Heipähei - näpyttelen jälleen Helsinki tukevasti jalkojeni alla (tai oikeammin oon kyllä jokusen metrin maanpinnan yläpuolella, sillä en asu ykköskerroksessa, mutta joka tapauksessa). Sen lisäksi, että olen palannut Helsinkiin, olen myös palannut takaisin töiden pariin eli arki on astunut taas kuvaan. Tosin mulla on vain seitsemän työpäivää (viikon työputki, oi kuinka ahkeraksi itseni tunnenkaan) ennen seuraavan loman alkua. Sitten lomailen taas vajaat kaksi viikkoa. Tähän lyhyeen juhannuslomaani ei oikeastaan sisältynyt mitään muuta kuin sitä kuuluisan mittumaarin viettoa.
Eilen tosin urakoin ja ratsasin vaatehuoneeni mitä mainioin tuloksin. Äiti kävi tänään Helsingissä ja haki multa kaksi jätesäkillistä vaatteita kirppikselle vietäväksi. Voitteko kuvitella, että mulla oli edelleen esimerkiksi mun rippimekko tallessa? Rippimekko! Mä pääsin ripiltä suunnilleen kymmenen vuotta sitten, siis m-i-k-s-i mä olen säilyttänyt kyseistä kolttua?? Etenkin kun kyseessä ei todellakaan ole mikään silmiä hivelevä muotiluomus. En tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun se mahtui yhä mun päälle (mutta ei todellakaan istunut saati sitten näyttänyt hyvältä). No, se ja aika monta muuta vaatetta päätyivät nyt kirppikselle. Soronoo ja toivottavasti löytyy uusi, rakastava koti!
Juhannus oli mun kalenterissa tosiaan tänä vuonna melkein viisipäiväinen, mutta viiden päivän raikuliputken sijaan voidaan puhua lähinnä viiden päivän "kulahtaneet leggarit" -lookkiputkesta. Mutta olihan se nyt ihan parasta. Ja kun säätkään eivät suosineet, ei tullut yhtään paha mieli kun notkui sohvalla milloin kirja kädessä, milloin telkkaria ja MM-futista tapittaessa. Välillä oli kuitenkin haukattava happea ja nämä ulkoiluhetket käyttivät myös koodinimeä "mölkky-turnaus". Allekirjoittanut ei, ikävä kyllä, voittanut yhtä ainutta ottelua (ja niitä pelattiin kuitenkin AIKA monta), mutta onneksi korjasin potin kotiin lautapelikisailussa.
Tajuttiin torstaina, ettei faija omista mölkkyä JA että me tarvitaan mölkky. Ratsattiin kaikki mahdolliset kaupat ja nyt iskän talous on onnellinen vaaleanpunaisen mölkkysetin omistaja.
Nuorin pikkusisko sai päähänsä leipoa muffinseja. Osallistuvana perheenjäsenenä ilmoittauduin kansalliseksi makutuomariksi ja
Mä uitin varpaita tossa rannassa. Tein kaksi huomiota: 1) vesi oli hyytävän kylmää, 2) mun varpaat ovat uineet samassa järvessä saimaannorppien kanssa. Jälkimmäinen oli musta hauska ajatus.
Loppuviikko kulunee paitsi työnteon, toivottavasti myös ystävien seurassa. Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan.
xx,
Anna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti