Olen paraikaa laivassa matkalla Tukholmasta Helsinkiin, sillä lupauduin joitain kuukausia sitten valvojaksi nuorimman pikkusiskoni wanhojen risteilylle. (Kyllä nykyään on lukiolaisten elämä helppoa. Silloin kun meikämandoliini oli lukioikäinen, valvojien oli oltava vähintään 30-vuotiaita, kun tänä päivänä riittää 25v. Haha.). Istun eräässä (myös mahdollisesti ainoassa) laivan kahvilassa ja ihailen Tukholman saaristoa ja hiljalleen laskevaa ilta-aurinkoa.
En ole ollut laivalla vuosiin ja lienee enemmän kuin mahdollista, että tämän reissun jälkeen en aivan heti edes haaveile uudesta matkasta. Kärsin eilisellä menomatkallamme Tukholmaan lievästä ”matkapäänsärystä", vaikka en edes tiedä onko sellaista oikeasti olemassa.
Helsinki näytti satamasta irtautuessamme ja seisoessani laivan yläkannella samanlaiselta, mutta kuitenkin hieman erilaiselta. Kauniilta kuitenkin, ja kovin rakkaalta. Nautin meren läheisyydestä, mutta en keinunnasta. Liekö päänsärkyni ollut orastavaa matkapahoinvointia. Tai sitten olen vain tulossa vanhaksi. Tai ehkä olen vain liian tottumaton laivalla matkustamiseen. Mene ja tiedä.
Minulla on kokonaan oma hytti, mikä on yhtä aikaa mukavaa ja hieman jännittävää. Eipähän tarvitse kysyä keneltäkään, saanko lakata kynnet tai miettiä, soiko jonkun herätyskello aamulla.
Ostin ensitöikseni eilen travel-kokoisen pussin Pollyja. Miksi laivalla tulee aina sellainen olo, että pitäisi ostaa kamalasti karkkia? Vähän lakupiippuja ja jättisuklaalevyn ja Tobleronea ja pingviinikarkkeja ja ties mitä vielä. Ihan höpsöä. Eihän karkki ole edes juurikaan halvempaa kuin maissa.
Pikkusisko ystävineen on onnekseni ottanut mut porukkaansa, joten yksinäistä täällä ei ole ollut. Olin jotenkin optimistisesti ajatellut opiskelevani kovasti reissun aikana, mutta no, se ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä.
Olen aika väsynyt, tanssittiin yläkerran diskossa siskon ja tämän ystävien kanssa pitkälle yöhön. Mutta onneksi lähdin tyttöjen kanssa tänään aamulla Tukholmaan. Kirsikkapuut kukkivat ja voi taivas miten iloiseksi ne minut saivat! Tajusin niitä ihaillessani, etten ole ehkä koskaan aikaisemmin nähnyt kerralla niin paljon kukkivia kirsikkapuita.
Haltioiduin niistä suuresti. Niiden keskellä oli kuin kävelisi maailman kauneimmassa satumaailmassa.
xx,
Anna
Voisitko kirjottaa sun koulusta joskus? :) Siitä sun alasta, miks valitsit sen, mitä oot tykännyt siitä, ja mitä haluaisit tehdä työksesi. Mua kiinnostais tosi paljon, sillä yleinen kirjallisuustiede on yks mun vaihtoehdoista, mutten oikeen osaa päättää mitä hakisin opiskelemaan.
VastaaPoistaToki voin! Mä koitan saada sen kasaan ihan piakkoin, kiitos ideasta! :)
Poista