maanantai 21. huhtikuuta 2014

Flunssa (melkein) takana, uusi viikko edessä


Terveisiä ruudun toiselta puolelta, jossa ollaan neljättä (vai viidettä? Kuka noita päiviä laskee?) päivää flunssan kourissa. Kurjinta tästä tekee sen, että kyseessä ei suinkaan ole mikään "no mä yskin ja niistän kerran päivässä" -tyyppinen nuha, vaan mä yskin koko ajan, niiskutan koko ajan, päätä särkee koko ajan ja olo on voimaton. Koko ajan. Tää on suoraan sanottuna ihan perseestä. Eilen ulkona oli maailman kaunein sää ja koska tajusin joskus kolmelta, että mulla ei ole kaapissa kuin makaronia, päätin lähteä reippailemaan Kampin K-Kauppaan (onneksi se on AINA auki) ja nauttia samalla säästä. Värväsin vielä AH:nkin lähtemään mun seuraneidiksi.

Ei ollut hyvä idea. Siis kotoa poistuminen ja kauppaan käveleminen. Tai käveleminen noin ylipäätään. Mä olin ihan loppu jo ennen kuin päästiin kaupasta ulos ja kotipihassa olo oli kuin olisin juossut maratonin ja jäänyt sen jälkeen rekan alle.

Ainoa tapa, jolla jaksoin nauttia auringonpaisteesta, oli meidän sisäpihalla istuminen. Yleensä siellä käydään röökillä, joten saatoin saada muutaman hivenen oudoksuvan katseen naapureilta kun röökin sijaan mulla oli kädessäni "vain" lasi jaffaa. Ja päällä matchaava kollariasu, joka myös abihupparina ja -verkkareina tunnetaan. Onneksi eräs naapuri käy röökillä aina aamutakissa, joten moinen "epäedustava" pukeutuminen lienee ihan sallittua, hehe.

Pari viime viikkoa ovat kuluneet aika lailla töiden merkeissä (ja kenelleköhän tää tuli yllätyksenä?). Ja kaksi edellistä viikonloppuakin olen ollut poissa kaupungista, mikä on tavallaan ollut aika virkistävää. Viikko sitten jätettiin kaupungin pölyt hetkeksi taakse ja oltiin viikonlopun verran siskon kanssa landella faijan luona lepäämässä. Reissut Saimaan rannalle faijan hoiviin on lähes poikkeuksetta pyhitetty levolle, yhdessäololle ja hyvälle ruoalle eikä tämä kyseinenkään viikonloppu ollut poikkeus.

Vielä tavallistakin "erityisemmän" tästä viikonlopusta teki se fakta, että mentiin koko konkkaronkka lauantaina nukkumaan ennen puolta yötä. SIIS WHAT? Tää kun tuppaa olemaan allekirjoittaneen viikonlopuissa todella, todella poikkeuksellista.

Vaikka mä en ihan joka viikonloppu ylläpidäkään Helsingin yössä tarpeellisia ja olennaisia kemutustaitoja, harvassa on ne kerrat, jolloin olen mennyt lauantai-iltana nukkumaan ennen puolta yötä tai edes niihin aikoihin. Jos ei olla tyttöjen kanssa ulkona, yleensä kuitenkin hengailen kotona jonkun frendin kanssa (tai vaihtoehtoisesti jonkun frendin luona) ja ihan illasta riippuen juodaan joko kupit teetä tai lasit viiniä. Tai vaikka olisin ihan itsekseni kotona nauttimassa kullanarvoisesta omasta ajasta, silti yleensä tulee valvottua, joko kirjan, leffan tai kirjoittamisen parissa.

Viime viikko kului duunissa ja torstaina oltiin ulkona koko duuniporukan kesken. Krebattiin melkein kellon ympäri ja voi taivas, on mulla kyllä vaan ihan ykköskolleegat ympärilläni. En tiedä olenko koskaan tullut maininneeksi, mutta mä olen aina ollut siitä onnekkaassa asemassa, että mulla on aina ollut vain superhyviä tyyppejä työkavereina. Eikä tämä mun uusinkaan duunipaikkani ole (onneksi) poikkeus.


Perjantaina tää edelleen mun seurana turhan tiiviisti viihtyvä flunssa iski myrskyn voimalla. Mulla ei ole mitään käsitystä mihin mahdollinen dagen efter loppui ja mistä flunssa alkoi, mutta jotain kertonee se, että mä kykenin perjantaina pysymään hereillä noin neljä tuntia. Vietettiin pääsiäisviikonloppu Pohjanmaalla sukulaisten luona. Oli mukavaa. (Miinus mun flunssailu.)



Helsinkiin paluun jälkeen oon lähinnä lojunut sohvalla ja eilen illalla muistin mun melkein unholaan vaipuneen Samuli Vauramo -ihastuksen kun telkkarista tuli Tyttö sinä olet tähti. (Toisena vaihtoehtona oli HP5, mutta mä en kyennyt katsomaan mitään niin jännittävää.) Olin melkein unohtanut miten karismaattinen ja komea ja ihana (ja KUUMA) herra Vauramo tossa filkassa onkaan. Mä harvoin sytyn suomalaisista näyttelijöistä, mutta Samulissa on sitä jotain. Onkohan Samulilla jo oma fan club?


Kuvituksena pääsiäisfiilistelyä mummoloista ja yksi pikselinassu. Mummilla oli mustikan oksia, joihin oli kasvanut jo marjan alkuja. Maljakossa. Sisällä. Musta se oli jotenkin tosi siistiä.

Mun on tänään vielä poistuttava kotoa yhteen duunipalaveriin ja ajattelin kuulkaa repäistä, näyttää flunssalle pitkää nenää ja ekaa kertaa tänä keväänä laittaa avokkaat jalkaan! "Ohhoh, kylläpä siellä nyt ollaan niin rebeliä että!", kuulen jo kollektiivisen hihkaisunne.

Välillä on vaan tehtävä jotain ennenkuulumatonta (ja vähän hölmöä).

Kuten laitettava avokkaat jalkaan, vaikka on flunssa.

xx,

Anna

6 kommenttia:

  1. Jos satut perustamaan Samuli Vauramo -faniklubin niin laitathan mulle kutsua tulemaan??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enkö mä ookaan yksin tän asian kanssa?? AWESOME! Lupaan, että saat kutsun heti ensimmäisten joukossa!

      Poista
  2. siis mikä idea niis flow festivaalin työntekijöiden vapaaehtoisuudella on? en haluu kuulostaa töykeeltä mut siis miks ihmiset kilpailee siitä et pääsee sinne moneks tunniks töihin ilman palkkaa? :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en oikein tiedä miten tähän kommenttiin pitäisi suhtautua. Tai siis kun musta on vaan hassua että kyseenalaistat asiaa, vaikka selvästikään et oo lainkaan tutustunut esimerkiksi Flown nettisivuihin. Siellä (ainakin mun mielestä) kun kerrotaan hyvin selkeästi, että "kaikki vapaaehtoiset saavat pääsyn festivaaliviikonlopulle". Toisin sanoen silloin säästää 160e, jonka hintaisia kolmen päivän Flow-liput ovat. Tai voi sen ajatella niinkin että monen tunnin työstä sulle "maksetaan" 160e.

      Ei Flowssa jengiä siis mitenkään kylmäkiskoisesti hyväksikäytetä :)

      Poista