lauantai 23. elokuuta 2014

Suolaista sadetta, harmaita päiviä


Hei kuomat.

On ollut melkoinen viikko. Sen lisäksi, että ristin maanantain ensimmäiseksi viralliseksi syyspäiväksi ja että yhtäkkiä aamuisin tarvitseekin vetää farkut jalkaan, menneet päivät ovat olleet mulle aika raskaita.

Olen nimittäin onnistunut ensinnäkin ottamaan hieman osumaa noin niin kuin fyysisesti.

Jos joku on sattunut näkemään allekirjoittaneen kaupungilla/töissä, niin kyllä, minähän se siellä kulkea liihotan, toinen silmä mustana. Syynä pieni ja hölmö tapaturma, ei siis mitään sen ihmeellisempää. Silmänympärysiho vain on ilmeisestikin uskomattoman herkkä (Kuulemma mustan silmän voi saada myös kevyestä kissan raapaisusta tai kun kierii portaat alas, muun muassa. Kaikkea sitä oppii.). Ei siis tarvitse olla huolissaan meikäläisen puolesta.

Mutta sitten on sattunut ja tehnyt kipeää myös oikeasti ja kovemmin kuin pitkään aikaan.

Sinne, missä se aina eniten tuntuu.

Sydämeen.

Jos yrittää etsiä valoisia puolia, niin ainakin ulkonäköni kuin sattuman kaupalla vastaa sitä, mitä tunnen sisältä olevani: melkoisen murjottu.

Mutta koska niin kuin elämä tähänkin asti ja myös tästä eteenpäin tulee etenemään, päivä kerrallaan, en mäkään voi tehdä muuta. Kuin vain elää päivän kerrallaan ja uskoa, että tulevaisuus, joka tällä hetkellä näyttää kovin sumuiselta, valkenee vielä ja että kaikki kääntyy hyväksi.

Ja ennen sitä otan mun vanhimman pehmonallen kainaloon, syön jääkaapista yökyläilemässä olleen nuorimman siskon sinne jättämät täplikkäät lehmä-suklaavanukkaat ja lähetän miljoona äänetöntä kiitosta jonnekin, jossa aikoinaan määrättiin, että lähipiiriini kuuluu ihminen, joka juuri silloin kun mä olen siinä pisteessä, etten kestä murtumatta enää yhtä ainutta haikeaa biisiä, laittaa soimaan JVG:n Häissä. Koska tietää sen naurattavan minua.

Koska sinä hetkenä kuullessani kuinka "faktahan on se, et täs kaupungis on vaan yks sheriffi ja se oon mä"

sumeiden silmien läpi, mä nauroin.

xx,

Anna

2 kommenttia:

  1. Hali <3 ei tähän voi oikein muuta sanoa. Jonkin aikaa tuntuu tosi, tosi pahalta mut joskus alkaa jo helpottaa.

    Ps. Voin liittyä sun ilahduttajakerhoon, mun kaveri näpytteli iPhoneaan sängyssä ja tiputti sen naamalleen sillä seurauksella et se näytti katutappelusta tulleelta jonkin aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Lotta, kiitos<3

      ps. mä en kestä! Kaikkea sitä näköjään voikin sattua!

      Poista