Viimeinen viikko

Kävin tänään hammaslääkärissä. Tai kävin siellä itseasiassa jo ja myös eilen. Multa oli lähtenyt paikka hampaasta ja se alkoi kenkutella, joten päätin käydä hoitamassa asian ennen Ruotsiin lähtöä, ettei se sitten räjähdä siellä. Yritä siinä sitten selittää ruotsiksi ja englanniksi, että mihin sattuu. No mutta siis. Kävi ilmi, että mulle pitää tehdä elämäni ensimmäinen juurihoito, joten aloitettiin se sitten tänään. Mulle osui kohdalle eilen ehkä maailman kivoin hammaslääkäri-nainen, jolta löytyi aika mulle myös täksi aamuksi. Oli pakko tänään kysyä häneltä, että "saanhan mä jatkossakin varata ajan sit just sulle?". Kuulemma saan. Juurihoito ei sattunut yhtään, mutta mulle kyllä laitettiin sen luokan puudutukset, että oksat pois. En tiedä kummasta kertoo enemmän se, että meinasin nukahtaa (kyllä) siihen tuoliin hoidon aikana useamman kerran: hammaslääkärin ammattitaidosta vai meikäläisen ultimaattisesta univajeesta. Ehkä molemmista. Havahduin aina siihen, kun hammaslääkärini ystävällisesti pyysi mua avaamaan suutani vähän enemmän "vaikka mä ymmärrän, että leuathan tässä väsyy". Kyllä siinä väsyi ihan vaan meikäläisen aivot, leuka ei lainkaan. Mutta jätin sen sanomatta. Tosin suu oli niin täynnä kaiken maailman asioita, että tuskinpa hän olisi mun puheesta mitään selvää saanutkaan.

En oikeastaan tiedä, mistä tää väsymys kumpuaa, mutta arvuutella voin. Vahvin veikkaus on tää muuttaminen. Luovutin tänään puoliltapäivin asuntoni avaimet alivuokralaiselleni ja kun eilen illalla loin viimeisen silmäyksen putipuhtaaseen ja hiljaiseen asuntooni sulkiessani etuoven, olo oli hieman haikea. Mutta myös helpottunut, sillä olen hiukan stressannut pakkaamisessta ja muuta siihen liittyvästä. Nyt olen kuitenkin täyttänyt varastoni niillä pikkutavaroilla, joita alivuokralaiseni ei tarvitse ja olen pakannut molemmat matkalaukkuni eikä kumpikaan ole ylipainoinen (JES). Pakkasin käsimatkatavaralaukkuuni Helsinki-ajan vaatteet ja toivon, ettei mun tarvitse koskea matkalaukkuihin ennen Uppsalan kotiini saapumista.

Muutin itseni ja kaksi jättimäistä matkalaukkuani eilen siskon avustuksella tänne poikaystäväni luo ja Punavuoren (hetkellinen) jättämisen haikeus kaikkosi savuna ilmaan, kun tajusin, että olemme nyt seuraavat viisi päivää avopari. Epävirallisesti, mutta kuitenkin. Se tuntuu hyvältä. Juhlimme asiaa lakritsijäätelöllä.

Toinen tätä kroonista väsymystä aiheuttava tekijä lienee kesäloman jälkeen nyt maanantaina jatkunut duuni. Aloitin kevyellä 10,5 tunnin pituisellä työpäivällä, eikä meno ole siitä juuri helpottanut. Teen kuitenkin syksyn viimeisen työvuoroni ensi maanantaina, joten pari päivää jaksaa rutistaa helposti. Sitten jään ikään kuin "syyslomalle", heh.

Väsymys ja muuttamisesta ja lähdöstä aiheutuva stressi aiheuttavat myös sen, että mun tunteet on jatkuvasti aika pinnalla. Tänään töissä nousi pala kurkkuun, kun yhtäkkiä jonkin aasinsillan kautta muistin faijan liikuttuneet kasvot, kun eilen halattiin viimeisen kerran vähään aikaan. Tai kun eilen illalla poikaystävä sanoi seuraavaa: "Kelaa, jos me hankittais ankka niin sit me voitais antaa sen nimeksi herra Vaakkula". Alkoi itkettää, kun tajusin, miten paljon tuota välillä niin höpsöä miestä vierelläni rakastan.

Olen myös yrittänyt muistella parin vuoden takaisia fiiliksiäni ennen kuin lähdin Lontooseen. Tiedän ja osin muistan, että mua jännitti rutosti, mutta muuten lyö ihan tyhjää. Lontoossa oli ihanaa, enkä koskaan ole katunut sinne lähtemistä, mutta mua pelottaa, että entä jos vaihtoajasta Uppsalassa tuleekin vaikka ihan kamala? Välillä olo on kuin idiootilla. Kenen vaihtoaika ei muka olisi ollut kiva? Tietenkin välillä tulee huonoja päiviä tai hetkiä, mutta niitä tulee aina, ihan sama missä on. Jotenkin pelkään, että kun mulla on viime vuosina mennyt suurimmaksi osaksi niin hyvin ja onnellisesti, niin nyt se on sitten loppu. Mä tiedän, että toi on aivan käsittämättömän hölmöä ja tyhmää, eihän tuolla yläilmoissa ole ketään tyyppiä pohtimassa, että "Hömhöm, kun tolla Annalla on ollut niin kiva fuksivuosi niin nyt kyllä tasapainotetaan vaakaa ja nyt tulee tosi huono vaihtosyksy, ettei lähe ihan lapasesta tää kivan elämän viettäminen!"

Ihan kuin mulla olisi jokin tietty osuus hyvää ja tietty osuus pahaa ja molemmat pitää käyttää. Eihän se nyt niin mene. Ja silti sitä on niin höpsö pieni ihminen ja välillä salaa pelkää sellaista.

Noiden hetkien tasapainoksi olen muun muassa silittänyt meidän talon uutta koiranpentua, elämysmatkaillut Kalliossa, fiilistellyt ja rakastanut kaikkea Flowssa, syönyt erinomaisen perheillallisen ravintola Brödissä, kuunnellut kaunista viulukonserttoa Keskuskadulla sekä käynyt rakkaan ystäväni kera juhlistamassa tämän syntymäpäivää Salutorgetissa heidän iltapäiväteellä ja aaaaa SE OLI IHANA. Ensinnäkin Salutorgetin sisustus niin paljon mun mieleeni, niillä oli vaikka mitä ihania juttuja. Erityisesti jäin haaveilemaan parista pöytälampusta. Itse iltapäivätee oli myös i-ha-na. Siellä me istuttiin ja syötiin pieniä kolmioleipiä ja skonsseja ja niin hyvää omenahilloa ja juotiin sitä teetä ja oli niin kiva tarjoilijakin ja naurettiin ja parannettiin maailmaa. Oli niin kivaa.

Viikonloppuna luvassa työpaikan pienet kekkerit, mahdollinen vierailu Vallisaaressa ja rakkaiden ihmisten kanssa ajan viettämistä.

xx,

Anna