Se viikonloppu, jolloin näin Backstreet Boysin livenä

Jaahas, että sellainen alkuviikko. Oon tehnyt töissä aika pitkää päivää ja mennyt osittain siksi aivan mega-aikaisin nukkumaan (esim. eilen klo 22.10, ei terve, eläkeikä täältä tullaan, haha). Vähää vapaa-aikaani oon käyttänyt muun muassa seuraaviin itselleni kovin mieluisiin aktiviteetteihin:

*tuunannut tylsän kalenterini vähemmän tylsäksi
*juonut kahvia ja nauttinut rakkaan siskon seurasta kaupungilla
*syönyt jäätelöä, pohtinut ihmissuhteita ja parantanut maailmaa ihanan ystävättäreni T:n kanssa
*nauttinut auringonpaisteesta (päivät on jo niin pitkiä! Tää on ihanaa!)
*pessyt mun valkoiset Conssit (kyllä ne onneksi edes vähän puhdistui....)

Ja noita hetkiä ennen on takana taas yksi viikonloppu täynnä ihania ihmisiä ja hauskoja tapahtumia. Kevyttä hippailuakin tuli harrastettua. Mennyt viikonloppu oli tosiaan omistettu rakkaan ystäväni ja vaimokkeeni AH:n syntymäpäivien juhlimiselle. Perjantaina yllätin synttäritytön ja mitään etukäteen paljastamatta talutin sen Hartwall Areenalle. "Hartwallille päin menee tosi paljon ihmisiä, onks siellä joku lätkäpeli?"

Ei ollut lätkäpeliä ei, mutta sen sijaan Backstreet Boysin keikka kylläkin! Mä oon itse ollut intohimoinen Bäkkäri-fani joskus lapsena ja nimenomaan AH:n kanssa meillä on kahdestaan etkoillessamme tapana luukuttaa kaikenlaisia ysäri-hittejä, mm. juurikin Bäkkäreitä. Kumpikaan meistä ole ollut koskaan aikaisemmin nähnyt poikia livenä ja lienee sanomattakin kai selvää, että keikka oli ihan mieletön! Oltiin alakatsomossa mutta ei juurikaan ehditty istua, tanssiminen ja bailaaminen kun veivät suurimman osan ajasta. Kuultiin kaikki hyvät, nostalgiset biisit ja en mä voi kuin todeta, että ysäri oli maagisen hienoa aikaa elää lapsuutta. Biisien sanat, jotka on opetellut yli vuosikymmen sitten, ovat edelleen iskostuneina syvälle selkärankaan.

Mä en millään kykene tajuamaan, että noikin kundit on muka melkein nelikymppisiä. Whattaaa?!

Perjantaina sain myös viestin eräältä ystävältä, joka on mulle kuin isoveli, jota mulla ei koskaan ole ollut (oon tosiaan perheen esikoinen). Kyseinen ystävä on henkilö, joka tsemppaa ja kannustaa mua ja on silti häpeilemättömän rehellinen - ominaisuus, jota mä arvostan valtavasti. Myös kyseisen ystävän mielipiteillä on mulle suuri painoarvo, vaikka ei kaikesta samaa mieltä ollakaan. Saattaa kulua viikkoja ilman että ollaan yhteydessä eikä se ole yhtään outoa. Tämä mainitsemani ystävä on myös siitä isovelimäinen, että hän lellii mut aika ajoin melkein pilalle erilaisten pienten lahjojen muodossa. Tällä kertaa viesti koski kahta ylimääräistä lippua Emma-gaalaan ja jatkoille, joita hän tarjosi minulle. Utelin, eikö hän itse ole menossa ja sain kuulla, että frendi oli kipeänä ja oli jo lahjoittanut omat lippunsa eteenpäin. Kävin hakemassa liput, vaikka tiesin, että ainakin itse gaala jäisi välistä Bäkkäreiden keikan takia, mutta jatkoille saattaisimme AH:n kanssa niin halutessamme ehtiä. Kuumeinen ystäväni sai kolme suklaalevyä parantumistaan edistämään.

Kuvassa hyvin tyytyväinen (ja kevyen univelkainen, MOI SILMÄPUSSIT) meikämandariini.

Keikan jälkeen kerroin yllämainituista lipuista Emma-gaalan jatkoille, mutta AH sanoi, että viettäisi iltansa mielummin ystävien keskellä ja mä ymmärsin täysin. Niinpä tehtiin pikapyrähdys kodin kautta ja hilpaistiin Looseen, jossa meidän kavereilla oli aikaisemmin illalla ollut keikka. Mulla ei ollut maailman paras tukkapäivä, joten vedin pipon päähän, joka loppupeleissä osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi. AH totesi, että se antoi mulle vähän särmää. "Anna, sähän näytät siltä, että sä sovit tänne!" Mä en siis ulkoiselta olemukseltani koe yleensä istuvani mielikuvaan rokkibaarin asiakaskunnasta, mutta pipo onkin ilmeisesti kaiken a ja o! Hengattiin jokunen hetki Loosessa poikien kanssa ja fiilispohjalta päätettiin käväistä vielä Bäkkärilläkin (siinä on kans yks sellanen baari, johon en vaan sovi, haha). Kaverit löytyivät yläkerrasta ja siinä vaihdettiin haleja ja kuulumisia hetki jos toinenkin ja musta oli mielettömän liikuttavaa, kun erään hyvän ystäväni poikaystävä kertoi katsoneensa ekan jakson ystäväni kanssa "Sä olit tosi hyvä." Aww oikeesti. Oltiin kuitenkin ajoissa kotona ja aamulla olikin kiva herätä freshinä. Mä itseasiassa harvemmin käyn perjantaisin kemuttamassa, jotenkin duuniviikon jälkeen on ihanaa vaan lööbailla himassa ja nukkua hyvä ja palauttava yö ja kerätä energiaa.

....jotta jaksaa sitten lauantaina painella ympäriämpäri. Lauantaina nukuin myöhään, hoidin vähän "paperihommia" eli näpyttelin läppäriä ja puhuin puhelimessa molempien vanhempieni kanssa. Kikattelin ja hehkutin Bäkkäreitä ja fiilistä ja elämää ylipäätään. Iltapäivällä treffasin kaupunkiin saapunutta serkkuani kahvin ja auringon ihastelun merkeissä.

Illalla mun oli tarkoitus käväistä after workeilla duunikavereiden kanssa, mutta meni taas omat aikataulutukset ihan miten sattuu ja jouduin skippaamaan drinksuttelut. Onneksi mulle luvattiin, että lisää on tulossa. Mulla on käynyt mieletön mäihä (taas) ja duunissa on pelkkiä kivoja tyyppejä mun kanssa töissä (taas), joten en malta odottaa, että päästään niiden kanssa hengailemaan työajan ulkopuolellakin.

Koska mulla on ihania ystäviä (ja oli naistenpäivä), sain monia kivoja viestejä lauantai-illan aikana. Etkoiltiin AH:n luona, vaihdettiin vaatteita, väkerrettiin tukkaa ja naamaa ja naurettiin ja laulettiin. Tai no "laulettiin". Mun illan teemabiisinä oli The Great Gatsbyssäkin kuultu Fergien ja kumppaneiden "Little party never killed nobody" (lauloin sitä myös seuraavana aamuna). Ja siis tasan noita viittä sanaa, enempää en osaa.

Otettiin synttärisankarittaren toiveesta suunnaksi good ol' Tavastia ja treffattiin AH:n frendejä etuoven edessä. Hilpaistiin sisään ja oli taas sellaiset paardit, että oksat pois! Ei ollut sangriaa mut oli karnevaalit, ei ollut meillä tequilaa ja kasvomaalit, mutta hedelmäsalmarishotteja ja tanssimuuvit kylläkin.

Kello joskusennenpilkkuaehkäpuolikolmelta huomasin, että oltiin jääty kahdestaan, mutta eipä tuon väliä, etenkään kun kajareista rupesi pauhaamaan Liemisen "Tääl on Lieminen". Musta on aina pikkuisen harmi, etten voi laulaa tota omaa sukunimeäni käyttäen, mutta onneksi mulla on paljon ystäviä joilla on -nen-päätteinen sukunimi. Ja onneksi kyseiset ystävät osaa ottaa naurulla sen, että mä osaan ton biisin ulkoa (joskin Davon räppi-säettä pitäisi vielä vähän harjoitella). Törmättiin myös rakkaaseen siskooni seurueineen, joiden seuraan liityttiin samantien.

Pilkun jälkeen hengattiin ulkona ja törmäsin muutamaan vanhaan ystävään ja tulin tästä tietenkin kovin iloiseksi. Terveiset myös sille mieshenkilölle, joka tuli pilkun jälkeen kertomaan, että katsoo sarjaa tyttöystävänsä ja että mä olin hänestä kovin miellyttävä ja joka halusi ottaa musta kuvan (...............). Totaalisen hämmentymisen ja lyhyen naurukuoleman jälkeen tarkistin vielä, että oliko kundi tosissaan ja kun hän kertoi haluavansa näyttää tyttöystävälleen, että oli tavannut mut, niinpä ei siinä sitten kai mitään.

Edelleen vähän hekotellen lähdin hakemaan vaimoa läheisestä pikaruokalasta ja yhdessä käveltiin kotiin. Vaikka ollaan naapureita, jäin AH:lle ex tempore -yökylään ja aamulla ihmeteltiinkin, miksei me yökyläillä useammin.

Sunnuntaina en tehnyt kerrassaan mitään. Paitsi kävin myöhäisellä brunssilla Dylanissa (vahva suositus, mä tykkäsin kovasti!) vanhan koulukaverin kanssa. Ja myöhemmin iltasella käytin paljon aivokapasiteettia erinnäisten asioiden ajatteluun ja kelailuun, mutta sitä mä teen muutenkin. Mutta sunnuntait on siihen erikoishyviä päiviä.

xx,

Anna

ps. Teitä on edelleen käynyt täällä ihan päätähuimaavan paljon ja oon saanut joitakin kyselyitä aupparina toimimisesta ja muusta ja pohdinkin ujosti tässä, että pitäisikö mun järjestää joku kysymyspostaus. Väkisin en sellaista ala vääntämään, mutta jos siellä ruudun toisella puolella ihan oikeasti on jengiä, joita kiinnostaisi asia x tai y, olisi ehkä helpointa, että saisitte läjäyttää niitä kysymyksiä sit kerralla. Joo? Ei? Ehkä?

pps. Päivän ainoa ärsytys: Siis kuinka paljon voi pientä ihmistä nakertaa, että Q-Teatterissa esitettävä Kaspar Houser on ollut loppuunvarattu since liput tuli myyntiin ja nyt tänään kun liput kesäkuun(!!) lisänäytöksiin tuli myyntiin, mä en saanut kahta, en edes yhtä lippua! Sitä on hehkutettu ja kehuttu niin paljon, että mä haluan kuollakseni nähdä sen! Ja näköjään haluaa joku muukin. Musta on mieletöntä, että teatteri menestyy ja sillä pyyhkii hyvin, mutta tyhmää kun ei itse pääse kyseistä elämystä kokemaan. Pitänee nyt vaan yrittää olla tarkkana, jos lippuvarauksia vaikka vapautuisi. Fingers crossed!