Kun on liian kiire miettiä aina vain huomista

Mulla on luonnoksissa noin 15 postausta tai niiden alkua. Rästissä monta esseetä, edessä muutama tentti, jotka pelottaa ihan hitosti. Takaraivossa ihmissuhteen poikanen, joka saa mun mielialan heittelemään kikattavan iloisesta raivon partaalla olevaksi hölmöksi.

Olen miettinyt suorituksia, arvosanoja, ensi kevättä, lukemista. Sitä, kuinka helpottunut olen sitten kuukausien päästä kun olen suorittanut paljon ja toivottavasti tarpeeksi hyvin.

Minulle kerrottiin tänään, että jouluun on noin kaksi viikkoa. (En uskonut, vaikka tiedän, että tänään on 9. joulukuuta, sillä mulla on tänään nimipäivät. Onnea kaimat ja melkein kaimat!) En ole ajatellutkaan joululahjoja tai niiden hankkimista. Joulun jälkeen tulevat koulujutut ja -tentit sen sijaan ovat kirkkaana mielessä.

Eräänä iltana en saanut unta, koska stressasin niin paljon. En muista koska viimeksi olisin valvonut noin. Teki mieli itkeä, kaikkea mahdollista, niin pieniä kuin suuriakin asioita, mutta ei itkettänyt. Nukahdin joskus, ajatukseen jota en enää muista.

Sain jokin aika sitten universumilta muistutuksen siitä, että elämä täällä voi päättyä koska tahansa. Sain itkuisen puhelun, jossa minulle rakas ihminen kertoi meille molemmille tärkeän ihmisen kärsineen suuren menetyksen. Aivan yllättämättä, aivan odottamatta, aivan liian varhain.

Tämä kaikki yhdessä rytäkässä sai miettimään.

Viimeiset viikot ovat valuneet sormien läpi kuin rantahiekka. Tuntuu etten ole saanut melkein mitään aikaiseksi ja siltikin aikaa vain kuluu rutosti johonkin.

Sitten, surffasin päämäärättömästi internetissä, lueskelin viisaiden ihmisten ajatuksia ja yhtäkkiä silmieni eteen avautui kaksi lausetta:

"It is a funny thing about life, that if you refuge to accept anything but the best, you very often get it."

"Things always turn out best for those who make the best of how things turn out."

Olen aina yrittänyt elää sen mukaan, mikä on itselleni tärkeää, mistä tulen onnelliseksi. Hankkia elämääni vain parhaimpia asioita, mutta kuitenkin samalla tehdä kaikista asioista maailman parhaimpia. Onnistumisen määrä on vaihdellut, mutta yrityksille olen aina antanut kaikkeni.

Ja kiitos kaikkien yllämainittujen asioiden, muistin taas vähän kirkkaammin, mikä elämässä todella on tärkeää.

Elää ja olla onnellinen. Tässä ja nyt. Vaikka elämää pitääkin suunnitella eteenpäin, koska ei mikään pyöri niin, että kuvittelee kaiken loppuvan huomenna, pitää elää myös hetkessä. Pitää osata nauttia siitä, että tänään herätessäni näin taivaan, enkä harmaata pilvimassaa. Siitä, että en juuri nyt tiedä mitä tunnen ja että se on samaan aikaan sekä kutkuttavan turhauttavaa että ihanaa. Siitä, että pakastimessani on hieman jäätelöä, jonka aion kohta syödä. Ja ennen kaikkea pitää muistaa osata nauttia kaikesta tuosta.

Kuten eräs räpduokin laulaa, huominen on huomenna. Mutta onnekkaita olemme vasta silloin, jos saamme ja osaamme elää sen miettimättä liikaa jo sitä seuraavaa huomista.

xx,

Anna