Äiti ja löytämisen taika

Olen haaveillut valkoisesta pyöreästä ruokapöydästä jo useamman kuukauden, mutta en ole onnistunut löytämään sellaista.

Kerroin viime viikon lauantaina äidille, että etsin kokovalkoista pyöreää ruokapöytää. Seuraavana päivänä äiti soitti ja kertoi löytäneensä mulle kuvailemani pöydän ja vielä aivan naurettavan edullisesti. Neljä päivää myöhemmin pöytä oli jo kotonani Helsingissä.

Mainitsin äidille, että etsiskelen yhtä kirjaa divareista. Vuorokautta myöhemmin äiti löysi etsimäni kirjan paikallisesta kierrätyskeskuksesta, jossa poikkesimme täysin sattumalta.

En tiedä kuinka äiti sen tekee, mutta pitänee korjata vanhaa sanontaa: Etsivä Äiti löytää.

Mullahan on tässä hakusessa myös esimerkiksi ne täydelliset mustat korkokengät, muhkea nukkamatto (mä lähes pakkomielteilen tästä. Tahdon sellaisen Rhapsody-nimisen maton, mutta niitä ei saa enää MISTÄÄN! Olen ilmeisesti asiani kanssa noin neljä vuotta myöhässä) ja liput maailmanympärysmatkalle (tai edes jonnekin lämpimään).

Äiti hei....

xx,

Anna

NASA you make me proud

Voihan elämä. Kai olette jo kaikki lukeneet siitä, että Nasan Kepler-avaruusteleskooppi on löytänyt planeetan, joka on so far eniten ikinä Maata muistuttava planeetta?

"Todennäköisesti kivinen Kepler-452b-planeetta kiertää tähteään samalla etäisyydellä, kuin maapallo kiertää Aurinkoa, Nasa kertoi tiedotustilaisuudessa torstai-iltana Suomen aikaan. Maahan nähden planeetta on 60 prosenttia suurempi ja sen tähti on 1,5 miljardia vuotta Maan Aurinkoa vanhempi. Tähti on myös kymmenen prosenttia suurempi kuin meidän Aurinkomme." (YLEn sivuilta)

Planeetta sijaitsee 1400 valovuoden päässä eli pikkuinen matka sinne tosin on. Mutta silti.

SIIS KUINKA SIISTIÄ?!

Oon nyt kaksi tuntia vaan googlannut asiaa ihan pähkinöinä ja lukenut Nasan omia sivuja. Tiede on kyllä kertakaikkisen huikee asia.

Arvatkaa vaan, tekikö tää yhtään hyvää mun pohdinnoille joiden aiheena on "lukisinko tähtitieteen perusopinnot yliopistossa"? Jepjep.

ja taas kerran en voi kuin ihmetellä, miten ihmeessä voi olla olemassa jengiä, joka kelaa että "ei varmana ole missään muualla elämää".

Aivan varmasti on. Vielä näette. (Toisaalta, on myös olemassa ihmisiä, jotka eivät kannata tasa-arvoista avioliittolakia. Oh well. Meitä on moneksi.)

Avaruus ja maailmankaikkeus blows my mind every single time.

xx,

täpinöissä oleva Anna

Throwback Thursday: Rakas, rakkaampi, Ruisrock

Otetaanpa näin torstain kunniaksi pieni throwback parin viikon taakse, heinäkuun alkuun.

Ruisrockiin.

Olenkin ehkä aikaisemmin maininnut, että tänä kesänä me vietettiin Ruissin kanssa meidän viisivuotispäivää. Viisi kesää sitten mä saavuin Ruissaloon ihan festari-untuvikkona ja mistään mitään tietämättömänä. Olin tuolloin töissä erään lavan bäkkärillä, "vähän auttelemassa", kuten mulle tuolloin sanottiin. Sain vaivanpalkaksi viikonlopun festariliput, matkat ja majoituksen ja ehdin juosta keikoilla ja bailatakin kiitettävästi. Ilmeisesti tein kuitenkin hommani oikein, koska seuraavana kesänä kuului taas kutsu töihin. Ja sitä seuraavana. Työnkuva muuttui vuosi vuodelta vaativammaksi ja aloin hiljalleen saada enemmän ja enemmän vastuuta.

Ja sitten tajuan saapuvani Ruissaloon jo viidettä kesää putkeen, on viralliset työnimikkeet ja tittelit ja koko hoito. Tänä kesänä toimin tosiaan erään lavan backstage-hostina yhdessä kokeneemman kollegani kanssa. Lyhyesti sanottuna pidimme siis huolta backstage-alueestamme ja siitä, että lavamme artisteilla oli kaikki hyvin ja että he viihtyivät. Voin myös kertoa, että nyt tein hiukan muutakin kuin "vähän auttelin".

Mä en ole koskaan ollut Ruississa "pelkästään" festarivieraana, enkä näin viiden työkesän jälkeen varmaan enää osaisikaan. Tai edes haluaisi olla. Flow on sitä varten. Flowssa voin fiilistellä ja ihastella kaunista ympäristöä ja bändejä sydämeni kyllyydestä.

Ruisrock on ehkä hektisin ja vaativin duunipaikka, jossa olen ikinä ollut. Työ on rankkaa eikä todellakaan pelkkää chillailua ja keikkojen katselua. Elämä Ruissi-kuplassa torstaiaamusta sunnuntai-yöhön on yhtä suurta hallittua kaaosta. Olin festareiden jälkeen niin univelkainen ja puhki, etten kuvitellut ton tasoisen väsymyksen edes olevan mahdollista.

Mutta minuuttiakaan en vaihtaisi pois. Kuten hommia pidempään tehneet kollegat totesivat, tää on ammatinvalintakysymys, tätä tehdään rakkaudesta lajiin. Ja olen aivan samaa mieltä. On se kuitenkin vaan niin huikeeta ja ennen kaikkea antoisaa hommaa. On jotenkin tosi siistiä tajuta, että hei, mä oikeasti osaan ja tiedän miten homma pyörii, vaikka en ole opiskellut esimerkiksi alan ihmisten keskuudessa yleistä tapahtumatuottamista päivän päivää.

Mulle Ruissi on maailman paras ja rakkain kesätyöpaikka. Heinäkuun ekan viikonlopun viettäminen Turussa ja Ruissalossa on perinne, jolle toivon jatkoa vielä monen monta vuotta.

 #theplacetobe eli #ihanaruissalo

 Ne niin sanotusti "paremmat pelipaikat" #ääreislol

 #anotherdayanothermeeting 

Totuudenmukaisempaa olisi, että tässä olisi kuva kahvikupista eikä ilmaisesta drinkistä. 

xx,

Anna

Ei tarvita mitään sen ihmeellisempää, että kaikki tuntuu olevan täydellisen hyvin

Vaikka olen yksi maailman kehnoimmista aamuherääjistä, on työpaikan aamuvuoroissa oma viehätyksensä. On jotenkin rauhoittavaa kulkea vielä unisen kaupungin läpi ja siristellä silmiä auringon noustessa koko ajan korkeammalle. Olo on rauhallinen ja ulkoilmaa on ihana hengittää.

Koska pääsin aikaisin duunista, päätin tänään töiden jälkeen viettää aikaa itsekseni. Join kahvia takeaway-mukista ja haahuilin Aleksanterinkadun kaupoissa. Jos liikkeissä oli ruuhkaa, en oikeastaan huomannut sitä. Saatoin viipyillä missä ikinä halusin juuri niin kauan kuin halusin, ei tarvinnut huomioida ketään, sai olla täysin omistautunut ihan vain itselleen ja omille ajatuksilleen ja mieliteoilleen. Itsekeskeisen kuuloista ehkä, mutta tänään se oli juuri sitä mitä tarvitsin. Löysin myös juuri niitä pieniä kivoja juttuja, joita olin lähtenyt etsimäänkin. Uudet urheilurintsikat, ihan tavallisia mustia sukkiksia.

Päädyin useiden kauppojen jälkeen myös Stockmannille. Ostin kaksi eri sinisen sävyistä tyynyliinaa, koska tahtoisin tuoda hieman väriä muuten niin rauhallisen sävyisiin (valkoista, kultaa, ruskean eri sävyjä) sängyn koristetyynyihin. Olin aluksi varma, että päädyn vaaleansiniseen, mutta päästyäni kotiin ja vertailtuani tyynyliinoja alankin ehkä hieman kallistumaan mintunvihertävään siniseen. Voi näitä elämän suuria valintoja.

Aleksilta kävelin Rikhardinkadun kirjastoon ja rauhallisin, kevein askelin kiertelin kirjahyllyjä. Sivelin kirjojen selkämyksiä ja nautin kirjastossa leijailevasta kirjojen ja vanhan puun tuoksusta. En löytänyt etsimääni (kaikki Häräntappoaseen kappaleet olivat lainassa), mutta sen sijaan löysin kolme kirjaa, jotka kaikki ovat kovin eri tavalla kiinnostavia (Hitlerin raivottaret, Kaikki mitä rakastin ja Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän).

Kotimatkalla kävin lähi-Alepassa ja kotiin saavuttuani viikkasin kuivumassa olleet vaatteet, jonka jälkeen tiskasin. Sitten laitoin veden kiehumaan ja keitin itselleni kupillisen kahvia.

Nyt istun sohvalla, nautin kahvista, auringonsäteistä ja puhtaasta kodista.

Vaikka tänään oli duunia ja eilen puolestani vietin vapaapäivää, eilinen kului jotenkin utuisesti: tein paljon "pakkopulla"-juttuja kuten palautin pulloja kauppaan ja istuin vain sohvalla. Ei tehnyt mieli tehdä mitään, pää tuntui sumealta ja jotenkin tylsistyneeltä, kuin lyijykynältä, joka kaipasi teroitusta.

Ehkä ne olivat yöunet tai sitten vain se, että sain olla ja haahuilla itsekseni, mutta tänään mulla on tosi hyvä ja kaikin puolin rauhallinen olo.

Työkaverit ja niiden heittämät läpät tekevät mut onnelliseksi. Punavuoressa käveleminen ja kotikadulle kääntyminen tekevät mut onnelliseksi. Kukkakoju Fredrikintorilla tekee mut onnelliseksi. Kotiinsaapuminen tekee mut onnelliseksi. Kivojen fiilistelybiisien kuuntelu kahvinjuomisen lomassa tekee mut onnelliseksi. Se, että ystävät haluavat kertoa mielipiteensä niin hölmön mitättömästä asiasta kuin tyynyliinojen väri, tekee mut onnelliseksi. Se, että saan olla onnellinen, tekee mut vielä entistäkin onnellisemmaksi.

Seuraavaksi ajattelin aloittaa jonkun yllämainituista kirjoista ennen kuin iltapalaseuralaiseni saapuu.

"Juuri nyt elämässä on kaikki."

xx,

Anna