Vaikka koko päivän on satanut ja onnistuin saamaan itseni tilanteeseen, jossa kotiavaimeni olivat lähimmilläänkin yli 70km päässä minusta, en jotenkin osannut olla ärsyyntynyt. En tänään. Vaikka taivas on ollut harmaa, mieli on ollut kirkas.
On ihan fakta, että jokaisen päivän ja sattuman voi nähdä joko hidasteena tai seikkailuna. Sade tuntuu niskassa kylmältä, mutta voi vitsi sitä fiilistä kun pääsee viimein sisälle, saa ottaa kosteat vaatteet pois ja heittää päälle poikaystävältä omitun ylisuuren t-paidan. Istua sisällä ja kuunnella sadepisaroiden osumista ikkunaan kun vieressä toinen on jo ehtinyt nukahtaa.
"The Earth is five billion years old
how god damn lucky am I
to be alive
at the same time as you."
Tällaisia suuria asioita sisältävien sitaattien jälkeen tuntuu jotenkin hassulta edes ajatella että mistä kaikesta sitä voikaan ärsyyntyä, kun on olemassa myös niin paljon asioita, joista olla kiitollinen. Sen kun aina vain muistaisi.
xx,
Anna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti