maanantai 8. elokuuta 2016

Jossain Espoon ja Turun puolimatkassa


Istun paraikaa junassa kohteenani Suomen Pariisi. Olen menossa tervehtimään kaikkein vanhinta lapsuudenystävääni ja tämän pientä perhettä. Lyhyen reissun ainoa tarkoitus on vain olla ja parantaa maailmaa.

Olen jostain tuntemattomasta syystä ollut tänään täynnä rakkautta. Rakkautta itseäni, poikaystävääni, perhettäni ja ystäviäni kohtaan. Rakkautta omaa elämääni kohtaan. Niin moni asia on niin hyvin, että meinaan pakahtua.

Äsken käytävän toiselle puolella istui hetken aikaa pieni tyttö äitinsä ja alle vuoden ikäisen pikkuveljensä kanssa. Musta pienet lapset on hurmaavia ja hymyillen vähän juttelin tytön kanssa. He ovat myös matkalla Turkuun ja aikovat mennä Muumimaailmaan. Juttelin myös hetken äidin kanssa ja heidän siirtyessään omalle paikalleen toiseen vaunuun toivoin syvästi, että jos me ikinä poikaystäväni kanssa saamme lapsia, heistä kasvaa yhtä suloisia ja herttaisia kuin tuosta pienestä tytöstä ja hänen nauravaisesta pikkuveljestään. Tai että minusta kasvaisi yhtä hieno äiti kuin mitä tapaamani nainen oli lapsilleen.

Lähtö kolkuttelee takaraivossa ja aika ajoin olo tuntuu siltä, että haalin itselleni liikaa tekemistä ja tapahtumia näiksi viimeisiksi Helsinki-viikoiksi. Että koko ajan on vähän kiire. Sittemmin tajusin, että silloin on sanottava "stop" itselleen, katsottava peiliin ja muistutettava itseään, että kiireen tunteminen on energian tuhlausta. Helpommin kuitenkin sanottu kuin tehty. Katson kalenteriani ja huomaan sopineeni kolmet treffit yhdelle päivälle. En stressaa ystävieni tapaamisesta, mutta ehkä se on sitten toi aikatauluttaminen. On niin monta ihmistä, joita tahtoisin nähdä ja ottaa kaiken irti viimeisestä lomaviikostani. Oloani helpottaakseni varasin myös yhden päivän vain itselleni päättäen, että en sovi mitään sille päivälle. Että voin niin halutessani vaikka maata sohvalla aamusta iltaan.

Palaan ensi viikolla hetkeksi töihin ennen lähtöä Uppsalaan. Olen pakannut vaatehuoneen kasaan ja vienyt ylimääräiset tavarani varastoon. Tapojeni vastaisesti aloitin pakkaamisen hyvissä ajoin, sillä haluan viimeiseen asti välttää viime hetken pakkauspaniikkia.

Uppsalassa minua odottaa pikkuinen korridor-asunto, jota en tosin ole vielä nähnyt. Yliopiston järjestämä lähtöorientaatio oli viime viikolla ja tuleva syksy realisoitui taas vähän enemmän. Tapasin pari kivanoloista tyttöä, jotka lähtevät myös Uppsalaan syksyksi. Vaihdoimme numeroita ja erotessamme sovimme, että kaikenlaiset paniikkiviestit kuten "miksi nää puhuu niin nopeasti, en pysy perässä!!" ovat täysin hyväksyttyjä. Olo helpottui kun tajusin, että nyt voin sanoa tietäväni edes kaksi ihmistä tulevassa kotikaupungissani.

"Saavumme Turun päärautatieasemalle."

Ihanaa alkavaa viikkoa, muruset.

xx,

Anna

2 kommenttia:

  1. Kommentoin joskus sillon kauan sitten ja suosittelin Uppsalaa kaupunkina! Tosi hyvä päätös lähtee sinne, voin luvata. Ihana ihana ihana paikka :) jos on jotain kysyttävää niin kysy ihmeessä!

    VastaaPoista
  2. Mä muistan!! Kiitos ihan hurjasti vinkistä! :)

    Lähtö jännittää aika lailla. Samaten ruotsinkieliset opinnot. Ja se, onnistunko löytämään ruotsinkielisiä tuttavuuksia. Jajajaja. :D

    VastaaPoista