perjantai 26. elokuuta 2016

Ensimmäiset päiväni Uppsalassa


Poikaystävä lähti keskiviikkona työmatkalle Aasiaan, joten menimme yhdessä kentälle. Koska minun lentoni lähti yli neljä tuntia ennen puolison lentoa, tiputimme mun matkalaukut ruumaan meneviksi ja vain istuimme lähekkäin, minun pääni miehen olkapäätä vasten. Se tuntui hyvältä.

Ensimmäisenä iltana tunsin itseni kovin pieneksi. Rutistin mukaanottamaani pehmonallea ja puhuin puhelimessa toisen siskoni kanssa. Järjestelin huonettani ja purin heti kaikki tavarani saadakseni sen kotoisamman näköiseksi.

Toisena iltana nukahdin sateenropinaan. Huoneeni sijaitsee kolmannessa kerroksessa - tarpeeksi korkealla, mutta ei liian, että jaksaa kävellä portaat ylös. Näen ikkunastani yhdeksän mäntyä ja kaksi pihlajaa ja niiden takana olevan viereisen talon.

Kämppikset, joita olen tähän mennessä tavannut viisi yhdestätoista, ovat kaikki kivan oloisia. Olen myös positiivisesti yllättynyt, kuinka 1) rauhallista meidän käytävällä on ja 2) kuinka siistiä keittiössä on.

Ruotsalaiset puhuvat ruotsia tosi nopeasti ja paljon laulavammin kuin suomenruotsalaiset. Multa menee varmaan reilu 40% ohi siitä, mitä mulle sanotaan. Mutta oon tosi iloinen, koska kaikki puhuvat mulle ruotsia eivätkä vaihda englantiin mun välillä takeltevista sanoista huolimatta. Kynnys ruotsin puhumiseen on aika matala, joten sikäli tilanne on hyvin erilainen kuin aikoinaan Stuttgartissa asuessani, jolloin jouduin ensimmäistä kertaa oikeasti pärjäämään vieraalla kielellä (tuolloin englannilla, jonka käyttöä arastelin alussa hurjasti virheiden tekemisen pelossa). Lontoossa englanti sujui jo ihan itsestään, enkä stressannut sen käyttöä juurikaan.

Ensimmäisenä kokonaisena päivänäni olin kansainvälisten opiskelijoiden tervetulo-tapahtumassa. Siellä istuessani satapäisen ihmisjoukon keskellä tunsin itseni valtavan yksinäiseksi, mutta olo helpottui kun muistin, että tunteet ovat ohimeneviä. Hetkeä myöhemmin löysin itseni juttelemasta viiden ennestään tuntemattoman tytön kanssa.

Olen tavallista väsyneempi, mutta uskon sen johtuvan kaiken uuden omaksumisesta. Onneksi sänkyni on mitä pehmoisin.

En ole vieläkään päättänyt minkä nationin (osakunta lienee paras suomennos) jäseneksi liityn, vaikka eihän sillä tavallaan ole väliä. Kunhan on vaan jonkun jäsen. Tällä hetkellä vahvimpana vaihtoehtona on Kalmar nation.

Systembolagetin eli paikallisen Alkon viinivalikoiman järjestelyssä ei ole logiikan hiventäkään. Alkossahan viinit sijoitellaan niin, että halvimmat ovat alimpana (siitä termi "kyykkyviini", jolla viitataan ehkä-ei-niin-laadukkaisiin viineihin, jotka usein löytyvät nimenomaan noilta alahyllyiltä) ja kalleimmat ylimpänä. Hinnat siis nousevat, mitä ylempää riviä tähyät. Mutta ei täällä Ruotsissa vaan! Viinit on kuin arvalla heitetty. Luultavasti niissä on joku toisenlainen järjestelylogiikka, vaikka rypäleen tai jonkun mukaan. Jatkan tutkimuksia.

...mutta ei jotain huonoa, ettei jotain hyvääkin! Systembolagetista löytyi Sparkling Rose -Somersbytä! Se on vaaleanpunaista! Ja niin söpön näköistä! Toivon ihan tosi paljon, että se maistuisi yhtä hyvältä kuin se näyttää.

Uppsala kaupunkina on kaunis. Kaupugin halki virtaava joki on IHANA. Samaten pidän kovasti yliopisto-kampusten ulkonäöstä. Ja kirjastosta. Ja tuomiokirkosta. Ja aikalailla kaikesta.

Seuraava missioni on hankkia jostain pyörä. Uppsala on kuin Ruotsin Amsterdam: kaikki liikkuvat pyörillä. Täältä Flogstasta (alue, jolla asun) kampukselle ja keskustaan on palttiarallaa 2,5 - 3km. Just sen verran liikaa, että kävellen kuluu turhan kauan. Tarvitsen siis pyörän! Mielellään mummomalli ja edes vähän söpö.


Ihanaa viikonloppua, muruset! Mä lähden nyt moikkaamaan Suomi-tyttöjä naapuritaloon (löytyneekö samalle ne Flogstan kuuluisat käytäväbileet, onhan nyt sentään perjantai ja jostain kantautuu basson jumputus). Vi hörs igen!

xx,

Anna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti