maanantai 6. tammikuuta 2014

Joitain lupauksia vuodelle 2014


Mä en oikeastaan tykkää kirjoittaa negistelystä ja pahasta mielestä, mutta kun fakta on se, että elämässä on ja tulee aina olemaan niitä hyviä, kauniita hetkiä jolloin oot onnellisimmillasi ja sitten on niitä päiviä, kun universumi, maailmankaikkeus ja kaikki mahdolliset jumalat on sua vastaan. Tulee niitä päiviä kun tuntuu, että saat loputtoman saavillisen elämän ikiomaa kuravettä niskaan ja tekee vain mieli itkeä ja lyyhistyä maahan ja kaikki tuntuu enemmän tai vähemmän ihan helvetin surkealta.

Mun vuoden alku on tiivistettynä ollut juuri tota: aivan saatanan perseestä siis. En mee sen kummemmin yksityiskohtiin (paitsi että KERRANKIN ei ole kyse ihmissuhdedraamasta. Kivaa vaihtelua siis tavallaan tämäkin, hehe), mutta siis vuosi 2014 ei todellakaan ole alkanut mun kohdalla ruusuisesti. Oon näiden muutaman päivän aikana ollut henkisesti enemmän hajalla kuin aikoihin.

Onneksi on olemassa ystävät ja perhe. Ja kun vihdoin on päässyt purkamaan asioita sydämeltään ensin ystäville ja sen jälkeen viettänyt erinomaisen hauskan ja hymyilyn ja cokiksen täyteisen lauantai-illan upeiden tyyppien kanssa ysäribileissä (kyllä, voi kyllä!!) ja sitten päässyt faijan lellittäväksi tänne Itä-Suomen sydämeen, alkaa olokin vihdoin helpottaa. Istuin eilen illalla faijan sohvalla ja silloin radiosta soi Alicia Keysin Girl on Fire ja sitä yksin kuunnellessani tuli ensimmäistä kertaa vuoden vaihteen jälkeen oikeasti sellainen olo, että kyllä tää tästä. Että kyllä ne asiat järjestyy. Että pitää vaan nostaa se pää taas pystyyn ja kohdata kaikki tämä seikkailuna ("Koita suhtautua tähän seikkailuna" on ehkä yksi viisaimmista asioista, joita lauantaina erään rakkaan ystävättäreni suusta kuulin. Kiitos muru.).

Ja muistin taas yhden kauan aikaa sitten lukemani lauseen, jonka olin ehtinyt lähes unohtaa:

"Life is not about how many times you fall down. It's about how many times you get back up."

Ja nyt on aika nousta ylös.

Mä pohdiskelin hyvän aikaa, haluanko tehdä mitään spessuja uudenvuoden lupauksia. Me luvattiin AH:n kanssa toisillemme, että pysytään yhtä hölmöinä kuin ennenkin. Mutta siis sen lisäksi.

Kuitenkin tää koko tilanne, vuoden vaihtuminen, paluu takaisin Suomeen ja tietynlainen uusi elämä lomittuvat niin hyvin yhteen, että jotenkin tuntuu, että nyt jos koskaan olisi mahdollisuus ravistaa pakkaa vielä vähän lisää ja tuoda elämään niitä asioita, joita siihen haluaisi, koska kaikki on muutenkin niin auki ja levällään.

Näin ollen, tässä tulevat mun uudenvuoden lupaukseni:

1. Mä lupaan syödä paremmin.

Mä en koe, että mulla olisi tarvetta muuttaa mun kaikkia elintapojani. Mä nautin urheilusta, mutta nautin myös karpalolonkeroiden lipittämisestä, Robinin Puuttuvan palasen popittamisesta etkoilla ja tanssilattian valtaamisesta. Enkä halua mistään edellämainituista luopua.

Mutta tänä vuonna mä aion vihdoin opetella syömään paremmin. Mun ruokailut ovat olleet niiiiiiin retuperällä jo aivan liian kauan, johtuen ihan vaan siitä, että mä olen käsittämättömän laiska kokki. Siis sarjaa "jos voisin, söisin makaronitkin keittämättä" -laiska. Mä rakastan hyvää ruokaa ja syömistä, mutta se kokkaaminen. Tiedän, että kyse on ihan vaan mun omasta asenteestani, joten aion yrittää suhtautua ruoanlaittoon rentouttavana, kivana asiana. Ja yritän myös etsiä helppoja, yksinkertaisia ohjeita, koska mikään ei lannista enempää kuin ohje "heitä joukkoon kasvikset ja 15 eri maustetta". Just joo. Multa kun löytyy suolan ja sokerin lisäksi tyyliin pippuria ja currya. Mutta muutos lähtee pienestä ja ennen kaikkea oman pään sisältä.

Sitäpaitsi mulla on vain tää yksi kroppa, miksi mä en haluaisi sen voivan hyvin?


2. Mä lupaan nukkua tarpeeksi.

Jotenkin tuntuu ihan älyhienolta huomata, että sitä alkaa pikkuhiljaa esimerkiksi hoksaamaan, miten oma pää ja keho reagoivat erilaisiin asioihin, oli kyse sitten ruoasta, unesta tai elämäntilanteesta. Tää on varmaan tätä iän mukanaan tuomaa viisautta (perheenjäsenet lienevät eri mieltä, hehe).

Allekirjoittanut ei esimerkiksi kykene minkäänlaiseen tuottavaan aivotyöskentelyyn, jos mä en ole nukkunut tarpeeksi. Ja niin käsittämättömältä kuin se ehkä kuulostaakin, oman unentarpeen ymmärtäminen on fakta, jonka tajuamiseen multa on mennyt hyvät öö, neljä vuotta (ainakin) ja josta faija on toitottanut mulle niin kauan kuin jaksan muistaa ja jonka rakkaudelliset "Anna, sun pitää ihan oikeasti nukkua" -neuvot mä olen aina kättä heilauttaen sivuuttanut. Mutta vielä mitä. Niin se faija vaan tietää.

(Itse nukkuminen/nukahtaminen ei siis oo ongelma, vaan se, että oon yökukkuja ja tykkään valvoa.)

Kaivetaanpa siis muistilokeroita ja otetaan esimerkiksi vanhat kunnon ylioppilaskokeet. Kevät 2010 ja hissan ylppärit. Viimeinen kuusituntinen rutistus ennen edessä koittavaa vapautta, jonne villivarsan lailla olin suunnitellut kirmaavani kiitettävä todistus kourassani lepattaen. No, pienehkö stressi oli tehnyt tehtävänsä ja koska olin (who am I kidding? Oon vähän vieläkin) kevyt perfektionisti, opiskelin viimeiset viikot ennen koetta aika maanisesti ja valvoin ihan liian monena iltana ihan liian myöhään.

Muistan menneeni istumaan saliin, saaneeni koepaperit eteeni ja kysymyksiä silmäillessäni tajuan pääni humisevan tyhjää. Se oli, kuten olettaa saattaa, aivan kamalaa. Mä olin aina ollut suhteellisen hyvä hissassa ja tykännyt aineesta ja nyt sain raapustettua pari säälittävää sivua vastauksia. Olin niin rikki kun vihdoin sallin itseni lähteä salista.

Tulosten tullessa teki mieli vältellä kansliaa kuin ruttoa. Tiesin, että pahoitan mieleni kun astun sinne ja niinhän siinä kävikin. Pisteistä mulla ei ole mi-tään muistikuvaa, mutta kirjain B kertonee tarpeeksi. Ilmoittauduin siltä seisomalta syksyn ylppäreihin ainoana päämääränäni hissan uusinta. Hissan feilaus tolla tavalla oli iso asia mulle myös siksi, että mä olen aina ollut aika lailla kiitettävä oppilas (niitä feilattuja pitkän matikan kursseja ei muista kukaan, haha). Onneksi ehdin toipua tästä järkytyksestä lakituspäivään mennessä, jolloin olin taas oma aurinkoinen itseni ja nautin juhlista, valokeilassa olemisesta ja eritoten sen jakamisesta rakkaan pikkusiskon kanssa.

(Kävin tosiaan uusimassa hissan seuraavana syksynä ja vaikka jälkeenpäin pidin itseäni höyrypäisenä - kuka oikeasti jaksaa opiskella KESÄLLÄ kun sulla on se lakkikin jo - korotin silti arvosanaani kahden pykälän verran. Ihmeitä tapahtuu, kun ei ole stressiä ja nukkuu.)

Sitäpaitsi onhan nukkuminen ihan megaihanaa.


3. Mä lupaan ostaa uudet silmälasit.

Vaikka en siitä juurikaan missään huutele, mä olen ilman piilareita/laseja sokea kuin myyrä. Miinusta löytyy molemmista silmistä enemmän kuin pakkasasteita keskimäärin helmikuisesta Helsingistä. Käytän piilareita aina, koska inhoan mun silmälaseja. Ne on vuosia vanhat ja eikä yhtään mun tyyliset. Niinpä aion vihdoinkin tänä vuonna ostaa itselleni silmälasit, joita vapaaehtoisesti kehtaisin haluaisin käyttää myös julkisesti.


4. Mä lupaan opetella käyttämään mun kameraa edes vähän (ja sitä kautta panostaa myös blogin kuviin).

Mulla on ihana ja söpö valkoinen kamera. Olisi jo korkea aika opetella käyttämään muutakin kuin sen automaattiasetuksia. Just viimeksi uutena vuotena mun rakkaat kamerahifistelijäystäväpojat (joita löytyy koko joukko) naurahtivat rakastavasti, kun kerroin edelleen kuvaavani automaatilla. Kamerani on saanut paljon hyväksyviä nyökkäyksiä heidän keskuudessaan, seuraavaksi aion häikäistä mun valokuvaajan taidoillani. No okei, sitä joudutaan ehkä odottelemaan, mutta eiköhän niitä riitä hämmästyttämään jo ihan vaan sekin, että ymmärtäisin manuaaliasetuksista edes puolet. Tai siis suomeksi: että osaisin niitä säätäessäni sanoa etukäteen, mitä kuville tapahtuu.



Aion myös pysyä avoimena elämälle ja siihen ilmestyville ihmisille, kohdella muita niin kuin haluaisin itseäni kohdeltavan (ts. olla kiltti muille, koska ihan totta, Karma does strike back) ja sanoin tai elein kertoa tarpeeksi usein sen ansaitseville ihmisille, kuinka onnellinen heidän olemassaolostaan olen.

xx,

Anna

ps. ai että oliko mieletöntä katsoa eilen telkkarista kun pikku-Leijonat voitti MM-kultaa? Me oltiin faijan kanssa ihan hurjina, tietenkin itse peliasetelman (Suomi-Ruotsi never dies) ja hieman kyseenalaisen tuomaripelin takia. Oon ihan todella ylpeä meidän pikku-Leijonista, jee ja onnea ja hyvä pojat!

pps. vuodenvaihteen paha mieleni ei myöskään johdu paluustani Helsinkiin eli mistään Suomi-masistelusta ei todellakaan ole kyse. Ei ei ei, Helsinki on harmaassa säässäkin mulle yhä se kaupungeista rakkain. Puspus, sinä kaunis kaupunkini.

ppps. kuva weheartit.comista

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Jeeeee, oot täällä taas! <3 <3 <3 joko pian saa taas lukea sun tekstejä jostain?

      Poista
  2. Hei anteeexxxi, mun on pitänyt kommentoida pitkään ja lausuu kaikkii sellasii viisauksii kuin "seuraa sydäntäsi" Suomeen-paluusta ja muusta, mut mun energiat on huidellut jossain soissa enkä oo jaksanut olla koneella niin kauaa (muuta kuin kattomassa youtube-videoita....), että oisin saanut aikaseks. Mut siis päällimmäisenä, että tervetuloa takas tänne Pohjolan valkoiseen kaupunkiin! :--)

    Ja toiseks, hyviä lupauksia! Silmälasit on ihan kivat, paitsi silloin kun sataa/pakkastaa/on töissä.

    P.S. Mun yhteystietoja saa vapaasti jakaa kaikille kamerahifistelijäystäväpojille, etenkin söpöille ja sellasille, jotka haluu lähtee matkalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon ollut about kaksi viikkoa Suomessa ja aurinko on sinä aikana paistanut noin kaksi kertaa, joten en ihmettele yhtään, että energiatasot huitelee meillä kaikilla vähän miten sattuu, joten alles gut ja mihinkään anteeksipyyntöihin ei oo mitään syytä. (Sun käyttämä "anteexxxi" sai muuten aikaiseksi sen että päässä soi toista päivää Mariskan samaa nimeä totteleva kipale, hahaa).

      Sitäpaitsi elämänviisaudet ei voi koskaan tulla liian myöhään. "Seuraa sydäntä" nyt ja 4ever.

      tv. Pohjolan ah-niin-valkeasta (....mistä?) kaupungista nauttiva Anna

      ps. selkee! tv. myös Amor-Annana tunnettu tyttöihminen
      pps. odottelen innolla sun tulevia postauksia (esim. youtube-videovinkit toimii aina! mut tietty ei väkisin kande, jos ei vaan jaksa) tv. päivittäin selainta päivittävä Anna

      Poista