minusta tarkoita pelkästään toisen ihmisen rakastamista. Minulle se tarkoittaa myös itsensä rakastamista, ympäröivän maailman ja elämän rakastamista. Kaikkien niiden pienten ja suurten asioiden rakastamista.

Mutta mikä tärkeintä, rakkaus tulee ihmisestä itsestään. Tämän ymmärsin aikoja sitten, mutta sen varsinainen sisäistäminen on edelleen käynnissä. Ei ole olemassa kuorma-autoa, joka yhtenä aamuna ilmestyy ja kippaa täyden laidallisen rakkautta sisäpihalle, josta sitä voi sitten käydä poimimassa. Rakkaus ei tule ulkoa, se tulee syvältä sisältä.

Se on jo meissä, sussa ja mussa.

xx,

Anna