keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Niitä ihan tavallisia kuulumisia


Toukokuu! Ihana, keltainen toukokuu! ("Oonko turhaan odottanut tuulta lempeää..." Aikakoneen Keltainen Toukokuu oli skidinä yksi mun lempikappaleista. Mulla oli kaksi Aikakoneen kasettiakin, joita kuuntelin mun kannettavalla Walkmanin kasettisoittimella. Great times!)

Toukokuu on siitä hieno kuukausi, että se paitsi aloittaa kesän ja muutenkin on kivaa ja lämmintä (tässäpä vinkkiviitosta yläkerran sää-ukolle, rakeet EI ole kivaa ja lämmintä. Onneksi niitä ei ole enää hetkeen näkynyt), sen loppupuolella juhlitaan myös meikämandariinin synttäreitä! Kyllä! 24 pärähtää mittariin ja vaikka aina en itseäni ton ikäiseksi tunne (siis mä olen välillä ihan pihalla, että kuinkas vanha mä oikein olenkaan. Joskus joudun ihan oikeasti laskemaan "nyt on vuosi 2014 eliiiiiii mä täytän 24" No joke.), niin mitään kriisiä en iästäni ole moneen vuoteen jaksanut kehittää. Se on ihan turhaa se.

Toukokuun alkamisen myötä tuli ja meni myös vanha kunnon vappu eli vappen eli wappendaali. Mulla ei oikeastaan ollut vapuksi mitään suunnitelmia. Moni läheinen ystävä juhli tahollaan opiskelijavappua ja vaikka sainkin useamman kutsun liittyä seuraan, se tuntui jotenkin epäluonnolliselta, koska enhän mä opiskele.

Sen sijaan paremmalta idealta tuolloin edelleen keuhkoputkentulehduksesta toipuvana tuntui pakata laukkuun 1,5 litraa Jaffaa (ja myönnettäköön, pari siideriä, vähän niin kuin varmuuden vuoksi) ja hilpaista siskon luo sisätiloihin. Siellä istuttiin pienellä, tutulla porukalla ja mulla oli mukavaa. Mä olin ihan valmis viettämään illan sisällä, mutta vielä mitä. Parin mutkan kautta päädyttiin baariin, jossa meidän seurueella oli tennarit ja kaikilla muilla (nais)asiakkailla korot ja mahdollisimman pienet mekot. Vaikka ympäristö ei ollut itselle se tutuin, hyvällä porukalla on hauskaa missä tahansa.

Vapun jälkeen olen tehnyt aika helkkaristi duunia ja nauttinut joka hetkestä. Työmuurahaisen roolin lisäksi olen myös mennyt ja aloittanut, ta-ta-taa, salilla käymisen. Kyllä. Niin kävi tässäkin yhden naisen taloudessa, että fatness vaihtuu nyt (ainakin snadisti) fitnessiin. Mä tykkään siis urheilla, olen aina tykännyt, mutta viime vuosina mun treenaaminen on tapahtunut lähinnä juoksulenkkien muodossa.

Asia tuli puheeksi erään ystävän kanssa, jonka taloyhtiöstä löytyy pikkuinen, vapailla painoilla kuorrutettu sali (sama suomeksi: siellä ei siis ole juurikaan niitä "oikeita" kuntosalilaitteita), jonne ystäväni kanssa päädyttiin kun olin kahvittelumme jälkeen lähdössä lenkille ja hän ehdotti yhdessä saleilua. Suostuin ja pakko sanoa, että kyllä mä tykästyin!

Mun suurin "esteeni" salilla käynnin aloittamisen suhteen on jo pitkään ollut se, että yksin sinne mennessäni ei ole ketään kertomassa, teenkö liikkeet oikein ja onko painot edes vähän sinnepäin. Nyt on sekin ongelma ratkaistu, sillä ystäväni vahti mua hyvin tarkasti ja korjasi heti, jos mulla oli selkä notkolla tai huono asento. Mulla oli superpienet painot käytössä, mutta kahden vuoden salitauon jälkeen se lienee ihan fine. Tein jalkatreenin viidellä eri liikkeellä ja toistin sarjan neljä kertaa ja seuraavat kolme päivää kuluivatkin sitten vaappuessa kuin ankka. Mun lihakset oli niin kipeät ettei mitään järkeä, mutta ah ja voi sitä terveen kivun tunnetta!

Sovittiin jo seuraava treenikerta keskiviikoksi. Eli siis täksi päiväksi. Mulla oli maanantaina vapaapäivä, joten elin eilen omaa maanantaitani ja tänään olen ollut muuten vaan vähän pihalla (ja totisesti päiväunien tarpeessa!). Yrittäkää ymmärtää.

(Olen muuten joka päivä yrittänyt tiirata peilistä, että joko ne mun reisilihakset ovat ilmestyneet näkyviin. Toistaiseksi pysyttelevät aika piilossa. Hmph. Oon kuitenkin treenannut niitä jo yhden kerran.)

Mitään fitness-kissaa en siis ole itsestäni vääntämässä, mutta ihan rehellinen ollakseni tietenkin mua kiinnostaa vähän timmiyttää tätä vartta. Katsotaan nyt kuitenkin ensin, kuinka tää sali-projekti lähtee etenemään. Mitään isoja ruokailumuutoksia en aio tehdä, mutta kuulemma mun pitäisi juoda enemmän vettä. Enkä sitäpaitsi usko, että musta olisi koskaan sellaiseen "viikonloppuna herkuttelin ja söin viisi banaanilättyä, joita makeutin agave-siirapilla, kylläpäs tuli mässäiltyä" -tyyppiseen elämään. Joo ei. Toi voi olla kivaa elämää jollekin (mitä mun on kyllä vaikea uskoa, siis KUKA muka oikeasti HERKUTTELEE jollain hemmetin banaanilätyillä?), mutta ei mulle. Kyllä Makuunin irtokarkit ja viini vaan maistuu niin hyviltä, että niistä en hevillä luovu. Elämä on kuitenkin elämistä ja nauttimista varten.

Nyt mä menen päiväunille. Pari lempparityttöä oli eilen täällä mun luona viettämässä extemporesti sovittuja Rööperin maailmanparannuskerhon viini-iltamia, joten nukkumaanmeno venähti ja aamulla töihin herätessä vähän väsytti, mutta minuuttiakaan en vaihtaisi pois. Tyttöjen illat, vietettiin ne sitten kotona tai baanalla, juotiin sitten vettä tai vinkkua, on parasta terapiaa, aivojen nollaamista ja laatuaikaa yhdessä paketissa. Lisäksi pitäisi naputella eräs teksti loppuun. Ja illemmalla sinne salille.

xx,

Anna



6 kommenttia:

  1. Oiii! Mul on hyvin saman suuntaisia ajatuksia, kelailin täs ennen reilille lähtöä et "sit mä kävelen vaa joka paikkaan ja syön tosi terveellisesti" mut jotenki se meni sillai et "ostettiin 3 päivän bussikortti jolla suhataan joka paikkaan ja syödään mitä sattuu"... Onneks täs on kaks viikkoo ryhtiliikettä jäljellä :D Mut tsemppiä sulle saleiluun, se on kivaa etenki jos on hyvää musiikkia antamassa tahtia!

    ps. meikämandariini tulee nii käyttöö
    pps. 24 YHYY t: tiiän tunteen
    ppps. Terkkuja Amsterdamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei girl, sä oot lomalla, silloin pitää nauttia! Pidä huikeen kivaa loppureilillä! <3

      ps. 24 on cool! Sovitaan sillee! Numerohan se vaan on ;)

      Poista
  2. Musta on tavallaan jotenkin tosi surullista, että ihmisistä on tullu kauheen mustavalkosia ruoan suhteen. :( Mistään ei voi enää kohtuudella nauttia! Pitää olla niin fitness, ja vetää vaan kanaa ja höyrytettyä parsakaalia hamaan loppuun asti. Ei jesus. Aluks treenataan kuukausi kun hullu, sitten jos yks lauantai erehdyt nappaamaan lasin viiniä ja suklaata, niin avot, se meni siinä. Parempi vetää koko touhu pipariks ja seuraava viikko meneekin sit Mäkkärin autoluukulla ja Hesen tiskillä jonottaen. Lopulta alkaa tympiä, ja alotetaan taas joku hullu fitnesskuuri, joka odotetusti menee vituilleen siinä vaihees, kun tulee yks sortuminen. Miksei ihmiset vaan voi sallia itelleen sitä herkuttelua osana terveellistä elämää? Sori, tästä tuli nyt aikamoinen avautuminen eikä kyllä tavallaan liittynyt tekstiinkään. :D

    PS. Banaanilätyt on kyllä ihan hyviä.
    PPS. Täällä kans jyrää yks "oon nyt treenannut mun vatsalihaksia kaksi kertaa, MISSÄ MUN SIKSPÄKKI ON?!" -ajattelu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä oon myös sitä mieltä, että tietynlainen tasapaino on kaiken a ja o, muuten homma menee enemmin tai myöhemmin vituralleen. Harva asia tässä elämässä on mustavalkoista, niin miksi oman suhtautumisen ruokavalionkaan pitäis olla? Musta pieni herkuttelu on todella jees, jos elää kuitenkin pääosin perusterveellistä elämää.

      Ja siis banaanilätyt ON hyviä, mä vedän niitä välillä aamupalaksi. Enemmän mua vaan ihmetyttää, voiko joku oikeasti korvata herkut (lue: esim. karkit tai suklaan) niitä syömällä. Toisaalta, eihän se oo mitenkään pois multa. :) (Mutta kyllä mä silti vähän ihmettelen :D)

      Poista
  3. Congrats congrats beibi jo näin etukäteen! Jaan taas näitä valkoviiniviisauksiani (tää on kehitetty eilen): "Ikä tekee ihmiselle hyvää." Oon varmaan eri mieltä sit ku oon 29, mut en oo viel kertaakaa, ku muistelen itseäni vuoden takaa, nii tullu siihen tulokseen et olisin ollut viisaampi/onnellisempi/kauniimpi vuosi sitten. Jos ei muuta, niin ainakin joka vuosi sitä voi sanoa tuntevansa itsensä vähän paremmin. Ja 24 on oikein hyvä ikä, se kuulostaa tasapainoselta. 23 näyttää sellaselta lottonumerolta, jota ei ikin arvota.

    Tsemppii treenailuun! Mäkin haluisin inspiroituu taas tohon lihaskuntopuoleen, kun pari kesää sitte jaksoin vääntää aika rankkoiki kotitreenei mut nyt ei vois vähempää kiinnostaa. :D Juoksu on toistaseks tarpeeks. Mut ois kiva, jos ois vähä pyöreempi takapuskuri ja vatsaski jotain muuta muotoo ku Michelin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuolemattomat valkoviiniviisaudet, kiitos ja iso arvostus niiden jakamisesta, näitä kaipaamme lisää! Ja kiitos onnitteluista myös! Oon samaa mieltä, ikä tekee ihmiselle hyvää.

      Mullakin saattaisi toi itsekseen treenailu jäädä aika nopeasti, mutta onneksi mulla on toi orjapiiskuri-frendi joka pitää huolen, että tulee rampattua siellä salilla ainakin kerran viikossa. Mut juokseminen on kyllä etenkin kesällä ihan parasta hommaa!

      Poista